Sivut

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Proteiinia proteiinia

Proteiini on pop, ainakin liikkuvalle laihduttajalle ja tunnustan kuuluvani tähän rahkojen suurkuluttajaryhmään. Ne ovat vaan niin helppoja, monikäyttöisiä ja oikeasti hyvä apu pitämään nälkää kurissa.

Olen lähes aina huippukiireinen töissä ja jokainen tarhalasten työssäkäyvä vanhempi tietää, että kun laitetaan vekaraa tai useampaa ennen auringonnousua lähtövalmiiksi ja samalla koittaa sutia omaa naamaa kuntoon, terveellisen monipuolisen aamupalan laitto/ syönti on melkoinen haaste. Silloin esim. Skyrin ym lusikoiminen käy nopeiten ja itse pärjään sillä 104 kalorilla kevyesti lounaaseen.

Samoin työpäivän jälkeinen juoksu hakemaan samaiset vekarat tarhasta kotiin, heille ruuan laitto ja päivän kuulumisten vaihto, oman naaman puunaus niistä aamun sutimisista, jumppavaatteiden vaihto lennossa ja viiletys omiin treeneihin ei anna myöden kovin pitkällisiin ruuanlaittoihin. Jotta jaksaa, rahka tai raejuusto, paistettu muna ja lisukkeet kuuluvat usein ruokavaliooni.

Uutena ihastuksenani on nämä fitness ihmisten niin kovasti kehumat proteiiniletut, jotka ovat juuri niin ihania kuin ylistetään. Ajatus siitä, että näillä raaka-aineilla rakennetut, terveelliset letut olisivat oikeasti hyvänmakuisia tuntui uskomattomalta, mutta niin vain minäkin liityin kehujien kerhoon.

Näistähän on supermonta reseptiä ja näkyvät eri variaatioin useammassa blogissa. Ohjeita mm Fastilla ja Eevillä Mini fitness blogissa, näissä lisätty proteiinijauhoa tai heraa jossain muodossa. Itsekin kokeilin lisätä tähän Fastin Caramel pudding jauhoa ja hyvää tuli! On myös ihan yksinkertainen banaanilettuohje, johon ei tule juuri muuta kuin banaania ja munaa. Tämän omani olen ottanut Mayalta täältä ihan pikkuisen muuttaen. Tällä satsilla pärjää älyttömän pitkään ja toimii omasta mielestä ihan mihin väliin vaan, vaikka hedelmä -marjalisukkeen kanssa hiilihydraattien määrä on aika iso, 38,5 g. Ovat erinomaisia ilmankin, mutta ihana herkku etenkin näin viikonloppuaamuun!



Banaaniproteiiniletut 
2 kpl

1 kanamuna
vajaa 0,5 dl kaurahiutaleita
0,5 dl rasvatonta maitorahkaa
0,5 banaania
1 tl kanelia

218 kcal

 + paistamiseen 1,5 tl rypsiöljyä 

53 kcal


Lisäksi

tuoretta ananasta 100 g ja mustikoita 1 dl

 80 kcal 


Sekoita kaikki ainekset blenderissä tai sähkövatkaimella. Anna taikinan vetäytyä hetken. 
Paista kaksi lettua öljyssä tai rasvassa, anna paistua kunnolla toiselta puolelta ja käännä varovasti.



tiistai 18. maaliskuuta 2014

Gaggua maistamas

Pitihän sinne mennä, kovasti huomiota keränneeseen uuteen turkulais -kahvilaan Gaggui Kaffela, joka on panostanut nimeä ja ulkoasua myöten minulle niin rakkaan kotikaupunkini teemaan.



Master Chefistäkin tuttu Jonna Silén ja hänen siskonsa Johanna Sinkonen avasivat pienen ja sievän kahvilansa reilu kuukausi sitten ja ovat saaneet hurjan paljon huomiota niin mediassa;  Turun SanomissaAamusetissa ja Turkulaisessa, kuin blogeissakin, mm; SantsikuppiHellerantaKaikki Mitä Rakastin ja Suupaloja Elämästä. Eli kun mietin miten hemmottelisin itseäni talvilomani ja opiskelujeni lomassa, päätin pistäytyä kurkkaamassa miltä paikassa näyttää.



