Se alkaa kuta kuinkin näin. Minä teen oman työvuorolistani kolmelle viikolle, kuten alan työehtosopimus määrää. Koska olen se isoin pomo, voisin periaatteessa laittaa juuri sellaiset vuorot kuin minulle passaa, mutta käytännössä haen sitä parasta kompromissia jolla; työntekijäni ja asiakkaamme näkisivät minua mahdollisimman paljon (iltaa ja viikonloppua), tavarantoimittajat, yhteistyökumppanit ja oma pomoni saisivat minut kiinni (arkipäivät toimistoaikaan) ja saisin viettää myös perheeni kanssa aikaa. Muutamien epäonnistuneiden kokeilujen jälkeen (puhelin soi, sähköpostit laulaa ja homma kaatuu) olen tyytynyt tekemään pääasiassa arjen toimistoaikaa ja pidentämällä satunnaisesti päivääni kestämään alkuiltaan.
Sitten mieheni tekee oman työvuorolistansa, samaiseksi kolmen viikon jaksoksi sisältäen pelkästään iltaa ja ainoastaan joka neljäs viikonloppu vapaa. Siihen päälle sovitetaan hänen satunnaiset opettajan työnsä, jotka ajoittuvat aamuihin tai vapaapäiviin.
Tämän jälkeen teemme lapsillemme tarha-aika suunnitelman, joka perustuu lyhennettyyn osa-päivähoitoon max 160h kuukaudessa tavoitteena niin, että kumpikin vanhempi näkee lastaan mahdollisimman paljon, lapsilla mahdollisimman lyhyet päivät, mutta kuitenkin niin, että erityistä tukea puheen kehityksen kanssa tarvitseva poikamme saa kaiken irti hänelle räätälöidyistä tukitoimista aamupäivän tarha-aktiviteeteissa.
Sitten äiti miettii mihin mahduttaa urheilunsa ja salilla käyntinsä, sekä koulupäivät ja koulutehtävät, isi puolestaan aikatauluttaa salibandyn, suunnistuksen ja keittiömestariyhdistyksen tapaamiset.
Jotta homma ei menisi helpoksi omistamme yhden auton. Käymme kummatkin töissä 13 km päässä ja pendelöimme joka päivä Turkuun. Linja-autoyhteydet eivät kata Miehen työvuoron loppumisaikoja, eikä aina omia alkamisaikojani.
Joten joka viikkoisiin kalenterisulkeisiin kuuluu suunnitelmat kuka menee millä menee mihin menee kenen kanssa ja miten ja koska.
Ja miksi aina sinä saat auton?
Meiltä on matkaa bussipysäkille Miehen mukaan 500m, omasta mielestäni enemmän, mutta reippaasti käveltynä 10 minuutin kävelymatka. Kotoa tarhaan on matkaa kävellen (yksin) vajaa 20 minuuttia, lasten kanssa aikaa saa kulumaan 30 min- 1,5h...
Ei saa ymmärtää väärin, pidän kävelystä, se on mukavaa ja hyvää liikuntaa mutta ei silloin kun
- sinulla on meikit, korkokengät ja jakkupuku
- raahaat työkassia, kannettavaa tietokonetta ja jumppakassia
- olet tehnyt 12 tuntisen työpäivän ja jalkasi huutaa hoosiannaa
- raahaat 3 ja 4 - vuotiaita vastahakoisia lapsia
- vettä/lunta/räntää tulee vaakasuorassa ja tuulee pohjoisesta 10m sekunnissa
- yrität selvitä 12 tunnin työpäivän jälkeen meikeissä, korkokengissä ja jakkupuvussa työkassia, tietokonetta ja jumppakassia kantaen, raahaten väsyneitä, vastahakoisia ja kuraisia lapsia ja heidän tavaroitaan kun vettä tulee vaakasuorassa ja tuulee pohjoisesta 10m sekunnissa
Reilun kahden ja puolen vuoden täällä asumisen jälkeen, olemme päätyneet katsomaan kohtalaisen tiiviisti Oikotien asunto- ja auto osioita.
