Sokerikrapula

Voihan hiilihydraatit. Ja sokeri, tuo ihana luonnontuote, joka todennäköisesti kiellettäisiin oitis vaarallisena huumeena, jos se keksittäisiin näinä päivinä.

Olen sokeririippuvainen, addikti kaiketi voisi sanoa ja hyvinkin tietoinen tästä. Edes tiukimmissa ruokavaliomuutoksissa en ole kokonaan luopunut sokereista, vaikka hiilihydraatteja olenkin vähentänyt ja se pieni tumma suklaanpala tai viikon pulla on ollut aina mukana. Viime viikon ihana reissu Vanajanlinnaan, siitä päälle jäänyt viikonloppuherkuttelu joka huipentui Naantalin Kylpylän upeaan isäinpäivälounaan kakkuvalikoimaan ja käsintehtyihin konvehteihin, illan punaviiniin ja seuraksi naposteltuihin sipseihin sekä seuraavan päivän Rosson pitzaan sai päälle eilen illalla sellaisen sokerikrapulan, ettei ole pitkään aikaan ollut.

Sokeririippuvaisuudesta on kirjoitettu lukemattomia juttuja ja blogipostauksia, pari ihan hyvää postausta löytyy Ainolta herättävillä kuvilla ja Tiinuskalla hyvillä linkeillä. Asiaa aiheesta löytyy erityisesti Terve.fi -sivuston artikkelista, jossa aihetta on käsitelty mielenkiintoisesti ja selventävästi - en haluakaan kerätä tähän sen enempää syventävää tietoa vaan lähinnä purkaa tuntojani ongelman kanssa painiskellessani. Viikonlopun iltapäivälehtien otsikko kirkui jonkun laihtuneen useamman kymmenen kiloa jättämällä pelkästään sokerit pois, mutta kyllä itselle ainakin haastavinta on aika tarkkaan koko hiilihydraattien genre. Leipä, pasta, pulla, perunalastut, suklaa ja karkit - kaikki nopeasti imeytyvät hiilarit käyvät ihan yhtä hyvin.

Nyt pitääkin jälleen kerran skarpata tämän kanssa ja tiedostaa haaste -kaamoksesta - huolimatta, keskittyä niihin hitaasti imeytyviin, hyviin hiilareihin ja koettaa rajoittaa mahdollisimman pitkälle muut pois ruokavaliosta. Ei karppausta ei, mutta järkeviä valintoja lautaselle, ihan niin kuin ennenkin. Enpä taida pystyä siihen totaalikieltäytymiseen sokerien osalta nytkään, mutta aina välillä täytyy taas herätellä itseään näiden tuttujenkin asioiden kanssa. Matkaa on vielä ja tasapainottelua koko loppuelämän.

Treenit menivät muuten tämän päivän proteiinihuumassa todella hyvin, tästä jatketaan taas kohti kevyempää ja pirteämpää keskitalvea!

Vanha kunnon lautasmalli kunniaan

Kaamosta

Voihan kaamos ja pimeys. En kuulu itse siihen kansanosaan, joka vaipuu synkkyyteen samaa tahtia pimenevien päivien kanssa, mutta kyllä huomaa itsestäkin tämän synkeän ajan vaikutuksen omaan vireyteen ja syömisiin. Hiilihydraatit kaikissa muodoissaan houkuttavat, pullaa, suklaata, irtokarkkeja ja leipää...  Kasvikset eivät jotenkin houkuta yhtään ja ruokavalio pyrkii olemaan surullisen yksinkertainen. Pitämällä määrät pienenä olen saanut pidetyksi kalorit jossain rajoissa, eikä projektini ole vielä kokenut takaiskuja, mutta nopea ryhdistäytymisliike on paikallaan.

Sairauskierre tuli huonoimpaan mahdolliseen paikkaan, etenkin kun se uusi jälleen ja taas treenit jäivät pakosta pienemmälle. Ostin kuitenkin lisäaikaa kuntokorttiin puoli vuotta viime treeneissä ja otan itseäni nopeasti niskasta kiinni. Huomasin ensimmäistä kertaa viime viikolla, että keksin niitä kuuluisia tekosyitä treenin väliin jättämiselle ja se ei lupaa hyvää.

Sää on ollut kyllä kurja, pimeydenkin kestäisi illassa ja aamussa, jos päivällä paistaisi aurinko. Olen silti varma, että monipuolistamalla ja syömällä jälleen tasapainoisemmin hyvää ruokaa ja treenaamalla järkevästi - vaikka sitten sisällä loisteputkien valossa - pääsen pahemmasta kaamosnuutumisesta irti.

Vajaa kaksi kuukautta jouluun, kaikkien houkutusten juhlaan, jossa upeat homejuustot, varastoon ostetut täyteläiset paksut punaviinit ja portviinit,  ihanat suklaakonvehdit ja marmeladit odottavat. Sitä ennen ryhtiliikettä ja korjausta taas elämäntaparemonttiin ja sitten voi hyvällä omalla tunnolla nauttia pyhien ajan herkuttelemisesta - palaten tietysti nopeasti taas ruotuun. 

Tulisi lumi ja valoisuus jo, pientä pakkasta ja kauniita kuulaita talvipäiviä. Vaikka - kävin tänään kuvaamassa tunnelmia postauksen taustalle ja kyllä tässä kaamoksessa kauneuttakin löytyy...

