Sitkeää on. Tämä flunssa, joka on ollut oikein voimalla päällä tämän viikon. Treenit ovat jääneet väliin, jouduin jopa ottamaan töistä yhden päivän sairaslomaa, mutta sain sentään hommat hoidetuksi kotoa käsin kohtuulliseen kuntoon.
Perjantaina oli aivan lystit henkilökuntapippalot, taisin vaan olla ylioptimistinen, miten rennot mökkeilyt saunomisineen, mölkkyilyneen ja grillaamisineen olisivat yksinkertaiset järjestää. Ensinäkin osallistujamäärä yllätti ja saimme mukaan lähes koko porukan, 40 henkeä ja pitihän sitä sitten ostaa makkaran lisäksi patonkia ja levitteitä ja salaatteja ja karkkia, tarjoilukulhot ja astiat, juomaksi olutta, viiniä ja siideriä, alkoholittomat juomat ja palkinnot kisoihin. Tarpeeksi pelejä tälle porukalle ja ryhmäjakoa, sääntöjen miettimistä ja ohjeistamista, vastuunjakamista grillimestareineen ja loppusiivouksen tarkastajineen ym. Siinä menikin koko perheen kanssa yhdessäoloon tarkoitettu vapaapäivän aamu, mutta kaikki saatiin kunnialla hoidetuksi ja hetken ehdin sentään viettämään lasten kanssakin. Mitä sitä ei tekisi tiiminsä vuoksi, tekevät meillä erinomaista työtä ja haluan toteuttaa omaa mottoani "vaadin paljon mutta myös annan" ja palkitsen hyvistä suorituksista. Toivottavasti porukat viihtyivät!
Kampaaja oli aamulla ja voi mikä pettymys! Ostin diilin, jolla sai 30 eurolla leikkauksen ja kulmien, sekä ripsien värjäyksen. En halunnut värjäyksiä, sillä omistan luonnostani mustat karvat itsekin, mutta pidin tarjousta muutenkin hyvänä. Harmi kyllä paikka tai kampaajani ei todellakaan ollut hyvä, harvoin olen ollut noin pettynyt. Kävin Ferrerassa ja kun kävin myöhemmin heidän sivuillaan, leikkaushan olisi itse asiassa maksanut minulla vähemmän kuin tuo diili oli, se kun kesti vaivaiset 17 minuuttia ja hyvä jos jotain napsaisi sieltä täältä. Annoin kampaajalle vapaat kädet kehittää vaikka jotain uutta, mutta mitä vielä, suuremmin puhumatta alkoi saksimaan ja leikkasi aivan pikkuisen ja tasan samaan muotoon, mitä aiemmin. Pyyh, harmittaa, enkä siinä kiireessä jäänyt sitten asiasta valittamaankaan, kun näytti selvästi siltä, että asiantuntemusta ja osaamista ei löytynyt. No, koetan elää tämän kanssa hetken ja katson sitten mitä seuraavaksi, nämä luonnonkiharat hiukset ovat maailman vaikeimmat ylipitkinä...
Tänään lauantaina olisi tarkoitus käydä nopeasti taas kurkkaamassa miten paljon on hylly uudella kirppiksellä tyhjentynyt, torstaina pikakäynnillä katsoin tilityksen, 95 euroa oli tullut ja hyvin olivat mm lelut ja talvikengät liikkuneet. Tein myös varsinaiset löydöt ja olen melkoisen tyytyväinen itsekin, ostin elämäni ensimmäisen toppapuvun talven liikkumisia varten (15 € + 7 €) ja uudet, lyhyemmät sauvat (5 €), kaupasta nappasin vielä Fastin kehuttua proteiini puddingia herkkuhimoon. Arvatkaa miten "uudeksi" tunsin itseni? Kyllä niin paljon tekee mieli lähteä vielä vetämään tänään edes yksi treeni, mutta kaipa se olisi pakko vielä antaa kehon levätä.
