Sivut

maanantai 30. syyskuuta 2013

Omena ♥

Se on siinä, kauan odotettu, pitkään hinguttu!

Postin noutolappu odotti kotona ja olisittepa nähneet vauhdin, jolla vetäisin vaatteet takaisin päälle ja lähdin pakettia hakemaan.



Jännä juttu, kun tableteista alettiin puhumaan ja niitä näkyi ihmisillä en osannut sellaista mitenkään kaivata. Kun omistin Nokian kännykän, uskollisen ystäväni, joka oli mallia vaihtaen pysynyt 12 vuotiaana saadusta versiosta lähtien samana yli 20 vuotta, en ymmärtänyt iPhone mekastusta.

Niini sitä kuitenkin asiat muuttuivat, kun sain vuoden alusta oman Omenani työsuhdepuhelimena. Harvoin olen tuntenut suoranaista kiintymystä mitään mekaniikkaa kohtaan (lukuunottamatta ihka ensimmäistä autoani - suloisen tulipunaista Suzuki Swiftiä) ennen nykyistä puhelintani, joka tuntuu tietävän kohdassa kuin kohdassa itseänikin paremmin mitä kaipaan. Okei, se oli se ensimmäinen älypyhelimeni, joten Lumialla olisi voinut olla sama vaikutus.



Puhelimeni on osoittautunut uskomattoman käteväksi eri apseineen mitä merkillisimmissä tilanteissa ja lapsenvahtina se on aivan yliveto - niin kamala se kun on tunnustaa. Olemme miehen kanssa kummatkin jota kuinkin puolet iltaa tietokoneella vaihdellen vuoroja tällä ainoalla pöytäkoneella, joten tabletin ostaminen alkoi tuntua yhä tarpeellisemmalta.



Oikeastaan muu ei tullut kysymykseen, kuin iPad puhelinkokemuksiini perustuen. Mietimme pitkään mitä tarvitsemme ja mistä olemme valmiit luopumaan, niin hintava kuin tuo peli on joka tapauksessa. Miniä mietimme pitkään, mutta päädyimme kuitenkin tähän normaalikokoiseen. Retina näyttö kirkkaudellaan kiinnosti ja koska emme halunneet ottaa mokkulaa kummallakin kohtalaisen rajattoman pyörivien työsuhdenettien ja oman Elisa viihteen lisäksi päädyimme Cellular vaihtoehtoon, eli versioon, johon voi laittaa oman sim kortin ja käyttää puhelinyhteyden nettiä. Tallennustilasta säästimme, hankkimamme versio oli siis iPad16GB valkoisena, joka oli Grouponin CityDeal tarjouksessa .

Lapset ovat yhtä haltioissaan, parhaillaan kuluttavat aikaa Pikku Kakkosen sivuilla. Haluan ajatella, että ne pelit ovat edes hieman opettavaisia ja ainakin nyt ne näyttävät peittoavan jopa himoitun Angry Birdsin.

Hauskaa iltaa teille, me jatkamme Omenan ihmettelyä.


Vuokralle tarjotaan

Parempikin viikko olisi voinut olla - tämä jonka juuri jätän taakseni ja kömmin nukkumaan parempaa maanantaita odottaen. Flunssani yltyi molemmin puoliseksi poskiontelotulehdukseksi, joka saa pään jomottamaan ilkeästi ja olon käsittämättömän tukkoiseksi. Puhumattakaan tietysti treenauksen väliin jäämisestä ja puolikuntoisesta suorituksesta töissä sekä kotona.

Tälläistä olisi tarjolla :)

Viikon kruunasi rakkaat vuokralaiseni, jotka olivat löytäneet itsellensä oman kodin tunnelmallisesta Martista ja ovat muuttamassa pois omistamastani kolmiosta. Eipä asiassa olisi mitään harmittelemista muuten, kämppä on kaunis, hyvässä paikassa ja helppo vuokrata, mutta siellä on juuri alkamassa putkiremontti ja se jos jokin aiheuttaa haasteita uusien asukkaiden löytymiselle. Ja niin, onhan tätä tekemistä ja hommaa muutenkin juuri nyt etenkin työmaalla jossa on vuoden kiireimpiä sesonkeja niin myynnillisesti, kuin taustatöidenkin osalta vuosisuunnitteluineen ja siihen päälle kahden vahvan tiimiläisen lähtö ja esimiestason perehdytykset.

Nuo upeat nahalla päällystetyt parturintuolit ovat muuten myynnissä, jos jotakuta kiinnostaa!


No, jostain löysin kuitenkin ajan ja kävin kuuntelemassa taloyhtiön kokouksessa infon tulevasta putkiremontista, kurkkaamassa asunnon ja kuvaamassa sen, haastattelemassa vuokralaiset (jotka olivat aidon pahoillaan lähdöstään), googlailemassa kaupungin vuokrahintatasoa ja rakentamassa itselle Vuokraovi -palveluun asuntoilmoitus. Yllättävän kivaa puuhaa, yrittää rakentaa mahdollisimman informatiivinen, houkutteleva, mutta rehellinen asuntoilmoitus.

Sisustus ja värit ovat upeat, tätä kämppää kelpasi kuvata ja antaa hyvän kuvan ihanasta asunnosta


Ilmeisesti ainakin jotenkin onnistuin, sillä ensimmäinen yhteydenotto tuli jo, ihan lupaava sellainen. Toivottavasti saan pari vielä, niin saisi valita parhaimmat vuokralaiset. Viimeksi kiinnostusta oli valtavasti ja sain valita mieleiseni lähes 20 kiinnostuneen joukosta. Asunto onkin ihan mukava, 60 neliöinen kolmio, hyvässä kunnossa, erilliselllä WC:llä ja lasitetulla parvekkeella. Sijainti mitä mainioin, ihan yliopistojen lähellä ja 15 minuutin kävelymatkan päästä Turun keskustasta, kuitenkin ihanan rauhallisen kadun varrella. Koska tarkoitus ei ole tällä tienata, vaan säästää eläkepäiviä varten, vuokrakin on varsin maltillinen, pääasia, että saan hyvät, pitkäaikaiset vuokralaiset.

Todella paljon oli muuten vuokrahinnat Turussakin nousseet, verrattuna siihen kolmen vuoden takaiseen, jolloin viimeksi tämän vuokrasin!


Uusittu keittiö ja kaikki uudet pinnat, rakastin tätä itsekin siinä asuessani


Niin että jos lukijoissa löytyy kiinnostusta, saa ottaa yhteyttä :)

Mukavaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa, parempi mennä nukkumaan jotta ehtii hetken nukkua ennen lasten heräämistä....

