Herkuttelua blineillä

Kaksi paastopäivää mennyt nätisti 5:2 dieetistä ja välipäivätkin kunnolla - tänään oli aika koko perheen herkutteluun!

Toisessa ravintolassanne alkoivat viime viikolla suunnittelemani bliniviikot, joten vein mieheni ja lapset tänään työpäivän jälkeen pitkästä aikaa omaan paikkaan. Lapsille se on kuitenkin mukava, kun on leikkipaikka ja hyvä se on minunkin välillä nähdä menoa asiakkaan silmin.

Itse en ole mädin ystävä, joten alkupalaksi valikoitui ihana savuporotäyte! Kyllä, tiedän mainiosti, miten järkyttävän paljon kirkastetussa voissa paistetussa blinissä on kaloreita, miutta pitäähän sitä välillä nautiskellakin... Ja vitsi miten oli hyvää!  Kyllä blinit oikein tehtyinä, tattarijauhosta ja oluella maustettuna tiriseviä pannulla tarjottuna on sellainen keskitalven herkku, että vähintään kerran vuodessa pitää kokeilla. Foija -yksi edellisistä ravintoloistani tarjoaa yhä superhyviä blinejä konseptilla, jonka sinne lanseerasin jo muutama vuosi sitten. Kannattaa ehdottomasti käydä maistamassa ensi vuonna taas, kun avaavat remontista tänä keväänä. Myös Helsingin Lasipalatsin blinit ovat maineensa veroiset, mutta pitää sanoa, että kyllä nämä meidän blinit taisivat voittaa ilman kotietuakin.

Lempiraaka-aineellani jatkoin pääruuan myös, poron fileetä ja porkkanaröstiä. Mielettömän hyvää, mutta ei meinannut millään jaksaa eilisin paastopäivän jälkeisellä kutistuneella mahalaukulla. Onneksi miehelle maistui ja sain apua niin että jälkiruuaksi nauttimani kahden suklaan trifle vielä upposi!

Lapsillakin oli kerrankin niin nälkä, että lohiannokset menivät vilauksessa. Aina se ei ole niin sanottua, hemmoteltiin heitä vielä meidän perheessä hyvin harvinaisilla ranskanperunoilla. Jälkiruuaksi laitettiin jättimäiset jäätelöannokset tietysti, olin koonnut niiden tykötarpeet jo valmiiksi keittiöön aikaisemmin päivällä; suklaa-, kinuski- ja mansikkakastiketta, keksinmuruja, suklaakarkkeja, marmeladeja, mansikoita ja mustikoita. Niitä annoksia oli jo hehkutettu etukäteen ja toteuttivat  niille asetetut suuret ennakko-odotukset!

Ja jos joku haluaa käydä blinejämme maistelemassa, löydät paikan täältä :)

Joulun valmistelua

Niinpä niin, tiukka rutistus koulutöiden kanssa ja viimeiset hommat ennen joululomaa - nyt saisi vihdoin rauhoittua hyvin ansaittuun joulun viettoon.

Taisin postatakin jossain vaiheessa, että olen jouluihminen, kiitos äitini, joka jaksoi antaumuksella järjestää joulua viimeistä piirua myöden ja luoda mieleenpainuvia lapsuusmuistoja. Tänä jouluna oli hurjan hienoa aloittaa loma perjantaista, vaikka sunnuntaina joutui tekemään töitä, oli joulun valmisteluihin kuitenkin hyvää aikaa.

Korttiprojekti meni lähes kuten aikaisempinakin vuosina, viime tippaan ykköspostilla. Tänä vuonna oli niin kiirus, ettei ehtinyt tehdä kuin ihan muutaman kortin. Ensi vuonna varmaan tulee taas lähetetyksi enemmän, yleensä menee vuorovuosin nämä... Olisi nytkin ehtinyt laittaa kaikille, jos malttaisi laittaa ostettuja kortteja, mutta niitä harvemmin laitetaan, toki joskus niitäkin. en ole mikään innovatiivinen askartelija - halua taitaa olla enemmän kuin taitoja!

