Sivut

lauantai 30. marraskuuta 2013

Synttäriviikko

Johan on ollut viikko, menoa on taas riittänyt ja päivä kerrallaan, yksi dead line kerrallaan saatu hoidetuksi - perheasioita pääosin tällä kertaa.



Tiistaina olivat kauan odotetut ensimmäiset lastensynttärit, Myllyn Leikkipaikka Mukava oli paikkana ja kutsuttuna saman ikäiset serkut, ystäväperheen lapset ja valikoidut tarhakaverit. Kaiken kaikkiaan vieraita oli 12 ja meidän lapset siihen päälle. Teemana prinsessa ja merirosvo perinteisesti ja hienosti paikassa oli huomioitu kaksi teemaa koristeluissa ja leikeissä.


Paikka ja juhlat kuulostivat etukäteen jo mukavilta nimensä mukaan ja kaikki meni paremmin kuin hyvin. Herttainen omistajatäti oli pitäjänä toisen rouvan kera ja he ottivat kivasti kuvia kaikista tärkeimmistä hetkistä. Varsin edulliseen pakettiin kuului 2 tunnin juhlat, leikit ja tarjoilut ( mm. Pannukakkua, popcornia, jäätelöä ym). Lapsille jaettiin ilmapallot lähtiessä ja meiltä pienet Lego - yllätyspussit.


Meidän prinsessa suttasuu toivoo toivomuspeililtä juhlien leikeissä. Hienosti olivat menneet leikit ilman taisteluja, kaikki pääsivät mukaan ja hyvin kuulemma serkut, kamut ja tarhatoverit touhusivat keskenään. Oli melkoisen vaikea valita 28 tarhalapsen joukosta ne, joiden kanssa lapset parhaiten viihtyvät - kaikkia ei kuitenkaan voinut kutsua. Oli hienoa, että, kaikki pääsivät ja olivat aidosti kutsusta ilahtuneita. Vieraille tai vanhemmille tietysti rahapoliittisesti kimuranttia hankkia tuplasynttäreille kahdet lahjat, sitä emme etukäteen ajatelleet... Juhlien jälkeen oltiin väsyneitä ja onnellisia, niin kuin kuuluukin.


Viikolla Tyttö rukkamme sairastui pahanlaatuiseen Adeno virukseen, joka aiheutti kumpaankin silmään silmätulehduksen, korviin korvatulehdukset, virtsatietulehduksen ja alkavan keuhkoputkentulehdukseen, sekä kovan kuumeen. Lääke douppauksella saimme järjestetyksi luvatun piparinleipomishetken joka tapauksessa ja hienoja pipareita tulikin!


Töissä riitti hommaa kuten aina, lisäksi kouluopinnot keskiviikkona kauppakorkeassa ja perjantaina opinnäytetyön parissa - tämän päivän sukulaissynttärit meinasivat unohtua vallan. Heräsin oikeastaan eilen iltapäivällä, että olin tosiaan lupautunut tällä kertaa itse leipomaan kakut ja tarjottavat, monena vuonna olemme ostaneet luomuksen jostain muualta. Esimerkiksi upeat Ewelynin kakut ovat parhaita ja kauneimpia ikinä maistaneeni! No eilinen ilta meni ohjeita googlaillen, enkä löytänyt millään mieluista ( ja tarpeeksi helppoa) ohjetta. Loppujen lopuksi päädyin kahteen kakkuun, isoon vaaleaan kermakoristeella ja pieneen marsipaanikakkuun suklaisena. Kumpaankin tuli täytteeksi lemon curdia ja Kinuskikissan mansikkatäytettä. Isoon kakkuun pursotukseen laitoin lisäksi limevalkosuklaarahkaa vaahdon joukkoon.

En ollut kyllä itse tyytyväinen kakkuihin, mutta kaipa ne menivät. Ensi kerralla ehkä kuitenkin taas joltain asiantuntijalta... Kuvat synttäreitä eivät ikävä kyllä olleet blogikelpoisia, valoituksen kanssa oli näin ilta-aikaan ongelmia. Kiva perhekuva saatiin sentään sankareista ja meikittömästä äidistä :)

maanantai 25. marraskuuta 2013

Turun Kauppahalli

Käytiin tosiaan lauantaina tutustumassa pikaiseen uudistettuun Turun Kauppahalliin, jossa ei olla käyty luvattoman pitkään aikaan. Tunnelmallinen Kauppahalli Turun ydinkeskustassa on toiminut vuodesta 1896 ja herättää aina upean fiiliksen kun siellä käy. Hienoa, että pienet yrittäjät pärjäävät ja valittavana on oikeasti puhdasta lähiruokaa, aitoja makuja ja vaikka mitä pikku lahjaa.


Halli, joka on Helsingin Wanhan Kauppahallin jälkeen maan toiseksi vanhin, on ollut lähes vuoden ajan remontissa vaikkakin palvellut asiakkaita koko sen ajan. Se avasi uusittuna viime viikon torstaina 36:n liikkeen voimin entistä valoisampana ja myös asiakasystävällisempänä. 



Liikkeet on nyt ryhmitelty aiempaa paremmin niin, että ravintolat ovat keskittyneet Linnankadun päätyyn Hallin Sali -nimen saaneeseen alueeseen, Eerikinkadun puoleisessa päässä ovat liha-leipomo ja juustotuotteita myyvät yrittäjät ja keskelle hallia ovat sijoittuneet kalaa, yrttejä, vihanneksi ja mausteita kauppaavat liikkeet. Löytyyhän hallista sen lisäksi myös mm Suomen pienin Alko, jossa on mukava valikoima luomuviinejä, sekä paljon muita tutustumisen arvoisia pienliikkeitä.