Arvatkaa missä lapset viettivät aikaa minun kuvatessani asuntoa?





lauantai 28. syyskuuta 2013

Halvalla meni, halvalla tuli

Pari päivää olisi jäljellä kirppispöytämme myyntiaikaa - maanantaina illalla pitäisi käydä keräämässä loput takaisin kotiin, tai niin kuin olen suunnitellut, jättää sinne myytäväksi hyväntekeväisyyskohteelle.

Meillä oli pöytä uudessa, kaksi viikkoa sitten avautuneessa Paikallinen Kirpputori -nimisessä paikassa ja tosi hienosti siellä on lähtenyt toiminta käyntiin. Yli 200 myyntipaikkaa ja lähes kaikki täynnä ei ole huono saavutus aloittelevalta yritykseltä. Myös kauppa on myyjillä käynyt mukavasti, olin hinnoitellut meidän sekalaista kamaa todella halvoin hinnoin 0,10 eurosta talvivaatteiden 10 euroon ja kasassa on nyt lähes 200 euroa. Tietysti sitä kamaa on joka pöydänjärjestelyreissulla tarttunut itsellekin mukaan, joten kovin iso tuotto ei ole 40 euron pöytävuokran jälkeen.

Pääasia tietenkin, että ollaan saatu vaihdetuksi meille tarpeetonta tavaraa käypään sellaiseen, lastenvaatteisiin, leluihin ja äitillekin on löytynyt ihan perusvaatetta. Lähtipä mukaan 2,5 euron lentomatkalaukkukin! En ole pitkään aikaan kuvannut löytöjä, joten järjestettiin lapsille tähän aamutuimaan muotinäytös ja blogikuvaus pystyyn. Kaikki vaatteet on ostettu eurolla tai kahdella, mitään merkkivaatteita ei ole kyseessä Benettonia ja Name It:a lukuun ottamatta - kivaa perusvaatetta silti.



Missähän tätä kimonoakin tulisi käytetyksi? Söötti kuitenkin 


Tämä farkkupaita, vaalea aluspaita ja farkut olivat harvinaisia löytöjä pojalle 



Okei, talvella ei ole tarvetta lyhythihaiselle, mutta ihana malli silti - menee varmaan ensi kesänä


Nämä ihanat Me&I farkut ovat olleet kovassa käytössä, Espritin solmio paidassa on jujua


Pitsit ihastuttivat tässä Tytön paidassa


Kutittava, sikalämmin villapaita Pojalle


Liila paita istuu nätisti löysien reisitaskuhousujen kanssa

Lisään illalla vielä kuvia uudesta kirppiksestä - sinne suuntana taas täydentämään viimeiset tavarat pöytään ja siivoamaan mylläykset.

Ihanaa lauantaita kaikille!


Täällä oltiin taas tänään


Teema osastoille saa tuoda näytille kaikista pöydistä tavaraa


Osastolla oli teemana ihana sisustus, joka on kyllä käsitetty melkoisen laajasti asiakkaiden toimesta. Hyvä näkyvä paikka, mutta valtavasti tavaraa 


Lapset ovat viihtyneet leikkipaikalla kohtalaisen hyvin, leluja löytyy jos jonkin näköistä ja osiota ollaan ilmeisesti vielä kehittämässä


Pääosin kirppis on valoisa ja muutamiin pimeimpiin käytäviin ollaan ilmeisesti lisäämässä valoa


Kuhinaa riittää ja kauppa käy - hintoja oli monen moisia, mutta itse olen ainakin tykännyt!

torstai 26. syyskuuta 2013

Kaverin kanssa Fontissa

Kävimme eilen pitkästä aikaa ystävän kanssa istahtamassa työpäivän jälkeisellä dinnerillä. Yllättävän vaikeaa kahden ravintola-alan ammattilaisen oli valita Turusta paikka johon mennä.


Päädyimme kohtalaisen uuteen tulokkaaseen, ravintola Fonttiin vanhoissa Turun Sanomien tiloissa Kauppiaskadulla.


Tunnelmallisessa ravintolassa oli sekä ruokailijoille suunnattu osio ravintolan takaosassa, että baari piipahtajille tyylikäs näköalapaikka valtavien ikkunoiden ja uudenaikaisen baaritiskin tuntumassa heti sisäänkäynnissä.


Olimme huonoon ajankohtaan käymässä, jolloin lounas oli loppu eikä keittiötä oltu avattu iltaa varten. Salaatit, pitsat ja alkuruuat olivat silti tilattavissa. Päädyin pitkän mietinnän jälkeen mielenkiintoisen pitsalistan antimiin.


Pitsa oli herkullinen, otin melko perinteisen rucolalla ja ilmakuivatulla kinkulla (joka oli IHANAN ohutta) ja maut olivat kohdallaan taikinan rapeutta ja tomaattikastiketta myöden. Ystäväni valitsi Fontin kermaiset gorgonzola etanat, joita hän kovin kehui. Kiva kun vaihteeksi tarjoiltiin muutoin kun etanapannun upporasvassa.


Vaikea oli valinta kun tultiin jälkiruokiin, kaikki kuulostivat ihanilta, mutta päädyimme kummatkin syksyn kunniaksi samaan omenaherkkuun.


Omenacrumble oli taivaallinen, mutta sen päällä uuniomenamousse jokseenkin mauton. Onnistunut annos joka tapauksessa ja kroppa kiittää kaloripommista!

Mukava ravintola, kiva lista, hyvä hinta-laatusuhde ja onnistunut palvelu. Voin suositella kyseistä ravintolaa muillekin.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Johtajuuden haasteita

Töissä on ollut kaksi päivää erityisen haastavaa ja olen joutunut pohtimaan todella vaikeita asioita. Miten suhtautua poikkeuksellisen emotionaalisesti raskaaseen henkilöstöä koskevaan uutiseen, jonka vaikutus on myös rationalisesti ajatellen jokseenkin merkittävä koko työyhteisölle ja ennen kaikkea toiminnan pyörittämiselle.

En ole välttämättä se kaikkein tyypillisin naisjohtaja, jonka vahvuuksiin kuuluu perinteisesti työntekijän tukeminen ja rohkaiseminen, sekä tunteiden huomioon ottaminen, pikemminkin kaikissa minulle tehdyissä testeissä on korostunut miesjohtajille tyypillisemmät ominaisuudet, kuten voitontahto, eteenpäin pyrkiminen ja aikaansaavuus. Tiedän, tässä oli karkeaa yleistystä ja kapeakatseisuutta, mutta noin kärjistetysti. Joka tapauksessa, vaikka välitän syvästi tiimistäni, en aina osaa sitä ilmaista ja voin tahtomattanikin vaikuttaa jokseenkin kovalta ja tulosorientoituneelta.