Ihanaltahan se, iPhonella otetut kuvat eivät tee oikeutta valoisalle ja kauniille sisustukselle ja sen yksityiskohdille, mutta antavat kuvaa kuitenkin.



Kaikki oli loppuun asti mietitty, trendikästä ja tunnelmallista. Pöydät oli fiksusti rakennettu pieniksi, joita on sitten seurueille helppo yhdistää.



Palvelu oli valtavan ystävällistä, Johanna kertoi auliisti näköjään sisälukutaidottomalle asiakkaalle vitriinin valikoiman, vaikka löytyihän ne menut ihan nenän edestä.



Valikoimassa on päivittäin vaihtuvia tuotteita, suolaista ja makeaa, joista itse päädyin maistamaan taivaallisen hyvää saaristolaisleipää brie -juustolla, pekaanipähkinöillä ja granaatinomenansiemenillä, sekä yhden paikan bravuureista,  herttaisesti nimitetyn vähä liia tuhti - appelsiinilla, pasionhedelmällä ja limellä maustettu juusto/mudcaken. Kahvin otin myös, Turun kahvipaahtimolla paahdetuista pavuista jauhettuna ja tuhdilla punaisella maidolla.



Olihan tarjoilut juuri niin herkullisia, miltä kuulostivat ja näyttivät. Kakku oli varmasti yksi parhaimmista, suolainen leipä tasapainoinen ja raikas, kahvi maistuva. Pidin myös kovasti kauniista astioista, jotka on kahvilalle erikseen teetetty turkulaistuneen keraamikon Minna Komulaisen Terraviivassa. Hinnoista näkyy olevan jo nyt narinaa Tripadvisorin arvosteluissa, mutta mielestäni turhaan. Olihan tuotteet hinnoiteltu peruskahvillaa pikkuisen ylemmäksi, mutta on myös vissi ero käsintehtyjen boutique -tuotteiden ja perus saksalaistuontikakkujen välissä - siihen nähden hinta-laatu kohtasivat mainiosti.



Näitä paikkoja aina kaipaa ja niissä käyminen on ehdottomasti elämys. Haasteena tulee varmasti olemaan rakkaan kaupunkini asukkaiden viitseliäisyys lähteä kahvittelemaan useamman korttelin matkan kauppatorilta ja helpoksi mielletyltä keskusta-alueelta. Itse ravintolatoimenpäällikkönä ja kahvilakonseptin lanseeraaneena tiedän myös hyvin toimeentulon ja alaviivan haasteet. Toivottavasti kassavirta pysyy uutuudenviehätyksen laantuessa yhtä mukavana, sillä näilläkin hinnoilla, joita kyseisessä kahvilassa on, on vaikea saada tuloa ilman hyviä asiakasmääriä.



Kovasti tsemppiä sympaattiselle kahvilalle ja menkäähän ihmeessä kurkkaamaan nekin, jotka eivät vielä ole sen ihanuuksia maistaneet!




maanantai 17. maaliskuuta 2014

Talvilomalla

Talviloman ensimmäinen päivä vietetty lasten kanssa laiskotellen ja tasan mitään järkevää tekemättä. Eikö sen näin pitäisikin mennä?

