Sitku elämää

Maaliskuussa aloitettiin toden teolla ja toukokuussa puskettiin loppuun - opinnäytetyö ja opinnot ylemmässä ammattikorkeakoulussa ovat valmiina ja sitkuelämä on alkanut!

Ruuhkavuodet ovat ihan jees, mutta kun menee useampi viikko alle kuuden tunnin yöunilla ja ilman vapaa-aikaa, kaikki ajat tietoa päntäten ja tekstiä kirjoittaen ja uudestaan prosessoiden alkaa tälläkin tädillä loppua paukut. No mutta, se siitä, mainiot arvosanat ja yksi tutkinto lisää CV:hen lisättäväksi jättää kultaiset reunukset tällekin kokemukselle.

Voisi kuvitella, että jotain olisi tässä keväällä muutakin tapahtunut, mutta melkoisen hiljaista on ollut kaikilla muilla rintamilla. Perheen kanssa vietetty aika on painottunut laatuolemiseen lähekkäin, työt on vedetty jokseenkin vasemmalla kädellä ja elämäntapamuutos liikuntoineen on jälkimmäisen osalta ollut sekin sivussa. Nyt kun töiden kiireisin ajankohta - kuukaudenvaihde - on sekin saatu pakettiin ehtii istahtamaan pitkästä aikaa blogin ja somen ääreen, sekä ihmetellä mitä sitä tekisikään kaikella tällä ajalla?!

Viikon päästä alkaa ensimmäinen pätkä kesälomaa ja kirjahyllyssä rakkaani ostama kirja jo odottaa lukijaansa. Sen lisäksi olisi tarkoitus juhlia valmistujaisia, käydä Zoolandiassa ja Särkänniemessä sekä ennen kaikkea ladata akkuja ja antaa aikaa pahoin laiminlyödylle perheelle, omaa itseään unohtamatta.

Lapset ovat ilmoitettu kesä-heinäkuuksi kesälomalle kotoilemaan, vaikka meillä on miehen kanssa lomaa yhteensä ainoastaan neljä viikkoa pätkissä. Loput ajat pikkuisia hoitaa miehen 18 vuotta täyttävä veli ja vaari, osan ajasta järjestämme meille vapaapäivät niin, että saamme itse oltua vuorotellen lasten kanssa kotona. Hupaisaa ajatellakin taas lopputalvesta  sattunutta episodia, jossa meihin otettiin tarhasta yhteyttä ja haukuttiin pataluhaksi, koska olin kehdannut viedä talvilomallamme lapset tarhaan muutamaksi tunniksi. Viis siitä, että mies oli koko loman auttamassa koulussa opetustehtävissä, viis siitä, että olin itse ottanut itselleni päivällä muutaman tunnin aikaa tehdä koulutehtäviä, jotta jaksaisin olla lasten kanssa illan yhdessä, eikä tarvitsisi tehdä niitä yötä myöten ja kiukutella vekaroille tietokoneen ääreltä joka ilta. Viis siitä, että olin lomallani lupautunut osallistumaan työn puolesta seminaariin yhtenä päivänä ja käymään toisena päivänä Helsingissä alan messuilla tutustumassa tulevan kesän Street Food tarjontaan Gastro messuilla. Viis siitä, että lapsillamme oli joululomalla kaksi viikkoa vapaata, koska pystyimme sen vapaapäiväkeplotteluilla järjestämään mieheni kanssa. Viis siitä, että lapsemme ovat lyhennetyllä hoitoajalla läpi vuoden tarhassa ja näemme valtavasti vaivaa joka viikko kalenteriemme kanssa mieheni kanssa sovittaaksemme hänen kanssaan työmme ja vapaamme niin, että voimme olla lastemme kanssa mahdollisimman paljon aikaa vaikka haastavassa esimiestyössä olemmekin.  Haloo nousi siitä, koska herran jestas sentään olimme lomallamme ilmoittaneet lapsemme hoitoajan messupäivänä Helsinkiin lähtiessämme loppumaan tunnilla yli subjektiivisen hoitoajan. Ja sehän on kiellettyä, pitäähän meidän se ymmärtää??