Kun vastaan tulee näinkin vaikea asia, kun nyt on kyseessä, olen joutunut jokseenkin ristiriitaisten tunteiden valtaan. Missä kohtaa tulee ajatella työyhteisön ja organisaation parasta yksilön kustannuksella, miten tukea tiimin jäsentä ja samalla varmistaa, että koko muu tiimi ei joudu kärsimään ja business ei kärsi? Miten toimia, kun vastakkain on myös oman johtajuuden ja ajankäytön haasteet ja vastuunjako osaaville ihmisille ja yksilön tahtotila toimia tehtävissä, jotka eivät hänelle enää sovellu.

Miten suhtautua kuolemaan ja tiimin jäsenen kuolemanpelkoon.

Minulle johtajuus on ollut melko suoraviivaista ja jopa yksinkertaista suurimman osan elämästäni. Sain ensimmäisen vastuullisen tehtäväni 21 vuotiaana, 3 vuotta työelämässä olleena, siitä lähtien olen pyrkinyt hoitamaan kulloisenkin pestini parhaani mukaan, aina kulloisenkin organisaation arvot sisäistäen. Olen edennyt urallani olemalla esimerkillinen ja tekemällä sinnikkäästi töitä minulle ja tiimilleni asetettujen tavoitteiden eteen, lähes poikkeuksetta siinä myös onnistuen. Hoidan useita asioita samanaikaisesti ja olen luova ratkaisemaan ongelmia.

Mutta koskaan ennen en ole joutunut miettimään mitä sanoa ihmiselle, joka itkee edessäni ja sanoo pelkäävänsä edessä olevaa kuolemaa, samanaikaisesti itse miettien miten ihmeessä tulee ratkomaan tulevat  miehitysongelmat, vastuujaot, rekrytoinnit ja kaiken muun operaatioiden kannalta merkittävän.

Miten ihanaa tulla kotiin Miehen ja lasten luo, jotka ovat viettäneet tuiki tavallista, arjen vapaapäivää yhdessä ja paneutua hetkeksi ongelmiin, kuten kuka saa näyttää äidille kirpparilta ostetun Maija Mehiläinen DVD:n ja kuka saa auton huomenna...

Kuva: Juha Sompinmäki





maanantai 23. syyskuuta 2013

Takapakkia projektissa

Viisi viikkoa meni nätisti treenatessa ja kohtuullisen tarkkaan ruuat katsoen, sitten iski flunssa, joka ei ole vieläkään helpottanut. Ei urheilua ja keho (tai mieli) janoaa hiilihydraatteja ja sokeria, ei mikään helppo yhdistelmä ja kostautuu heti. Personal Trainerin kanssa tehty liikuntasuunnitelma on tuonut näkyviä muutoksia kiinteytymisen kannalta, mutta vaaka ei ole kaveri - kärsivällisyyttä sanovat, mutta se on tasan se ominaisuus, jota minulta ei löydy tippaakaan.

Eipä muuta kuin toivotaan, että huomenna uskaltaisi jo lähteä liikenteeseen ja saisi rytmistä kiinni urheiluissa, ettei vaan jää löhöily ja koneella istuminen päälle. Myös ruokavaliota taitaa olla syytä taas tarkentaa ja kiinnittää huomiota tuohon paljon parjattuun sokeriin. Oletteko lukeneet tämän päivän Ilta Sanomien nettisivuilta artikkelista, jossa tuosta sokerin vaikutuksesta raapaistiin? PT:n ruokavaliosuosituksissa käskettiin yksiselitteisesti jättää pois sokerit ja vaaleat jauhot, mutta pitää myöntää, etten tosiaan ole sitä ihan noudattanut. Olen hakenut sitä kuuluisaa kultaista keskitietä, jolla jaksan olla koko loppuelämäni. Tässä kohtaa sokerin pois jättäminen ei siihen kuulu - vähentäminen kyllä.

Sokereista puheen ollen, olipas taas herkut eilisillä korukutsuilla, arvatkaapa vaan harmittaako kun en muistanut napata kuvia luomuksista! Tuli hoppu, vaikka hyvissä ajoin aloittelinkin jo. Tein eilisessä postauksessa lupaamani herkut ja vielä hetken päähänpistosta suklaa-manteli ja banaani-kookos muffinsseja. Leipominen on tosi lystiä, tällä kertaa onneksi kaikki herkut menivät hyviin suihin ja pala mustikkapiirakkaa lähti kaverin matkaan hänen perheelleen tuliaiseksi. Mitään ei jäänyt kaapin perälle kummittelemaan, nehän eivät siellä nimittäin pysy...

Tämän viikon liikuntasuunnitelma

  • Maanantai
    • Palauttava päivä (sairastelupäivä)
  • Tiistai 
    • Pitkä kävely/pyöräily 40 min
    • Vatsat ja venyttely 15 min
  • Keskiviikko
    • Kuntosali tai kahvakuula 60 min
  • Torstai
    • Reipas kävely aamulla ennen aamupalaa 15 min  
    • Vatsat, punnerrukset, kyykyt ja venyttely 30 min
  • Perjantai
    • Zumba/potkunyrkkeily 40 min
    • Vatsat ja venyttely 20 min
  • Lauantai
    • Les Mills Body Pump 60 min
  • Sunnuntai 
    • Kävely-hölkkä yhdistelmä aamulla ennen aamupalaa 15 min
    • Kävely-hölkkä yhdistelmä illalla 15 min




lauantai 21. syyskuuta 2013

Syystunnelmia kotoa

Ihana syksy! Eipä voi muuta sanoa näitä kuulaita syyskuun kauniita päiviä ihastellessa. Tänään on laitettu kotia oikein urakalla, terassia, parveketta ja etupihaa syysteloille, sekä pikkuisia ihania uusia juttuja.


Takapihan valtavalta terassilta vietiin pehmusteet jo talvivarastoon, ensi viikoksi on luvattu jopa ensilumia!



Terassikalusteet jätettiin vielä, mutta kaipa nekin pitäisi laittaa pian pressun alle. Vielä ehtii kuitenkin nauttia aurinkoisista päivistä ja kauniista illoista lasten kanssa ulkona istuskellen


Kesäkukkasten raadot laitoin roskiin ja vaihdoin tilalle ihanaa kanervaa. Mitenhän usein sitä pitää kastella? Pitää googlata...



Äidin lukunurkka parvekkeella sai myös syysvärit ja kanervat koristeeksi. Ihana ilta-aurinko lämmitti vielä tunti sitten!


