Proteiinia proteiinia

Proteiini on pop, ainakin liikkuvalle laihduttajalle ja tunnustan kuuluvani tähän rahkojen suurkuluttajaryhmään. Ne ovat vaan niin helppoja, monikäyttöisiä ja oikeasti hyvä apu pitämään nälkää kurissa.

Olen lähes aina huippukiireinen töissä ja jokainen tarhalasten työssäkäyvä vanhempi tietää, että kun laitetaan vekaraa tai useampaa ennen auringonnousua lähtövalmiiksi ja samalla koittaa sutia omaa naamaa kuntoon, terveellisen monipuolisen aamupalan laitto/ syönti on melkoinen haaste. Silloin esim. Skyrin ym lusikoiminen käy nopeiten ja itse pärjään sillä 104 kalorilla kevyesti lounaaseen.

Samoin työpäivän jälkeinen juoksu hakemaan samaiset vekarat tarhasta kotiin, heille ruuan laitto ja päivän kuulumisten vaihto, oman naaman puunaus niistä aamun sutimisista, jumppavaatteiden vaihto lennossa ja viiletys omiin treeneihin ei anna myöden kovin pitkällisiin ruuanlaittoihin. Jotta jaksaa, rahka tai raejuusto, paistettu muna ja lisukkeet kuuluvat usein ruokavaliooni.

Uutena ihastuksenani on nämä fitness ihmisten niin kovasti kehumat proteiiniletut, jotka ovat juuri niin ihania kuin ylistetään. Ajatus siitä, että näillä raaka-aineilla rakennetut, terveelliset letut olisivat oikeasti hyvänmakuisia tuntui uskomattomalta, mutta niin vain minäkin liityin kehujien kerhoon.

Näistähän on supermonta reseptiä ja näkyvät eri variaatioin useammassa blogissa. Ohjeita mm Fastilla ja Eevillä Mini fitness blogissa, näissä lisätty proteiinijauhoa tai heraa jossain muodossa. Itsekin kokeilin lisätä tähän Fastin Caramel pudding jauhoa ja hyvää tuli! On myös ihan yksinkertainen banaanilettuohje, johon ei tule juuri muuta kuin banaania ja munaa. Tämän omani olen ottanut Mayalta täältä ihan pikkuisen muuttaen. Tällä satsilla pärjää älyttömän pitkään ja toimii omasta mielestä ihan mihin väliin vaan, vaikka hedelmä -marjalisukkeen kanssa hiilihydraattien määrä on aika iso, 38,5 g. Ovat erinomaisia ilmankin, mutta ihana herkku etenkin näin viikonloppuaamuun!

Banaaniproteiiniletut 

2 kpl

1 kanamuna

vajaa 0,5 dl kaurahiutaleita

0,5 dl rasvatonta maitorahkaa

0,5 banaania

1 tl kanelia

218 kcal

 + paistamiseen 1,5 tl rypsiöljyä 

53 kcal

Lisäksi

tuoretta ananasta 100 g ja mustikoita 1 dl

 80 kcal 

Sekoita kaikki ainekset blenderissä tai sähkövatkaimella. Anna taikinan vetäytyä hetken. 

Paista kaksi lettua öljyssä tai rasvassa, anna paistua kunnolla toiselta puolelta ja käännä varovasti.

Uusilla luvuilla

On taas aikaa, kun olen tehnyt elämäntaparemonttiin liittyvää päivitystä, mutta nyt kiusaan teitä taas sillä. Tänään nimittäin huipentui viimeisen parin viikon painonlaskupyrähdys niihin kiloihin, joita olen tavoitellut koko projektini alkuajoista saakka! Okei, virallisesti 700 g olisi vielä matkaa tasalukuun, mutta jos kuitenkin ottaisin hieman förskottia jo fiilistelyyn, niin huippuhienolta kun tämä tuntuu.