Takapakkia projektissa

Viisi viikkoa meni nätisti treenatessa ja kohtuullisen tarkkaan ruuat katsoen, sitten iski flunssa, joka ei ole vieläkään helpottanut. Ei urheilua ja keho (tai mieli) janoaa hiilihydraatteja ja sokeria, ei mikään helppo yhdistelmä ja kostautuu heti. Personal Trainerin kanssa tehty liikuntasuunnitelma on tuonut näkyviä muutoksia kiinteytymisen kannalta, mutta vaaka ei ole kaveri - kärsivällisyyttä sanovat, mutta se on tasan se ominaisuus, jota minulta ei löydy tippaakaan.

Eipä muuta kuin toivotaan, että huomenna uskaltaisi jo lähteä liikenteeseen ja saisi rytmistä kiinni urheiluissa, ettei vaan jää löhöily ja koneella istuminen päälle. Myös ruokavaliota taitaa olla syytä taas tarkentaa ja kiinnittää huomiota tuohon paljon parjattuun sokeriin. Oletteko lukeneet tämän päivän Ilta Sanomien nettisivuilta artikkelista, jossa tuosta sokerin vaikutuksesta raapaistiin? PT:n ruokavaliosuosituksissa käskettiin yksiselitteisesti jättää pois sokerit ja vaaleat jauhot, mutta pitää myöntää, etten tosiaan ole sitä ihan noudattanut. Olen hakenut sitä kuuluisaa kultaista keskitietä, jolla jaksan olla koko loppuelämäni. Tässä kohtaa sokerin pois jättäminen ei siihen kuulu - vähentäminen kyllä.

Sokereista puheen ollen, olipas taas herkut eilisillä korukutsuilla, arvatkaapa vaan harmittaako kun en muistanut napata kuvia luomuksista! Tuli hoppu, vaikka hyvissä ajoin aloittelinkin jo. Tein eilisessä postauksessa lupaamani herkut ja vielä hetken päähänpistosta suklaa-manteli ja banaani-kookos muffinsseja. Leipominen on tosi lystiä, tällä kertaa onneksi kaikki herkut menivät hyviin suihin ja pala mustikkapiirakkaa lähti kaverin matkaan hänen perheelleen tuliaiseksi. Mitään ei jäänyt kaapin perälle kummittelemaan, nehän eivät siellä nimittäin pysy...

Tämän viikon liikuntasuunnitelma

• Maanantai
• Palauttava päivä (sairastelupäivä)
• Tiistai 
• Pitkä kävely/pyöräily 40 min
• Vatsat ja venyttely 15 min
• Keskiviikko
• Kuntosali tai kahvakuula 60 min
• Torstai
• Reipas kävely aamulla ennen aamupalaa 15 min  
• Vatsat, punnerrukset, kyykyt ja venyttely 30 min
• Perjantai
• Zumba/potkunyrkkeily 40 min
• Vatsat ja venyttely 20 min
• Lauantai
• Les Mills Body Pump 60 min
• Sunnuntai 
• Kävely-hölkkä yhdistelmä aamulla ennen aamupalaa 15 min
• Kävely-hölkkä yhdistelmä illalla 15 min

Projekti elämänhallinta jatkuu

Tänään oli loistava päivä, projekti elämänhallinta sai taas pikkuisen tuulta purjeisiin ja nytkähti eteenpäin luovan  kesätaukoilun jälkeen.

Olen onnistunut olemaan kesän, jopa lomani, ihan nätisti. Alkukesästä sain turvotuksia kolme kiloa lisää, mutta puristin ne tiukemmalla ruokavaliolla jälleen pois lomallani ja töihin paluun kunniaksi olin samoissa mitoissa, kuin kevään lukemat näyttivät. Kuten kerroin aikaisemmassa postauksessani täällä, aloitin vuosi sitten heinäkuussa elämäntaparemontin ruokavalion viilauksella ja nyt olisi tarkoitus pureutua siihen liikunnalliseen puoleen ja koko elämän jatkuviin ratkaisuihin. Toki olen syönyt järkevästi tähän astikin, olen vain laskenut kalorit tarkemmin ja jättänyt liialliset herkuttelut väliin ja urheillutkin olen ajan puitteissa.

Nyt sain kuitenkin vihdoin aikaiseksi pitkään miettimäni personal trainer tapaamisen ja tänään siis oli ensimmäiset treffit. Ohjelmassa oli kehonkoostumusmittaus, kestävyyskunto ja lihaskuntomittaukset ja lähtötilanneselvitys. Alustavasti sovittiin seuraavaa:

• kooste ja analyysit lähtötilanteesta
• ruokapäiväkirjaan perustuva ruokavaliosuositus, jolla saadaan monipuolinen ja mahdollisimman tehokkaasti rasvaa joka aterialla polttava, sekä treeneihin sopiva ruokavalio
• viikko-ohjelma liikunnoille
• kotijumppaohje
• saliohjelma
• 2 x ohjattu käynti, jossa katsotaan oikeat liikeradat ja otteet saliohjelmaan ja kotijumppaan

Olen aivan innoissani, testien jälkeen puuskutin hikisenä ja paikat täristen, mutta vitsi mikä voittaja olo! Ihan hirveästi on parannettavaa, pienistä yrityksistäni huolimatta olen onnettomassa rapakunnossa ja tekemistä on paljon, mutta nyt saan sille suunnan ja tavoitteet. Olen aivan valtavan mukavuuden haluinen ja tiedostan tapani jättää tekemättä ne viimeiset puristukset, mutta nyt se ei ole yhtä helppoa kun on ohjelma  mitä seurata.

Totta kai aika on haaste, mutta sitä täytyy vaan nyt löytyä - uskon koko perheen nauttivan äidin hyvinvoinnista ja loppujen lopuksi kyse on järjestelyistä (vielä vähän lisää...)

Palaan aiheeseen kun tulokset tulevat...