Keittiöön saatiin vihdoin verhot, onhan tässä jo reilu kaksi vuotta eleltykin... Uusi lamppu on vielä hankintalistalla, joku moderni valkoinen kattokruunu houkuttelisi.


Ja vielä, Ikeasta oli pakko ostaa pikkusisko tuolle meillä niin viihtyneelle bonzai puulle (postasin aiheesta täällä), paikkansa se sain valoisasta alakerran vessasta, katsotaan miten tämän kuuluisan kasvintappajan käy...

Olipa ihana päivä, kotia on aina kiva laittaa ja etenkin vuodenajan vaihtumista merkkaavat kevät-, syys- ja joulusiivoukset ovat antoisia. Lastenhuoneen perkaamisessa meni odotetusti eniten aikaa, mutta mukavasti sain siitäkin selkeämmän - aika monta kassillista meni myös roskiin/kirpparille.

Huomenna sitten korukutsut ja aamupäivän leipomiset! Ajattelin laittaa mustikkapiirakkaa, Quiche Lorrainea, hiekkakakkuja ja lapsille poppareita. Katsotaan jos saadaan blogikelpoisia kuvia, ainakin mustikkapiirakkani ohje on uskomattoman hyvä - vaikka itse sanonkin :)

Parantelua

Sitkeää on. Tämä flunssa, joka on ollut oikein voimalla päällä tämän viikon. Treenit ovat jääneet väliin, jouduin jopa ottamaan töistä yhden päivän sairaslomaa, mutta sain sentään hommat hoidetuksi kotoa käsin kohtuulliseen kuntoon.

Perjantaina oli aivan lystit henkilökuntapippalot, taisin vaan olla ylioptimistinen, miten rennot mökkeilyt saunomisineen, mölkkyilyneen ja grillaamisineen olisivat yksinkertaiset järjestää. Ensinäkin osallistujamäärä yllätti ja saimme mukaan lähes koko porukan, 40 henkeä ja pitihän sitä sitten ostaa makkaran lisäksi patonkia ja levitteitä ja salaatteja ja karkkia, tarjoilukulhot ja astiat, juomaksi olutta, viiniä ja siideriä, alkoholittomat juomat ja palkinnot kisoihin. Tarpeeksi pelejä tälle porukalle ja ryhmäjakoa, sääntöjen miettimistä ja ohjeistamista, vastuunjakamista grillimestareineen ja loppusiivouksen tarkastajineen ym. Siinä menikin koko perheen kanssa yhdessäoloon tarkoitettu vapaapäivän aamu, mutta kaikki saatiin kunnialla hoidetuksi ja hetken ehdin sentään viettämään lasten kanssakin. Mitä sitä ei tekisi tiiminsä vuoksi, tekevät meillä erinomaista työtä ja haluan toteuttaa  omaa mottoani "vaadin paljon mutta myös annan" ja palkitsen hyvistä suorituksista. Toivottavasti porukat viihtyivät!

Kampaaja oli aamulla ja voi mikä pettymys! Ostin diilin, jolla sai 30 eurolla leikkauksen ja kulmien, sekä ripsien värjäyksen. En halunnut värjäyksiä, sillä omistan luonnostani mustat karvat itsekin, mutta pidin tarjousta muutenkin hyvänä. Harmi kyllä paikka tai kampaajani ei todellakaan ollut hyvä, harvoin olen ollut noin pettynyt. Kävin  Ferrerassa ja kun kävin myöhemmin heidän sivuillaan, leikkaushan olisi itse asiassa maksanut minulla vähemmän kuin tuo diili oli, se kun kesti vaivaiset 17 minuuttia ja hyvä jos jotain napsaisi sieltä täältä. Annoin kampaajalle vapaat kädet kehittää vaikka jotain uutta, mutta mitä vielä, suuremmin puhumatta alkoi saksimaan ja leikkasi aivan pikkuisen ja tasan samaan muotoon, mitä aiemmin. Pyyh, harmittaa, enkä siinä kiireessä jäänyt sitten asiasta valittamaankaan, kun näytti selvästi siltä, että asiantuntemusta ja osaamista ei löytynyt. No, koetan elää tämän kanssa hetken ja katson sitten mitä seuraavaksi, nämä luonnonkiharat hiukset ovat maailman vaikeimmat ylipitkinä...

Tänään lauantaina olisi tarkoitus käydä nopeasti taas kurkkaamassa miten paljon on hylly uudella kirppiksellä tyhjentynyt, torstaina pikakäynnillä katsoin tilityksen, 95 euroa oli tullut ja hyvin olivat mm lelut ja talvikengät liikkuneet. Tein myös varsinaiset löydöt ja olen melkoisen tyytyväinen itsekin, ostin elämäni ensimmäisen toppapuvun talven liikkumisia varten (15 € + 7 €) ja uudet, lyhyemmät sauvat (5 €), kaupasta nappasin vielä Fastin kehuttua proteiini puddingia herkkuhimoon. Arvatkaa miten "uudeksi" tunsin itseni? Kyllä niin paljon tekee mieli lähteä vielä vetämään tänään edes yksi treeni, mutta kaipa se olisi pakko vielä antaa kehon levätä.





tiistai 17. syyskuuta 2013

Voihan flunssa ja vähän muutakin

Niinpä tietenkin. Juuri kun on saanut hienon rytmin treeneihin ja huomenna tärkeä palaveri, johan pukkaa sellainen räkätauti ettei tosikaan. Zumbat jäi välistä ja nyt on sitruunalla maustettua vihreää teetä, villasukat, Duactit, Panadolit ja kaikki muu asiaan kuuluva kehissä. Itsensä olisi saatava nopsaan kuntoon, aikaa ei riittäisi millään sairastamiseen - eikä malttia.

Eilen katsoin telkkarista pitkästä aikaa leffaa,  Kate Reddy jne... joka oli musertavista arvioistaan ja todella paperisesta käsikirjoituksestaan huolimatta ihan ok, liippasi läheltä tätäkin uraohjusta. Harmitti vaan nuo siirappiset, päälleliimatut äiti-lapsi hetket ja kammottava kliseisyys, muutoin jopa naurahtelin pariin otteeseen kiireisen uraa tekevän äidin perinteisiä ongelmia yhdistää vaativa työ ja perhe elämä.

