Sivut

tiistai 31. joulukuuta 2013

Viimeiset terveiset vuodelta 2013

Kiitos vanha vuosi, olet ollut armollinen ja antoisa. Olen saanut viettää 265 päivää kanssasi, joissa on ollut parempia ja huonompia - ei kuitenkaan aivan kauheita tai murheellisia. 

Olen terve ja voin hyvin, kuten perheeni ja läheisenikin ja siinä on jo monta syytä olla kiitollinen. Töissä olen kohdannut haasteita, mutta saanut myös menestystä ja voittoja, se ei myöskään vie enää ihan niin paljon aikaani, joten noissa 265:ssa päivässä on ehtinyt tehdä paljon muutakin. Olen huolehtinut paremmin itsestäni, vuosi 2013 toi kuntoilun ja urheilun takaisin elämääni pitkästä aikaa ja sen täytyy olla yksi vuoden parhaista asioista! 

Lapseni ovat taas vuoden 2013 myötä vuoden vanhempia ja jo vahvasti matkalla pois taaperoiästä. He ovat elämäni, rakkauteni, kaikkeni ja vuoden aikana olen saanut viettää uskomattoman monta hyvää hetkeä heidän kanssaan, olen siitä onnellinen. 

Olemme olleet kiireisiä rakkaani kanssa hänen työskennellessä kahta työtä koko alkuvuoden ja vapaiden mennessä ristiin, mutta monta kaunista hetkeä, hymyä ja naurua - riitoja ja kiukutteluakin mahtui vuoteen 2013. Elämä tasaantuu meilläkin, ruuhkavuosien helpottaessa ja vakiintuessamme jo kolmatta vuotta Lietoon.

Olemme viettäneet hienoja hetkiä rakkaiden ystävien seurassa ja tutustuneet uusiin, lämmitellen vanhoja tuttavuuksia ja vahvistaneet vanhoja ystävyyksiä. Nämä tovit tyttöjen kesken ja pariskunnittain, perheiden kera ja naisporukalla ovat kullanarvoisia ja tärkeitä, olen ylpeä heistä, joita saan kutsua ystävikseni - virtuaaliset mukaan lukien. 

Olen opiskellut ja kehittänyt itseäni, haastanut ja innostunut akateemisista opinnoistani ensimmäistä kertaa uudestaan moneen vuoteen. Aivan vuoden 2013 loppuun asti olen lopetellut opintojani ylemmässä ammattikorkeakoulussa ja projekti jatkuu hyvässä vauhdissa. Asetin myös itselleni pitkästä aikaa tavoitteen, jossa on hurjasti haastetta ja tekemistä, aion hakeutua jatko-opintoihin ja väitellä itseni tohtoriksi asti ja olen hurjan innoissani asiasta! 

Niin, vuosi 2013, kiitos ja kiitos vielä kerran - tulimme mainiosti juttuun ja minulle tulee sinua ikävä - uskon silti seuraajasikin olevan yhtä upea, joten tervetuloa vuosi 2014!





maanantai 30. joulukuuta 2013

Vuosi 2013

Tässä sitä eletään, vuoden 2013 viimeisiä hetkiä ja lienee hyvä hetki monen muun tapaan katsoa mitä kaikkea tänä vuonna tapahtuikaan!



Tammikuussa vietettiin järjestämiäni elokuva-aiheisia naamiaisjuhlia työpaikalla, lystiä oli - kuka arvaa ketä esitin?



Helmikuussa käytiin jo perinteeksi muodostuneessa Muumien taikatalvessa, ihanaa yhdessäoloa, lumileikkejä, valjakkoajelua, napakelkkailua ja muumitalon kiertelyä uudestaan ja uudestaan - välissä tietysti hahmojen halausta ja lämmintä kaakaota. Pidän taikatalvitapahtumasta, mutta miten mahtaa käydä tänä talvena, lunta ei ole vielä suuremmin täällä etelässä nähty?



Maaliskuussa vietettiin rakkaan kanssa upea ilta keittiömestariyhdistyksen gaalaillallisella Turun Linnassa. Usean ruokalajin ja sitäkin mukavemman viinipaketin kattaus, harmi vaan, että sosiaalitilat olivat pohjakerroksessa ja juhlatilat ylhäällä. Arvaatteko kuinka haastavaa oli kulkea keskiaikaisia, korkeita rappusia kolmanteen kerrokseen ja takaisin kokopitkässä iltapuvussa, pienellä laahuksella ja korkokengillä - pikku hiprakassa?