Pipareita tietenkin leivottiin, pikkujoulun aikaan ensimmäisen kerran ja nyt vielä aaton aattona illalla. Mikä ihana tuoksu ja lapsille hauskaa! Ei niitä kyllä montaa tullut, suurin osa taikinasta meni lasten suihin, mutta niin se oli itselläkin pienenä.

Ja syöntipipareiksi ostettiin joka tapauksessa Annarsin valtavan hyviä, ohkaisia piparkakkuja. Oletteko maistaneet appelsiini maustettuja, tai erityisen voimakkaita? Nam! Ja kylkeen valtavat palat kypsää, pehmeää valkohomejuustoa ja voimasta lampaanmaidosta valmistettua Roquefort Papillonia!

Herkkuihin kuuluu ne perinteiset, marmeladit esimerkiksi, joita mietin että olisin tehnyt tänä vuonna itse, mutta eihän se aika riittänyt...

Suklaat, konvehdit ovat erityiset toivottuja ja tämän hetken suosikki Maraboun Symphony -rasia.

Kaikki herkut ovat olleet katettuna kauniisti keittiön pöydälle jo tänään aamusta asti, siinä sitten nautitaan silmilläkin joulunpyhät ja opetetaan lapsille itsehillintää.

Tarjolla on toki terveellistäkin naposteltavaa, hedelmiä ja pähkinöitä, jotka maistuvat nekin. Klementiinejä pitää olla kilotolkulla, ne raikastavat ihanasti herkkujen välillä ja tietysti sopivat hienosti juustojen kanssa.

Joka jouluisiin huveihin kuuluu neilikoilla koristeltujen tuoksuappelsiinien teko, raastavaa hommaa sormille, mutta luovat ihanan tunnelman tuoksuineen.

Kynttilät palavat aamusta iltaan ja mikäs tässä poltellessa, kun säät ovat synkeät kuin mitkä. Vettä sataa kaatamalla ja maa on aivan musta. Poika kysyi tänään ennen nukkumaan menoa tuleeko huomenna joulu? Ja perään, sataako lunta - miksi ei?

No niinpä, miksi ei???

Kuusi tuotiin tänään aamupäivästä ovelle, laiskanpalveluna tilattu 50 euron suomalainen latvakuusi kotiinkuljetuksineen. Oli kyllä hintansa väärti, yksi hienoimmista kuusista ja kelpasi koristella. Lapset saivat latoa kaikki pussista löytyvät joulukoristeet ihan mielensä mukaan, joten sekamelska oli melkoinen. Pääasia silti tunnelma ja valot - ja se tuoksu. En missään nimessä arvostele kenenkään valintoja, mutta en ikinä ottaisi joulukuusta muovisena, mielummin olen ilman. Jopa sinkkuvuosina kävin hakemassa itselleni kuusen jouluksi, se vaan kuuluu asiaan.

Joo, koetimme ottaa suloiset - naamakirjaan soveltuvat - joulukuvat lapsista. Ei onnistunut :)

Huomenna tulee kello 14 hemmetin hintava, katu-uskottava ammattipukki todistamaan epäilevälle neljävuotiaallemme, että joulupukki on olemassa. Saas nähdä miten käy...

Joulu on ihana perheen ja läheisten juhla, mutta toivottavasti  lämmin rauhoittumisen hetki myös niille, joilla asiat ovat toisin.

♥ Rauhallista ja kaunista joulumieltä lukijoilleni! ♥

Joulun odotusta

Se olisi joulukuu!

