Aikamoisen tovin mietittyäni päätin tarttua suomen suosituimpiin bloggareihin kuuluvan Mintun blogissaan Mami Go Go heittämään haasteeseen ja kuvata kahden lapsen jättämät jäljet kropassani kertoen samalla oman äititarinani vartalostani. Mintulla oli inspiraationa A Beautiful Body Project, josta uutisoitiin suomalaisessa mediassakin jokin aikaa sitten, synnyttäneet naiset luonnollisessa tilassaan - ei median niin ihannoimina litteävatsaisena ja terhakkaana - vaan omina itsenään, arpineen kaikkineen.
Upea idea ja kannustamisen arvoinen.
Tässä siis minä, kahden lapsen jälkeen, 21 kiloa kevyempänä kuin vuosi sitten, jolloin painoni jäi kahden peräkkäisen raskauden seurauksena huimiin lukuihin. Ensimmäisestä lihoin lähes 30 kiloa ja toisesta heti perään miltein 20 kiloa. Nuorimmaista, tyttöäni odottaessa painoin suurimmillaan reilusti yli sata kiloa ja kroppani oli melkoisen rasituksen alla. Ihoa venyi, mahassa tietenkin eniten ja yhä on pienet raskausarvet jäljellä pitkin alavatsaa ja kylkiä, sekä rintavarustusta. Synnytyksen yhteydessä tehdystä sterilisaatiosta jäi arpi navan alapuolelle, niin myös ensimmäisen mahan kasvamisen yhteydessä irroitetusta napakorusta.
Rinnat, niin rinnat... Olen aina ollut kurvikas, jopa siinä mittakaavassa, että pääsin kelan tukemana pienentämään valtavan kokoisen etuvarustukseni useamman kuppikoon pienemmäksi muutama vuosi sitten. Siinä kohtaa tuntui upealta omistaa "sopivan" kokoiset, sittemmin kahden lapsen jälkeen ja melkoisesti laihtuneena tuntuu siltä, että enemmänkin olisi voinut jäädä...
Aivan, koska sitä olisi tyytyväinen? Pääasia kuitenkin, että nyt viihdyn vartalossani ja olen ylpeä siitä, kaikkine roikumisineen, arpineen ja lötkyineen.
Lähtekäähän rohkeasti mukaan mammat, jos uskallatte. Ja kehtaatte.
 |
| Ja tämä masuni oli vielä kaksi viikkoa ennen synnytystä... |