Vaihtoehto 1. Asunto ruutukaava-alueelta Turusta lähempänä työpaikkoja.
Vaihtoehto 2. Toinen auto
Näihin vielä palataan...
Äiti |
Huh huh!
VastaaPoistaMulle tulee jo hiki pelkästä tuon kaiken lukemisesta :)
Missä välissä sä huilaat?
Reippaita olette!
Niin, ruuhkaa pukkaa kyllä, mutta helpottaa, kun on oppinut pärjäämään 6 tunnin yöunilla :)
PoistaJa sitten on niitä laiskis päiviä, jolloin ei tee yhtikäs mitään (paitsi bloggaa...)
Kuulostaa tutulta tuo combo, meille vaan vaihdetaan vuorojen tilalle työmatkat ja lapsia on vain yksi. Onneksi päästiin vaihtamaan kodin vieressa olevaan päiväkotiin ja toivottavasti saadaan sillä vähän helpotettua tätä palapeliä.
VastaaPoistaPienet välimatkat olisivat pop. Huomenna katsomaan yhtä kämppää! =)
PoistaVaikka mun korviin 13 km:n työmatka ei vielä ole pendelöintiä (meillä pendelöidään n. 110 km/suunta, nykyisin vain miehen toimesta), niin noilla teidän kombinaatioilla siihen kyllä saa vaikeuskerrointa ihan riittävästi! Tsempit!
VastaaPoistaJep, 13 km on aika vähän verrattuna myös meidän Helsingin aikaisiin 25 km suuntaan matkoihin - puhumattakaan tuosta teidän matkasta!
PoistaMutta tosiaan noi kaikki siihen liittyvät häslingit risoo, ei matka itsessään...
Arvaas millaisen häslingin sai aikaiseksi silloin, ku meillä oli molemmilla tuo reilu sata kilsaa suuntaansa ja lapset hoidossa (tai toinen hoidossa, toinen eskarissa) eikä se siitä kummennu, ku koulu alkoi... *huoh*
PoistaOho, teillä kyllä tarvitaan ongelmanratkaisutaitoja ja logistiikkaa! :D Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaHuh, aikamoista! Tuli tosiaan hiki jo lukiessa. :)
VastaaPoistaOmakin arki tuntuu kiireiseltä ja varmasti kiire kasvaa ensi viikolla, kun lapset aloittavat ekaa kertaa hoidon. Joka onneksi on naapurissa, huh, mikä säkä! Mutta toinen auto on hankittava. Mies käy töissä 20 kilometrin päässä ja minä 58 kilometrin päässä. Samaan suuntaan toki, mutta mun työpäivät on pidempiä ja matkaankin kun menee, niin ei ole järkeä, että mies odottaisi omalla työpaikkakunnallaan mun paluuta, että pääsisi samaan kyytiin. Ja aamulla lähtisi liian varhain töihin. Ja kun kaikesta seuraisi se, että lapsetkin joutuisivat aikaisemmin hoitoon ja haettaisiin myöhemmin pois. Mutta nyt jo mietityttää, että kaksi autoa ja kahden auton kustannukset, blaah... Meilläkin on asuinpaikan vaihdos mielessä, mutta toisaalta mun työ on määräaikainen, eikä mielellään tehtäisi sen perusteella ratkaisuja. Ja kun se hoitopaikka onnistuttiin nyt saamaan naapurista, ei siksikään tekisi mieli muuttaa. Hankalaa, hankalaa! Mutta eiköhän tässä oma rytmi ala löytyä.
No voi vitsi, on teilläkin sitten mietittävää melkoisesti ja matkaa vielä enemmän!
PoistaTuo toisen auton kustannus on tosiaan melkoinen, vaikka itse auto ei maksaisikaan maltaita. Mutta ne vakuutukset. Ja bensat.
Huh, kuulostaa kyllä tosi hankalalta. Toinen auto saattaa tulla kalliimmaksi kuin asunnon vaihtaminen. Olenpa onnekas, kun meillä on kaksi autoa ja työmatkaan mulla menee vain 10 minuuttia, hoitopaikka siinä matkan varrella.
VastaaPoista