Siitä puheen ollen, tällä viikolla on taas monen moista luvassa, huomenna päivä menee organisaation pääkonttorista tulevan "ison kihon" kanssa yrittäen vakuuttaa häntä haluamastani suunnasta ravintoloissani. Sitä varten uurastin tänään koko päivän erinäköisten käppyröiden ja selvitysten kanssa, muutenkin päivä oli taas niin hektinen, ettei ehtinyt syömään kuin sen kohtuullisen hyvän aamupalan ja pari ateriankorvike patukkaa. Päivän kalorit huitelivat kotiin tullessa alle 800, mikä ei ole todellakaan iltaa ajatellen se paras vaihtoehto.

Torstaina olisi luvassa alan messut mukavine maistiaisineen anniskelualueen puolella, mutta jos flunssa vielä kiusaa, en taida turhaan edes koettaa maistaa uutuusviinejä. Harmi juttu, nämä ovat aina mielenkiintoisia tilaisuuksia.

Perjantaina olisi kovasti jo kaipaamani kampaaja aamulla, päivällä laatuaikaa perheen kanssa (olemme Miehen kanssa kummatkin vapaalla) ja illalla järjestämäni kesän päättäjäiset organisaationi Turun alueen työntekijöille. Olen luvannut rennon saunaillan mölkyn ja grillattavan parissa, mutta ohjelma ja tarjottavat ovat vielä viimeistelemättä. Onhan tässä vielä aikaa...

Lauantaina keskitytään siivoamiseen, sillä sunnuntaina kotiimme tulee ihania ystäviä, joista osaa näen moneen vuoteen pitkästä aikaa. Aiheena on järjestämäni magneettikorukutsut, joita kollegani myy ja edustaa. Oletteko tutustuneet niihin? Tuolla voitte käydä katsomassa, jos kiinnostaa. Ihan hauskoilta, kauniilta koruilta vaikuttivat ja ainakin ystäväni vannovat niiden nimeen. No, joka tapauksessa, luvassa hyvää seuraa, jota edeltää valtaisa siivousurakka ja leipomisduuni. Upeaa, odotan jo innolla!



Minun piti laittaa kiva kuva itsestäni ja uudesta, kirppikseltä ostamastani tunikasta aamun hehkeänä, mutta siitä tuli todella flunssainen, bad hair day -tyyppinen otos huonosti istuvilla housuilla (pitää ostaa uudet, pienemmät!). 
Tähän siis on tyytyminen.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Viidennen PT viikon summausta

Viides viikko urheilullista elämää takana, miten tämä aika mene näin nopeasti?

Lähdin tähän mukaan vakaana aikeenani juurruttaa elämääni liikuntaa, muodossa tai toisessa ja saada hyvä startti liikkumiseen. Näin viiden viikon jälkeen voin kertoa, että se on onnistunut yli odotusten. Kukaan, ei edes minä itse, varmasti odottanut että pystyn toteuttamaan liikuntasuunnitelmaa näin kiltisti ja saan mahdutetuksi tähän ihan pikkuisen kiireiseen aikatauluuni kaikki nämä liikkumiset. Kyllä se vaan onnistuu, ainoa mitä en ole edes yrittänyt on tuplaliikunnat, eli aamulla jotain, illalla muuta. Tunti päivässä + pakolliset suihkut ym vie ihan tarpeeksi elämästäni ja tässä kohtaa en vielä ole valmis säätämään puolen tunnin tehotreenejä aamuun ja iltaan. 

On tutkittu ihmisiä, jotka ovat pudottaneet runsaasti painoaan - tavalla tai toisella - ja miten he pystyvät pitämään saavuttamansa tulokset. Siinä joukossa, jotka pysyivät ihannepainossa pidempään, oli huomattavasti enemmän säännöllisesti liikkuvia ihmisiä, kuin painoansa takaisin nostaneissa. Ilmiselvä juttu, mutta kuitenkin niin herättävä, että minä, joka inhoan hikoilemista ja liikkumista olen vakaasti päättänyt kokeilla tämänkin kortin. Olen jo nyt tehnyt ison työn, minulla ei ole aikomustakaan tehdä tätä alusta asti enää uusiksi.

Hassua kyllä, nyt jo huomaa, että jokseenkin koukuttavaa nämä liikkumiset ovat, vaikka yhä haen niitä endorfiinejä. Silti, lepopäivän jälkeen kaipaan jo kovasti liikkumista ja olen innostunut kokeilemaan monipuolisesti eri muotoja löytääkseni ne mieluisimmat. Viime viikon sauvakävelytreeni oli mielenkiintoinen. Miten hemmetissä voi olla noin vaikeaa käveleminen sauvat kädessä?? Sitä pitää päästä nopeasti taas treenaamaan, etteivät opit unohdu, mutta melkoisen tekninen suoritus se oli - ei todellakaan niin yksinkertaista kuin kuvittelin. Tehokasta kyllä!

Tänään oli myös ensimmäinen kovasti odottamani BodyBalance, ikävä kyllä se meni niin sanotusti reisille. Miehen tehdessä kouluhommia kotona Skypessä lupasin ottaa jälkikasvun mukaan Mooodin hienoon leikkipaikkaan aikaa kuluttamaan. Jsokus se onnistuu, tällä kertaa ei. Jouduin ekaa kertaa lopettamaan leikin kesken ja poistumaan salista viemään nämä kurittomat, huutavat ja meluavat, tosiaan kiusaavat apinat rauhoittumaan kotiin ja pois häiritsemästä muita liikkujia, jotka yrittivät turhaan päästä tunnelmaan ihanan musiikin ja rauhallisten liikkeiden myötä. Ensi viikolla sitten uudestaan, tällä kertaa joko läppäri mukaan viihdykkeeksi tai lapset isälleen. 

Höh, harmitti niin vietävästi, että rangaistus oli sen mukainen - toteutin uhkaukseni ja jäin sen hankalemman osapuolen, Tytön, kanssa kotiin kun Mies lähti katsomaan Pojan kanssa ilotulitusta. Tiukka päätös, mutta pakko tehdä kaiken sen uhkailun jälkeen. Rakas Tyttöni on kyllä uskomattoman fiksu ja kypsä ikäisekseen - itki pienen ajan ja tyytyi sitten päätökseen, tiesi hyvin tehneensä väärin kiusatessaan isoveljeänsä itkuhuutoraivarin partaalle ja toivottavasti myös oppi jotain vastaisuuden varalle.