Itsellä on ollut muuttava vakio tuote, joita käyn hallissa ostamassa, vaikka nyt Helsingissä ja sittemmin Liedossa asuessa tämäkin on jäänyt. Pähkinät ja isot lakritsipalat, makoisat pullat ja konditoria tuotteet, sekä joulun savukalkkuna ja lihatuotteet.  Löytyyhän sieltä vaikka mitä, hieno teekauppa, upeat juustovalikoimat, vielä kokemattomat pikku ruokapaikat ja tietysti jos kiinnostaa, monia etnisiä herkkuja tarjoavia kauppoja.


Pääravintoloitsijaksi ravintola-alueelle oli otettu aloitteleva yritys Piece of Cake - MBakery Café, jossa oli tarjolla melkoisen upean näköisiä bistro kahvilaherkkuja - vai mitä sanotte näistä?


Yksi lempikaupoistani, Wanha Turku Kauppa oli pikkuisen isommilla tiloilla suurin piirtein samoilla paikoilla, kuin ennenkin. 


Uskomaton putiikki täynnä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, täältä jos jostain löytää kivoja pikkumuistamisia, tuliaisia ja vaikka pikkujoululahjoja.


Kauppahallista löytyy myös hyvin edustettuina ja kauniisti aseteltuina todellista luomu- ja lähiruokaa, parhaiten edustettuna varmasti Luomuidylli -kaupassa. 


Ihana puoti, josta tuli todella hyvät fiilikset.


Näiden lisäksi tietysti löytyy tunnelmallinen Aschanin Sininen Juna - kahvila, Miehen mielestä herkullisen kuuloinen Texas BBQ Grill ja monen kehuma Kado Sushi, ihania juusto- ja pullapuoteja ja laadukkaita liha- ja kalaliikkeitä, joista kuuluisimmat lienevät Kalaliike S. Wallin ja Lihaliike Reino Jokinen.


Torstaina ajattelimme pitää perhevapaan ja mennä yhdessä tutustumaan rauhassa tarjontaan, viimeksi joulun avajaisissa ruuhkaa oli melkoisesti ja kaikki paikat täynnä. Tervemenoa muutkin viihtymään!


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ihanat CupCaket

Teimme perheen kanssa elämämme ensimmäiset CupCaket tämän päivän lastensynttäreille ja onnistuivat ihan mukavasti vaikka itse sanonkin! Yhdistelin useampaa ohjetta, mm Arlan sivuilta, vaikka kovasti varoiteltiin, että pitäisi pysyä annetussa, mutta enhän minä malta!

Ohessa siis kokeiltavaksi, helpot olivat ja aika nopeat tehdä omasta mielestäni. Tein pohjat valmiiksi eilen ja täytteen, mutta Mies pursotti ne vasta tänään. 






Ainekset 

19 kpl

3 kanamunaa
2 ½ dl sokeria
100 g voita sulatettuna
200 g sitruunarahkaa
50g maustamatonta kevytrahkaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhoja
1 tl vanilja-aromia

Täyte

125 g voita
200 g  maustamatontaPhiladelphia tuorejuustoa
1 tl vaniljasokeria
1 tl vanilja-aromia
1 tl sitruunamehua
3 dl (paketti) mansikanmakuista tomusokeria
2 dl tavallista tomusokeria

Koristeeksi maun ja mieltymysten mukaan karkkeja, kakkukoristeita ym.


Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon voi ja rahkat, sekä vanilja-aromi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Jaa taikina CupCakevuokiin ja paista uunin keskiosassa noin 15-20 minuuttia tai kunnes leivosten pinta on kauniin vaaleanruskea (käännä peltiä 10 min jälkeen, jos uunisi paistaa epätasaisesti). Anna jäähtyä aivan kylmäksi.

Valmista kuorrute vatkaamalla pehmeä voi ja tuorejuusto keskenään tasaiseksi massaksi ja lisää vanilja- sekä tomusokerit erissä, lopuksi sitruunamehu. Sekoita kunnolla ja laita tyllalla varustettuun pursotinpussiin. Pursota täytettä sopivaksi katsomasi määrä ja koristele.


Täyte säilyy jääkaapissa 2-3 päivää.





lauantai 23. marraskuuta 2013

Lauantain touhuilua

Huh, melkein jo toivoisi perus työpäivää, että pääsisi lepäämään tästä viikonlopusta! Kasaantui taas ohjelmaa niin paljon tälle päivälle, että Pojan ollessa vielä vahvasti tulossa kipeäksi, jäi puolet tekemättä. Alkuperäinen toive oli osallistua mm;