Huhtikuuta vietettiin Liedossa näinkin keväisissä tunnelmissa, ei siis hätää vielä sen lumen kanssa. Luitteko muuten, että vuosi 2013 oli yksi lämpimimmistä?


Vappua vietettiin keijuprinsessan ja Buzz Lightyearin kanssa! Hienoa, kun tarhassa jaksetaan järjestää, lapset rakastavat roolileikkejä ja pukeutumisia, poika ei meinannut millään ottaa omaansa pois... Tykätäänkö teillä pukeutua, mikä on lapsen (oma) lempirooliasu?


Toukokuussa nautittiin ihanista helteistä ja kesän alkamisesta, lapset kesälaitumella serkun kanssa. Saippuakuplat jaksavat aina viihdyttää ja meillä niiden kanssa saadaan aikaa kulumaan yhtä paljon joka kerta. Sitä menee kyllä valtavasti, enkä vielä ole onnistunut tekemään kotitekoisesti kaupan litkua parempaa - ei niin suttaista, fairy oli ihan katastrofi! Onko jollain hyvä ohje/suhde?


Kesäkuussa aloiteltiin kesämenot ja miehen loma laittamalla lapset hoitoon ja kutsumalla ystäväpariskunnat nauttimaan aikuisten iltaa oman keittiömestarini laittaman ruuan ja upeiden viinien kera - oli muun muassa hummeria, surf and turf, romanovin mansikoita ja shampanjaa tietysti!


Perheaikaa vietettiin muun muassa korkeasaaren vesisateessa...


Linnanmäen koleudessa...


Juhannushelteissä ystävien mökillä...


Kulttuuria tutkimassa keskiaikaisilla markkinoilla...



Zoolandian eläimiä ihmettelemässä ja paljon paljon muuta! Kesäkuu oli mukava ja äidin loma heinäkuussa olikin sitten vastapainoa alkukesän vouhotukselle. Harmillista kyllä, aikuisten lomat menivät tarkoituksella ristiin, mutta kyllä sitä yhteistä aikaa olisi voinut olla enemmänkin - mites teillä, oletteko samaan aikaan, vai eri aikaa puolisoidenne kanssa lomalla?


Heinäkuussa aloitettiin blogin kirjoitus ja vietettiin aikuisten kivaa Ruisrockissa mahtavassa seurassa...




Ja DBTL kaupunkifestareilla jälleen yhtä lystiä rakkaan kanssa! Kuka muu tykkää festareista? Sisäsiisteistä, hotellimajoituksella, puhtaalla vedellä ja sisävessoilla - kiitos :)



Elokuussa nautittiin yhä helteistä ja alettiin kokoamaan perhettä työ ja tarhakuntoon jälleen pitkän kesän jälkeen. Se olisi ollut hyvä kuukausi lomailla sekin, mites teillä, oletteko lomailleet joskus syksyn aikaan?



Syyskuussa oltiin jo vahvasti arjen rutiineissa, tässä nautitaan harvinaisesta sisarusten välisestä hempeästä hekestä, suurimman osan ajasta tapellaan ja ollaan toisen kurkussa kiinni. Sisarusrakkautta, ovatko sisko ja sen veli pahimmat kun ikäeroa on erityisen vähän?


 Lokakuussa rakas prinsessani täytti 4 vuotta ♥



Marraskuussa viikarimme 5 vuotta ♥



Jouluna jännitettiin joulupukkia ja avattiin uskomaton määrä lahjoja! Ilmeisesti oltiin oltu kilttejä.





Joulun pyhät olivat mieluisat, perheaikaa, parisuhdeaikaa, suklaata, glögiä, punaviiniä, homejuustoa ja pikkuisen rästiin jääneitä koulutehtäviäkin. Oli hyvä palata tänään töihin ja valmistautua ottamaan uusi vuosi vastaan. Huomenna olisi tarkoitus tehdä lyhyt päivä ja sitten parin ystäväperheen kanssa syömään ja lasten ilotulitusta katsomaan.  Postausta vielä huomenna!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulun valmistelua

Niinpä niin, tiukka rutistus koulutöiden kanssa ja viimeiset hommat ennen joululomaa - nyt saisi vihdoin rauhoittua hyvin ansaittuun joulun viettoon.

