Sivut

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Viikon pörriäinen

Rakas poikani on tällä viikolla tarhassa viikon pörriäinen ja se on kuulkaas iso juttu. Lelunäyttelyä mieluisimmista leluista, kirjoista ja peleistä, vastuuttamista ja hellittelyä, ryhmästä yksilötasolla huomiointia ja nostoa.

Tuo on mielestäni mukava tapa vuoropäiväkodissamme, jossa kuitenkin on vuoroista riippuen aikamoista ruuhkaakin välillä. Pojalle se on iso juttu, niin kuin muillekin lapsille, samoin kuin joka päivä ruoka-apulaisen tärkeä tehtävä tai henkilön, joka saa aamupiirissä katsoa päivää (?). Kahdesti viikon aikana Poika saa hetken, jolloin häntä hellitellään ja jokainen lapsi saa vuorotellen kertoa miksi he pojastani pitävät. Miten hellyyttävää, äidiltä tulisi takuulla itku, jos näkisi tuollaisen hetken!

Ihan vaan rakkaan poikani viikon kunniaksi samalla teemalla:



Rakastan sinua poikani, koska olet ollut maailman kiltein ja helpoin lapsi - äitiys kanssasi on ollut ruusuilla tanssimista hyvin nukuttujen öiden merkeissä


Rakas poikani, olet kiltti, hymyilevä ja aurinkoinen lapsi


Osaat sinä kiukutellakin, rakkaani, mutta se menee pian ohitse, etkä osaa olla pitkävihainen


Rakastan sinua, koska olet hassuttelija ja innostut aina valtavasti kaikesta



Olet upea isoveli - poikani ja rakastan sinua koko sydämestäni ♥




maanantai 24. helmikuuta 2014

Voihan maanantai

Sipsejä, siideriä, karkkeja, pullaa ja punaviiniä. Viikonlopun saldo oli lohduton, vaikka ei ihan entisajan syöminkeihin yltänytkään... Valtaisan hiilaripöhön myötä viikko on aloitettu siskon kanssa aamusta salilla treenaten ja rahkapainoitteisesti syöden, joten kaipa tämä tästä, mutta eipä parane kovin montaa jääkiekkoviikonloppua tulla perätysten!

Tänään kun aloitin pikkusiskoni treenaamisen ja elämäntaparemontin avustuksen huomasin ensimmäistä kertaa hyvin kuinka paljon olen tullut syksystä sentään eteenpäin treenauksen suhteen. Muistan erinomaisen hyvin siskoni kokemat hikiset hetket juoksumatolla pienissä nopeuksissa ja lihasten heikkouden kun aloittelin omaa treenaustani ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Nyt tuntuu ihmeelliseltä pystyä juoksemaan jo jonkin aikaa ja vetäen jopa melko tehokkaita intervalliharjoituksia. Nykyään oikeasti saan sen hyväolon liikuntasuorituksen jälkeen, useimmiten ainakin.

Harkitsin aloittavani tulevan talvilomani Super Treeneillä, mutta mietin vielä tuota hintaa. Taitaisin haluta seuraksikin jonkun, muuten on aika pitkä päivä. Mietityttää silti sellaiset toiminnalliset ja pinnalliset asiat kuin että miten ihmeessä sitä voi käydä vaikka kahdessa- kolmessakin jumpassa, kun itse ainakin hikoilen kuin pieni sika kunnon treenien jälkeen ja suihku ASAP on aivan pakollinen? Meikit ovat luonnollisesti täysin poissuljettuja, suihkuvermeet hyvin minimaaliset, mutta entäpä vaihtotreenivaatteet? Pitää varmaan googlailla keskusteluja aiheesta, ei se näihin pikkuasioihin kaadu jos sinne päätän mennä...

Kiire viikko alkamassa jälleen, töitä tavallista enemmän, opinnäytetyön aikataulu alkaa kiristyä ja miljoona muuta asiaa hoidettavana - sitä samaa ruuhkavuosiarkea siis!