Laittaa taas kiehumaan kun vaan ajattelenkin.

Ihanaa joka tapauksessa luvassa ja  blogiakin jälleen.

Aurinkoista kesäkuun alkua kaikille!

Voihan maanantai

Sipsejä, siideriä, karkkeja, pullaa ja punaviiniä. Viikonlopun saldo oli lohduton, vaikka ei ihan entisajan syöminkeihin yltänytkään... Valtaisan hiilaripöhön myötä viikko on aloitettu siskon kanssa aamusta salilla treenaten ja rahkapainoitteisesti syöden, joten kaipa tämä tästä, mutta eipä parane kovin montaa jääkiekkoviikonloppua tulla perätysten!

Tänään kun aloitin pikkusiskoni treenaamisen ja elämäntaparemontin avustuksen huomasin ensimmäistä kertaa hyvin kuinka paljon olen tullut syksystä sentään eteenpäin treenauksen suhteen. Muistan erinomaisen hyvin siskoni kokemat hikiset hetket juoksumatolla pienissä nopeuksissa ja lihasten heikkouden kun aloittelin omaa treenaustani ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Nyt tuntuu ihmeelliseltä pystyä juoksemaan jo jonkin aikaa ja vetäen jopa melko tehokkaita intervalliharjoituksia. Nykyään oikeasti saan sen hyväolon liikuntasuorituksen jälkeen, useimmiten ainakin.

Harkitsin aloittavani tulevan talvilomani Super Treeneillä, mutta mietin vielä tuota hintaa. Taitaisin haluta seuraksikin jonkun, muuten on aika pitkä päivä. Mietityttää silti sellaiset toiminnalliset ja pinnalliset asiat kuin että miten ihmeessä sitä voi käydä vaikka kahdessa- kolmessakin jumpassa, kun itse ainakin hikoilen kuin pieni sika kunnon treenien jälkeen ja suihku ASAP on aivan pakollinen? Meikit ovat luonnollisesti täysin poissuljettuja, suihkuvermeet hyvin minimaaliset, mutta entäpä vaihtotreenivaatteet? Pitää varmaan googlailla keskusteluja aiheesta, ei se näihin pikkuasioihin kaadu jos sinne päätän mennä...

Kiire viikko alkamassa jälleen, töitä tavallista enemmän, opinnäytetyön aikataulu alkaa kiristyä ja miljoona muuta asiaa hoidettavana - sitä samaa ruuhkavuosiarkea siis!

Pirteää viikkoa kaikille, se on melkein kevät :)

Kuva googlesta

Alkuvuoden tunnelmissa

Uusi vuosi, vanhat kujeet - niin kai voisi sanoa ja ihan hyvillä mielinkin vielä.

Ensimmäiset päivät menivät jälleen hujahtaen ohi, ruuhkavuosia pukkaa yhä työn, lasten, opiskelujen ja parisuhteen kanssa - oma aika on ollut melkoisen kortilla.

Aina yhtä haastava kuukaudenvaihde vuodenvaihteen tilipäätöksellä lisättynä on ohi  ja näyttäisi siltä, että taantumasta huolimatta teimme tiimini kanssa hyvää työtä ja kaikissa yksiköissäni voidaan olla ylpeitä vuoden 2013 saavutuksista. Olen tosi tyytyväinen, tästä on hyvä jatkaa ja entisestään kehittää toimintaa.