Liikuntasuunnitelmani tulevalle viikolle
  • Maanantai
    • Kahvakuula 60 min
  • Tiistai 
    • Zumba 60 min
    • Vatsat ja venyttely 20 min
  • Keskiviikko
    • Pitkä kävely/pyöräily 40 min
    • Vatsat ja venyttely 15 min
  • Torstai
    • Kävely-hölkkä yhdistelmä aamulla ennen aamupalaa 15 min
    • Kävely-hölkkä yhdistelmä illalla 15 min
  • Perjantai
    • Reipas kävely aamulla ennen aamupalaa 15 min  
    • Vatsat, punnerrukset, kyykyt ja venyttely 30 min
  • Lauantai.
    • Les Mills Body Pump 60 min
  • Sunnuntai
    • Palauttava päivä



Tunnelmia rapujuhlista

Ja niin se viikonloppu meni.

Rapujuhlat olivat juuri niin ihanat, kun  odotinkin! Meillä on hyvä kolmen pariskunnan porukka, jotka tunnemme jo kouluajalta restonomi opinnoista ja olemme nyt reilun vuoden verran kokoontunet vuorotellen jonkun luokse herkuttelemaan ruuan ja juoman pariin. Seura on mitä mainiointa ja kun kyseessä on saman alan ihmisiä, jotka arvostavat yhtä paljon hyvin tehtyä ruokaa ja laadukkaita viinejä, olemme saaneet nauttia todella hienoista makuelämyksistä.

Eilen tarjolla oli alkuun illan pääteemalla rapuja, sekä kotimaisia, että vertailun vuoksi kiinalaisia jokirapuja, kuorittuina vartaassa ja tietysti käsityönä askarteltavia. Tykötarpeina ne perinteiset, kirkastettu voi, paahtoleipä ja tilli, sekä chilimajoneesia ja upeaa caesaria itse tehdyillä krutongeilla.


Rapujuhlat olivat vallan kosteat, kuten on ollut meillä tapana harvoin kun nähdään. Alkumaljaksi mielenkiintoinen tuttavuus, italialainen Prosecco, joka oli jopa yllättävän makea ollakseen Extra dry. Rapujen kera tyylikästä ranskalaista vanhempaa Chablis -viiniä, jonka korkin kanssa jopa minäkin, hovimestarina pitkään toiminut alan ammattilainen taistelin palan kerrallaan irti. Kaikeksi onneksi viini itsessään oli kunnossa. Teeman mukaan juomiin kuului myös pakastinkylmää Stolishnaja vodkaa - ilman Helan Går: ia.


Ikävä kyllä illan pimetessä iPhonen salama ei riittänyt otoksiin lopuista tarjottavista; pääruokana pasta Alfredoa ja paahdettua ankkaa, seurana Chiantia ja Amaronea (oli liian tuhtia, tiedetään, mutta ah niin ihanaa). Jälkiruuaksi sitruunatorttua Baileys -mascarpone vaahdolla ja sitruunasorbetilla. Kahvi ja Amaretto kruunasivat illan - ja kalorit...

Lystiä oli ja tänään olotila on sen mukainen. Ihan kaikkea suunniteltua ei päästy tekemään, mutta nyt suuntana BodyBalance ja sen jälkeen ilotulitusta katsomaan!



lauantai 14. syyskuuta 2013

Viikonloppufiiliksin

Loppuihan se viikko arjen osalta!

Jeah, sain tehdyksi suurimman osan to do listan hommista, nostin töissä uuden upean tiimiläisen vastuutehtäviin, joista menetin yhden luottopelaajan viime viikolla, emännöin onnistuneesti asiakasiltaa eilen ja herkuttelin keittiöpäällikköni upeista antimista, koulutehtävät menivät hieman eteenpäin ja sain tänään uuden kirppispöydän onnistuneesti pystyyn - ekat tuotteetkin jo myydyksi. Kaiken kaikkiaan kohtuullisen mukava viikko kuitenkin tähän asti!

Mikä upeinta, tavanomaisen viikonlopun sijasta, jolloin vietän lasten kanssa kolmestaan nollaten kotosalla, luvassa on tänään (kello on niin pirusti taas)  kovasti odottamamme rapujuhlat kahden ystäväpariskunnan kanssa ja sunnuntaina perheohjelmaa Turun päivän aktiviteettien muodossa. Lapsille on järjestetty ihka ensimmäinen kummiyökylä, eli Tyttö menee omien kummiensa (Miehen nuorempi sisko ja hänen miehensä)  luo ja Poika omien kummiensa (Miehen vanhempi sisko ja serkkupoika) luo. Tämä on vähintään yhtä odotettu ja hehkutettu tapahtuma, kuin vanhempien herkutteluilta suomalaisten rapujen ja laatuviinien, sekä hauskan seuran merkeissä.

Haastetta riittää siinä kohtaa, että onnistuu tasapainoittamaan kohtuullisen kostean aikuisten illan niin, että sunnuntaina on pirteässä kunnossa osallistumaan kirppistelyyn luvatussa naisporukassa, osallistua Itämeren hyväksi järjestettävään Ankkaralliin Aurajoella, Heikinmarkkinoille kauppatorilla ja Turun päivän ilotulitukseen vielä illalla. Siinä välissä olisi kiva tutustua uuteen BodyBalance -jumppaan, joka tulee uutena käyttämäni mainion liikuntakeskuksen Mooodin valikoimaan. Ruuhkaa piisaa siis, mutta mukavaa sellaista!

Upeaa viikonloppua kaikille, huomenna jos ehdin - postausta ihanista tämän päivän kirppislöydöistä ;)




keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Kirppis huumaa jälleen

Kuten sanottua, pikkuisen tiukahko aikataulu kaikin puolin tällä viikolla ja erinomainen esimerkki taas taidostani työntää kaikki epämiellyttävä ja harmillinen tekeminen taka-alalle ja keskittää intoni siihen kivaan. Työhommia olisi aivan valtavasti, koulutyöt levällään, koti rempallaan ja minä pohdin täällä päivän suurimpana kysymyksenä hinnoittelenko tytön ihanan samettimakon niin, että se varmasti menee viikonlopun kirppiksellä, vai koetanko saada "viimeisen" hinnan.

Turkuun avataan perjantaina 13 päivä uusi kirpputori, Paikallinen Kirpputori, joka on aloittanut jo tovi sitten mainion ja hyvin suunnitellun Facebook kampanjan. Vain ennakovaraajille suunnattuna avajaisviikonloppuna on tarjolla vaikka ja mitä ja niitä on hehkutettu jo viikko tolkulla teaser kuvilla ja kivoina, henkilökohtaisina viesteinä yrittäjältä. Tykkääjät on otettu mukaan aktiiviseen keskusteluun ja ideoita on otettu vastaan, tuntuu kuin koko kirpputori olisi jollain tapaa omaa tuotosta. Fiksua sitouttamista ja ovelaa markkinointia, onhan kaikkien etu, että myyjiä on paljon heti alkuun ja säpinää riittää.