Pirteää viikkoa kaikille, se on melkein kevät :)


Kuva googlesta





tiistai 18. helmikuuta 2014

Kirppiselämää

Niin sitä mieli on muuttunut niistä ajoista, jolloin minusta kirppikset ovat hipeille ja ekohiihtäjille, köyhille, maahanmuuttajille ja  muuten vaan omituisille oman tien kulkijoille. Nyt - kuten lukuisista kirpputorilöydöt aiheista tuossa sivun oikeassa laidassa voi huomata - kirpputoreilla käynti on koko perheen suurta hupia.

Olen löytänyt sieltä niin kotiin, kuin itselleni, miehellekin jotain ja luonnollisesti lapsille vaikka ja mitä. Ihan kotivaatteista juhlatamineisiin ja etenkin itselleni työvaatteita. Nyt kun olen jotenkin järkevän kokoinen verrattuna aikaisempaan minään, löytyy entistä enemmän ostettavaa ja valikoimaa, välillä niin paljon, että halvoista hinnoista huumaantuu ja ostaa suuremmin miettimättä ostoksia, jotka päätyvät nopeasti seuraavalle kierrokselle.

Tänään vietiin vaihteeksi tavaraa ulos kämpästä, pöytäpaikka Paikallisessa alkoi tänään, viikko nyt aluksi ja katsotaan sitten jatkoa. Viime viikko oli taas aikataulullisesti yhtä rumbaa ja viikonloppu meni opintojen parissa, eilinen viinikoulutuksessa työn puolesta Tampereella, joten hinnoittelu meni yöpuuhaksi ja melkoisen nopeasti raapaistuna. Lasten vaatteita oli kerääntynyt melko paljon, välikausipukuja sai laittaa menemään ja omiakin isoksi menneitä sai laittaa kiertoon. Leluja löytyi ensimmäisellä rykäyksellä melko vähän. Mies oli vähän jokaisesta tavarasta sitä mieltä, että ei ihan heti raski luopua, mutta ehkäpä tässä vielä katson loppuviikosta, jos lupa heltiäsi harventamiseen... Viikonloppuna todennäköisesti on porukkaa enemmän liikenteessä, vaikka uskoin kyllä hiihtolomaviikonkin houkuttelevan kävijöitä arkipäiviin.

Tältä meillä näyttää pöytä, käykäähän kurkkamassa! 

Ihan nopeasti kiersin itsekin paikat ja löysin Pojalle kivat Spider Man tarhatossut ja Tytölle niitä aina hukassa olevia sukkia ja sukkahousuja tosi edullisesti 0,60 euroa 3 paria ja useampi pussi. olin tässä taannoin ostamassa H&M:ssä vekaroille juuri näitä sukkia ja alusvaatteita ja kauhistelin miten paljon niistäkin äkkiä tulee hintaa, kun varoiksi ostaa! Itse hinnoittelin tämän sukkamyyjän tapaan hyvin edullisesti omia tavaroitamme, euroa kahta, jokunen pikuisen hintavampi ja sitten tuo superhieno Spider Man lelu, joka ei poikaa jostain syystä loppujen lopuksi kiinnostanutkaan, se oli ainoa kalliimpi.

En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka tuovat kirpputoreille ylihinnoiteltuja/rikkinäisiä/ilmaisia/ ällöttäviä kamojaan myyntiin, mutta niin niitä vaan on melkoisen paljon. Paskat Kirpputorilöydöt on aivan mainio blogi, jossa käyn taivastelemassa välillä muiden huippu "löytöjä" kirpparimaailmasta. Sitten on tietty nämä trokarit ja toisten pöydistä hyötyjät. Meidänkin pöydästä oli päivän sisällä yksi säälittävä kaveri käynyt ostamassa kahdella eurolla  hinnoittelemani Lost -boxin ja laittanut myyntiin omassa pöydässään kolmella. Enpä oikein jaksanut edes suuttua, itse sain omani pois ja jos toiselle euron voitto on tärkeä, hän sen varmasti tarvitsee.