Itsestään selvyys tietenkin, mutta en ole päässyt blogihehkuttamaan vielä töiden kuukaudenvaihteen kiireiden takia niin pitää tehdä se hieman jälkijättöisesti. Rakastan joulua! Voimakkaasti sanottu, mutta totta. Kyseessä ei ole puolestani hiljentyminen uskonnolliseen hartauteen, ateisti kun olen, vaan se perhejuhlan lämmin tunnelma, koristelu ja tunnelmointi, upeat ruuat ja herkut, lahjojen miettiminen, ostaminen ja antaminen - saaminenkin toki! Pidän kaikesta siitä hössöttämisestä ja järjestelystä, vaikka en kuulukkaan varsinaisesti niihin kaapinhyllyjä jouluksi siivoaviin tai jouluverhojen vaihtajiin.

Nyt etenkin kun on lapset, tuntuu tosi mukavalta järjestää joulua ja rakentaa oman perheen traditioita. Oma lapsuus ei ehkä aina ollut ihan niin seesteinen ja idylinen, mutta joulut olivat kyllä loppuun asti viritettyjä, tunnelmallisia hetkiä, joissa kaikki yksityiskohdat olivat mietittyjä. Se alkoi jo joulukalenterien tarkasta mietinnästä ja jokapäiväisestä hehkuttamisesta huipentuen aattoaamun heräämiseen upeasti koristeltuun jouluasuntoon ihanine tuoksuineen ja kymmenien lajien joulupöytään. Meillä vietettiin jopa perhepikkujoulua, jolloin saimme äidiltä pienet pikkujoululahjat siskoni kanssa, sekä leivoimme pipareita, torttuja ja joimme glögiä.

Hieman haasteita onkin ollut sovittaa nämä ennakko-odotukset ja ajatukset jouluun mieheni kanssa, jolla on ollut aivan päinvastaista juhlintaa omassa lapsuuden kodissaan.  Emme varmasti ole ainut pariskunta, joka on käynyt tiukkojakin neuvotteluja ja kiistoja siitä, mikä olisi kultainen keskitie ja miten omat - meidän - tavat pyhien juhlintaan muodostetaan. Nyt kuuden vuoden jälkeen jo aletaan tietää mitkä asiat ovat toiselle ne tärkeimmät mistä ei voida luopua ja mistä voidaan tehdä kompromisseja. Olen tunnetusti niin vahvatahtoinen persoona, että eipä kanssani taitaisi pärjätä ketään muu kuin rakkaani kaltainen yhtä kovapäinen tapaus ♥

Onko muita joulun rakastajia?

Lauantain touhuilua

Huh, melkein jo toivoisi perus työpäivää, että pääsisi lepäämään tästä viikonlopusta! Kasaantui taas ohjelmaa niin paljon tälle päivälle, että Pojan ollessa vielä vahvasti tulossa kipeäksi, jäi puolet tekemättä. Alkuperäinen toive oli osallistua mm;

- BodyPump aamusta
( ei päästy, piti viedä Mies töihin ja aloittaa omat hommat)

- Joulukadun avajaiset, Stockmannin lasten ikkuna, tontut ja Marli kissa
( nähty, hienoa oli)

- Kauppahallin joulun avajaiset ja joulupukki
(upeaa, ei ruuhkaa pukin luona ja ihana tunnelma)

- Vanhan suurtorin  joulumarkkinoiden avaus ja poniajelu
(aika loppui kesken, pitää koettaa uudestaan)

- Paloasemien avointen ovien päivät
(ei ehtinyt, ajettiin ohi ja ihailtiin paloautoja nopeasti)

- Toisen hotellini ravintolassa ulkomyyntipiste glögille, ylöslaitto ja ohjeistus
(ehdittiin, lapset iPhonen seurassa)

- Kauppareissu Sokokselle, uudet tumput kummallekin
(ehditty, ihanan pehmeät Travallen toppahanskat ja kaupan päälle mobiiliedulla ilmaiset super ihanat Espritin vanttuut Tytölle)

- Toisessa hotellissa brunssiperehdytys uudelle työntekijälle
( ehditty, lapset leikkipaikalla)

- Samaisessa paikassa maanantain koristelutalkoita varten muutaman kymmenen piparin koristelu
( ehditty, lapset iPhonen ja iPadin seurassa ja rikkonaisia pipareita mutustellen)

- Huomisia Helsingissä vietettäviä synttäreitä varten nyyttäriperiaattella luvatut cupcaket
( leivottu ja täyte tehty, koristelu huomenna kuvapostauksen kera)

Ei huono, suurin osa ehdittiin tekemään, mutta ny on kyllä naatti olo koko porukalla...