Projektin alusta saakka halusin päästä tähän lukuun, jota en ole aikuisiälläni koskaan saavuttanut. En edes muista koska olisin painanut näin vähän, ala-asteella? Olen aina ollut "isoluinen", lihava vasta aikuisiällä, enkä silloinkaan tajunnut olevani NIIN tukevassa kunnossa. Tai mitä sitä kaunistelemaan, suurimman osan elämästäni olen ollut merkittävästi lihava, hetken myös BMI kohdassa vaikeasti lihava. Eihän BMI kaikkea kerro ja toden totta en kuulu keijukaiskastiin, mutta olinhan minä totta vie liian pulskassa kunnossa. Nyt sen huomaa etenkin vanhoista kuvista, voin harkita kauhukavalkadin laittamista tänne jossain välissä - ei mitään liian shokeeraavaa kyllä, siihen olen liian omanarvontuntoinen, mutta perinteistä ennen - jälkeen kuvaa. Nythän on siis 25 kiloa lähtenyt reilussa 1,5 vuodessa pois.

Olen juuri tasan se tylsä, samoja asioita paasaava laihduttaja (vaikka vältänkin käyttämästä tuota sanaa). Ruokavaliomuutos, kohtuus, kasvikset, lautasmalli, liikunta jne. Ainoa missä en kerta kaikkiaan vieläkään osaa toimia, on säännölliset ruoka-ajat. En yhäkään malta kesken aina yhtä kiireisen työpäivän pysähtyä ruokailemaan, vaan liian usein päivä menee aamiaisen ja lukuisten kahvikuppien voimin. Olen sen takia lisännyt ruokavaliooni Nutrilett juomat ja Fit+Feelgood:in jauhoja, jotka saan vedetyksi nopeasti huiviini lounasta tarvittaessa korjaamaan. Tässä vielä siis tekemistä jatkoonkin ja sitä tasapainotteluvaihetta silmällä pitäen.

Viikonloppuherkuttelut on pienennetty ihan minimiin, alkoholi on jäänyt kokonaan pois, sokerit, valkoiset jauhot ja peruna myös aika vähiin. Noilla olen saanut nyt kiritystä yli puoli vuotta junnanneeseen projektiini painon saralla. Kehitystä on toki tapahtunut kropassa. Jalat ovat jo hamekunnossa ja ikuisessa ylpeydenaiheessani, vatsassa nätisti lihaksistoa näkyvissä. Olen innostunut treenaamisesta taas uudestaan, sisko toimii upeana treenikamuna ja onnistumiset esimerkiksi juoksumatolla pistävät haluamaan lisää. Voitteko uskoa, ensi kertaa juoksin nopeudella 10 km/h matolla tovin! Aloitin aivan hikisenä kävelyn 5km/h vauhdissa puoli vuotta sitten...

Vielä on työtä, paljon, mutta nyt on katse vahvasti suuntaunut reilun viiden kilon päässä siintävään normaalipainoon ja omaa, asettamaani hälytysrajaa on laskettu useammalla kilolla. En ole koskaan, ikinä ajatellut itseäni normaalipainoisena, jopa sopivan kokoisena, mutta kaikki voi olla mahdollista ja tässä flowssa varsinkin.

                                       

Sitä elämäntaparemonttia

Blogi ei ole ainoa, joka on jäänyt ahkeran opiskelun jalkoihin. Huippu hienosti mennyt treenaus on supistunut kerran viikossa työpaikan salilla vedettyyn rutistukseen ja hirvittävän huono omatunto seuraa mukana päivittäin...

Aikataulutuksesta ja tahdosta se on kiinni, priorisoinneista ja järjestelystä, joten turha edes itselle yrittää selittää mitään muuta. Tahtotila jatkaa hyvää liikuntapainotteista kevennystä ja kehon muokkausta on silti läsnä, joten jospa tahtotilan purkaminen näin julkisen kirjallisesti taas tsemppaisi tekemään jotain konkreettista asian eteen. Niin kuin sen tärkeimmän, kalenteriin merkitsemisen.

Niin se vaan on, että jos liikuntaa jää siihen "menen sitten kun pääsen töistä jos ehdin tai sitten huomenna aamulla jos jaksan" -moodiin, ei itselle ainakaan tule lähdetyksi. Liikunta, olkoon se salitreenit, ryhmäliikunta tai yhä mieluisemmaksi nouseva juoksumatolla juokseminen, on laitettava kalenteriin ja suunniteltava muun menemisen mukaisesti. Ja pidettävä siitä kiinni.

