Sivut

torstai 16. tammikuuta 2014

Herkuttelua blineillä

Kaksi paastopäivää mennyt nätisti 5:2 dieetistä ja välipäivätkin kunnolla - tänään oli aika koko perheen herkutteluun!

Toisessa ravintolassanne alkoivat viime viikolla suunnittelemani bliniviikot, joten vein mieheni ja lapset tänään työpäivän jälkeen pitkästä aikaa omaan paikkaan. Lapsille se on kuitenkin mukava, kun on leikkipaikka ja hyvä se on minunkin välillä nähdä menoa asiakkaan silmin.


Itse en ole mädin ystävä, joten alkupalaksi valikoitui ihana savuporotäyte! Kyllä, tiedän mainiosti, miten järkyttävän paljon kirkastetussa voissa paistetussa blinissä on kaloreita, miutta pitäähän sitä välillä nautiskellakin... Ja vitsi miten oli hyvää!  Kyllä blinit oikein tehtyinä, tattarijauhosta ja oluella maustettuna tiriseviä pannulla tarjottuna on sellainen keskitalven herkku, että vähintään kerran vuodessa pitää kokeilla. Foija -yksi edellisistä ravintoloistani tarjoaa yhä superhyviä blinejä konseptilla, jonka sinne lanseerasin jo muutama vuosi sitten. Kannattaa ehdottomasti käydä maistamassa ensi vuonna taas, kun avaavat remontista tänä keväänä. Myös Helsingin Lasipalatsin blinit ovat maineensa veroiset, mutta pitää sanoa, että kyllä nämä meidän blinit taisivat voittaa ilman kotietuakin.


Lempiraaka-aineellani jatkoin pääruuan myös, poron fileetä ja porkkanaröstiä. Mielettömän hyvää, mutta ei meinannut millään jaksaa eilisin paastopäivän jälkeisellä kutistuneella mahalaukulla. Onneksi miehelle maistui ja sain apua niin että jälkiruuaksi nauttimani kahden suklaan trifle vielä upposi!

Lapsillakin oli kerrankin niin nälkä, että lohiannokset menivät vilauksessa. Aina se ei ole niin sanottua, hemmoteltiin heitä vielä meidän perheessä hyvin harvinaisilla ranskanperunoilla. Jälkiruuaksi laitettiin jättimäiset jäätelöannokset tietysti, olin koonnut niiden tykötarpeet jo valmiiksi keittiöön aikaisemmin päivällä; suklaa-, kinuski- ja mansikkakastiketta, keksinmuruja, suklaakarkkeja, marmeladeja, mansikoita ja mustikoita. Niitä annoksia oli jo hehkutettu etukäteen ja toteuttivat  niille asetetut suuret ennakko-odotukset!

Ja jos joku haluaa käydä blinejämme maistelemassa, löydät paikan täältä :)

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Levoton sielu

Semmoinen taidan olla, levoton sielu nimittäin. Aina menossa ja tekemässä, vauhtia kaivaten, spontaanisuutta hakien, uutta ja ihmeellistä odottaen. Tyypillinen Vesimies siis: "ulospäin tyynen rauhallisia, mutta sisällä tuulee – ja lujaa. Vesimiehillä on aina meneillään jokin projekti, johon he uhraavat omaa ja lähimmäistensä aikaa." Yhdistettynä kiinalaisen horoskoopin Lohikäärmeeseen, haasteita tasaisen tappavan tylsään arkeen sopeutumisessa löytyy. 

Astrologia on mielenkiintoista, olen varmaan se tavallinen tapaus; uskon ne kivoimmat jutut ja kohautan olkiani niille, jotka eivät mielestäni kuvaa minua. Merkillisen paljon löydän yhteneväisyyksiä silti sekä länsimaisen astrologian tähtimerkistäni, sekä kiinalaisen horoskooppimerkin hahmostani, joka on vielä vuosiin perustuvista elementeistä se voimakkain, tulilohikäärme; "jos selviät tästä valtaisasta energiamäärästä, kohtaat lämminsydämisen ja rehellisen ihmisen - kärsivällisyys on hänelle täysin tuntematon käsite, mutta itsevarmuutta löytyy sitten senkin edestä". 