- BodyPump aamusta
( ei päästy, piti viedä Mies töihin ja aloittaa omat hommat)
- Joulukadun avajaiset, Stockmannin lasten ikkuna, tontut ja Marli kissa
( nähty, hienoa oli)
- Kauppahallin joulun avajaiset ja joulupukki
(upeaa, ei ruuhkaa pukin luona ja ihana tunnelma)
- Vanhan suurtorin  joulumarkkinoiden avaus ja poniajelu
(aika loppui kesken, pitää koettaa uudestaan)
- Paloasemien avointen ovien päivät
(ei ehtinyt, ajettiin ohi ja ihailtiin paloautoja nopeasti)
- Toisen hotellini ravintolassa ulkomyyntipiste glögille, ylöslaitto ja ohjeistus
(ehdittiin, lapset iPhonen seurassa)
- Kauppareissu Sokokselle, uudet tumput kummallekin
(ehditty, ihanan pehmeät Travallen toppahanskat ja kaupan päälle mobiiliedulla ilmaiset super ihanat Espritin vanttuut Tytölle)
- Toisessa hotellissa brunssiperehdytys uudelle työntekijälle
( ehditty, lapset leikkipaikalla)
- Samaisessa paikassa maanantain koristelutalkoita varten muutaman kymmenen piparin koristelu
( ehditty, lapset iPhonen ja iPadin seurassa ja rikkonaisia pipareita mutustellen)
- Huomisia Helsingissä vietettäviä synttäreitä varten nyyttäriperiaattella luvatut cupcaket
( leivottu ja täyte tehty, koristelu huomenna kuvapostauksen kera)

Ei huono, suurin osa ehdittiin tekemään, mutta ny on kyllä naatti olo koko porukalla...


Kaikkea sitä tekeekään työpaikan hyväksi...


Kauppahalli oli niin ihana, että siitä teen oman postauksen!

                                    


Ja ne samispaidat päällä reissussa ;)


keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Hyvää tekemässä

Tein tänään hyvän teon. Luovutin elämäni ensimmäistä kertaa verta! Osana opiskelujani ja yrityksemme strategiaa olla osana yhteiskuntaa järjestimme työpaikallani yhteistyössä SPR:n kanssa verenluovutustilaisuuden, jossa toimin projektivastaavana. Oli tosi mielenkiintoinen case, tein kutsut, otin ennakkovaraukset, mainostin medialle ja asiakkaillemme, laitoimme sähköpostitusta asiakasrekisteriimme, järjestin tilat ja tarjoilut ja tietysti kävin itse osallistumassa myös.

Jännitti ihan kamalasti, vaikka en pelkää hiukkaakaan verta ja tai neuloja. Rakas mieheni kertoi tietysti varmuuden vuoksi kauhutarinaa viimeisimmästä epäonnistuneesta verenluovutustilanteestaan, jossa neula oli ollut jotenkin huonosti ja aiheutti sietämätöntä kipua! No, kaikki meni kyllä hyvin, nauroin hauskoja ennakkokysymyksiä (tietäisinkö muka, jos mieheni olisi ostanut seksiä maksulliselta naiseltä viimeisen vuoden aikana tai jos hän olisi maannut toisen miehen kanssa?), jännitin hemoglobiiniarvoja (turhaan, 148 riitti hyvin), pyrin näyttää rennolta ja casualilta pedillä maatessani (epäonnistuneesti, jonka kuvituskuvanikin näyttää) ja rupattelin eloisasti SPR tädin kanssa (hermostunutta höpinää, jolla koetin saada ajatukset pois vauhdilla täyttyvistä veripusseista vierelläni).  Lopputulos, vaadittava määrä verta valmiina pelastamaan jopa kolme ihmistä mahdollisesti kuolemalta ja hemmetin hyvä olo itsestäni!

Nyt olisi sitten illan case saada tehdyksi raportti tapahtumasta koulua varten, jotta olisi yksi homma edes vähemmän to do listalla. Saan vasta huomenna kuulla miten tapahtuma sujui lopullisesti, sillä jouduin lähtemään jälleen keskiviikon johtamisen luennoilleni kesken tilaisuutta.

Onkos täällä (veren) luovuttajia joukossa?







sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Treenailua

Treenit on jälleen otettu enenevissä määrin ohjelmaan, viime viikolla sairauden jälkeen ensimmäistä kertaa pystyi tekemään melkein täyden viikon eri urheilusuorituksia ja ensi viikolle on samat suunnitelmat. Nyt on ollut niin hektistä töissä, ettei ihan PT:n suunnitelmien mukaisesti ole pystynyt tekemään lihaskuntoa, vauhtikestävyyttä ja peruskestävyyttä kehittäviä treenejä, vaan olen yrittänyt aina tunkea jonnekin väliin liikuntaa, mihin olen saanut.

Viime viikolla oli kovin lihaskuntopainotteista, kaksi kertaa Les Mills BodyPump, kahvakuulailua kotona ja RVP ( reisi, vatsa, peppu rääkki), sekä tänään kuntosalilla sekä juoksumatolla hiukan aerobista. Olen aika koukussa noihin ryhmäliikuntatunteihin kun nyt olen saanut itseni sinne lähtemään ja oikeastaan kaikki Moood:sin tarjoamat vaihtoehdot viehättävät. BodyPump on ehdottomasti mieleisin, pidän sen suoraviivaisesta rytmikkäästä menosta ja liikkeistä, jotka tuntuvat kunnolla lihaksissa. Kahvakuula on toinen erityissuosikkini, tiukkaa lihastreeniä monipuolisesti koko kehoa treenaten. RVP on se pikkuisen pakollinen paha, jonka olen ottanut sykkeennostovaikutuksen vuoksi ohjelmaan, Suomisuosikit musana ei innosta yhtä paljon ja en ihan pysy vielä menossa mukana vauhdikkaissa liikkeissä. Zumbaa on haastava saada mahtumaan viikkooni, mutta myös se on tarkoitus taas ottaa ohjelmaan - ihan vaan hyvänä vauhtikestävyyslajina. 