Taisin postatakin jossain vaiheessa, että olen jouluihminen, kiitos äitini, joka jaksoi antaumuksella järjestää joulua viimeistä piirua myöden ja luoda mieleenpainuvia lapsuusmuistoja. Tänä jouluna oli hurjan hienoa aloittaa loma perjantaista, vaikka sunnuntaina joutui tekemään töitä, oli joulun valmisteluihin kuitenkin hyvää aikaa.


Korttiprojekti meni lähes kuten aikaisempinakin vuosina, viime tippaan ykköspostilla. Tänä vuonna oli niin kiirus, ettei ehtinyt tehdä kuin ihan muutaman kortin. Ensi vuonna varmaan tulee taas lähetetyksi enemmän, yleensä menee vuorovuosin nämä... Olisi nytkin ehtinyt laittaa kaikille, jos malttaisi laittaa ostettuja kortteja, mutta niitä harvemmin laitetaan, toki joskus niitäkin. en ole mikään innovatiivinen askartelija - halua taitaa olla enemmän kuin taitoja!


Pipareita tietenkin leivottiin, pikkujoulun aikaan ensimmäisen kerran ja nyt vielä aaton aattona illalla. Mikä ihana tuoksu ja lapsille hauskaa! Ei niitä kyllä montaa tullut, suurin osa taikinasta meni lasten suihin, mutta niin se oli itselläkin pienenä.



Ja syöntipipareiksi ostettiin joka tapauksessa Annarsin valtavan hyviä, ohkaisia piparkakkuja. Oletteko maistaneet appelsiini maustettuja, tai erityisen voimakkaita? Nam! Ja kylkeen valtavat palat kypsää, pehmeää valkohomejuustoa ja voimasta lampaanmaidosta valmistettua Roquefort Papillonia!


Herkkuihin kuuluu ne perinteiset, marmeladit esimerkiksi, joita mietin että olisin tehnyt tänä vuonna itse, mutta eihän se aika riittänyt...


Suklaat, konvehdit ovat erityiset toivottuja ja tämän hetken suosikki Maraboun Symphony -rasia.


Kaikki herkut ovat olleet katettuna kauniisti keittiön pöydälle jo tänään aamusta asti, siinä sitten nautitaan silmilläkin joulunpyhät ja opetetaan lapsille itsehillintää.


Tarjolla on toki terveellistäkin naposteltavaa, hedelmiä ja pähkinöitä, jotka maistuvat nekin. Klementiinejä pitää olla kilotolkulla, ne raikastavat ihanasti herkkujen välillä ja tietysti sopivat hienosti juustojen kanssa.


Joka jouluisiin huveihin kuuluu neilikoilla koristeltujen tuoksuappelsiinien teko, raastavaa hommaa sormille, mutta luovat ihanan tunnelman tuoksuineen.


Kynttilät palavat aamusta iltaan ja mikäs tässä poltellessa, kun säät ovat synkeät kuin mitkä. Vettä sataa kaatamalla ja maa on aivan musta. Poika kysyi tänään ennen nukkumaan menoa tuleeko huomenna joulu? Ja perään, sataako lunta - miksi ei?

No niinpä, miksi ei???


Kuusi tuotiin tänään aamupäivästä ovelle, laiskanpalveluna tilattu 50 euron suomalainen latvakuusi kotiinkuljetuksineen. Oli kyllä hintansa väärti, yksi hienoimmista kuusista ja kelpasi koristella. Lapset saivat latoa kaikki pussista löytyvät joulukoristeet ihan mielensä mukaan, joten sekamelska oli melkoinen. Pääasia silti tunnelma ja valot - ja se tuoksu. En missään nimessä arvostele kenenkään valintoja, mutta en ikinä ottaisi joulukuusta muovisena, mielummin olen ilman. Jopa sinkkuvuosina kävin hakemassa itselleni kuusen jouluksi, se vaan kuuluu asiaan.


Joo, koetimme ottaa suloiset - naamakirjaan soveltuvat - joulukuvat lapsista. Ei onnistunut :)

Huomenna tulee kello 14 hemmetin hintava, katu-uskottava ammattipukki todistamaan epäilevälle neljävuotiaallemme, että joulupukki on olemassa. Saas nähdä miten käy...