Sen jälkeen kun täytin 10, en ole asunut missään asunnossa kolmea vuotta pidempään. Syynä ovat olleet perhesyyt; äidin avioero, väliaikainen kämppä nro 1 ja 2, edustusasunto äidin uuden aviomiehen kanssa numero 1, 2 ja 3, ensimmäinen oma vuokrakämppä poikaystävän kanssa, ensimmäinen "oma" (= pankin ) asunto samaisen, avomieheksi muuttuneen poikaystävän kanssa, ensimmäinen oma pikku yksiö eron jälkeen, ensimmäinen kunnon asunto, ihana kolmio sen jälkeen. Ensimmäinen, väliaikainen pikku kaupunkiasunto Helsingin keskustassa uuden poikaystävän kanssa, ensimmäinen yhteinen asuntomme tulevan mieheni kanssa Espoossa, se perinteinen rivitalonpätkä, väliaikaisratkaisuna äärettömän pieni kerrostaloasunto Espoon Kilossa - takaisin Turkuun muuttoa odotellessa rivitalonpätkän mentyä kaupaksi ennen työpaikkojen varmistumista kotikaupungista ja vihdoin muutto takaisin kotiin ja nykyinen asuntomme Liedossa.

Arvaatte varmaan. Hinku muuttaa on kova ja tällä kertaa syynä helpottaa perheen logistisia ratkaisua ilman toisen auton ostoa. Taas eilen katsottiin yhtä asuntoa Turun keskustassa... Ja sitten se levottomuus. Jotain uutta, jotain ihmeellistä, jotain piristävää.

Kerroin postauksessani ruuhkaista elämästäni lyhyestäni, mutta eräs alaisistani kysyi osuvasti eilen sellaista, mitä olen miettinyt mielessäni tovin jo itsekin, mitä sitten, kun saan opintoni valmiiksi ylemmästä ammattikorkeakoulusta, mitä sitten? Mikä on seuraava juttuni, "projektini", kiinnostuksen kohteeni? Nyt se näyttäisi olevan jatko-opinnot akateemisessa maailmassa ja tohtoriksi lukeminen, mutta voi olla, että ihan jo ajankäytön takia se on aivan pakko lykätä hieman myöhemmäksi - kun lapset ovat hieman tuosta kasvaneet. Haluan kuitenkin antaa heillekin aikaa ja äidin läsnäoloa.

Merkillistä kyllä, työelämässä levottomuuteni ei ole näkynyt työpaikan vaihdoksina, päinvastoin, olen ollut urallani vain kolmen työnantajan palveluksessa, vaikka toki siirtynyt eri toimipaikkoihin isojen organisaatioiden sisällä. Ehkä malttamattomuuteni näkyy ennemmin siinä, että yritän tehdä valtavan hyvää työtä, jotta etenen urallani ja saan entistä enemmän vastuuta ja projekteja, sekä luottamustehtäviä. 

Välillä on vaikea käsittää itseään, miksi ei voi tyytyä tavalliseen elämään ja normaaleihin rutiineihin pienellä kiireellä höystettynä - miksi pitää olla aina enemmän, jotain muuta? 

Levoton sielu, kai se sitä on. Kuulostaako tutulta jonkun muun mielestä?



Selkääni koristaa lohikäärme myös




sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Se lumi postaus...

Nyt kun sitä vihdoin tuli - lunta siis, on pakko tehdä tämä pakollinen ensilumipostaus! Kyllä se vaan ihanaa on kaiken tämän pimeyden ja kuran jälkeen ihastella valoisuutta ja puhtaita näkymiä ja tietysti lapsille huippuhauskaa.



Ihan oikeestikin, vaikka tästä kuvasta jonka ehdin nappasemaan iloinen tunnelma ei kenties välity...