Kovin laajaa valikoimaa paikallisessa ei ole, mutta pärjään niiden kanssa tässä kohtaa ja harkitsen sitten myöhemmin isompaa salia ja lisätunteja. Haluaisin lisätä taas ulkoilua ja kävelyä vaikka niiden ostamieni sauvojen kanssa, mutta jotenkin se järjestäminen aikatauluuni tuntuu ylivoimaiselta. Sateeseen en mene, joten tarvitaan hieno sää, sekä kotiintulo töistä ennen kolmea, jotta ehtii auringon paistaessa ulos - tai vapaapäivä ilman suunnitelmia ja lapsenvahdilla. Kaikkien noiden toteutuminen samaan aikaan on melko harvinaista näissä ruuhkavuosissa...

Venyttelyä pitäisi ehdottomasti lisätä iltoihin, vaatii todella paljon totuttelua ja itsensä muistuttamista ottaa se rutiiniksi. Tarkoitus on kuitenkin saada kroppa myös kauniin malliseksi, ei pelkästään kiloja pois. Kiinteytymistä ja lihaksen muokkausta, sekä toki vielä niiden ylimääräisten sulattelua on ohjelmassa.

Ensi viikolla maanantaina kahvakuulailua, tiistaina BodyPumppia, keskiviikkona pitää levätä kun töitä on 8 tuntia ja päälle kauppakorkean luennot, torstaina juoksutreeniä matolla ja lihaskuntoa salilla aamuvarhain ennentöitä, perjantaina Zumbaa ja lauantaina taas BodyPump. Sunnuntai on vielä avoinna, silloin ollaan menossa Helsinkiin lastenkutsuille, joten voipi olla että tulee toinenkin lepopäivä viikkoon. Ehkäpä muutama kahvakuulaliike ja vatsalihastreeni illalla? Luovutan ensimmäistä kertaa elämässäni verta keskiviikkona, toivottavasti se ei vaikuta olotilaan sitä päivää enempää...

Fiilis on mainio ja halu tehdä itsensä eteen on kova, sitä tosissaan tarvitaan, jotta saan mahdutetuksi kaiken aikatauluihini ja etten pode huonoa omaatuntoa pienenevästä ajasta lasten kanssa. Tänään Tyttö oli kanssani mukana salilla ja kyseli kovasti kaikkien laitteiden toiminnoista. Etenkin juoksumatto ja kuntopyörä kiinnostivat, häntä varten laitettiin myös matto, jolla hän teki kuperkeikkoja samalla kun äiti ahersi vatsalihasten kanssa. Yhdessä sitten venyteltiin ja todettiin, että olipas mukavat treenit!



                            



perjantai 15. marraskuuta 2013

Voihan kurapöksyt - tai niiden puuttuminen

Tätä ihanaa tarhaelämää. Olemme mieheni kanssa jokseenkin yhteiskuntakelpoisia ja ihmisten kanssa toimeentulevia, mutta meilläkin on pinna palaa rakkaiden tarhantätiemme kanssa. Varmasti samasta ikuisuusaiheesta, josta muuallakin taistellaan, vaikka en ole aiheeseen perehtynyt.

En takuulla ole  ainoa, jota risoo aivan valtavasti hakea päivä toisensa jälkeen jälkikasvunsa tarhasta ja pukea niiden päälle kaulasta nilkkoihin kurassa ja ravassa olevat ulkovaatteet ja hansikkaat, taiteilla lapset vaatteineen järkyttävään kuntoon menneen auton takapenkille, riisua kotona jotenkin niin, että kura on vain lattialla, ei valkoisilla seinillä, pestä ja/tai huuhdella ja/tai harjata vaatteet, yrittää saada kuivaksi seuraavaa päivää varten ja taas sama rumba uusiksi. En vain käsitä miksei voida suosiolla laittaa kuravaatteita pukujen päälle, vaikka ei sataisikaan kun maa on kuitenkin aivan rapainen ja märkä.

Selitys kysyttäessä oli erilainen vastaajasta rippuen; ai, ei me huomattu laittaa, täytyypä kirjoittaa muistiin että laitetaan lapsillenne, ei me viitsitä laittaa kuravaatteita kuin vesisateella kun on lapsilla niin epämukava leikkiä, ne hiuostavat, ettekö voi ostaa jotain halpoja kirppisvaatteita, jotka ei haittaa?? Ja tämä viimeisin siis kun harmittelin ääneen pilalle ja rikki menneitä uusia toppahousuja, jotka eivät olleet kestäneet syksyn hiekkaleikkejä vaan alkaneet karheentumaan ja rikkoontumaan.

Onhan se ikävä niitä pukea, ymmärrän toki ja lapsia miljoona, mutta ihan oikeasti. Olenko nyt aivan väärässä tämän asian kanssa?



Aamulla puhtaina jalkaan, illalla näin...

tiistai 12. marraskuuta 2013

Sokerikrapula

Voihan hiilihydraatit. Ja sokeri, tuo ihana luonnontuote, joka todennäköisesti kiellettäisiin oitis vaarallisena huumeena, jos se keksittäisiin näinä päivinä.

Olen sokeririippuvainen, addikti kaiketi voisi sanoa ja hyvinkin tietoinen tästä. Edes tiukimmissa ruokavaliomuutoksissa en ole kokonaan luopunut sokereista, vaikka hiilihydraatteja olenkin vähentänyt ja se pieni tumma suklaanpala tai viikon pulla on ollut aina mukana. Viime viikon ihana reissu Vanajanlinnaan, siitä päälle jäänyt viikonloppuherkuttelu joka huipentui Naantalin Kylpylän upeaan isäinpäivälounaan kakkuvalikoimaan ja käsintehtyihin konvehteihin, illan punaviiniin ja seuraksi naposteltuihin sipseihin sekä seuraavan päivän Rosson pitzaan sai päälle eilen illalla sellaisen sokerikrapulan, ettei ole pitkään aikaan ollut.