No, huomisesta lähtien tiukkaa opinnäytetyön tekemistä ja työsähköpostikin pitäisi sulkea piippaamasta. Tänään vielä purin sairaslomaviikon työsumaa ja välitin viestejä eteenpäin, nyt taitaa olla aika hiljentää se ja oikeasti pitää taukoa. Se on yllättävän vaikeaa, niin kuin etenkin useimmat esimiehet tietävät ja silloin erityisesti kun ohjelmassa ei ole erityistä irtautumista arjesta. Meillä on mies myös lomalla, mutta otti koko viikoksi töitä ammattikoulusta ohjaajan pestinä, joten ei voida perheenkään tehdä mitään. Jotta saan koulutöitä tehdyksi muulloinkin kun oman terveyteni kustannuksella keskellä yötä, laitoimme myös lapset pariksi päiväksi tarhaan ja koetan käyttää ajan tehokkaasti kirjoittamiseen ja taustatiedon tutkimiseen.

Muutakin pientä on sentään ohjelmassa, hammaslääkäriä ja kaluston uusimista, työelämäseminaaria ja panelistina oloa, Gastro messuja Helsingissä ja veljen vaimokkeen 40- vuotispippaloita. Eli ihan tyhjänpanttina ei sentään tarvitse olla :)

Hieno talvisääkin osui sattumalta talviloman kunniaksi, hiihtämään en sentään ala - inhokkilajejani- mutta ajatus on vetää viiden treenin viikko loman kunniaksi. Huomenna Les Mills BodyPump, keskiviikkona kahvakuulailua, torstaina juoksua aamusta ja BodyPumppia illalla, lauantaina aamusta vielä sitä samaa tai sitten kuntosalia ja aerobista juoksumatolla. Kahtotaan!

Auringonvalo ja jäiset koristelut kasveissa piristivät tänään mielialaa ja innostivat kaivamaan kameraakin pitkästä aikaa esiin.





lauantai 15. maaliskuuta 2014

Uusilla luvuilla

On taas aikaa, kun olen tehnyt elämäntaparemonttiin liittyvää päivitystä, mutta nyt kiusaan teitä taas sillä. Tänään nimittäin huipentui viimeisen parin viikon painonlaskupyrähdys niihin kiloihin, joita olen tavoitellut koko projektini alkuajoista saakka! Okei, virallisesti 700 g olisi vielä matkaa tasalukuun, mutta jos kuitenkin ottaisin hieman förskottia jo fiilistelyyn, niin huippuhienolta kun tämä tuntuu.

Projektin alusta saakka halusin päästä tähän lukuun, jota en ole aikuisiälläni koskaan saavuttanut. En edes muista koska olisin painanut näin vähän, ala-asteella? Olen aina ollut "isoluinen", lihava vasta aikuisiällä, enkä silloinkaan tajunnut olevani NIIN tukevassa kunnossa. Tai mitä sitä kaunistelemaan, suurimman osan elämästäni olen ollut merkittävästi lihava, hetken myös BMI kohdassa vaikeasti lihava. Eihän BMI kaikkea kerro ja toden totta en kuulu keijukaiskastiin, mutta olinhan minä totta vie liian pulskassa kunnossa. Nyt sen huomaa etenkin vanhoista kuvista, voin harkita kauhukavalkadin laittamista tänne jossain välissä - ei mitään liian shokeeraavaa kyllä, siihen olen liian omanarvontuntoinen, mutta perinteistä ennen - jälkeen kuvaa. Nythän on siis 25 kiloa lähtenyt reilussa 1,5 vuodessa pois.

Olen juuri tasan se tylsä, samoja asioita paasaava laihduttaja (vaikka vältänkin käyttämästä tuota sanaa). Ruokavaliomuutos, kohtuus, kasvikset, lautasmalli, liikunta jne. Ainoa missä en kerta kaikkiaan vieläkään osaa toimia, on säännölliset ruoka-ajat. En yhäkään malta kesken aina yhtä kiireisen työpäivän pysähtyä ruokailemaan, vaan liian usein päivä menee aamiaisen ja lukuisten kahvikuppien voimin. Olen sen takia lisännyt ruokavaliooni Nutrilett juomat ja Fit+Feelgood:in jauhoja, jotka saan vedetyksi nopeasti huiviini lounasta tarvittaessa korjaamaan. Tässä vielä siis tekemistä jatkoonkin ja sitä tasapainotteluvaihetta silmällä pitäen.