Joulu on ihana perheen ja läheisten juhla, mutta toivottavasti  lämmin rauhoittumisen hetki myös niille, joilla asiat ovat toisin.

♥ Rauhallista ja kaunista joulumieltä lukijoilleni! ♥

tiistai 17. joulukuuta 2013

Pizzarium -mainiota pizzaa herkuttelemassa


Sunnuntai päivän tähtihetkiä oli hiilihydraattitankkaus lasten kanssa kovasti kehutussa Pizzariumissa, Hansakorttelin ravintolamaailmassa. Luin ekaa kertaa paikasta hassua kyllä muistaakseni jonkun seuraamani ulkopaikkakuntalaisen blogista ja kauppakeskuksessa vaeltaessamme paikka muistui mieleen jälleen.



Ravintola ei viihtyisyydellään voi kehua, mutta juuri muuta ei voi odottaakaan food court - tyyppisessä ratkaisusta muovituoleineen keskellä ihmisvilinää. Itse tiski ja taustatilat olivat kyllä viehättävät ja Italialaiseen tyyliin täynnä pientä tilpehööriä ja asiakasviestiä.


Ensimmäistä kertaa mennessä oli ihan hyväkin, että jonossa ehti seurata muiden toimia ja tutustua valikoimaan. Oletan, että tiskissä olevat palapizzat ja calzonet vaihtelevat - niistä ei ollut listaa, eikä kylttejä - ja iloisesti hymyilevä tarjoilija jaksoi tunnollisesti kertoa vuorotellen lähes jokaiselle jonossa vuorossa olevalle uudestaan mitä ne sisälsivät. Sen lisäksi oli ilmeisesti tilattavissa todella laajalta listalta "oikean" kokoisen kokopizzan.


Lista kuulosti hurjan hyvältä ja täytteet aitoitalialaisen eksoottisilta, esim. savustettua parmankinkkua olisi tehnyt mieli maistaa. Ajanpuutteen vuoksi tyydymme lasten kanssa pariin huikopalaan, neljän juuston pizzaaan ja mm pekonilla japecorinolla täytetty versio. Tyttö ei niin välittänyt, mutta pojalle maistui sitäkin paremmin.


Paikan erikoisuus oli valloittava jälkiruokapizza Nutella täytteellä, maistui kaikille perheenjäsenille yhtä hyvin. Seuraksi olisi voinut tilata vaikka herkullista kahvia, mutta se ei houkuttanut tuohon tunnelmaan.

Voin kyllä lämpimästi suositella paikkaa muiden mukana. Todella hyviä pizzoja nopeasti mukaan ja kivoilla täytteillä, hinnat erittäin kuluttajaystävällisiä, oliko päälle 6 euroa kaksi palaa ja Nutella versio alle 5 euroa ja kaksi kunnon palaa. Pidin myös paikan palvelusta, josta henki asiakaspalvelun ilo kiireessäkin. Ei ihme, että sunnuntain ostosruuhkissa paikka oli tupaten täynnä ja viereinen Subway kumisi tyhjyyttään...


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Sunnuntai päivä lasten kanssa

Tiukan viikon jälkeen olin päättänyt omistaa ainoan vapaapäiväni lapsilleni, kaikki aika iltoja myöten kun oli kulunut koulutöiden ja muiden iltamenojen merkeissä 

Olisi luullut, että kaiken sen menemisen jälkeen olisi maistunut kotiaika, mutta eihän sitä malttanut. Liikenteeseen lähdettiin ja osaksi siksi, että rakas ystäväni oli tullut Helsingistä käymään ja olimme sopineet lahjojenvaihtotreffit kaupungille.

Ensimmäiseksi suuntasimme Sokos Wiklundille ihmettelemään jouluikkunaa, joka on ollut lasten kovasti odottama perinne jo pari vuotta. Harmillista kyllä, tämän vuoden lumiukot olivat pikkuisen aneemisia ja tylsiä, liikkeet hitaita eikä niissä kauaa ihmetelty. Toisin oli kilpailevalla Stockmannilla, jonne menimme ihastelemaan lastenikkunoita vielä toistamiseen. 



Sitä jaksettiin ihmetellä melkoisen tovin, kaikkia pieniä yksityiskohtia ja tapahtumia.


Hienoa, että tähän nähdään vaivaa, en ollut ainoa aikuinen joka kuvasi ikkunaa...