Minulta kysytään usein miten löydän niin hyviä löytöjä kirppikseltä? (Pitää muuten kuvata omiakin, on näköjään nuo lasten löydöt painottuneet edellisissä postauksissa...) Kyse on oikeastaan vaan kiinni ajasta, jonka on valmis käyttämään tähän harrastukseen, vähintään viikossa pitää kiertää ja jaksaa tutkia pöytiä, mielummiin niin, että fokuksessa on yksi tai kaksi tuote tai muu painotus matkassa - esim. työvaatteita äidille. Olen postannutkin meidän lempipaikoista esim. täällä, mutta kertauksena meidän suosikit:

Paikallinen Kirpputori

Paikallinen Kirpputori

- löytyy lähes aina jotain joko itselle (vaatteita/kenkiä) tai joskus lapsillekin, myös paljon leffoja
- järkevä hintataso
- hauskat teemapöydät
- mukavat myyjät
- mielenkiintoisia teemajuttuja ja ohjelmaa, elämää ja facebook -meininkiä

Mimmin Kirppis

uusi_kirppis_021

- ei petä juuri koskaan
- täältä löytyy kivasti itselleni vaatteita
- todella järkevä hintataso
- huippupaikka kävellä ja katsoa hyllyjä
- jos tarvitsemme huonekaluja, tämä on oivallinen paikka etsiä
- kiva, rauhallinen lasten leikkipaikka (jos uskaltaa jättää lapset)
- hyvät kahvitarjoilut pikku kahvinurkkauksessa

Liedon Kirppis


Liedon Kirppis logo

- meidän lähikirppis, jossa tulee käytyksi vähän väliä
- edullinen hintataso
- mukavat myyjät (omistajat)


Käymme kiertämässä satunnaisesti myös:

Kirpputori Hassinen

Kirppis Center Manhattan

Ihana Kirppis



Mites teillä kirppistellään?

p.s Käykäähän kurkaamassa myös pöytä 23 Paikallisessa, kaverin ihanuuksia tytölle ja pojalle vähän pienemmässä koossa, merkkivaatteita järkevään hintaan...

lauantai 15. helmikuuta 2014

Ystävänpäiväviikko

Synttärit tulivat ja menivät, sen jälkeen ollaan menty tavalliseen tapaan vauhdikkaasti, oikeastaan eilisen ystävänpäivään liittyvien asioiden merkeissä. Askartelimme yhdessä lasten kanssa ystävänpäiväkortit tarhakavereille, itsellä meni yksi ilta työntekijöitteni korttien ja pikku yllätysten parissa, jotka jaoin heille eilisessä työtyytyväisyyskyselyn purun parissa. 

Viikon lopetus on ollut aivan ihana! Siihen kuului ystävänpäivän viettoa eilen ihanien leidien kera hyvästä seurasta, juomasta ja ruuasta nauttien, tänään lasten kanssa perhepäivästä nauttien.

Ystävänpäivän kunniaksi olimme tosiaan eilen varanneet pöydän Ravintolalaiva Cindystä, jonne oli trakoitus mennä nauttimaan talven toiset blinit. Ennen ruokailua, nautimme tyttömäisesti Cosmopolitanit vanhassa suosikkipaikassamme lehmässä, viralliselta nimeltään The Cow. Piipahdimme myös täpotäydessä, aina yhtä viihtyisässä Tintåssa nauttimassa lasilliset kuohuvaa, matkalla jokirantaan.

Cindyssä olen tainnut käydä viimeksi ala-asteen luokkakokouksessa, eikä paikka silloin tehnyt suurta vaikutusta. Odotukset eivät siis olleet isot, mutta ruokailu kyllä yllätti positiivisesti.