On myös faktasti niin, että mitä pidempi aika menee liikkumattomuudessa, niin kuin itselle kävi ennen joulua pitkällä sairastelulla, aina vaikeampi on saada rutiinista kiinni kun se on vielä melko uutta kuitenkin. Menihän tässä se reilu 10 vuotta kuitenkin suuremmin liikkumatta ennen nykyistä tsemppausta.

Elämänhallinan projektin tai remontin osalta muutoin menee ihan mukavasti siinä mielessä, että en ole lipsunut missään vaiheessa vanhoihin tapoihin ja pysynyt itselleni asettaman hälytysrajan alapuolella. Alkuvuodesta kokeilemani pätkäpaasto oli paastopäivien osalta helppo toteuttaa, mutta vastoin kaikkia uskomuksiani ja ennakkoajatuksiani minulle kävi juuri niin, kuin aika monelle muullekkin ja ihan huomaamattani; muut päivät tuli kuitenkin syödyksi enemmän kaloreita kuin normaalisti ja himot kasvoivat viikonloppua kohti. Se siis jäi.

Tuo viikonloppumässäys on merkillinen juttu, tapasyömistä jos jokin. Kun tulee vapaat, on harmillisen usein valtava tarve vähän päästää höyryjä, relata ja palkita itseään; siiderillä tai punaviinillä, sipsipussilla tai sekalaisilla, suklaapatukalla tai kekseillä. Enää ei sentään kaikkien näiden yhdistelmällä, kuten joskus ennen, mutta tarpeeksi, jotta paino pysyy jämähtäneenä näissä lukemissa. Nyt ollaan niissä luvuissa, joiden alle en ole kouluaikojen jälkeen päässyt ja tiukassa istuu, vaikka kiloja on vielä selvästi ylipainon puolella. Tahtotila selättää tämäkin este on silti iso, joten olen aivan vakuuttunut, että tästä vielä edistyn.

Ensimmäinen ja isoin tavoitteeni on enää naurettavan reilun kolmen kilon päässä - siihen ainakin on päästävä! Katsotaan sitten eteenpäin. Nyt jo kuulen monesta suusta, että ei kai sinulla nyt enää ole mistä laihduttaa, mutta riippuu varmaan mistä katsoo - toki pudonneet 22 kiloa näkyvät, mutta silti 10 kiloa vielä olisi vasta normaalipainon ylärajoilla, joten kyllä sitä riittää. Kuten sanottua, kiire ei ole, mutta kyllä nyt saa jo yli puolen vuoden jumitus luvan loppua. FitLaihdutus -lehden takakannessa oli ihan simppeli tsemppikäppyrä, johon laitetaan ylös painoa pari kertaa viikossa, hymiötä ja piirretään käyrää. Kokeillaan nyt sitä vaihteeksi jos saisi siitä sitä pientä ylimääräistä nykäystä eteenpäin.


.

Motivaatiokuvaa, saisikohan laitetuksi takaisin ensimmäisessä raskaudessa luopumani napakorun?

Se lumi postaus...

Nyt kun sitä vihdoin tuli - lunta siis, on pakko tehdä tämä pakollinen ensilumipostaus! Kyllä se vaan ihanaa on kaiken tämän pimeyden ja kuran jälkeen ihastella valoisuutta ja puhtaita näkymiä ja tietysti lapsille huippuhauskaa.

Ihan oikeestikin, vaikka tästä kuvasta jonka ehdin nappasemaan iloinen tunnelma ei kenties välity...

Itsekin puin hetkeksi toppapuvun päälle ja totesin sen niin naftiksi, että jäi ulkoilu pienemmälle. Kyllä huomaa ettei kuria ole ollut hetkeen, vaikka alkuvuosi on mennytkin hyvin eikä olla menty takapakkia painoprojektissa . Nyt silti tosi tsemppaus päälle ja kokeiluun tämä ihmeellinen 5:2 dieetti sillä ajatuksella, että ne loput 5 päivää ovat nekin järkeviä ja reilusti alle 2000 kaloria. Tänään oli ensimmäinen paastopäivä ja vallan hyvin on mennyt. Huomaa että on tullut useimminkin jätetyksi aterioita väliin, sillä ei ole ollut oikeastaan mitään ongelmia olla alle 500 kalorin päivällä.

