Syystunnelmia kotoa

Ihana syksy! Eipä voi muuta sanoa näitä kuulaita syyskuun kauniita päiviä ihastellessa. Tänään on laitettu kotia oikein urakalla, terassia, parveketta ja etupihaa syysteloille, sekä pikkuisia ihania uusia juttuja.

Takapihan valtavalta terassilta vietiin pehmusteet jo talvivarastoon, ensi viikoksi on luvattu jopa ensilumia!

Terassikalusteet jätettiin vielä, mutta kaipa nekin pitäisi laittaa pian pressun alle. Vielä ehtii kuitenkin nauttia aurinkoisista päivistä ja kauniista illoista lasten kanssa ulkona istuskellen

Kesäkukkasten raadot laitoin roskiin ja vaihdoin tilalle ihanaa kanervaa. Mitenhän usein sitä pitää kastella? Pitää googlata...

Äidin lukunurkka parvekkeella sai myös syysvärit ja kanervat koristeeksi. Ihana ilta-aurinko lämmitti vielä tunti sitten!

Keittiöön saatiin vihdoin verhot, onhan tässä jo reilu kaksi vuotta eleltykin... Uusi lamppu on vielä hankintalistalla, joku moderni valkoinen kattokruunu houkuttelisi.

Ja vielä, Ikeasta oli pakko ostaa pikkusisko tuolle meillä niin viihtyneelle bonzai puulle (postasin aiheesta täällä), paikkansa se sain valoisasta alakerran vessasta, katsotaan miten tämän kuuluisan kasvintappajan käy...

Olipa ihana päivä, kotia on aina kiva laittaa ja etenkin vuodenajan vaihtumista merkkaavat kevät-, syys- ja joulusiivoukset ovat antoisia. Lastenhuoneen perkaamisessa meni odotetusti eniten aikaa, mutta mukavasti sain siitäkin selkeämmän - aika monta kassillista meni myös roskiin/kirpparille.

Huomenna sitten korukutsut ja aamupäivän leipomiset! Ajattelin laittaa mustikkapiirakkaa, Quiche Lorrainea, hiekkakakkuja ja lapsille poppareita. Katsotaan jos saadaan blogikelpoisia kuvia, ainakin mustikkapiirakkani ohje on uskomattoman hyvä - vaikka itse sanonkin :)

Siinä se on

Tomaatti. Ei mikään mikä tahansa tomaatti, vaan mehevä, maukas, makea ja ihana. Puhdasta luomua ja lähiruokaa. Elämäni ensimmäinen, ikinä, itse kasvatettu - omin pikku kätösin (kiitos vaari siitä taimesta) pienestä alusta oikeaksi syötäväksi kasvikseksi.

Eilen herkuteltiin lasten kanssa, silmät ymmyrkäisenä nappasimme kypsän tomaatin puusta, josta olimme sitä hehkutelleet ja odotelleet jo viimeisen viikon. Leikkasimme hartaina kolmeen osaan ja annoimme asiankuuluvan arvon omalle tomaatillemme, pureksimme ja nyökkäilimme hyväksyvästi. Hyvää on!

Kyllä minusta vielä viherpeukalo saadaan.

Viherpeukalo

En ole koskaan ollut kiinnostunut kasvien hoidosta, kukkien laittamisesta tai muustakaan vihreään liittyvästä. Yllätin siis itsekin itseni, kun tänä keväänä laitoin rivitalon pihallemme ryytimaata kuntoon. Näin vaivaa ja käänsin mullan, kitkin rikkaruohot, laitoin vaot ja ostin pienen googlailun jälkeen mielestäni sopivaksi katsomani rehut penkkiin, joka on suurimman osaa päivää varjoisassa.

Ensimmäisen pari viikkoa jaksoin olla innostunut ja kävin nyppimässä ylimääräiset ruohot pois ja kastelinkin, sitten nuupahti mielenkiinto ja kasvimaa rukka jäi oman onnensa nojaan. Arvaahan sen, tälläisenä kuivana kesänä, miltä se näyttää kun pitäisi satoa korjata... Ruohosipulia saatiin ja muutama sinnikäs salaatinlehtikin on poimittavissa, mutta retiisit, avomaankurkut ja basilikat eivät hoidon puutteestani kiittäneet. ehkäpä ensi vuonna sitten taas - uudella innolla. Tai sateisen kesän voimin.

Ei niin, eipä ole vihepeukaloni muutenkaan loistava, en ole onnistunut näitä kaiken kestäviä kesäkukkiakaan pitämään hengissä, vai mitä mieltä olette terassin kaunistuksestamme?

Yksi näistä kevällä niin upeina ostetuista mitäliekukkasista on sentään sinnitellyt etupihallamme lasten ahkeran kastelun ansiosta jota kuinkin. Pitäisiköhän sitä oikeasti joskun oikein perehtyä kukkien sielunelämään tai ainakin hoito-ohjeisiin?

Yksi harvoista kodissamme sinnitellyt pitkäikäisempi kasvi on Ikean mielettömän halpa Bonzai puu, jonka ostimme pari vuotta sitten tänne muutettuamme periaatteella koristehyödyke, joka korvataan uudella, kun kuolee. Hämmästyttävää kyllä tämä yksilö on näyttänyt meillä viihtyvän, vaikka saa vettä tasaisen epätasaisesti ja joskun useamman viikon tauolla. Ehkäpä se onkin oikea tapa hoitaa näitä?

Onneksi asumme täällä "maalla" jossa luonnon kukkaset ilahduttavat. Niitä riittää sitten riesaksi asti, ainakin meidän perheen ruohonleikkaajan mielestä. Ja äitin, joka tutustui tänä vuonna ensimmäistä kertaa kunnolla ilmiöön nimeltä voikukkatahrat...

Ja on meillä sentään yksi kesäkukkakin vielä niistä useammasta ostetuista/saaduista ihan loistossaan, taitaa olla niitä helpompia versioita anopinkielen tapaan, joita ei saa tapetuksi millään. Tai sitten on vaan sattunut onnistumaan satunnainen hoitomme :)