Sivut
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sairastelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sairastelu. Näytä kaikki tekstit
lauantai 21. syyskuuta 2013
tiistai 17. syyskuuta 2013
Voihan flunssa ja vähän muutakin
Niinpä tietenkin. Juuri kun on saanut hienon rytmin treeneihin ja huomenna tärkeä palaveri, johan pukkaa sellainen räkätauti ettei tosikaan. Zumbat jäi välistä ja nyt on sitruunalla maustettua vihreää teetä, villasukat, Duactit, Panadolit ja kaikki muu asiaan kuuluva kehissä. Itsensä olisi saatava nopsaan kuntoon, aikaa ei riittäisi millään sairastamiseen - eikä malttia.
Eilen katsoin telkkarista pitkästä aikaa leffaa, Kate Reddy jne... joka oli musertavista arvioistaan ja todella paperisesta käsikirjoituksestaan huolimatta ihan ok, liippasi läheltä tätäkin uraohjusta. Harmitti vaan nuo siirappiset, päälleliimatut äiti-lapsi hetket ja kammottava kliseisyys, muutoin jopa naurahtelin pariin otteeseen kiireisen uraa tekevän äidin perinteisiä ongelmia yhdistää vaativa työ ja perhe elämä.
Siitä puheen ollen, tällä viikolla on taas monen moista luvassa, huomenna päivä menee organisaation pääkonttorista tulevan "ison kihon" kanssa yrittäen vakuuttaa häntä haluamastani suunnasta ravintoloissani. Sitä varten uurastin tänään koko päivän erinäköisten käppyröiden ja selvitysten kanssa, muutenkin päivä oli taas niin hektinen, ettei ehtinyt syömään kuin sen kohtuullisen hyvän aamupalan ja pari ateriankorvike patukkaa. Päivän kalorit huitelivat kotiin tullessa alle 800, mikä ei ole todellakaan iltaa ajatellen se paras vaihtoehto.
Torstaina olisi luvassa alan messut mukavine maistiaisineen anniskelualueen puolella, mutta jos flunssa vielä kiusaa, en taida turhaan edes koettaa maistaa uutuusviinejä. Harmi juttu, nämä ovat aina mielenkiintoisia tilaisuuksia.
Perjantaina olisi kovasti jo kaipaamani kampaaja aamulla, päivällä laatuaikaa perheen kanssa (olemme Miehen kanssa kummatkin vapaalla) ja illalla järjestämäni kesän päättäjäiset organisaationi Turun alueen työntekijöille. Olen luvannut rennon saunaillan mölkyn ja grillattavan parissa, mutta ohjelma ja tarjottavat ovat vielä viimeistelemättä. Onhan tässä vielä aikaa...
Lauantaina keskitytään siivoamiseen, sillä sunnuntaina kotiimme tulee ihania ystäviä, joista osaa näen moneen vuoteen pitkästä aikaa. Aiheena on järjestämäni magneettikorukutsut, joita kollegani myy ja edustaa. Oletteko tutustuneet niihin? Tuolla voitte käydä katsomassa, jos kiinnostaa. Ihan hauskoilta, kauniilta koruilta vaikuttivat ja ainakin ystäväni vannovat niiden nimeen. No, joka tapauksessa, luvassa hyvää seuraa, jota edeltää valtaisa siivousurakka ja leipomisduuni. Upeaa, odotan jo innolla!
Eilen katsoin telkkarista pitkästä aikaa leffaa, Kate Reddy jne... joka oli musertavista arvioistaan ja todella paperisesta käsikirjoituksestaan huolimatta ihan ok, liippasi läheltä tätäkin uraohjusta. Harmitti vaan nuo siirappiset, päälleliimatut äiti-lapsi hetket ja kammottava kliseisyys, muutoin jopa naurahtelin pariin otteeseen kiireisen uraa tekevän äidin perinteisiä ongelmia yhdistää vaativa työ ja perhe elämä.