Kaikkea sitä tekeekään työpaikan hyväksi...

Kauppahalli oli niin ihana, että siitä teen oman postauksen!

                                    

Ja ne samispaidat päällä reissussa ;)

Arkivapailua

Yksi erinomainen puoli työssäni ja ammatissani on melko suuri vapaus työajoissa ja työaikajärjestelyissä, toki se tarkoittaa melkoisesti töitä vapaapäivinä, mutta myös silloin tällöin pidennettyjä viikonloppuja tai ylimääräisiä vapaita niin kuin parhaaksi koen. Tähän päivään otimme harvinaisen perhevapaan koko porukalla ja johan oli mukava päivä!

Ihanan aurinkoinen aamu houkutteli pitkästä aikaa puistoilemaan, harvinaista herkkua meidän perheessämme - pitää häpeäkseni myöntää. Meiltä on melkoisesti matkaa lähimpään puistoon ja muutoinkaan se ei kuulu mitenkään mieheni tai minun lempipuuhiini, joten se aina vaan jää. Käymme toki ulkona, kävelemässä, pyöräilemassä ja pihalla leikkimässä jos sää on aurinkoinen, mutta puistoreissut ovat kyllä pääosin tarhan kontolla. Nyt ostin syksyllä  kirppikseltä sen toppapuvun, jonka on tarkoitus toimia osaltaan kannustimena viettää enemmän aikaa lasten kanssa ulkona, tänään lisäsi kirpparikierrokseltamme vielä lämpimän pipon vaatevalikoimiini. Jep, olen 36 vuotias, enkä omistanut tätä ennen toppatakkia, toppahousuja, enkä pipoa.

Päivä jatkui perinteisesti kirppiskierroksella, kävimme ne mieluisimmat Turussa; Paikallinen Kirpputori, Ihana Kirppis, Hassisen ja Mimmin Kirppis. Miehenikin jakaa nykyään innostuksen kirppistelyyni, hän etsii pääasiassa leffoja kun itse katson vaatteita itselleni ja lapsille, sekä satunnaisia leluja ja kodin esineitä. Lapset tykkäävät kirppistellä tietyissä paikoissa - niissä missä on kivat lasten leikkipaikat ja niissä viihdymme itsekin samasta syystä. Tänään kierros oli tuottoisa, löytyi murulle leffoja, Pojalle upea uusi cars -aiheinen ajopuku, joka laitettiin heti kotona päälle, lisävaatetta tuleviin merisrosvosynttäreihin ja hieno Harry Potter -tyylinen pitkä kaulaliina. Tytölle löytyi nahkainen olkalaukku ja uudenveroinen karvasomisteinen talvitakki, yhteiseksi kivaksi vuoden 2010 lautapeliksi valittu Muumien Purnukkajahti -lautapeli, jota sitäkin ehdittiin jo pari erää pelata kotosalla. Kiva peli, me ainakin tykättiin kovasti! Itselle ostin työpainoitteisesti pitkän villahameen, polvipituisen harmaan hameen, uuden villapaidan ja tosi kivat työkengät hameiden kanssa. Ei kuvia löydöistä tällä kertaa, en oikein tykkää kuvata pelkän keinovalon ja salaman varassa...