Ohi lumiasioiden meni, takaisin aiheeseen palatakseni eilinen ja tänään on ollut jotenkin niin paljon pirteämpi olo jo ihan valoisuuden vuoksi. Kovasti odotetaan vielä vähän enemmän lunta että päästään kunnolla lumiaktiviteettien makuun; pulkkamäkeä, lumilinnoja ja lumiukkoja!

Näinhän tämä lumi on parhaimmillaan, pientä peittoa, maltilliset pakkaset ja valoisuutta päiviin. Kyllä sitä lunta taas kirotaan, kun joka päivä saa tehdä lumitöitä ja pakkaset paukkuvat niin että vaatetta pitää laittaa monta kerrosta päälle...

Kohokohta lapsille oli kuuman kaakaon nauttiminen lumileikkien päälle ♥

Sokerikrapula

Voihan hiilihydraatit. Ja sokeri, tuo ihana luonnontuote, joka todennäköisesti kiellettäisiin oitis vaarallisena huumeena, jos se keksittäisiin näinä päivinä.

Olen sokeririippuvainen, addikti kaiketi voisi sanoa ja hyvinkin tietoinen tästä. Edes tiukimmissa ruokavaliomuutoksissa en ole kokonaan luopunut sokereista, vaikka hiilihydraatteja olenkin vähentänyt ja se pieni tumma suklaanpala tai viikon pulla on ollut aina mukana. Viime viikon ihana reissu Vanajanlinnaan, siitä päälle jäänyt viikonloppuherkuttelu joka huipentui Naantalin Kylpylän upeaan isäinpäivälounaan kakkuvalikoimaan ja käsintehtyihin konvehteihin, illan punaviiniin ja seuraksi naposteltuihin sipseihin sekä seuraavan päivän Rosson pitzaan sai päälle eilen illalla sellaisen sokerikrapulan, ettei ole pitkään aikaan ollut.

Sokeririippuvaisuudesta on kirjoitettu lukemattomia juttuja ja blogipostauksia, pari ihan hyvää postausta löytyy Ainolta herättävillä kuvilla ja Tiinuskalla hyvillä linkeillä. Asiaa aiheesta löytyy erityisesti Terve.fi -sivuston artikkelista, jossa aihetta on käsitelty mielenkiintoisesti ja selventävästi - en haluakaan kerätä tähän sen enempää syventävää tietoa vaan lähinnä purkaa tuntojani ongelman kanssa painiskellessani. Viikonlopun iltapäivälehtien otsikko kirkui jonkun laihtuneen useamman kymmenen kiloa jättämällä pelkästään sokerit pois, mutta kyllä itselle ainakin haastavinta on aika tarkkaan koko hiilihydraattien genre. Leipä, pasta, pulla, perunalastut, suklaa ja karkit - kaikki nopeasti imeytyvät hiilarit käyvät ihan yhtä hyvin.

Nyt pitääkin jälleen kerran skarpata tämän kanssa ja tiedostaa haaste -kaamoksesta - huolimatta, keskittyä niihin hitaasti imeytyviin, hyviin hiilareihin ja koettaa rajoittaa mahdollisimman pitkälle muut pois ruokavaliosta. Ei karppausta ei, mutta järkeviä valintoja lautaselle, ihan niin kuin ennenkin. Enpä taida pystyä siihen totaalikieltäytymiseen sokerien osalta nytkään, mutta aina välillä täytyy taas herätellä itseään näiden tuttujenkin asioiden kanssa. Matkaa on vielä ja tasapainottelua koko loppuelämän.

Treenit menivät muuten tämän päivän proteiinihuumassa todella hyvin, tästä jatketaan taas kohti kevyempää ja pirteämpää keskitalvea!