Sokeririippuvaisuudesta on kirjoitettu lukemattomia juttuja ja blogipostauksia, pari ihan hyvää postausta löytyy Ainolta herättävillä kuvilla ja Tiinuskalla hyvillä linkeillä. Asiaa aiheesta löytyy erityisesti Terve.fi -sivuston artikkelista, jossa aihetta on käsitelty mielenkiintoisesti ja selventävästi - en haluakaan kerätä tähän sen enempää syventävää tietoa vaan lähinnä purkaa tuntojani ongelman kanssa painiskellessani. Viikonlopun iltapäivälehtien otsikko kirkui jonkun laihtuneen useamman kymmenen kiloa jättämällä pelkästään sokerit pois, mutta kyllä itselle ainakin haastavinta on aika tarkkaan koko hiilihydraattien genre. Leipä, pasta, pulla, perunalastut, suklaa ja karkit - kaikki nopeasti imeytyvät hiilarit käyvät ihan yhtä hyvin.

Nyt pitääkin jälleen kerran skarpata tämän kanssa ja tiedostaa haaste -kaamoksesta - huolimatta, keskittyä niihin hitaasti imeytyviin, hyviin hiilareihin ja koettaa rajoittaa mahdollisimman pitkälle muut pois ruokavaliosta. Ei karppausta ei, mutta järkeviä valintoja lautaselle, ihan niin kuin ennenkin. Enpä taida pystyä siihen totaalikieltäytymiseen sokerien osalta nytkään, mutta aina välillä täytyy taas herätellä itseään näiden tuttujenkin asioiden kanssa. Matkaa on vielä ja tasapainottelua koko loppuelämän.

Treenit menivät muuten tämän päivän proteiinihuumassa todella hyvin, tästä jatketaan taas kohti kevyempää ja pirteämpää keskitalvea!




Vanha kunnon lautasmalli kunniaan



maanantai 11. marraskuuta 2013

Arkivapailua

Yksi erinomainen puoli työssäni ja ammatissani on melko suuri vapaus työajoissa ja työaikajärjestelyissä, toki se tarkoittaa melkoisesti töitä vapaapäivinä, mutta myös silloin tällöin pidennettyjä viikonloppuja tai ylimääräisiä vapaita niin kuin parhaaksi koen. Tähän päivään otimme harvinaisen perhevapaan koko porukalla ja johan oli mukava päivä!

Ihanan aurinkoinen aamu houkutteli pitkästä aikaa puistoilemaan, harvinaista herkkua meidän perheessämme - pitää häpeäkseni myöntää. Meiltä on melkoisesti matkaa lähimpään puistoon ja muutoinkaan se ei kuulu mitenkään mieheni tai minun lempipuuhiini, joten se aina vaan jää. Käymme toki ulkona, kävelemässä, pyöräilemassä ja pihalla leikkimässä jos sää on aurinkoinen, mutta puistoreissut ovat kyllä pääosin tarhan kontolla. Nyt ostin syksyllä  kirppikseltä sen toppapuvun, jonka on tarkoitus toimia osaltaan kannustimena viettää enemmän aikaa lasten kanssa ulkona, tänään lisäsi kirpparikierrokseltamme vielä lämpimän pipon vaatevalikoimiini. Jep, olen 36 vuotias, enkä omistanut tätä ennen toppatakkia, toppahousuja, enkä pipoa.

Päivä jatkui perinteisesti kirppiskierroksella, kävimme ne mieluisimmat Turussa; Paikallinen Kirpputori, Ihana Kirppis, Hassisen ja Mimmin Kirppis. Miehenikin jakaa nykyään innostuksen kirppistelyyni, hän etsii pääasiassa leffoja kun itse katson vaatteita itselleni ja lapsille, sekä satunnaisia leluja ja kodin esineitä. Lapset tykkäävät kirppistellä tietyissä paikoissa - niissä missä on kivat lasten leikkipaikat ja niissä viihdymme itsekin samasta syystä. Tänään kierros oli tuottoisa, löytyi murulle leffoja, Pojalle upea uusi cars -aiheinen ajopuku, joka laitettiin heti kotona päälle, lisävaatetta tuleviin merisrosvosynttäreihin ja hieno Harry Potter -tyylinen pitkä kaulaliina. Tytölle löytyi nahkainen olkalaukku ja uudenveroinen karvasomisteinen talvitakki, yhteiseksi kivaksi vuoden 2010 lautapeliksi valittu Muumien Purnukkajahti -lautapeli, jota sitäkin ehdittiin jo pari erää pelata kotosalla. Kiva peli, me ainakin tykättiin kovasti! Itselle ostin työpainoitteisesti pitkän villahameen, polvipituisen harmaan hameen, uuden villapaidan ja tosi kivat työkengät hameiden kanssa. Ei kuvia löydöistä tällä kertaa, en oikein tykkää kuvata pelkän keinovalon ja salaman varassa...