Opiskelujen suhteen on melkoisen tiukka aikataulu ja vaikka olen sen itse itselleni tehnytkin - ajatus on pitäytyä siinä ja valmistua hyvissä ajoin ennen loppukevättä. Käytännössä se tarkoittaa illalla ja yöllä työskentelyä, aloitus siinä klo 22 maissa lasten mentyä nukkumaan ja muutaman hetken rauhoituttua, jatkuen jaksamisesta riippuen useimmiten sinne klo 02-03 tienoille. Kirjoittaminen ja tutkiminen tuntuu sujuvan nyt hyvin ja helposti, aina niin ei ole, joten pitää käyttää fiilistä hyväksi.

Lasten ja miehen kanssa ei ole ehtinyt tänä vuonna vielä kovinkaan paljon viettää aikaa, huomenna olisi ensimmäinen yhteinen vapaapäivä. Suunnitelma oli lähteä kuluttamaan lahjaksi saatuja lasten lahjakortteja alennusmyynteihin, mahdollisesti pieni kirppiskierros ja tulevan loppiaisen kunniaksi joulun riisuminen ja kuusen pois vieminen kotosalla.

Omaa aikaa ei tosiaan ole liiemmälti ollut, joka tarkoittaa treenien väliin jäämistä ja hyvin vähän sarjojen/leffojen katsomista. Kirjoja en ole antanut itselleni lupaa lukea ennen kuin koulutyöt ovat valmiit, joten ne ovat pannassa joka tapauksessa.

Varsinaisia uudenvuoden lupauksia en tehnyt, mutta elämäntapaprojekti on yhä käynnissä ja sai luonnollisesti uutta voimaa taas jatkoon vuoden vaihteesta. Jouluna ja vielä uudenvuoden aattona tuli syötyksi ihan tarpeeksi, sanotaanko näin, eikä ole ollut lainkaan hankala olla kevyemmällä tätä alkuvuotta. Itse asiassa ilman suurempia tavoitteita olen onnistunut välttämään sokerin kokonaan näinä ensimmäisinä päivinä, joten taidan koettaa pysyä sillä linjalla niin kauan, kuin kestän. Alkoholi ja perunalastut ovat myös pannassa... Eilen revin itsestäni ajan salille juoksemaan ja tekemään lyhyen puolen tunnin treenin - oli uskomattoman hyvä olo sen jälkeen, mutta kyllä on päässyt nopeasti aerobinen ja lihaskunto rupsahtamaan.

Tänään on paikat kipiänä, mutta tästä olisi tarkoitus vielä ottaa kahvakuula kouraan ja tehdä nopea sarja ennen lauantai saunaa ja koulutöihin paneutumista. Onneksi oli lyhyt päivä töissä, niin saa aikaiseksi jotain kotonakin, jopa ruokaa itselle. Tein munakkaan ja jälkiruuaksi lempi hedelmämarjasalaattiani - mies on töissä ja lapset valitsivat pinaattilätyt, joten sain ihan vapaasti tehdä haluamaani. Ei minusta ruokabloggaria saa, sen vertaa epämääräisiä annokseni ovat ja huono käyttämään järkkärin valotusasetuksia, mutta kyllä tuo jälkiruoka hyvältä näytti silti.

Upeaa tammikuun toista viikkoa kaikille!

Lokakuun viimeistä viedään

Lokakuun viimeinen viikko menossa ja hässäkkää taas luvassa - ihan vaan vastapainoksi viime viikon rauhalliselle menolle! 

Huomenna harvinainen arkivapaa ja sen kunniaksi lasten kanssa Helsinkiin tervehtimään pitkästä aikaa rakasta ystävää ja hänen pikkuista tyttöään. Hieman kyllä hirvittää, jos aamulla on vielä tämä paljon kohkattu syysmyrsky päällänsä. Toisaalta ei ole mikään kiire, eikä aikataulu, joten ajellaan vaan rauhallisesti ja pysähdytään matkalla kaikkiin mukaviin taukopaikkoihin niin matka menee oikein mukavasti!

Sitä ennen tytöllä on aamulla 4-vuotis neuvola, hauska nähdä mitä siellä sanotaan meidän äärettömän fiksuksi kuvittelemastamme prinsessasta. Pitkä hän ainakin on!