Viikonloppuherkuttelut on pienennetty ihan minimiin, alkoholi on jäänyt kokonaan pois, sokerit, valkoiset jauhot ja peruna myös aika vähiin. Noilla olen saanut nyt kiritystä yli puoli vuotta junnanneeseen projektiini painon saralla. Kehitystä on toki tapahtunut kropassa. Jalat ovat jo hamekunnossa ja ikuisessa ylpeydenaiheessani, vatsassa nätisti lihaksistoa näkyvissä. Olen innostunut treenaamisesta taas uudestaan, sisko toimii upeana treenikamuna ja onnistumiset esimerkiksi juoksumatolla pistävät haluamaan lisää. Voitteko uskoa, ensi kertaa juoksin nopeudella 10 km/h matolla tovin! Aloitin aivan hikisenä kävelyn 5km/h vauhdissa puoli vuotta sitten...

Vielä on työtä, paljon, mutta nyt on katse vahvasti suuntaunut reilun viiden kilon päässä siintävään normaalipainoon ja omaa, asettamaani hälytysrajaa on laskettu useammalla kilolla. En ole koskaan, ikinä ajatellut itseäni normaalipainoisena, jopa sopivan kokoisena, mutta kaikki voi olla mahdollista ja tässä flowssa varsinkin.



                                       


perjantai 7. maaliskuuta 2014

Harrastuksia, onko niitä?

Ruuhkavuosia eletään, se kai on tullut selväksi, mutta osa on kyllä ihan itse aiheutettua. Downshiftaus ja turhan karsiminen ovat olleet tässä hektisessä nykyajan elämäntavassa muotisanoja jo jonkin aikaa, mutta kyllähän sitä ihan terveellä maalaisjärjelläkin tajuaa, että aktiviteetteja  karsimalla meno rauhoittuu, eikö?

On kai tullut jo jokseenkin selväksi, että itse pidän siitä, kun on menoa ja meininkiä. Olen ihan itse, vapaaehtoisesti hakeutunut haastavaan työhön, jossa olen pysynyt uraani rakentaen myös lasten saamisen myötä. Opiskelen ja kehitän itseäni, haluan myös luonnollisesti panostaa laatuaikaan lasten kanssa rakastani unohtamatta. Elämäntaparemontin myötä olen rutistanut aikatauluihin liikunnan, jota saisi olla enemmänkin ja myös lapset alkavat harrastamaan pikku hiljaa, tyttö jo balettia.

Sepä se, harrastukset siinä mielessä kun ne käsitetään opiskelun ja liikunnan ulkopuolisiksi tekemisiksi ovat kyllä jääneet itseltä aivan paitsioon. Sanotaan aina, että ei pitäisi unohtaa itseään ja antaa aikaa myös omille harrastuksille, mutta kuinka itsekäs saa olla jos jo laittaa valtavasti aikaansa haastavaan työhön ja opiskeluun? Sanotaan, että kun jokainen perheenjäsen on tyytyväinen, myös perhe-elämä on parhaimmillaan, mutta kompromisseja joutuu väkisinkin tekemään.

Mitä sitten haluaisin harrastaa? Lukeminen on ollut aina itselle tosi tärkeää, olen koko ikäni lukenut hyvin monipuolisesti kaikkea mahdollista ja kerännyt itselleni varsin mukavan oman kirjastollisen kirjojakin. Olen kaikkiruokainen kirjojen suhteen, vaikka kuten jo jossain kohtaa kerroinkin, olen aivan mahdoton Fantasia -kirjallisuuden ystävä. Jotenkin vaan siinä lohikäärmeiden ja haltijoiden maailmassa pääsee niin kauas pois tästä menosta ja saa uppoutua loppujen lopuksi aika yksinkertaisiin hyvän ja pahan välisiin ikuisiin taisteluihin. Löytyy kirjoista dekkareita, kauhua, romantiikkaa, historiaa, klassikoita ja eeppisiä tarinoitakin, kaikki käy. Ikävä kyllä aika tarkkaan lasten syntymän jälkeen lukeminen on vähentynyt radikaalisti, vaikka välillä sille raivaankin kalenteristani aikaa. 