Ajattelin alun perin katsoa samalla lahjoja, mutta sunnuntain ostosvilinä ja supervilkkaat lapset eivät olleet sovelias yhdistelmä moiseen, joten luovutin suosiolla ja keskityimme yleiseen tunnelmien ihasteluun. 

Todettuamme Kauppahallin olevan sunnuntaina kiinni ( miten tottunut sitä onkaan saamaan palvelua 7 päivää viikossa ) päädyimme ystäväni ja hänen miehensä kanssa Hansan Café Braheen. Ei se kaikkein viihtyisin, mutta se sokerihumala houkutteli - pullat ja baakkelsit Strindbergin luokkaa, ei Turkulaisille tiedoksi.

No joo, ne joilla sattuu olemaan omaa jälkikasvua arvaa kyllä miten rauhallista oli vaihtaa kuulumisia ylivilkkaiden 4 & 5 vuotiaiden kanssa... Hetken sentään ehdittiin juttelemaan Angry Birdsien viihdyttäessä heitä tovin, luojalle kiitos älypuhelinten!

Reissulla törmättiin muuten itse valkopartaankin, kahdesti, mikä aiheutti lapsille hieman hämmennystä. Ensimmäinen pukki oli perus ostariversio vitivalkoisella muoviparralla ja Colan punaisella nutulla


Ja seuraava Stockmannin tuunattu ja katu-uskottava retropukki


Onneksi pojalla oli mietitty vastaus valmiiksi; pukki oli käynyt varmaan vaihtamassa vaatteita ja sitten se oli vähän (toim huom) selvittänyt kurkkuaan, siksi sillä oli erilainen ääni! Jännä juttu, itse jäin ihmettelemään partojen värejä ja lapset kiinnittävät huomiota erilaiseen ääneen - joka kuitenkin kummallakin oli pukkimaisen matala miesääni.

Tyttö ei kommentoinut mitään, hän todennäköisesti pitää salaa kiinni päätelmästästään, jonka tokaisi syvästi kauhistuneelle äidilleen jo tovi sitten. Ei pukkia ole olemassa.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Kulttuuria

Pitkän pitkä viikko takana...

Paljon postattavaa, mutta ehkäpä keskityn ensimmäiseksi tämän viikon kulttuuriosioon. Pääsimme torstaina johtoryhmän kera nauttimaan pitkästä aikaa oikein korkeakulttuuria, kävimme katsomassa Åbo Svenska Teaterin Pähkinänsärkijän.

Aurinkobaletin tuunaama - klassikkobaletti  nykytanssiin muotoiltuna - Tsaikovskin upean musiikin kera on oikeastaan vaan häivähdys tutusta tarinasta orpotytöstä, hiirikuninkaasta ja lumihiutaleista. Piti oikein sivusilmällä googlata tarina muistin virkistämiseksi kesken esityksen, ei nimittäin vaikuttanut laisinkaan tutulta ja sananvaihtokin käytiin på svenska.

Tässä versiossa joulutarina oli muunnettu muotoon, jossa Klaara elää tovereineen keskellä sodan ajan orpokotia, jossa on paitsi kuria, myös rakkautta ja hyväntuulisuutta. Kuuluisan lumihiutaletanssin esittää minisuksilla hiihtävät jetit, tansseissa mellastavat myös mm merkillinen venäläisballerina ja kiinalaisjapanilaisaasialainen tanssija.

Ihan ok, sanoisin. Enpä juuri saanut suurempia elämyksiä, mutta ehkä arvostan kuitenkin enemmän perinteistä tanssia ja kaunista balettia, kuin tätä uutta jazz muotoista tanssia, joka toki oli pitänyt kiinni myös joistakin baletin elementeistä. ihan pikkuisen häiritsi myös se, että oli toivottoman väsynyt rankasta alkuviikosta, takana pitkä työpäivä ja olimme juuri liki pitäen juosseet illalispöydästä esitykseen niin myöhässä, että emme saaneet enää mennä paikoillemme permannolle, vaan meidät ohjattiin yläkatsomoon. Ihan hyvä valinta sekin, hyvin näki ja sai ottaa rauhassa kengätkin pois - jäimme sinne myös suosiolla toiselle puoliajalle.

Suomen vanhin, yhä toiminnassa oleva teatteri on valtavan kaunis ja tunnelmallinen, siellä on aina yhtä vaikuttavaa käydä. Myös väliaika hoidettiin tyylillä ja nopeasti entisen työnantajani, Restel Ravintoloiden äskettäin haltuunsa ottamalla kahvilatoiminnalla.