Käytiin lounaalla ensimmäistä kertaa paljon parjatussa Rossossakin ja perheenä ymmärsimme kyllä hyvin sen saaman suosion. Upea leikkipaikka, loppuun asti mietitty laaja lastenlista eri variaatioin, käsittämätön valikoima annoksia listalla aikuisillekin mistä valita (keittiölle varmaan painajaismaista hallita) ja mukava, ripeä palvelu. Viihdyimme erinomaisesti ja ruokakin oli ihan hyvää. Otin pitkästä aikaa pitsan, halusin kokeilla kovasti arvostamaani vaihtoehtoa rukiisesta pohjasta ja valinta oli kyllä onnistunut - harmitti vaan pikkuisen ne kalorit... Pidin muutenkin siitä, että valittavana oli pastoista täysjyväpasta, kaipaan sitä laajemminkin ravintoloihin, siinä on mielestäni makua niin paljon enemmän kuin vaaleassa mössössä.

Saatiin hoidetuksi monta muutakin asiaa, pankkia ja kauppareissua, maanantai on siitä hyvä, että päivälle ei juuri ruuhkaa ole missään ja saa mennä ihan jonottamatta.

Pieni kylmyys on mukavaa, etenkin kun se tarkoittaa kauniin kuulasta päivää, mutta johan oli tuskaista riisua ja pukea taas toppavaatteita edes takaisin päivän aikana. Tätä tämä talvi taas on, oli päässyt jo unohtumaan pitkän kesän ja syksyn aikana!

Ihana päivä - mukavaa viikkoa kaikille lukijoille!



sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Rakkaat isät


Tänään juhlimme rakkaita isiä ja vaareja, pappoja ja isoisiä. 

Meillä on perheessä hauskuuttaja ja kurinpitäjä, se kaveri, joka soittaa rokkibiisejä lapsille ja tanssii heidän mukanaan, ajaa takaa ja leikkii piilosta, tekee palapelejä ja rakentaa torneja. Laittaa upeaa ruokaa kun vapaa ajallaan jaksaa tehdä työtään, komentaa enemmän kuin äiti, mutta myös antaa periksi aikaisemmin. Ihana karvanaamamme.

Meidän iskä.


 Tuore isi harjoittelee Pojan kanssa lähes viisi vuotta sitten.



Neljä vuotta sitten meni jo tottunemmin, vaikka syliin tulikin pippurinen prinsessamme.


Vaari on meille rakas, isäni ja supertärkeä osa turvaverkkoamme. Viisi vuotta sitten neljän lapsen isä sai vihdoin ensimmäisen lapsenlapsensa syliin, 31 vuotta vanhimman tyttärensä syntymän jälkeen ja jo kovasti odotettuna. Niinpä silti tänä vuonna juhlitaan päivää jo neljän lapsenlapsen voimin.




Lämpöiset onnittelut kaikille tämän päivän sankareille!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Minun Matkakarttani

Minun Matkakarttani - haaste on otettu vastaan Emilialta, kiitos tästä, rakastan matkustamista ja kuten suurin osa meistä, myös siitä kertomisesta!

Haastehan oli

1. Näytä matkakartan (Travbuddy tai vastaava) avulla missä maissa olet käynyt ja paljonko se on prosentteina.

2. Kerro, mielellään perusteluineen, mikä tai mitkä vierailemistasi maista ovat olleet suosikkejasi.

3. Paljasta vielä se maa (tai kaupunki), johon et ole vielä päässyt matkustamaan, mutta johon pääsystä haaveilet.

4. Kiitä sitä boggaajaa, jolta olet haasteen saanut ja vinkkaa myös Casa Volmariin omasta matkakartasta, jotta voin käydä siihen tutustumassa.http://casavolmari.blogspot.fi/

5. Haasta mukaan 3-5 bloggaajaa.




Tätä postatessa joudun jälleen kerran harmittelemaan sitä kurjaa juttua, että kaikki valokuvani ennen vuotta 2008 ovat klassisesti jumissa rikkoutuneen vanhan kannettavan tietokoneeni kovalevyllä. Ne saisi sieltä ilmeisesti vielä pelastetuksi, mutta en ole saanut sitä aikaiseksi tehdyksi...

Olisi ollut mukava jakaa kuvin kokemuksia aikaisemmista matkoista, joita siis harrastin jo vanhempieni matkassa vähintään kerran vuodessa ja sen jälkeen useammin aina lasten syntymään saakka. Pidän matkustelusta yli kaiken, mutta nykyään lähinnä tuo valuutta puoli hidastaa intoa. Nuoruudessa tuli käydyksi aika hyvin nämä perinteiset matkakohteet; lämmittelemässä useampaan kertaan paikoissa, kuten Kanariansaaret, Kypros, Kos, Kreeta, Espanjan manner ja Mallorca, Turkki, Tunisia ja Italia. Englannissa kielikurssilla, Itävallassa ja Sveitsissä laskettelemassa, Puolassa, Pietarissa ja Tallinnassa kansantanssiryhmän kanssa (kyllä, se kuuluu luurankoihini kaapissa...) ja Ruotsissa äidin vanhoja kotinurkkia katsomassa - he asuivat Tukholmassa miltein 15 vuotta.

Noista reissuista jäi mieleen erityisesti matka Nizzaan ja Monacoon, joka oli täyttä luksusta upeine hotelleineen, huippuhienoine yökerhoineen ja kuuluisuuksineen. Sinne haluaisin joskus mennä uudestaan, mutta kun tuolloin oltiin vanhempien kanssa ja heidän rahoillaan, ei samanlaiseen reissuun taida ihan heti olla kapitaalia. Suosittelen silti, sillä tuolla kaikki tuntui olevan kohdallaan jos haluaa sekä hienoa rantakohdetta, että kaupunkielämää, ostoksia, nähtävyyksiä, juhlimista, hyvää ruokaa ja tosiaan sitä luksusta.