Blinit olivat jo toista kertaa nautittavana ja vaikka eivät olleet aivan yhtä upeat kuin omassa ravintolassani, olivat kyllä vallan mainiot silti. Täytteinä savuporomousse ja katkarapumajoneesi - en ole mädin ystävä, kuten viime blinipostauksessa täällä kerroinkin. 



Päivän kalorit  varmistuivat näiden mainioiden valkosipulietanoiden myötä, jotka tarjoiltiin Mouhijärven herkkujuustolan Savuhilma - juustolla kuorrutettuina. Taivaallisen hyviä, suositteluni!



Tätä se on sitten, kun seurassa on  ravintola-alan ammattilaisia ja innokkaita somettajia, annokset tulivat hyvin kuvatuksi ja dokumentoiduiksi! Samoin kuin palvelu arvioiduksi ja harmillista kyllä, palvelu ei Cindyssä ihan yltänyt hyvän ruuan tasolle, vaika meitä pääosin palvellut työssäoppija toki teki parhaansa.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin onnistunut käynti, jota seurasi vielä "muutamat" jälkijuomat baarissa, josta rakas tuli hakemaan työpäivänsä päätyttyä ja valomerkin jo tultua kotiin. Ihana ilta, jota seurasi pienehkö väsymys tänään, mutta ei sentään krapulaa...

Lapset olivat yökylässä, poika vaarin luona ja tyttö serkkujensa luona, joten heillä myös oli mukava ystävänpäivä. Tänään jatkettiin juhlintaa Turun Urheiluliiton  Jumppalassa järjestämässä lasten ystävänpäiväriehassa.



Tyttö käy siellä juuri satubaletissa ja kun kuulimme tapahtumasta, saimme puhutuksi myös ystäväperheemme, sekä serkut mukaan päivää viettämään. Kolme tuntia yhdestä neljään puolen tunnin välein vaihtuvia esittelyjä Turun Urheiluliiton liikuntatarjonnasta; satubalettia ja tarzan jumppaa, liikuntakerhoja ja leikkituokioita vanhempien ja lapsien kanssa, satujumppaa ja touhujumppaa, ongintaa, kasvomaalausta, temppurataa ja vaikka mitä. Hinta ei ollut paha, kahdelta lapselta 6 euroa ja ainakin meidän poppoo tykkäsi päivästä valtavan paljon!



Äsken käymämme saunan jälkeen sammahtivat kyllä aivan täysin sänkyihinsä ja poika vielä moneen kertaan kehui, kuinka huippuhauska ystävänpäivän vietto heillä on ollut ♥

Iltapalaksi valmistin vielä hemmottelua itselle, tomaattivalkosipuli bruchetan reilulla rucolalla lempileivästäni taikaruispaahtoleivästä (vain 55 kcal). Mieli olisi tehnyt kunnon sipsipussia ja dippiä pienessä eilispäivän jälkimainingeissa, mutta sain pidetyksi pintani pitämällä ajatukset tarkasti edessä jo siintävässä yhden rajapyykin saavuttamisessa paino asiassa. Siitä enemmän vaikka ensi viikolla.




Vaikka näin jälkikäteenkin,

lämmin ystävän tervehdys kaikille lukijoilleni - ystäville - olette tärkeitä ♥

tiistai 11. helmikuuta 2014

Se on vuosi taas enemmän

37 vuotta. Se on selkeästi lähempänä lukua 40, kuin eilinen 36 vuotta...

Eihän tässä mitään kriisiä ole niin kuin jo viimeksi postasinkin, mutta kyllä sitä näin vanhemmiten vaan liittyy siihen samaan joukkoon keski-ikäistyviä, jotka ihmettelevät miten se aika näin nopeasti meni...?