Käytiin tänään Miehen kanssa ennen töihin menoa kurkkaamassa paikka ja hakemassa hintalappuja, olipa hauska yhteensattuma, että yrittäjä olikin Miehen tuttuja ja tuli sitten rupatelluksi enemmänkin. Paikka näytti kivalta ja hienoahan se on nähdä puhdasta ja siistiä, uutuuttaan loistavaa kirpputoripöytää ja rekkiä. Aika paljon on vielä tekemättä, mutta muutaman ravintolan viime tippaan avanneena, tiedän sen vauhdin, millä viimeistelyt loppujen lopuksi tehdään. Kuulosti hauskalta yrittäjän ajatus sohvanurkkauksesta, leikkipaikasta, muskarista ja viihtyisästä kahvilasta. Olisipa upeaa, että ne toteutuisivat ja kirpputorista osattaisiin nauttia muutoinkin, kuin pikaisena pistäytymispaikkana. Haastetta on.

Hassua tämä kirppistely ylipäätänsä. Voitteko uskoa, että kuulun siihen porukkaan, joka ei ennen lapsia todellakaan kiertänyt kirpputoreja, kuin kaksi-kolme kertaa elämässään ihan trendimielellä. Kaikki kääntyi päälaelleen, kun nämä kaksi astuivat maailmaan. Aivan käsittämätöntä, kuinka paljon lasten vaatteet maksavat ja kuinka hienoja löytöjä lastenvaatteiden osalta kirppikseltä voi kuitenkin tehdä. Päiväkoti esimerkiksi on aivan uskomaton paikka vaatteiden kulutuksen suhteen. Ymmärrän erinomaisen hyvin, että lasten vaatteiden siisteydestä huolehtiminen on tasan se viimeinen juttu, mihin ylityöllistetyt hoitajat ehtivät puuttua, mutta voi jestas mihin kuntoon ainakin nämä meidän kaksi sankaria vaatteensa saavat - kahdesti - hoitopäivän aikana. Ei puhettakaan, että päiväkotiin laitetaan uusia vaatteita, niitä kun tarvitaan kuitenkin todella monet kerrastot viikolle.

Nyttemmin olen myös alkanut löytämään muutakin kirppikseltä, sisustustavaraa ja jopa uskomatonta kyllä - vaatetta itsellenikin. Aina ennen olin sitä kokoluokkaa, ettei toivoakaan lähteä hakemaan istuvia vaatteita tai kenkiä, mutta niin vaan tämä elämäntaparemontti on tuonut valoa tähänkin asiaan, minulle löytyy vaatteita! Yhtä hauskaa on ollut pari kertaa viedä itse tavaraa MLL:n kirpputorilla ja katsoa miten muut tekevät löytöjä ja pääsee samalla itse osaksi kierrätysketjua.

Eli, illan suurinta hupiani on ollut - ja on vielä muutaman päivän - penkoa kaappejamme ja laittaa tavaraa myyntiin, hinnoitella ja pohtia esillelaittoa tulevalle kirppispöydällemme. Samalla tietenkin miettiä mitä kaikkea sitä löytääkään itse kotiin viemisiksi upo uudelta kirppikseltä. Mahtaa olla aivan kamala ruuhka ja tungos, mutta voi miten jo odotan touhua!

Mitä te ensisijaisesti etsitte kirppikseltä, kun siellä käytte?


Jos ihmettelette joskus mitä tapahtuu tavaroille, jotka jäävät hotelliin, eivätkä koskaan löydä omistajaansa - tässä vastaus. Tytöllä päällään ihanan farkkubolero, jonka joku prinsessa oli hotelliimme jättänyt aikaa sitten ja jonka pelastin pois heittämiseltä

tiistai 10. syyskuuta 2013

Siinä se on

Tomaatti. Ei mikään mikä tahansa tomaatti, vaan mehevä, maukas, makea ja ihana. Puhdasta luomua ja lähiruokaa. Elämäni ensimmäinen, ikinä, itse kasvatettu - omin pikku kätösin (kiitos vaari siitä taimesta) pienestä alusta oikeaksi syötäväksi kasvikseksi.

Eilen herkuteltiin lasten kanssa, silmät ymmyrkäisenä nappasimme kypsän tomaatin puusta, josta olimme sitä hehkutelleet ja odotelleet jo viimeisen viikon. Leikkasimme hartaina kolmeen osaan ja annoimme asiankuuluvan arvon omalle tomaatillemme, pureksimme ja nyökkäilimme hyväksyvästi. Hyvää on!

Kyllä minusta vielä viherpeukalo saadaan.



sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Neljännen PT viikon summausta


Kuukausi mennyt tiukasti kuusi kertaa viikossa treenaten ja vähän niin kuin viime viikon postauksen fiiliskuvassa, tuloksia alkaa vihdoin jo itse näkemäänkin, vaikka valtavasti on vielä tekemistä. Itseäkin välillä naurattaa, kun alkaa ikänsä söpön pehmeänä viihtyneenä löytymään mitä kummallisimmista paikoista kovia kohtia, eli sinnikäs hikoileminen kaiken maailman body pumpeissa alkaa tuottaa tulosta! 

Haastetta on tässä elämäntaparemontissa tasapainottaa syömiset PT:n ohjeistuksen mukaisiksi ja pitää tietty kurinalaisuus. Pelkästään näin runsas liikkuminen tuo hurjan nälän ja kalorit meinaavat väkisin nousta ohjattua isommaksi, lisäksi tämä kovasti valittelemani ruuhkaisuus tuo myötänsä mahdottoman tiukan aikataulun, ruokailujen venymiset ja hätävarat, jotka kostautuvat viimeistään illalla. Sitä tavallista tarinaa siis.

Ensi viikko on uskomattoman kiireinen ja luvassa vaikka mitä ohjelmaa, mutta tässä olisi suunnitelma millä mennään - tähän asti en ole vielä näistä lipsunut ja koetan tosissani vetää tämänkin putkeen. Torstaina katsotaan PT:n kanssa sitä viimeksi puhumaani sauvakävelytekniikkaa yhdessä.  Ihan hauskaa, vaikka olen sitä tyyppiä, joka yhä pitää lajia mummowalkkina :)


Seuraavan viikon liikuntasuunnitelma
  • Maanantai. 
    • Kahvakuula 60 min
  • Tiistai
    • Zumba 60 min
    • Vatsat ja venyttely 20 min
  • Keskiviikko
    • Reipas kävely aamulla ennen aamupalaa 15 min  
    • Vatsat, punnerrukset, kyykyt ja venyttely 30 min
  • Torstai
    • Sauvakävely 40 min
    • Vatsat ja venyttely 15 min
  • Perjantai
    • Kävely-hölkkä yhdistelmä aamulla ennen aamupalaa 15 min
    • Kävely-hölkkä yhdistelmä illalla 15 min
  • Lauantai
    • Les Mills Body Pump
  • Sunnuntai
    • Palauttava päivä



lauantai 7. syyskuuta 2013

Asiat kasaantuvat

Niinhän ne aina tekevät. Ensin luulet, että sulla on homma hallussa ja yhtä äkkiä huomaat, että olet venyttänyt kaikki takarajat samaan sumaan ja hommaa pukkaa kaikilla saroilla...