Tuona surullisen kuuluisana Tapaninpäivän tsunamipäivänä olin viettämässä ihan yksinään Intiassa joulunpyhiä ja myös tuo matka ja kohde jäi mieleen - muutenkin kuin vetäytyvine rantaviivoineen ja ulkoministeriön lähettämän tekstiviestin takia. Intiasta sanotaan, että sitä joko rakastaa tai vihaa, minä kuulun siihen rakastajaporukkaan. Totta kai siellä on varallisuuserot hurjat ja köyhien olot todella kurjat, slummit ovat jopa Goassa uskomattoman kamalat. Silti se on niitä harvoja paikkoja, joissa oikeasti tunsi olevansa totaalisen erilaisessa kulttuurissa, joka eroaa aivan täysin omastamme, sekä siitä siloitetusta turistietelästä, jota löytyy ihan mistä päin maailmaa vaan. Tunsin oloni siellä turvalliseksi ja sain olla rauhassa, mitä arvostan yli kaiken - esimerkiksi Turkkiin tai Tunisiaan en mene enää ikinä, niin lähtemättömän kamalan vaikutuksen ne tekivät minuun naismatkustajana. Suosittelen Intiaa jokaiselle, joka pystyy elämään sen tiedon kanssa, että maailma on epäreilu ja sellaiselle, joka nauttii eksotiikasta ja lämmöstä.

Ystävieni kanssa tehdyt matkat Mauritiukselle ja Venezuelaan olivat hienoja totta kai, mutta eivät mitenkään mieleenpainuvia. Venezuelasta jäi oikeastaan päällimmäiseksi mieleen vain huono palvelu ja likaiset rannat, sekä jatkuva rikollisuuden varominen, Mauritius taas oli järjettömän kallis,  todella kauniisti hoidettu ja viehättävä paikka, mutta ilman mitään omaleimaisuutta.

Ystäväni luo Italiaan tehdyt matkat olivat aina onnistuneita, niin myös myöhemmin ensimmäinen perhematkamme samaiseen maahan mieheni ja lastemme kanssa. Italia on on ehdottomasti suosikkikohteitani kaupungista riippumatta. Hyvää ruokaa, toimivia palveluja, nähtävää ja koettavaa, mukavia ihmisiä ja kaunista säätä on riittänyt niin Riminillä ja Riccionessa, kuin Roomassa, Firenzessä ja pienessä Todissakin - Umbrian sydämessä.


Miehen kanssa ollaan matkusteltu jonkin verran sentään, kävimme mm Saksassa ystäväpariskunnan häissä ja tutustuimme pikaisesti Berliinin tarjontaan. Mielenkiintoinen kaupunki ja ehdottomasti vierailemisen arvoinen



Myös matka Irlantiin tervehtimään miehen ystäviä hänen työpaikkaansa Galwayssä oli hieno matka ja jotain, jota olin unelmoinut jo pitkään. Irlanti oli juuri sellainen maa, kuin odotinkin, kaunis, mutta sateinen. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja ostettavaa löytyi vaikka ja mitä, esimerkiksi hääpukuni! Dublin oli todella viehättävä kaupunki, jossa tutustuimme mm kuuluisaan Trinity collegeen.


Vaikka edellisvuonna miehen kanssa tekemämme rentouttava kahdenkeskinen matka Thaimaan Phukettiin oli miellyttävä, ehdoton kruuni matkoillani on oman postauksensa täälläkin saanut ensimmäinen yhteinen matkamme Kambodzaan. Voit lukea siitä tarkemmin täältä kuvien kera. Sitä suosittelen aina kaikille, jotka kysyvät mielipidettäni mahdolliselle matkalle, sillä siitä matkasta sai kyllä kaiken mahdollisen irti - ilman mainiota seuraakin ja sitä seurannutta kihlautumistamme ♥



Tulevaisuudessa toivon pääseväni kovasti haaveilemalleni matkalle Malediiveille, myös Dubai ja USA ovat listalla tuleviksi kohteiksi. Lämpöä ja eksotiikkaa, ylellisyyttä ja hyviä palveluja, Yhdysvaltojen tapauksessa myös nähtävyyksiä ja ostettavaa, sekä todennäköisesti lastenkohde Disneyland tai -World.




Lämmin kiitos vielä Emilialle kun pääsin muistelemaan mukavia!


Haastan kertomaan omista kokemuksistaan maailmalla seuraavat blogit:









keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Elämyksiä Vanajanlinnassa

Voi kerta kaikkiaan. Itse ikänsä ravintola- ja hotellialalla työskennelleenä on paitsi työnsä puolesta, myös vapaa ajalla tutustunut kohtalaisen kattavasti alan tarjontaan ja siksi onkin sitäkin hienompaa kun odotukset ylittyvät ja saa kokea harvinaisen wau -efektin.

Olimme johtoryhmämme kanssa Hämeenlinnassa upeassa Vanajanlinnassa hiomassa ensi vuoden strategiakirjauksia ja tutustumassa paikan tarjontaan. Saavuimme eilen illalla valitettavan myöhään, pimeässä ja sateessa, mutta mieli kyllä kirkastui mukavasti iltaa pisin.


Huone oli mitä kaunein, kuten muidenkin seurueen jäsenten, uniikkeja ja hyvällä maulla yksityiskohdat miettien. Pahoittelen kuvien laatua, puhelimen kameralla mentiin reissussa taas...


Tänään paistoi jo ihanasti aurinkokin, niin pääsi paremmin ihailemaan huoneen erkkeristä avautuvaa upeaa järvimaisemaa ja puistoa.