Olen niitä ihmisiä, jotka pitävät syntymäpäiväjuhlien vietosta, kakkua ja kahvitusta, juhlintaa ja huomiointia. Siksi pikkuisen harmittaa viettää tätä päivää poissa läheisten luota - koulussa Mikkelissä aamupäivän ja nyt reilun neljän tunnin ajomatkalla kotia kohti. Seura toki on hyvää ja naamakirjaonnittelujen tykkääminen kuluttaa mukavasti aikaa :)





lauantai 8. helmikuuta 2014

Lötkö lauantai

Näitäkin välillä tarvitaan, suhruisen päivän viettoa kotosalla juurikaan mitään järkevää tekemättä.

Tiukan työ/kouluputken jälkeen tällä yhdellä vapaapäivällä lasten kanssa tuntui olevan tavallista suurempi merkitys ja suunnitelmissa oli vaikka mitä luisteluretkestä HopLop päivään ja serkkujen luona vierailuun. Loppujen lopuksi päädyttiin kuitenkin nauttimaan ihan vain toistemme seurasta, eikä maltettu lähteä tavanomaiseen aktiivipäivän viettoon.

Aamusella pakkasin pikkuisille iPadin, pillimehut ja rusinarasiat matkaan, vietiin iskä bussipysäkille töihin lähtöä varten ja mentiin kuntosalille rääkkäämään äidin käsittämättömän kipeitä lihaksia uudella (torstaina pitkästä aikaa taas) BodyPump tunnilla ja lasten osalta viettämään aikaa mainiossa leikkipaikassa.

Lasten lempipuuhaan päästiin kotosalla, kun mentiin yhdessä suihkuun ja otettiin piiiitkä, lämmin sessio paljun, kylpylelujen ja suihkun merkeissä. Päivän ohjelmassa oli muutakin hauskaa, kuten askartelua kiilleliiman ja hileiden kanssa.


Tätä askartelua on lykätty mahdollisimman kauan, sillä ajatus lapsista, kiilleliimasta ja viidestä purkista irtonaista hilettä eri väreissä vaatii omanlaisen tunnelman ja energian. Tänään sitä löytyi, joten lapset pääsivät toteuttamaan itseään.



Hienoja töitä ja luullakseni sain jopa kuta kuinkin kaikki hileet puhdistetuksi pöydältä, lattialta, tuoleista, keittiön kaapeista, lapsista, vaatteista, itsestäni, kasvista, pupusta, vessan ovesta ja -hanasta, matosta...

Loppupäivä meni lötköillessä leffoja katsellen, pelaten iPadia ja äitin viettäessä aikaa koneella, välillä halihetkiä antaen.

Illalla vielä muutama erä ehdotonta lempipeliämme lasten bingoa ja pitkä unisatu - huippulauantai!

Huomenna pitäisi lähteä ajamaan mukava, lähes 5 tunnin matka Mikkeliin, jossa pidetään YAMK loppuseminaari yhdessä yhteistyöluokkamme kanssa Mikkelin Ammattikorkeakoulusta. Tarkoituksena on esitellä opinnäytetyömme välivaiheen seminaarissa - aika paljon on vielä sen osalta tekemistä.

Haikeaa lähteä kolmeksi päiväksi reissuun, paluu vasta tiistai iltana. Kaiken lisäksi harmittaa vietävästi, kun huomasin ettei Mikkelin Vaakunassa ole mitään kuntoilumahdollisuutta. Pitänee tehdä vatsalihaksia sitten vaan vissiin huoneessa, jotta saa kuntoilufiiliksen pysymään yllä.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Siivousinspiraatiota hakemassa

En ole koskaan erityisemmin välittänyt siivoamisesta. Pidän siisteydestä ja olen naurettavan tarkka joistain asioista, mutta suoranaisesti vihaan imurointia, ikkunanpesua, lattioiden luuttuamista - puhumattakaan saunan pesusta tai kaakeleiden jynssäyksestä.