Keskiviikkona on töissä tuttuun tapaan hässäkkää torstaina tulevan ison asiakkaan tilaisuuden järjestämisessä ja neljän jälkeen alkaa kauppakorkeasta ottamani esimiestyö ja vuorovaikutustaidot -opintojakson ensimmäiset luennot. Todella mielenkiintoisilta vaikuttavat ja siellä meneekin muutama tunti joka keskiviikko ilta tästä joulukuulle saakka, tentit päälle.

Torstaina johdan orkesteria kokousisäntäni kanssa syksyn suurimmassa asiakastapahtumassa, jonne otin ihan tarkoituksella kovaan paikkaan kaksi viimeistä ehdokasta rekrytointiprojektistani antamaan työnäyttöä  - siitä tulee varmasti mielenkiintoista...

Perjantaina aamu alkaa inhokkitapaamisella hammaslääkärin kanssa ja siitä pitkään päivään kuukauden vaihdetta tekemään ja lauantaina jatkamaan aamupäiväksi.

Lauantain kruunaa jo aikaa sitten sovittu brunssi vanhan ystävän kanssa, jonka seurassa pääsen rupattelemaan pitkästä aikaa moneen vuoteen! Luulen, että aika ei tule pitkäksi kyllä siinä kohtaa ja niiden herkkujen parissa.

Sunnuntaina on lapsille pyhitetty päivä, jolloin kehitetään heille mukavinta touhua, olisipa hieno sää, niin pääsisi vaikka ulos touhuamaan pitkästä aikaa.

Johonkin väliin pitäisi ehtiä laittamaan liikunnat taas, tänään tulin juuri kahvakuulailemasta, vaikka nenä vuotaakin jälleen uhkaavasti. Jospa huomenna vielä stadin keikan jälkeen? 

Ja tosiaan, kouluhommat painavat päälle, ihan mielenkiintoinen työ tällä hetkellä meneillään, kehitysprojekti liittyen yrityksen yhteiskuntavastuun kantamiseen ja siihen liittyen olen järjestämässä verenluovutustilaisuutta työpaikallamme. Pitäisi vaan kirjoittaa taustaa ja projektikuvausta, sekä lähettää kutsua medialle ja asiakkaille. 

Tälläistä täällä kuun viimeiselle viikolle ja marraskuun alkuun, mitäs teillä?

Ruuhkaäidin huonoa omatuntoa

Miksi äiti sinä olit lähtenyt taas töihin kun heräsimme?

Erityisen haastava viikko ja tiukat aikataulut töissä, venyneet päivät ja kotiin tuodut rästityöt alkavat näkyä lapsissa ja se, että harvinainen aikuisten laivareissu vei perheaikaa pois viime viikonlopusta. Olen aina perustellut itselleni välillä pitkäksi venyvät päivät laatuajalla iltaisin ja vapaapäivinä, nyt niiden puuttumisen huomaa ja alan potea surkean huonoa omatuntoa.

Harvinainen piirustus prinsessaltani tänään tarhasta kotiin; Tyttö ja Äiti - huomaa navat :)

Eilen tarhasta lapsia hakiessani päätin repiä tarvittavan ajan, edes pienen hetken vaikka miten kiire olisi ja pelasimme pitkästä aikaa erän Afrikan tähteä, hiljaisessa kämpässä tv, radio ja tietokone sammutettuna ja toisiimme keskittyen. Teki hyvää, mutta ei paikkaa useamman päivän vajetta äiti-lapsi ajasta. Nukkumaan menot ovat pitkiä haleja, paljon pusuja ja riipaisevia eroja äidistä.

Oletko äiti vielä täällä, kun heräämme? Sanoo Poika kostein silmin kättäni hikisillä käsillä puristaen. Jää tähän minun kanssani nukkumaan koko yöksi - sanoo Tyttö halaten minua niin kovaa itseensä vastaan, että miltein kuristun.