Myöhäisestä tulosta huolimatta olin pakannut treenivaatteet mukaan lukiessani siellä olevasta kuntosalista, mutta ihastus oli täydellistä, kun löysin tämän täysinvarustellun, ison laitevalikoiman.


Harvemmin tulee treenatuksi kristallilamppujen alla, mutta näin Vanajanlinnassa! Aamulla oli herätyskello soimassa klo 05.30 ja salille uudestaan, vanha tuttavuuteni crosstrainer ja kaikki laitteet eri lihasryhmille tuli käydyksi läpi  - oli huomattavasti parempi omatunto jatkaa herkuttelua Linnassa...


Meitä hemmoteltiin kunnolla, sillä pomoni oli varannut meille rantasaunan vielä illaksi. Todella harmillista, että meillä oli kollegani kanssa aikaa treenien jälkeen nauttia sen upeasta tarjonnasta vain vajaan tunnin ennen illallista, mutta tuollakin ajalla olimme myytyjä. Kauniit puitteet, mietityt yksityiskohdat ja todella hyvät palvelut ihastuttivat ja yllättivät.


Naisina arvostimme laadukkaita Paul Mitchelin hiustenhoitosarjaa shampoosta hoitoaineeseen ja muotoilutuotteisiin, tunnelmallisia löylytuoksuja ja pehmeitä tyynyjä, vartalovoiteita ja deodorantteja - kaikkea mahdollista, mitä voi toivoa saunomisen yhteyteen. Lisämyyntituotteet oli tyylikkäästi ja myyvästi esillä, löytyi perunalastuja ja juotavia laidasta laitaan - meille riitti tässä kohtaa lasilliset kylmää kuivaa siideriä löylyjen päätteeksi. Tuulisen ja pimeään järveen emme malttaneet tuossa vaiheessa iltaa mennä, mutta lämmöt olivat maittavat ja tuntui nautinnolliselta lämmitellä salilla rääkättyjä lihaksia. Mieleenpainuva osoitus palvelun laadusta oli vastaanoton miellyttävän herran Mersulla tarjoama kyyti muutaman sadan metrin matkalle päälinnasta rantasaunalle illan pimeydessä. 


Illallinen Linnan ravintolassa oli jälleen osoitus paikan laadusta. Meille oli valittu Häme Menu ja sille soveltuvat viinit.  Kokonaisuus oli todella tasapainoinen ja lämmin (vaikka hieman hassu) palvelu tuki illan onnistumista. Tällä kertaa en upeista ruokanautinnoista huolimatta lataa tähän kaikkia kuvia ruokailustamme. Mallia Mika Jokelan, paikan arvostetun chef de cuisinen  taidonnäytteestä on kuitenkin ohessa alkuruuasta, punajuuresta kolmella tapaa Kolatun vuohenjuustomoussen kera. Päälle kaadettiin vielä tarjoilijamme toimesta melkoisen iso annos luomupunajuurivaahtoa.


Yö oli lyhyt pitkäksi venyneen illallisen ja aamun treenien takia, mutta treenien jälkeen nautittu, jälleen kerran, maittava ja laadukas aamiainen antoi mukavan alun päivään. Arvostan kovasti hotelliaamiaisissa pientä yksilöllisyyttä ja laadukkaita raaka-aineita. Vanajanlinnan aamiaiselta löytyi mm brie - juustoa, sopivasti leikkeleitä, rapeat sämpylät, oikein paistetut croissantit, lättyjä ja ihanan tummaa pekonia, sekä upeaa omenatorttua. Kevyttä, eikö? Ainoa miinus tuli haudutetun teen puuttumisesta.

Teimme tiiviisti töitä strategian kimpussa koko päivän. Kokoustilat olivat viihtyisät ja toimivat, mutta syystä tai toisesta kokouspalvelua emme saaneet laisinkaan ja sen puuttuminen hieman hämmensi muuten niin laadukkaassa palvelukokonaisuudessa. Meille ei esitelty tiloja, ei käyty päivän ohjelmaa tai aikoja läpi - emme itse asiassa nähneet siivoojaa lukuun ottamatta ketään kokousosastolla. Ehkäpä päivä oli poikkeuksellinen tai sitten tuo on tapa toimia, vaikea sanoa. 


Kokouslounas oli erinomainen, herkkusuuna erityisesti jälkiruokapöytä ihastutti ja pakotti kaivamaan luotetun iPhonenkin esiin.


Näitä oli pakko maistaa kaikkia


Ja mango bavarois tietysti myös...


Varsinainen kokouspäivämme oli kaunis ja aurinkoinen, käytin lounastaukoa hyväksi ja kävin sulattamassa kakkuja pienellä kuvauslenkillä linnan ympärillä.



Linnan alue on valtavan suuri ja on laajentunut vuosien varrella käsittämään melkoisesti eri kokonaisuuksia. Aika moni tapahtuma varmasti löytää sopivat puitteensa tästä tarjonnasta.


Linnan takapihalta tunnelmia.


Ritari vartioi portaikkoa


Linnassa oli lukuisia yksityiskohtia ja kauniita esineitä


Niin kuin postauksesta voi huomata, olin ihastunut ja nautin olostamme Vanajanlinnan vieraana. Voin lämpimästi suositella paikkaa heille, jotka haluavat jotain erityistä yöpymiseltään, itse ainakin aion mennä sinne toistamiseen rakkaani kanssa - ilman lapsia ehkä kuitenkin.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...