Itsekin puin hetkeksi toppapuvun päälle ja totesin sen niin naftiksi, että jäi ulkoilu pienemmälle. Kyllä huomaa ettei kuria ole ollut hetkeen, vaikka alkuvuosi on mennytkin hyvin eikä olla menty takapakkia painoprojektissa . Nyt silti tosi tsemppaus päälle ja kokeiluun tämä ihmeellinen 5:2 dieetti sillä ajatuksella, että ne loput 5 päivää ovat nekin järkeviä ja reilusti alle 2000 kaloria. Tänään oli ensimmäinen paastopäivä ja vallan hyvin on mennyt. Huomaa että on tullut useimminkin jätetyksi aterioita väliin, sillä ei ole ollut oikeastaan mitään ongelmia olla alle 500 kalorin päivällä.

Ohi lumiasioiden meni, takaisin aiheeseen palatakseni eilinen ja tänään on ollut jotenkin niin paljon pirteämpi olo jo ihan valoisuuden vuoksi. Kovasti odotetaan vielä vähän enemmän lunta että päästään kunnolla lumiaktiviteettien makuun; pulkkamäkeä, lumilinnoja ja lumiukkoja!

Näinhän tämä lumi on parhaimmillaan, pientä peittoa, maltilliset pakkaset ja valoisuutta päiviin. Kyllä sitä lunta taas kirotaan, kun joka päivä saa tehdä lumitöitä ja pakkaset paukkuvat niin että vaatetta pitää laittaa monta kerrosta päälle...



Kohokohta lapsille oli kuuman kaakaon nauttiminen lumileikkien päälle ♥

lauantai 11. tammikuuta 2014

Lasten harrastuksista

Kahta ei pidä kokeilla sanovat - omaa äitiä ja kansantanssia. Niistä toinen on itselleni tuttu monen vuoden ajalta, vasta teini iän mukahäpeä ja laiskuus saivat lopettamaan tanhun harrastuksen ja sen mukana lähes kaiken muunkin ohjatun toiminnan pioneeritoimintaa lukuun ottamatta - sitä kesti vielä hetken. Halusin aina ratsastaa, mutta se oli liian kallis harrastus meidän perheelle, muuhun ei kannustetukaan ja koko liikunnasta muodostui viimeistään yläasteen myötä se kamalalin kammotus.

No joo, olisihan sitä voinut harrastaa jotain muutakin, mutta jostain syystä vain kirjat veivät mukanaan, kaikki aika meni kotosalla kirjoja toisensa perään ahmiessa. Jotenkin sitä on kaduttanut näin aikuisiällä. Ei niin, että siitä olisi ollut jotain haittaa, ihan täysipäinen edustuskelpoinen yhteiskunnan jäsen on muotoutunut minustakin ilman muotiharrastuksia tai joukkuelajien tuomaa tiimihurmosta. 

Silti lasteni kasvettua olen halunnut antaa heille ainakin mahdollisuudet alkaa harrastamaan heille mieluista asiaa. Ei - en ole vienyt heitä lauantai aamuisin vauvauintiin klo 7 tai muskariin pienestä pitäen, mutta nyt kun heillä alkaa olla jo ikää, olen alkanut kartoittamaan löytyisikö joku heitä miellyttävä ajanviete. Viime vuonna kokeiltiin pojan kanssa äiti lapsi - jumppaa, se ei toiminut. Poika ei malttanut millään mennä ohjatussa tahdissa äidin kanssa, vaai huiteli pisin jumppasalia ja siinä oli sekä että äidillä ja pojalla hermot kireänä. Kunnes poika päätti, että jätetään moinen touhu kokonaan väliin, fiksu mukula; mitä turhaan aiheuttaa kahdelle henkilölle ylimääräistä stressiä...

Tytön yhden lempisarjan, Anniina Ballerinan, herättäessä pikku prinsessassani halun oppia tanssimaan, sain vihdoin aikaiseksi itsestäni näin uuden vuoden kunniaksi tutkia baletti/ tanssiharrastusmahdollisuuksia ja päädyin suuremmin miettimättä edulliseen Turun Urheiluliiton satubalettitunteihin kevääksi. 

Tällä viikolla se sitten alkoi, yhtä lailla äidin, kuin tytönkin odottamat balettitunnit, joihin varustauduttiin niillä perinteisillä; vaaleanpunaisilla jumppatossuilla, jumppapuvulla Hello Kitty kuviolla ( koetin saada läpi ihkun valkoisen tylliunelman, mutta ei voittanut Kittyä...)  ja valkoisilla sukkahousuilla vaaleanpunaisilla säärystimillä lisättynä. Olen aivan varma, että äidin jännitys oli keskiviikkona yhtä huipussa, kuin tytöllä tilaan odottaessamme.