Käytiin lounaalla ensimmäistä kertaa paljon parjatussa Rossossakin ja perheenä ymmärsimme kyllä hyvin sen saaman suosion. Upea leikkipaikka, loppuun asti mietitty laaja lastenlista eri variaatioin, käsittämätön valikoima annoksia listalla aikuisillekin mistä valita (keittiölle varmaan painajaismaista hallita) ja mukava, ripeä palvelu. Viihdyimme erinomaisesti ja ruokakin oli ihan hyvää. Otin pitkästä aikaa pitsan, halusin kokeilla kovasti arvostamaani vaihtoehtoa rukiisesta pohjasta ja valinta oli kyllä onnistunut - harmitti vaan pikkuisen ne kalorit... Pidin muutenkin siitä, että valittavana oli pastoista täysjyväpasta, kaipaan sitä laajemminkin ravintoloihin, siinä on mielestäni makua niin paljon enemmän kuin vaaleassa mössössä.

Saatiin hoidetuksi monta muutakin asiaa, pankkia ja kauppareissua, maanantai on siitä hyvä, että päivälle ei juuri ruuhkaa ole missään ja saa mennä ihan jonottamatta.

Pieni kylmyys on mukavaa, etenkin kun se tarkoittaa kauniin kuulasta päivää, mutta johan oli tuskaista riisua ja pukea taas toppavaatteita edes takaisin päivän aikana. Tätä tämä talvi taas on, oli päässyt jo unohtumaan pitkän kesän ja syksyn aikana!

Ihana päivä - mukavaa viikkoa kaikille lukijoille!

Meidän perhe

Mies Tyttö Poika Äiti Pupu ja Kalat

Siinä me ollaan - meidän perhe -  Pojan taiteilemana.

Mies, mussukka, muruni. Ensi vuonna 40 täyttävä ikinuori, musiikin ja leffojen suurkuluttaja ja keittiömestari työkseen.

Tyttö, prinsessani, rakkaani. Syksyllä 4 vuotta täyttävä uskomattoman omapäinen ja fiksu kullanmuruni, joka haluaa tulla isona keijuksi ja mennä naimisiin prinssin kanssa.

Poika, ihanaiseni, rakkaani. Loppusyksystä 5 vuotta täyttävä Vili Vilkas jolla riittää energiaa ja vauhtia koko kylälle, lempipuuhana piirtäminen ja palapelit.

Pupu, vuoden vanha leijonaharjan ja luppakorvan risteytys, joka ei paljon sylistä välitä ja osaa näyttää mielipiteensä tömistelemällä tarmokkaasti omassa talossaan jos häntä häiritään.

Sekä kalat. Aika monta niitä, erilaisia - Miehen heiniä...

Meidän talokin on piirretty, 120 neliöinen rivitalon pääty Liedon keskustan tuntumassa maisemilla, jota en kaupunkilaisena iki päivänä olisi voinut kuvitella ihailevani vessan ikkunoista.

Se vessamaisema

Asunto on ihana, uusi, valoisa ja toimiva, maisemat hienot, mutta vielä reilun kahden vuoden jälkeenkin vaatii totuttelua Turkulaiselta - henkeen ja vereen - asua  12 kilometrin päässä kotikaupungistaan. Siellä käymme myös töissä Miehen kanssa päivittäin, joten  muutto takaisin Turkuun on hyvinkin todennäköistä jossain vaiheessa.

Ja minä tietenkin, 37 vuotta ensi vuonna täyttävä äiti, vaimo, ystävä ja  ravintolatoimenpäällikkö. Rakastan kirjoja ja elokuvia, kirppistelyä lasten kanssa, fiilistelyä Miehen kanssa ja kahvittelua ystävien kanssa. Festareita ja ruokahifistelyä, hyvää punaviiniä ja italialaista ruokaa. Siinä samalla puurran ammattissa, jossa olen viihtynyt ikäni ja opiskelen saadakseni buustia uralleni kun siihen on jossain välissä tilaisuus.

Tässä me ollaan, meidän perhe.