Vanha kunnon lautasmalli kunniaan

Ensimmäisen PT viikon summausta

Sitten olisi viikko takana  uutta elämää PT:n ohjeilla, liikuntojen puolesta ollaan menty niin lähellä ohjelmaa että oikein hämmästyttää! Kuutena päivänä viikossa liikuntaa on huima suoritus kahden viikon takaiselta sohvaperunalta, jonka huippukuukausinakin liikuntaa oli maksimissaan neljänä päivänä viikossa. Hääpäivän vietto ja pari hyvin harkittua repsahdusta ruokavalioissa on omasta mielestäni ihan tarpeeksi kunnioitettava suoritus sekin ja ensi viikolla jatkuu taas ruokien kanssa tsemppaaminen.

Kiloja ei luonnollisesti tippunut kun aloittaa treenaamisen, tässä kohtaa tärkeintä onkin kropassa tapahtuvat muutokset - ei niinkään vaa'an näyttämät lukemat.

Haasteita tulee olemaan hurjasti, keskiviikkona päivällinen ja teatteri-ilta työpaikan johtoryhmän seurassa, torstaina ja perjantaina pitkät koulutuspäivät Helsingissä. Parhaani aion silti tehdä ja liikuntasuunnitelmakin seuraavalle viikolle on tehty.

Se näyttää tältä:

• Maanantai 
• Kahvakuula 60 min
• Tiistai 
• Reipas kävely aamulla ennen aamupalaa 15 min  
• Vatsat, punnerrukset, kyykyt ja venyttely 30 min
• Keskiviikko
• Pitkä kävely/pyöräily 40 min
• Vatsat ja venyttely 15 min
• Torstai
• Kävely-hölkkä yhdistelmä illalla 35 min
• Perjantai 
• Palauttava päivä
• Lauantai
• Les Mills Body Pump 60 min
• Sunnuntai
• Potkunyrkkeily 60 min

Ostin pitkästä aikaa pari "alan" lehteäkin, oikeastaan yhden seuraamani blogin Project Mariina innostamana. Mukaan tarttui hänen mainostamansa Fit Laihdu! ja se perinteinen KG ja tänään on ollut ihan mukavaa selailla niistä ensin mielenkiintoisimmat jutut (ne onnistujat) ja sitten pikku hiljaa syventyä paremmin. Ei niissä juurikaan uusia aiheita ja uutta tietoa tule, mutta tsemppihenkeä ja inspiraatiota sitäkin enemmän.

Esimerkiksi yhden onnistujan tarina oli taas vahvistava rentoudellaan, sillä aina välillä sitä tulee miettineeksi miten itselle käy tämän elämäntapaprojektin kanssa. Olen nauttija luonteeltani ja tuntuu varsin kaukaa haetulta, että tulevat nautintoni saisin vaikkapa niistä kuuluisista liikunnan endorfiineistä ja terveellisistä, kasvispainotteisista ruuista - joista kumpikaan eivät ole tähän päivään asti kuuluneet elämääni juuri laisinkaan - niiden kaikkien ihanien herkkujen, hyvien ruokien ja juomien tilalla. Ja ei, en toki tarkoita, että ne kasvisruuat eivät voi olla valtavan hyviä, tottumiskysymys todennäköisesti ennemminkin. Nyt kuitenkin mennään ainakin PT:lle lupaamani kolme viikkoa hänen ohjeillaan ja katsotaan miten ne tulevat istumaan tulevaan kevyempään elämäntapaan.

Mutta tästä mennään taas uutta viikkoa kohdin, innolla - ja lihakset melkoisen kipeinä...

A Beautiful Body -haaste

Uskallanko? Kehtaanko? Mitä ne miettii, tututkin?

Aikamoisen tovin mietittyäni päätin tarttua suomen suosituimpiin bloggareihin kuuluvan Mintun blogissaan Mami Go Go heittämään haasteeseen ja kuvata kahden lapsen jättämät jäljet kropassani kertoen samalla oman äititarinani vartalostani. Mintulla oli inspiraationa A Beautiful Body Project, josta uutisoitiin suomalaisessa mediassakin jokin aikaa sitten, synnyttäneet naiset luonnollisessa tilassaan - ei median niin ihannoimina litteävatsaisena ja terhakkaana - vaan omina itsenään, arpineen kaikkineen.