                    

Onneksi mukana oli myös muita ensikertalaisia ja suhahdin mukaan alkutunnelmiin jumppasaliin parin muun innokkaan äidin seurana. Toisin kuin heidän ujot piltit, meidän rinsessa juoksi rohkeasti heti piiriin ja oli kuin kala vedessä. Miten ylpeä olinkaan!

Tunnistin itsessäni samalla rumia piirteitä, myönnän. Oltuani itse aina se lapsi, jolle ei ollut varaa hankkia kauniimpia ja uusimpia vermeitä ja joka erottui selkeästi joukosta mamman tekemillä sievillä, mutta kotikutoisilla mekoilla, vertailin heti ballerinani varustetasoa muihin ja olin kateellinen yhden tytön uskomattoman kauniista ballerinatylliunelmasta. Omaani haastatellessa ei asia näyttänyt kuitenkaan haittaavan laisinkaan, joten kilpavarusteluun ei tarvinnut lähteä - sana vain, niin äiti olisi ollut kaupassa uudestaan...

Toivottavasti tyttö jaksaa ja löydetään pojallekin sopiva aktiviteetti, jossa saa purkaa energiaansa vähemmän rajatussa toiminnassa. Olen vahvasti sitä mieltä, että hyvä harrastus on avain terveisiin ja fiksuihin elämänvalintoihin, vaikka ei olekaan toki tae siitä. Haluan antaa lapsilleni kaiken sen, mitä en itse saanut ja tässä piileekin vaara, josta on oltava tietoinen; mikä on omaa toivettani ja mikä lasten. 

Mitä teillä harrastetaan?

                      

maanantai 6. tammikuuta 2014

Loppiaisterveiset neulasten keskeltä

Voihan pyhät. Jotenkin jo kovasti toivoisi arjen koittavan näiden tynkäviikkojen jälkeen - niin ihanaa kun on ollutkin viettää aikaa perheen kanssa. Tänään olin reippaasti menossa aamulla kauppaan lapset tarhaan ja miehen töihin vietyäni, eipä onnistunut, joten leipomiseksi meni että sain tarjottavaa pöytään.

Harvinainen päivä tosiaan, pienellä huonolla omalla tunnolla vein lapset tarhaan vapaapäivänäni ja pyhitin päivän opinnäytetyölle, jota myös luokkakaverini tuli kanssani hiomaan. Sain kyllä paljon aikaiseksi, joten ehkäpä oli oikea päätös laittaa kullanmurut hoitoon - etenkin kun heillä on tässä kuussa perheen vuorotöistä johtuen jälleen muutama hassu tarhapäivä. 

Eilen olimme pitkästä aikaa perheen kanssa liikenteessä, kiersimme nopeasti pari kirppistä, joissa oli hurjaa tungosta ja kävimme tuhlaamassa lasten lahjakortit Skanssiin. Benetton oli hieman haasteellinen kauppa löytää vaatteita, mutta ihana mekko tytölle oli loppujen lopuksi mukava lisä mekkokaappiin - kuvakin ohessa. Muutoinkin ostokset olivat vaaleanpunaista mallia - siitä enemmän vielä tällä viikolla... Isoin juttu oli tietenkin lelukaupan läpikäyminen ja pitkään mietityt valinnat. Harmi vaan, että kassalla huomasin hävittäneeni juuri kaikista lahjakorteista nämä kaksi BR-kaupan lahjista ja lelut jäivät kassalle. Kaiken säätämisen, etsimisen, kiroilun ja harmittelun jälkeen kyseiset kortit löytyivät lopulta tänään - sieltä samaisesta kassista, joten huomenna sitten kauppaan uudestaan!

Illalla kaikkien kotiutuessa saimme tehdyksi perinteisiä loppiaisen touhujakin, siivosimme joulukoristeet pois ja veimme kuusen pihalle. Näitä neulasia kyllä siivotaan todennäköisesti vielä juhannuksenakin nurkista :)





lauantai 4. tammikuuta 2014

Alkuvuoden tunnelmissa

Uusi vuosi, vanhat kujeet - niin kai voisi sanoa ja ihan hyvillä mielinkin vielä.