Nyt olen tietoisesti päättänyt olla lukematta viihdettä niin kauan, kuin opiskeluja on jäljellä - kolme kuukautta siis enää! Sitten taidan aloittaa jonkun lempisarjoistani uusiksi, vaikkapa jo monikymmenpäinen R.A. Salvatoren Forgotten Realms, joista on vielä muutama viimeisin trilogia hyllyssä lukematta. Olen uskomattoman nopea lukemaan, mistä on etua opiskeluissa, mutta haittaa viihdelukemisessa. Vajaa 300 sivua tuntuu aivan turhalta kun hotkaisee sen illassa, mitä pidempi kirja/sarja sen parempi!

Onko se harrastusta vai ajankäyttöä, siitä voidaan olla eri mieltä, mutta leffat ovat aika kovassa kulutuksessa meillä yhteisesti miehen kanssa. Käymme usein leffateatterissa ja sitäkin useimmin vietämme iltaa leffan parissa kotosalla. Mikä sen parempaa ajatusten nollaamista ja aika usein meno valikoituukin juuri sen keveyden ja helposti nautittavuuden mukaan. 

Kun kysytään harrastuksista mietin aina mitä vastata. Pitäisi kuulostaa ainakin CV:ssä dynaamiselta, luovalta ja intellektuellilta. Olisi hienoa olla luova, omaperäinen ja aikaansaava, mutta kaikki kädentaidot ovat poissuljettuja - nimimerkki käsitöitä syvästi vihaava ja puutöitä pelkäävä. Joogat ja muut ihanat retriittimeiningit saavat kylmät väreet, vaikka kai siihen pysähtyneisyyteenkin voisi oppia. Luonto, metsä ja kaikki ulkoilma-aktiviteetteihin liittyvä on sekin minulle vierasta, olen juuri se etelänmies joka huitoo tuskassa kaikkia ötököitä ympäriltään ja vihaa päämäärätöntä tarpomista risukossa. 

Sisustus on mukavaa puuhaa, mutta en omaa sellaista silmää, että loihtisin pikkurahalla kaikkea ihanuuksia kämppäämme, sitä paitsi pidän loppujen lopuksi aika askeettisesta tyylistä ilman turhia hörhöilyjä. Ihan varmasti jos kapitaa olisi pikkuisen enemmän, tästäkin voisi olla harrastukseksi asti puuhaa, kuin myös lasten vaatettaminen ja ihanuuksien löytäminen. Sama pätee matkailuun, olisihan se kiva harrastus, kun olisi rahaa ja aikaisemmin sitä tulikin tehdyksi. Eiköhän sitten taas tule lähdetyksi kun tilanne tasoittuu.

Kirppistely on varmasti harrastus siinä missä tarpeellisuuksien etsimistäkin. Kyllä nykyään lähdetään kuitenkin kirppistelemään ihan vaan ajanvietteeksi. Se on hieno tunne, kun törmää johonkin upeaan, olkoon se sitten vaate, esine tai kirja. Pidän myös siitä kiertelystä ja toisten tavaroiden ihmettelystä, välillä kauhistelustakin. Joskus nuorempana keräsin jääkiekkokeräilykortteja, nykyään keräilykään ei enää ole harrastus jos ei tuota kirjaston keräämistä lasketa.

Ja siihen onkin hyvä lopettaa tämä postaus, kuten naamakirjassa jo ystävilleni hehkutinkin, tällä viikolla toteutui yksi valtavan iso haave. Ostimme mieheni kanssa koko ikäni toivomani Boknäs kirjahyllyt rakkaille kirjoilleni! Saimme ne järkevään hintaan käytettyinä, uutenahan nuo maksavat naurettavan paljon ainakin siinä mittakaavassa, mitä kirjoilleni tarvitaan tilaa. Vieläkään eivät mahtuneet ihan kaikki, mutta suurin osa jo.