Huomenna teen lyhyen päivän, vaikka mitä tulisi, enkä huomioi niitä lähemmäs 200 sähköpostia, jotka vaativat huomiotani, työvuorolistaa joka on tekemättä tai sataa muuta asiaa, jotka ovat jääneet budjetoinnin alle. Hoidan välttämättömimmät ja sitten haen lapset kotiin ja menemme ulos; haravoimaan lehtiä tai ihmettelemään ensilunta, kumpi sitten sopii paremmin päivän teemaan. Lauantaina menemme HopLoppiin ja leivomme jotain kivaa! Sunnuntaina voisi olla kirppis päivä, jos sitten ei intouduta lähtemään NaisDay -messuille. Lasten ehdoilla mennään ja pitää katsoa oltaisiinko kotosalla vaan, etenkin kun siskon Whippet -koira tulee kovasti meillä odotettuun yökylään lauantaina. Sunnuntai ilta menee taas töiden merkeissä, mutta siihen asti omistaudun lapsilleni, vihdoin.

Uskomattoman kaunista syksyn väriloistoa on saanut ihailla monissakin blogissa, mm Emilian kuvaamana, meillä ei olla sitä paljon ehditty ihastella, mutta onneksi on lasten taideteokset!

Sunnuntai - viikkosuunnittelun aika

Tämä on taas se päivä viikosta, jolloin otetaan kalenterit käteen ja aletaan miettimään miehen kanssa viikon menoja. Tämä on tätä ruuhkavuosien aikataulutusta ja logistiikkaa parhaimmillaan, josta bloggasin lomien jälkeen täällä. Otetaan nyt vaikka tämä viikko, miltä se näyttää?

Maanantai
-  Lapset tarhaan klo 8
-  Heitän autolla Miehen töihin 12 km päähän Turun keskustaan
-  Menen ylemmän AMK:n  opintoihin nimenhuutoon klo 9 (ennakkotehtävä ensi yönä)
-  Takaisin Lietoon Pojan tarhaan klo 10:30 keskusteluun psykologin ja puheterapeutin kanssa
-  Takaisin opiskelemaan Turkuun klo 12
-  Hakemaan Mies töistä klo 16 ja lapset tarhasta klo 16:30
-  Takaisin Turkuun, lapset isoisälleen, Mies sählytreeneihin ja itse kämppämme ensimmäiseen näyttöön
-  Lapset ja Mies matkaan ja kotiin, urheilua?

Tiistai
-  Kouluun klo 9
-  Töihin koulupäivän jälkeen valmistelemaan viikkoa
-  Kotiin toivottavasti klo 20 mennessä
-  Joko pääsisi treenaamaan?

Keskiviikko ja torstai
-  Anivarhain päivän palavereja valmistelemaan

-  Johtoryhmäpalaveria ja osastopalaveria

-  Opiskelijan ohjausta erikoisammattitutkinnon suorittamisessa

-  Ensimmäiset työhaastattelut uuteen rekrytointiin

-  Tähän sovittu personal trainin tapaaminen pakko peruuttaa

-  Opinnäytetyön aloittamista kollegan kera

-  Säädylliset noin 8-9 tunnin työpäivät ja treenaamaan illalla

Perjantai

-  Koko päivä Lahdessa alueemme manager meetingissä 

-  Lähtö ennen klo 7, tulo klo 21 paikkeilla 

-  Ei toivoakaan urheilla

Lauantai

-  Aamulla treenaamaan

-  Lapset hoitoon 

-  Ystävän syntymäpäiväristeily upealla Viking Gracella!

Sunnuntai

-  Laivalla toivottavasti ei pahassa krapulassa

-  Lasten haku

-  Kotona klo 21, töitä; ennusteet, viikkokirje ja asiakaspalauteportaalin tarkistus

-  Seuraavan viikon aikataulutus

-  Saisikohan jotain treeniä aikaiseksi?