Ensimmäiset päivät menivät jälleen hujahtaen ohi, ruuhkavuosia pukkaa yhä työn, lasten, opiskelujen ja parisuhteen kanssa - oma aika on ollut melkoisen kortilla.

Aina yhtä haastava kuukaudenvaihde vuodenvaihteen tilipäätöksellä lisättynä on ohi  ja näyttäisi siltä, että taantumasta huolimatta teimme tiimini kanssa hyvää työtä ja kaikissa yksiköissäni voidaan olla ylpeitä vuoden 2013 saavutuksista. Olen tosi tyytyväinen, tästä on hyvä jatkaa ja entisestään kehittää toimintaa.

Opiskelujen suhteen on melkoisen tiukka aikataulu ja vaikka olen sen itse itselleni tehnytkin - ajatus on pitäytyä siinä ja valmistua hyvissä ajoin ennen loppukevättä. Käytännössä se tarkoittaa illalla ja yöllä työskentelyä, aloitus siinä klo 22 maissa lasten mentyä nukkumaan ja muutaman hetken rauhoituttua, jatkuen jaksamisesta riippuen useimmiten sinne klo 02-03 tienoille. Kirjoittaminen ja tutkiminen tuntuu sujuvan nyt hyvin ja helposti, aina niin ei ole, joten pitää käyttää fiilistä hyväksi.

Lasten ja miehen kanssa ei ole ehtinyt tänä vuonna vielä kovinkaan paljon viettää aikaa, huomenna olisi ensimmäinen yhteinen vapaapäivä. Suunnitelma oli lähteä kuluttamaan lahjaksi saatuja lasten lahjakortteja alennusmyynteihin, mahdollisesti pieni kirppiskierros ja tulevan loppiaisen kunniaksi joulun riisuminen ja kuusen pois vieminen kotosalla.

Omaa aikaa ei tosiaan ole liiemmälti ollut, joka tarkoittaa treenien väliin jäämistä ja hyvin vähän sarjojen/leffojen katsomista. Kirjoja en ole antanut itselleni lupaa lukea ennen kuin koulutyöt ovat valmiit, joten ne ovat pannassa joka tapauksessa.

Varsinaisia uudenvuoden lupauksia en tehnyt, mutta elämäntapaprojekti on yhä käynnissä ja sai luonnollisesti uutta voimaa taas jatkoon vuoden vaihteesta. Jouluna ja vielä uudenvuoden aattona tuli syötyksi ihan tarpeeksi, sanotaanko näin, eikä ole ollut lainkaan hankala olla kevyemmällä tätä alkuvuotta. Itse asiassa ilman suurempia tavoitteita olen onnistunut välttämään sokerin kokonaan näinä ensimmäisinä päivinä, joten taidan koettaa pysyä sillä linjalla niin kauan, kuin kestän. Alkoholi ja perunalastut ovat myös pannassa... Eilen revin itsestäni ajan salille juoksemaan ja tekemään lyhyen puolen tunnin treenin - oli uskomattoman hyvä olo sen jälkeen, mutta kyllä on päässyt nopeasti aerobinen ja lihaskunto rupsahtamaan.

Tänään on paikat kipiänä, mutta tästä olisi tarkoitus vielä ottaa kahvakuula kouraan ja tehdä nopea sarja ennen lauantai saunaa ja koulutöihin paneutumista. Onneksi oli lyhyt päivä töissä, niin saa aikaiseksi jotain kotonakin, jopa ruokaa itselle. Tein munakkaan ja jälkiruuaksi lempi hedelmämarjasalaattiani - mies on töissä ja lapset valitsivat pinaattilätyt, joten sain ihan vapaasti tehdä haluamaani. Ei minusta ruokabloggaria saa, sen vertaa epämääräisiä annokseni ovat ja huono käyttämään järkkärin valotusasetuksia, mutta kyllä tuo jälkiruoka hyvältä näytti silti.

Upeaa tammikuun toista viikkoa kaikille!





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...