Perjantaina pinnistin vielä töiden jälkeen Miehen kanssa suoraan katsomaan kovasti odottamaamme elokuvaa Hobitti - Smaugin autioittama maa. Olimme saaneet lastenvahdin ainoastaan klo viiden näytöksen ajaksi, joka tarkoitti valikoitumista 3D HRF -versioon ja voi että, että KADUTTI!

Ihan alkuun on pakko mainita jos se ei ole vielä tullut esiin, olen fantasian suurkuluttaja, niin kirjojen kuin elokuvienkin suhteen ja suunnaton Tolkien -fani. Omistan suurimman osan suomennetusta fantasiakirjallisuudesta ja mitä ei löydy hyllystäni, olen joka tapauksessa lukenut. Nyt puhutaan siis lohikäärmeistä, haltijoista, velhoista ja örkeistä ja vaikka mistä. Voisin itse asiassa postata tästä ihan erikseen, muuten innostun aivan liikaa!

Joka tapauksessa, menimme siis hieman pakolla tähän jo viime vuonna Hobitin ensimmäisen osan ilmestyessä kovaa kritiikkiä saaneeseen versioon, jossa on käytetty uusinta uutta tekniikkaa, 48 kuvaa sekunnissa 24:n kuvan sijaan ja tuloksena huippukirkas kuva. Harmi vaan, että samalla onnistutaan jota kuinkin täysin pilaamaan ihana, taianomainen tunnelma, joka on Jacksonin elokuvissa Tolkienin maailmassa aina ollut. Oikeasti, ensimmäinen puolikas kolmetuntisesta leffasta meni tekniikkaa ihmetellessä ja manaillessa päätöstämme. En halua, että hobitti kumppaneineen näyttää siltä kun se olisi edessäni ja maisema aidolta, sen PITÄÄ näyttää fantasialta - hyvin tehdyltä toki sellaiselta.

Itse leffa? Vastasi odotuksia, huippuahan on saada kaponen lastenkirja kolmeksi eeppiseksi leffaksi paisutetuksi, joten oikein hyvä siihen nähden! Legolas oli hauska lisä, Smaug -lohikäärme hyvin toteutettu ja juonenkäänteitä sekä viittauksia sormus-trilogiaan sopivasti.

Täytyy muistaa, että toisin kuin suurin osa arvosteluja kyseisestä leffasta kirjoittaneet, olen tosifani joka katsoo ihan mitä vaan, ihan kuinka paljon vaan Jackson/Tolkien akselilta.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Pikkujoulujuhlintaa

Hauskaa oli, lystiä siihen perinteiseen pikkujoulutapaan kuoharilla, hyvällä ruualla ja laadukkailla viineillä, tanssilla ja eritoten hyvällä seuralla rakennettuna!

                               

Asuste tosiaan vaihtui, hupaisaa kyllä kaiken sen kaupassa ravaamisen ja netissä pyörimisen jälkeen nopealla, 15 minuutin kierroksella Paikalliselta Kirppikseltä käteen tarttuneeseen täydellisesti istuvaan mekkoon! Hinta 7 euroa oli varsin käypä tosi kivasta, yksinkertaisesta ja ajattomasta pikkumustasta, siihen yhdistin Espritin uuden juhlaboleron, joka käy vähemmän hienoissakin tilaisuuksissa. Korut lainasin ystävältäni, jolta löytyy aina kivoja, asuun sopivia bling blingejä.


Mimmit miinus kuvaaja ja vasta ruokailuun saapunut mattimyöhäinen. Kyllä ovat kauniita! Oli superhauskaa laittaa itseään kuntoon vimosen päälle ja etkoilla eri viinejä maistellen.



Ruokailu oli varattu  Pinellaan, jossa palvelu alkoi hovimestarin kanssa jäätävän huonosti, mutta parantui onneksi ystävällisen tarjoilijattaren toimesta. Ruoka oli kuten aina hyvää ja kaunista, päädyin jo etukäteen himoitsemaani Zenato menuun viinipaketilla.