Upea idea ja kannustamisen arvoinen.

Tässä siis minä, kahden lapsen jälkeen, 21 kiloa kevyempänä kuin vuosi sitten, jolloin painoni jäi kahden peräkkäisen raskauden seurauksena huimiin lukuihin. Ensimmäisestä lihoin lähes 30 kiloa ja toisesta heti perään miltein 20 kiloa. Nuorimmaista, tyttöäni odottaessa painoin suurimmillaan reilusti yli sata kiloa ja kroppani oli melkoisen rasituksen alla. Ihoa venyi, mahassa tietenkin eniten ja yhä on pienet raskausarvet jäljellä pitkin alavatsaa ja kylkiä, sekä rintavarustusta. Synnytyksen yhteydessä tehdystä sterilisaatiosta jäi arpi navan alapuolelle, niin myös ensimmäisen mahan kasvamisen yhteydessä irroitetusta napakorusta.

Rinnat, niin rinnat... Olen aina ollut kurvikas, jopa siinä mittakaavassa, että pääsin kelan tukemana pienentämään valtavan kokoisen etuvarustukseni useamman kuppikoon pienemmäksi muutama vuosi sitten. Siinä kohtaa tuntui upealta omistaa "sopivan" kokoiset, sittemmin kahden lapsen jälkeen ja melkoisesti laihtuneena tuntuu siltä, että enemmänkin olisi voinut jäädä...

Aivan, koska sitä olisi tyytyväinen? Pääasia kuitenkin, että nyt viihdyn vartalossani ja olen ylpeä siitä, kaikkine roikumisineen, arpineen ja lötkyineen.

Lähtekäähän rohkeasti mukaan mammat, jos uskallatte. Ja kehtaatte.

Ja tämä masuni oli vielä kaksi viikkoa ennen synnytystä...

Projekti elämänhallinta

Tällä kertaa se ei alkanut maanantaista, kuukauden ensimmäisestä päivästä, vuoden ensimmäisestä päivästä tai kesälomalta paluun kunniaksi, tällä kertaa se alkoi satasesta. Keskiviikkona. Heinäkuun 18. pvä  ja keskellä lomaa reilu vuosi sitten.

Elämänmuutos, laihdutusyritys osa numero mikä lie. Enhän minä tietenkään laihduta vain tavoitteisiini päästäkseni vaan muuttaakseni elämäntapojani terveelliseksi. Niinpä niin ja kaalisopat, karppaukset, lentoemännät, pussikeitot pallurat ja pisteet ovat vain tsemppausta siinä sivussa.  

Oliko pakko mennä naimisiin 195 senttisen 70 kiloisen veijarin kanssa, joka rakastaa roskaruokaa ja herkkuja, eikä lihoa millään? Oliko pakko tehdä lapset peräjälkeen ja nauttia perinteisesti kahden edestä ja näyttää luvalla paksulta - ei tarvinnut edes vetää mahaa sisään vaan sai lyllertää ihan rauhassa, masua jopa tultiin silittelemään! Eikä tietenkään  imetys toiminut ja vaunulenkitkin jäivät sydäntalven huippulumisissa keleissä haaveiksi.

Eli se tavallinen tarina täälläkin monen kohtalotoverin tapaan, jojoilua ja haaveiluja, onnistumisia ja ison luokan repsahduksia. Enemmän tai vähemmän pullukka koko ikänsä, kerran hienoihin mittoihin päässyt ja sen jälkeen korkojen kera takaisin.

Jospa nyt sitten kuitenkin taas ajattelin vuosi sitten. Maltilla ja yksi asia kerrallaan. Jospa jätetään ne kolme sipsipussia ja kahden illan siiderit viikossa pois. Ja ne leipomukset. Ja irtsarit. Ja suklaalevyt silloin tällöin. Ja hesburgerit. Ja mäkkärit.

Nyt vuoden ja 20 kilon pudotuksen jälkeen ei enää mainita sanaa laihdutus vaan ah niin muodikas elämänhallinta ja lähdetään tiputtamaan seuraavaa kymppiä. Luvassa siis postauksia myös tältä saralta!

Vauvakilot, jotka olivat jäädäkseen