Mitäs te harrastatte? 







sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Laskiaissunnuntai

Ei tullut suurta laskiaisriehaa tänne etelään, vaikka pientä lumipeitettä aamusella tulikin maaliskuun ja laskiaissunnuntain kunniaksi. Mukava laskiaissunnuntai ollaan vietetty lasten kanssa kuitenkin!

Lähdettiin heti aamupäivästä Liedon Vanhalinnaan, jossa oli järjestetty tosi kivasti ohjelmaa.


Paikka on tuttu ja merkityksellinen, sillä olemme viettäneet siellä häitämme. Hieno paikka, jossa on tullut käydyksi liian vähän. Tämän päivän ohjelma oli suurelta osin maksutonta ja porukkaa paikalla sopivasti, ei liikaa, mutta tunnelmaksi asti.

Oltiin pakkautuneita kaikki koko päivän ulkoiluun, onneksi sää oli juuri sopiva, eikä kenelläkään tullut kylmä pienestä viimasta huolimatta. Ohjelmassa oli mm jousiammuntanäytöstä, jossa kisailtiin muinaispukuihin sonnustautuneena todella taidokkaan näköisesti vanhoilla aseilla. Paikalla oli myös karvakamuja, siliteltäviä koiria monenlaisia rotuja, joita käytiin muutamaankin otteeseen ihmettelemässä.


Lapsia ei niinkään kiinnostaneet alueen tarjoamat hienot näyttelyt, vaikka jaksoivat sentään hieman kierrellä. Itselle oli kiva verestää häihin liittyviä muistoja, kuten tällä kivikaarella, jossa meitä kuvattiin, kesäisimmissä merkeissä voit kurkata postausta häistämmä täällä ♥


Tässä ihmeteltiin lasten kanssa eräässä näyttelyssä mattojen kutomista ja vanhoja työkaluja.


Päärakennuksessa sijainneet näyttelyhuoneet olisivat kiinnostaneet äitiä enemmänkin, mutta edes salissa seinällä roikkuneet hienot vanhat aseet eivät saaneet näitä naperoita malttamaan keskittymään, vaan suurin osa aktiviteeteista tapahtui ulkosalla.


Hevoskärryajelu oli luonnollisesti lasten suurin suosikki, itse kävin ajelulla kerran, päivän loputtua lapset pääsivät vielä kahdestaan uudestaan viimeiselle kierrokselle, jossa hurmaava vanha herra kiihdytti hepoa kunnon vauhtiin pitkällä suoralla. Ja lapset kiljuivat innosta!


Liedon Vanhalinna on Turun Yliopiston omistuksessa oleva hieno kartanokeskus, jossa on useita eri rakennuksia ja historiallisia näyttelyitä, osa niistä vaihtuvia.


Kartanorakennukset ovat korkean Linnavuoren alapuolella, joka toimi jo 500-luvulla esihistoriallisena puolustuslinnakkeena ennen Turun Linnan rakennuttamista. Sinne piti tietenkin kavuta.


Näkymät Linnavuoren huipulta olivat hienot, äidin henki kulki vaan hieman huonosti moisen kiipeämisen jälkeen - paha flunssa on tuloillaan, eikä rasitus ollut oikein hyväksi keuhkoille...


Yksi päivän parhaimpia anteja oli myös kierros alueella suunnistusrasteja hakien.


Kartat kädessä hakien historia- ja luontoaiheisia rasteja alueen eri kolkista; tunnistettiin jälkiä, arvuuteltiin vanhoja työkoneita ja ihmeteltiin metsäneläimiä ja lintulajeja. Hauskaa oli!

Luonnollisesti riemua riitti myös lounaaksi nautituista hernekeitosta ja laskiaispullista.


Mukavaa laskiaista kaikille lukijoille myös!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...