Siitä puheen ollen, tällä viikolla on taas monen moista luvassa, huomenna päivä menee organisaation pääkonttorista tulevan "ison kihon" kanssa yrittäen vakuuttaa häntä haluamastani suunnasta ravintoloissani. Sitä varten uurastin tänään koko päivän erinäköisten käppyröiden ja selvitysten kanssa, muutenkin päivä oli taas niin hektinen, ettei ehtinyt syömään kuin sen kohtuullisen hyvän aamupalan ja pari ateriankorvike patukkaa. Päivän kalorit huitelivat kotiin tullessa alle 800, mikä ei ole todellakaan iltaa ajatellen se paras vaihtoehto.
Torstaina olisi luvassa alan messut mukavine maistiaisineen anniskelualueen puolella, mutta jos flunssa vielä kiusaa, en taida turhaan edes koettaa maistaa uutuusviinejä. Harmi juttu, nämä ovat aina mielenkiintoisia tilaisuuksia.
Perjantaina olisi kovasti jo kaipaamani kampaaja aamulla, päivällä laatuaikaa perheen kanssa (olemme Miehen kanssa kummatkin vapaalla) ja illalla järjestämäni kesän päättäjäiset organisaationi Turun alueen työntekijöille. Olen luvannut rennon saunaillan mölkyn ja grillattavan parissa, mutta ohjelma ja tarjottavat ovat vielä viimeistelemättä. Onhan tässä vielä aikaa...
Lauantaina keskitytään siivoamiseen, sillä sunnuntaina kotiimme tulee ihania ystäviä, joista osaa näen moneen vuoteen pitkästä aikaa. Aiheena on järjestämäni magneettikorukutsut, joita kollegani myy ja edustaa. Oletteko tutustuneet niihin? Tuolla voitte käydä katsomassa, jos kiinnostaa. Ihan hauskoilta, kauniilta koruilta vaikuttivat ja ainakin ystäväni vannovat niiden nimeen. No, joka tapauksessa, luvassa hyvää seuraa, jota edeltää valtaisa siivousurakka ja leipomisduuni. Upeaa, odotan jo innolla!
Minun piti laittaa kiva kuva itsestäni ja uudesta, kirppikseltä ostamastani tunikasta aamun hehkeänä, mutta siitä tuli todella flunssainen, bad hair day -tyyppinen otos huonosti istuvilla housuilla (pitää ostaa uudet, pienemmät!).
Tähän siis on tyytyminen.
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Pitkä yö.
Näitä lapsiperheen iloja.
Illalla kymmenen aikaan Poika alkoi itkemään, mikä on poikkeuksellista muuten hyvinkin rauhallisesti sujuvissa illoissamme. Rauhoittelunkaan jälkeen ei itku loppunut ja syykin selvisi jonkin ajan päästä siivotessamme massiivista määrää oksennusta lattialta, sängyltä, peitolta, matolta...
Meillä ei harrasteta vatsatauteja, kukaan meistä, ikinä. Tämä ihanuus on siis meiltä jäänyt kokematta yhtä liiallisen karkkien syömisen aiheuttamaa pahaa oloa lukuun ottamatta. Loppuilta ja yö meni rattoisasti lasta hoivatessa ja oksennuspönttöä huuhdellessa, mutta onneksi nyt näyttää jo paremmalta.
Ehkäpä se meni jo ohi?
Illalla kymmenen aikaan Poika alkoi itkemään, mikä on poikkeuksellista muuten hyvinkin rauhallisesti sujuvissa illoissamme. Rauhoittelunkaan jälkeen ei itku loppunut ja syykin selvisi jonkin ajan päästä siivotessamme massiivista määrää oksennusta lattialta, sängyltä, peitolta, matolta...
Meillä ei harrasteta vatsatauteja, kukaan meistä, ikinä. Tämä ihanuus on siis meiltä jäänyt kokematta yhtä liiallisen karkkien syömisen aiheuttamaa pahaa oloa lukuun ottamatta. Loppuilta ja yö meni rattoisasti lasta hoivatessa ja oksennuspönttöä huuhdellessa, mutta onneksi nyt näyttää jo paremmalta.
Ehkäpä se meni jo ohi?
| Upea auringonlasku eiliseltä |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)