Lapsuuden kodissani siivosin toki siinä missä muutkin perheessämme, ei sen enempää tai vähempää. Sen jälkeen olen onnistunut löytämään kaksi miestä, ensimmäinen avopuolisoni, sekä nykyinen rakkaani, jotka kummatkin ovat olleet aktiivisia siivoajia - jopa selvästi isommalla panoksella, kuin itse konsanaan. Siinä välissä, villinä ja vapaina sinkkuvuosina ja ihan mukavasti tienaavana otin kaiken irti vaihdantataloudesta ja palkkasin siivoojan käymään kerran viikossa imuroimassa ja tekemässä perussiivouksen asuntooni.

Lapsiperhe, ruuhkavuodet, haastava työ, kasvaneet menot. Eipä ole enää mahdollisuuksia siivoojan palkkaamiselle ja aikakin tuntuu olevan vielä enemmän kortilla niin minulla, kuin miehelläkin. Nyt haen inspiraatiota ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa jonkin näköinen suunnitelmallisuus tähän puhtaanapitoon. Siivoamisessa, kuten monessa muussakin asiassa on vaikea pitää rutiineja yllä kahden vuorotyöläisen taloudessa, mutta jotenkin alkaa tuntua siltä, että pitäisi huolehtia tietyt viikkosiivousasiat kuntoon paremmin. Urakkaan ryhtyminen kun tuntuu sitäkin lannistavammalta, mitä kauemmin edellisestä siivouspuuskasta on kulunut - niin kuin kaikki tietävät.

Perheessämme mies hoitaa pyykinpesun, imuroinnin ja lattiat, minä hoidan tasojen pyyhkimiset ja tavaroiden lajittelut - vessat pestään vuorotellen. Ongelma on vain meidän pikkuisen eri tyylisestä siivoustavasta; mies hoitaa useammin hommat, mutta selkeästi ylimalkaisimmin, kuin itse naurettavuuksiin asti menevällä jynssäykselläni ja puunauksellani. Juuri siksi yritän itselleni (näin pian 37 eletyn vuoden jälkeen)  perustella, että usein tehdyt puuskat olisivat huomattavasti lyhytkestoisempia jopa minun tyylilläni, kuin nykyinen rotaatio.

Hyötynäkökohtien löytäminen ei ole vaikeaa.  Hyötyliikuntaa ja kalorinkulutusta, yhteistä tekemistä lasten kanssa, aina vierasvalmis koti, viihtyisyys, tavarat löytyvät paremmin... Onhan niitä.

Kuulostaa siltä, kuin täällä elettäisiin kuin siat pellossa - ei sentään. Siistiähän meillä on monella mittapuulla mitattuna, mutta jotenkin vain haluaisi vielä lähemmäs sitä Avotakka -idylliä. Ruuhkavuosissa mahdotonta? Ehkäpä niin, mutta aina saa toivoa. Ja hakea inspiraatiota.

Kuinkas teillä siivotaan?




keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Sitä elämäntaparemonttia

Blogi ei ole ainoa, joka on jäänyt ahkeran opiskelun jalkoihin. Huippu hienosti mennyt treenaus on supistunut kerran viikossa työpaikan salilla vedettyyn rutistukseen ja hirvittävän huono omatunto seuraa mukana päivittäin...

Aikataulutuksesta ja tahdosta se on kiinni, priorisoinneista ja järjestelystä, joten turha edes itselle yrittää selittää mitään muuta. Tahtotila jatkaa hyvää liikuntapainotteista kevennystä ja kehon muokkausta on silti läsnä, joten jospa tahtotilan purkaminen näin julkisen kirjallisesti taas tsemppaisi tekemään jotain konkreettista asian eteen. Niin kuin sen tärkeimmän, kalenteriin merkitsemisen.

Niin se vaan on, että jos liikuntaa jää siihen "menen sitten kun pääsen töistä jos ehdin tai sitten huomenna aamulla jos jaksan" -moodiin, ei itselle ainakaan tule lähdetyksi. Liikunta, olkoon se salitreenit, ryhmäliikunta tai yhä mieluisemmaksi nouseva juoksumatolla juokseminen, on laitettava kalenteriin ja suunniteltava muun menemisen mukaisesti. Ja pidettävä siitä kiinni.