Paikassa työskennelleen Erik Mansikan kädenjälki näkyy yhä annoksissa näpertelyineen ja monine komponentteineen kuten tässäkin. Hyvää oli, eikä tuottanut pettymystä, viineistä en ihan ollut samaa mieltä toivatko ruumista parasta esiin. Makuasia tuokin. Joka tapauksessa, viihtyisä ja tunnelmallinen ravintola, jota suosittelen mielelläni!

Tänään on ollut enemmän tai vähemmän väsähtänyt olo, onneksi lapsenvahtina toimineet vaari ja kummitäti toivat lapset yöhoidosta armollisesti iltapäivän puolella. Mies oli yhtä nuupahtanut hänkin, poikien pikkujoulujen jälkeen, jotka kotiimme jääneiden saunaillan jälkien mukaan näyttivät olleet miehiseen tapaan hyvin kosteat nekin.

Huoh, ei auta kun palata arkeen ja aloitella työt jälleen sunnuntai illan kunniaksi...


perjantai 6. joulukuuta 2013

Ekat takana

Toiset edessä.

Juuri kotiuduttu laivalta, olipas hauska reissu ja mukavaa seuraa omasta työporukasta. Esimiehenä on aina yhtä hankalaa olla liikenteessä vapaa-ajalla, mutta mukava oli rupatella ihmisten kanssa ja kohotella maljoja itsenäisen Suomen kunniaksi.

Vielä ehtii siis toivotella:

Loistokasta itsenäisyyspäivää kaikille!

Huomenna on huippuhauska päivä tiedossa, aamupäivällä hyväntekeväisyystapahtumaan ja brunssille perheen kera ja illalla ne kauan odotetut tyttöjen pikkujoulut. Vaihdoin vielä viime tippaan vaatetusta huomiseksi, nyt on niin tiukka kolttu päällä, että en tiedä mitä uskallan illan aikana syödä, että pysyn sen sisässä! Pyydän mimmit kuvaamaan, niin saan (ehkä) edustuskuvaa pitkästä aikaa itsestä.

Poikani 5-v osaa hänkin jo pikkuisen rajaamalla ottaa ihan mukavia kuvia, tässä mallia otoksesta, joita hän otti äidistä juuri äsken kun tulimme kotiin - "maailman kauniimmasta prinsessasta" niin kuin hän sydämen sulattavasti kertoi ♥♥♥






keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Bileviikko

Tällä viikolla on kahdet pippalot, ne ainoat tällä pikkujoulukaudella. Perjantaina päivä laivalla työporukan kanssa ja lauantaina kovasti odottamani tyttöjen pikkujoulut - bling blingiä, hilettä ja glitteriä, pikkumustaa ja korkokenkiä! Kävin tänään metsästämässä bileasua, pikkumustissa ollaan kaikki luvattu lähteä, enkä millään malttanut hakea kirppislöytöä, joten kauppoihin piti suunnata. Löytyihän sieltä, pitkän etsinnän jälkeen suloinen lyhyt, yläosastaan tiukka ja helmasta kellomainen pikkumusta hopeisella vyöllä. 


Hain itse asiassa tätä mekkoa, mutta en löytänyt keskustan kaupoista. Jos ehdin, käyn tarkistamassa löytyykö muualta. Pidän tästä pääntiestä ja hihoista, sekä pikkuisen pidemmästä helmasta, vaikka kangas ei ollut yhtä juhlava. Koruilla ja meikeillä se loppu tehdään kuitenkin!


Kuten arvasinkin, viime aikainen löysähkö kuri syömisten kanssa ei ole uumaa suuremmin kaventanut, vaikkakaan ei myöskään leventänyt, mutta sunnuntaina aloittamani tiukka puristus syömisten ja juomisten kanssa tulee kyllä tarpeen. Etenkin kun luvassa on kaksi ihanaa päivää loppuviikosta, jolloin tuskin tulee kaloreita paljonkaan lasketuksi...

Tavoitteita kannattaa olla, kun käydään läpi elämäntaparemonttia ja niinhän sitä neuvotaan, että laita jääkaapin oveen ihannekuva mitä haet niin pysyy mielessä. 

Enpä olisi uskonut silloin jokunen vuosi sitten, että perinteisessä nuoren ihmisen ulkonäkökriisissä niin inhoamani kroppa olisi nyt vajaa 20 vuotta myöhemmin se, mitä niin kaiholla kaipaan. On realismia, ettei kukaan ole ikuisesti 18 -  voi tuohon silti pyrkiä!


                                                   
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...