Vielä viime viikon alussa sähköpostin to do lista oli vain parinkymmenen viestin mittainen ja viikon suunnitelmat selvät, nyt se on lähemmäs sataa. Ja se on kiitos useamman takaiskun, johon kuului tavallista haastavampi tehtävänanto uuden projektin valmistelun suhteen (joka vei aikaa kaksi kertaa aiottua enemmän), kaksi päällekkäistä sairaslomaa tiimissä ja niiden töiden uudelleenjärjestely useammalta päivältä, johtoryhmässä perjantain koko päivän kestäneessä palaverissa tulleet uudet velvoitteet markkinoinnin osalta, tavallista haastavamman työvuorolistan loppuun saattaminen ja tietysti uuden brunssin tuotteistus, materiaalin teko ja lanseeraaminen tänään ja siellä avajaisissa edustaminen. Sokerina pohjalla ensiarvoisen tärkeän tiimiläisen irtisanoutuminen eilen illalla ja siitä johtuva tuska ja vimmattu miettiminen jatkotoimenpiteistä ja vastuiden jakamisista.

Maanantaina olisi syyskauden ensimmäinen koulupäivä, johon olin vakaasti aikeissa mennä. Aloitin viime syksynä ylemmän ammattikorkeakoulun opinnot ja olen ihan hyvässä vauhdissa, ei millään haluaisi jättää kursseja tässä kohtaa käymättä, mutta olin aivan totaalisesti unohtanut tehdä lähipäiville valmistavan ennakkotehtävän. Lisäksi pitäisi valmistella presentaatio kahdelle opiskelijaryhmälle, jotka treffaan maanantaina ruokatauollani, jolloin alustan heille projektityön koskien lokakuun alussa pidettävien kirja- ja ruokamessujen osastoamme. Olen saamassa restonomi- ja tradenomiopiskelijoilta kaivattua apua ja ideoita ravintoloideni messuosaston ja sen sisällön toteutukseen, sitä odotan tosi innolla!

Tämä ei ole ollut niitä parhaimpia viikkoja. Kuulemma tänään on ollut kaunis päivä, mutta koska menin aamulla klo 06 töihin ja palasin sieltä  tukka putkella hakemaan lapsia päivähoidosta vasta jokin aikaa sitten (iskä oli niiden kanssa aamupäivän - älkäähän huolehtiko) ei siitä ole juurikaan päässyt nauttimaan. Lapset nukahtivat ja nyt istun koneella miettimässä teenkö maanantaiksi tehtävät raportit vielä nyt illalla, vai pilaanko huomisen vapaapäiväni niillä. Kone ja tulevan kirppispöydän tavaroiden hinnoittelu houkuttelisi paljon enemmän, mutta niiden kanssa olen kyllä nysvännyt jo useamman päivän, kun muutakin järkevää olisi voinut tehdä. Koskahan sitä oppisi tekemään jotain etukäteen?




Kiitos Nikka ihanasta Pomp de Luxin hatusta! Tyttömme voitti sen hänen blogi arvonnassaan :)

torstai 5. syyskuuta 2013

Nopeaa lounastamista


Tiedättekö se tunteen, kun haluaisi nopeasti lounasta, mutta ei tule yhtä ainoaa paikkaa mieleen, vaikka kaupunki pursuaa vaihtoehtoja? No, meillähähän oli äärimmäisen harvinainen koko perheen vapaapäivä eilen ja kesken asioiden hoidon, tuli tarve saada herkullista, nopeaa ja jotain pikkuisen erilaista lounasta.

Pää löi tyhjää ja ajoimme kohti määränpäätämme heittäen keskenämme ehdotuksia paikoista, kunnes ajoimme melkein  Sloppy Joen:n ohi. Nopea googlaus löytyykö kuulemastamme paikastalounasta  ja avot, lounaspaikkamme oli löytynyt!


Paikan omistavat maineikkaan Le Porcin pitäjät, jotka avasivat tämän meksikolaista ja amerikkalaista ruokaa tarjoavan Cal Mex ravintolan Le Porcin tiloihin tänä kesänä. Paikan ideana on tarjota kohtuuhintaista ja helposti lähestyttävää ruokaa, jossa korostuvat aidot maut. Ruoka tehdään tuoreista raaka-aineista ja se on saanut vaikutteita paitsi meksikosta, myös amerikan länsirannikolta, josta myös paikan toinen omistaja, Monte Dahl on kotoisin. Lisää voi lukea vaikka tästä.


Ravintola on vain 40 paikkainen ja viihtyisästi sisustettu. Ruoka tilattiin tiskiltä ainakin näin lounasaikaan ja palvelu on ihanan lämminhenkistä ja ystävällistä. Miten mieltä lämmittävää nähdä herttainen, vanhempi rouva hymyilemässä tiskin takan vaihteeksi!


Otimme luonnollisesti lounasbuffan, joka maksoi 9,30 ja sisälsi mm tuoreita tacoja ja mausteisia ribsejä, sekä maidon, veden ja kahvin. Lapsista veloitettiin puolet, mikä oli mielestäni kohtuullista - harmi kyllä heille ei ruoka juurikaan maistunut, toinen oli kipeänä ja toinen söi aamulla niin valtavan lautasellisen puuroa, että tämä olikin vain toiveajattelua. No, kirsikkatomaatit ainakin menivät parempaan suihin.


Ruoka oli hyvää, hintansa arvoista, mutta ei mitään maata mullistavaa. Kastikkeet olivat erityisen hyviä ja käsintehdyt maut erottuivat.


Valmiiksi käärityt burritot eivät olleet suosikkejamme ja ribsit jo hieman ennen lounaan sulkemista jäähtyneet, mutta tacot olivat aivan mainioita!

Kiva paikka, nopeaa, kohtuuhintaista ja hyvää ruokaa ja erinomaista palvelua. Hieman syrjässä, mutta emmeköhän sinne mene uudestaankin - ainakin maistamaan niitä hampurilaisia!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...