On myös faktasti niin, että mitä pidempi aika menee liikkumattomuudessa, niin kuin itselle kävi ennen joulua pitkällä sairastelulla, aina vaikeampi on saada rutiinista kiinni kun se on vielä melko uutta kuitenkin. Menihän tässä se reilu 10 vuotta kuitenkin suuremmin liikkumatta ennen nykyistä tsemppausta.

Elämänhallinan projektin tai remontin osalta muutoin menee ihan mukavasti siinä mielessä, että en ole lipsunut missään vaiheessa vanhoihin tapoihin ja pysynyt itselleni asettaman hälytysrajan alapuolella. Alkuvuodesta kokeilemani pätkäpaasto oli paastopäivien osalta helppo toteuttaa, mutta vastoin kaikkia uskomuksiani ja ennakkoajatuksiani minulle kävi juuri niin, kuin aika monelle muullekkin ja ihan huomaamattani; muut päivät tuli kuitenkin syödyksi enemmän kaloreita kuin normaalisti ja himot kasvoivat viikonloppua kohti. Se siis jäi.

Tuo viikonloppumässäys on merkillinen juttu, tapasyömistä jos jokin. Kun tulee vapaat, on harmillisen usein valtava tarve vähän päästää höyryjä, relata ja palkita itseään; siiderillä tai punaviinillä, sipsipussilla tai sekalaisilla, suklaapatukalla tai kekseillä. Enää ei sentään kaikkien näiden yhdistelmällä, kuten joskus ennen, mutta tarpeeksi, jotta paino pysyy jämähtäneenä näissä lukemissa. Nyt ollaan niissä luvuissa, joiden alle en ole kouluaikojen jälkeen päässyt ja tiukassa istuu, vaikka kiloja on vielä selvästi ylipainon puolella. Tahtotila selättää tämäkin este on silti iso, joten olen aivan vakuuttunut, että tästä vielä edistyn.

Ensimmäinen ja isoin tavoitteeni on enää naurettavan reilun kolmen kilon päässä - siihen ainakin on päästävä! Katsotaan sitten eteenpäin. Nyt jo kuulen monesta suusta, että ei kai sinulla nyt enää ole mistä laihduttaa, mutta riippuu varmaan mistä katsoo - toki pudonneet 22 kiloa näkyvät, mutta silti 10 kiloa vielä olisi vasta normaalipainon ylärajoilla, joten kyllä sitä riittää. Kuten sanottua, kiire ei ole, mutta kyllä nyt saa jo yli puolen vuoden jumitus luvan loppua. FitLaihdutus -lehden takakannessa oli ihan simppeli tsemppikäppyrä, johon laitetaan ylös painoa pari kertaa viikossa, hymiötä ja piirretään käyrää. Kokeillaan nyt sitä vaihteeksi jos saisi siitä sitä pientä ylimääräistä nykäystä eteenpäin.


.



Motivaatiokuvaa, saisikohan laitetuksi takaisin ensimmäisessä raskaudessa luopumani napakorun?



maanantai 3. helmikuuta 2014

Voi hylätty blogini...

Niin sitä vain ruuhkaa pukkaa päälle, että kaikki kirjalliset aikaansaannokset vuodatetaan yötä myöten esseiden, referaattien, projektien ja opinnäytetyön pariin. Tiukka rutistus puuttuvien opintopisteiden ja itse laaditun aikataulun kanssa nopealle valmistumiselle ylemmästä ammattikorkeakoulusta on tarkoittanut joulusta lähtien lähes joka päiväistä työpäivän jälkeistä pientä hetkeä lasten kanssa ja aamuyön tunteihin saakka kirjoitusurakkaa - nyt sentään jo voiton puolella! Ensi viikon maanantaina ja tiistaina pidetään loppuseminaari Mikkelissä, jossa pitäisi esittää teoriaosuudeltaan valmis työ ja juhlistaa kurssikavereiden kanssa opintojen loppusuoraa.

Miten tämän vuoden ensimmäinen kuukausi meni näin nopeasti?  

Ensi viikolla juhlitaan syntymäpäivääni, 37 vuotta ja se kuuluisa 40 on taas vuoden lähempänä... Hämmästyttävää kyllä, mitään kriisiä ei sinänsä ole näkyvissä. Koen saavuttaneeni elämässä paljon asioita, joista olen tyytyväinen ja ylpeä - olen myös onnellinen monesta asiasta, joten eipä tässä ole syytä kriisiytyä. Viitaten puolen kuun postaukseeni, levottomuus toki tekee sen että ajatus vaeltelee välillä enemmänkin, mutta juuri nyt, tässä hetkessä kaikki on hyvin.

Meillä on rakkaan kanssa  se kuuluisa, hankala 7. vuosi meneillään, laskutavasta riippuen, mutta vuosi 2014 on alkanut suloisesti. Sain ihan pikkuisen vihjailemalla aivan ihanan syntymäpäiväystävänpäivävuosiajoseitsemän - lahjan. Lisää timantteja uuden sormuksen muodossa, joka samalla pitää paikallaan nämä elämäntaparemontin ja reilu 20 pudotetun kilon jälkeen isoiksi käyneet aiemmat sormukset paikallaan.


                 

Ensi viikolla vietetään myös ystävänpäivää, joka kaikesta kaupallisuudestaan huolimatta on yksi lempipäiviäni. Aivan ihanaa ostaa kauniita kortteja tai pikkuisia lahjoja ystäville ja muistaa tärkeitä ihmisiä. Tänä vuonna mennään tyttöjen kanssa syömään yhdessä ja kenties jopa lasilliselle tai parille! 

Ajattelin ilahduttaa jotenkin myös työntekijöitäni, joiden kanssa on samana päivänä palaveri. Olin varsin liikuttunut, kun sain tulokset viime vuoden työtyytyväisyyskyselyistä, jossa myös omaa onnistumistani esimiehenä mitataan. Tulokset olivat huimasti parantuneet ja nousseet yhtiön kärkeen, josta hyvästä sain onnitteluja ja henkilökohtaiset puhelut pomoni pomolta ja kiitokset henkilöstöjohtajaltamme. Hieno juttu, mutta tärkeintä oli silti arvostus, jonka sain tiimiltäni ja sen eteen olen valmis tekemään jatkossakin paljon töitä. Lahjat eivät siinä auta, jos johtaminen ei ole kunnossa,  mutta pienet huomionosoitukset kenties osoittavat kuitenkin omalta osaltani välittämistäni. 

Lapsilla on heilläkin tulossa hieno päivä vaarin ja mummon luona yökylässä. Olimme heidän kanssaan pitkästä pitkästä aikaa kampaajallakin uuden vuoden kunniaksi, kyllä oli niin pitkäksi ehtinyt venähtää hiukset, että oli jo aikakin, pojan kanssa varsinkin!


Melkoisen kallista puuhaa mielestäni, meinaan 20 euroa per pää on aika suolainen hinta muutaman minuutin napsauksesta...



Ihan hienot hiukset tulivat joka tapauksessa. Tytöltä ei raskittu hirveästi leikkauttaa, raukalla kun on niin onneton kuontalo muutoinkin, mutta pientä siistimistä kuitenkin. Ei uskalleta itse enää leikata, pojalla vielä ajettiinkin hiukset itse koneella lyhyeksi jossain välissä, mutta ei enää sen jälkeen kun mies kerran " vähän" siisti niitä liian paljon - lopputuloksena niin uskomattoman surullisen näköinen klanipää, että äiti itki päivän joka kerta kuin katsoi poikaansa... 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...