Näin meillä, miten teillä?

Ruokamessuilla tänään Tytön idoli!

                                   

Vuokralle tarjotaan

Parempikin viikko olisi voinut olla - tämä jonka juuri jätän taakseni ja kömmin nukkumaan parempaa maanantaita odottaen. Flunssani yltyi molemmin puoliseksi poskiontelotulehdukseksi, joka saa pään jomottamaan ilkeästi ja olon käsittämättömän tukkoiseksi. Puhumattakaan tietysti treenauksen väliin jäämisestä ja puolikuntoisesta suorituksesta töissä sekä kotona.

Tälläistä olisi tarjolla :)

Viikon kruunasi rakkaat vuokralaiseni, jotka olivat löytäneet itsellensä oman kodin tunnelmallisesta Martista ja ovat muuttamassa pois omistamastani kolmiosta. Eipä asiassa olisi mitään harmittelemista muuten, kämppä on kaunis, hyvässä paikassa ja helppo vuokrata, mutta siellä on juuri alkamassa putkiremontti ja se jos jokin aiheuttaa haasteita uusien asukkaiden löytymiselle. Ja niin, onhan tätä tekemistä ja hommaa muutenkin juuri nyt etenkin työmaalla jossa on vuoden kiireimpiä sesonkeja niin myynnillisesti, kuin taustatöidenkin osalta vuosisuunnitteluineen ja siihen päälle kahden vahvan tiimiläisen lähtö ja esimiestason perehdytykset.

Nuo upeat nahalla päällystetyt parturintuolit ovat muuten myynnissä, jos jotakuta kiinnostaa!

No, jostain löysin kuitenkin ajan ja kävin kuuntelemassa taloyhtiön kokouksessa infon tulevasta putkiremontista, kurkkaamassa asunnon ja kuvaamassa sen, haastattelemassa vuokralaiset (jotka olivat aidon pahoillaan lähdöstään), googlailemassa kaupungin vuokrahintatasoa ja rakentamassa itselle Vuokraovi -palveluun asuntoilmoitus. Yllättävän kivaa puuhaa, yrittää rakentaa mahdollisimman informatiivinen, houkutteleva, mutta rehellinen asuntoilmoitus.

Sisustus ja värit ovat upeat, tätä kämppää kelpasi kuvata ja antaa hyvän kuvan ihanasta asunnosta

Ilmeisesti ainakin jotenkin onnistuin, sillä ensimmäinen yhteydenotto tuli jo, ihan lupaava sellainen. Toivottavasti saan pari vielä, niin saisi valita parhaimmat vuokralaiset. Viimeksi kiinnostusta oli valtavasti ja sain valita mieleiseni lähes 20 kiinnostuneen joukosta. Asunto onkin ihan mukava, 60 neliöinen kolmio, hyvässä kunnossa, erilliselllä WC:llä ja lasitetulla parvekkeella. Sijainti mitä mainioin, ihan yliopistojen lähellä ja 15 minuutin kävelymatkan päästä Turun keskustasta, kuitenkin ihanan rauhallisen kadun varrella. Koska tarkoitus ei ole tällä tienata, vaan säästää eläkepäiviä varten, vuokrakin on varsin maltillinen, pääasia, että saan hyvät, pitkäaikaiset vuokralaiset.

Todella paljon oli muuten vuokrahinnat Turussakin nousseet, verrattuna siihen kolmen vuoden takaiseen, jolloin viimeksi tämän vuokrasin!

Uusittu keittiö ja kaikki uudet pinnat, rakastin tätä itsekin siinä asuessani

Niin että jos lukijoissa löytyy kiinnostusta, saa ottaa yhteyttä :)

Mukavaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa, parempi mennä nukkumaan jotta ehtii hetken nukkua ennen lasten heräämistä....

Arvatkaa missä lapset viettivät aikaa minun kuvatessani asuntoa?

Voihan flunssa ja vähän muutakin

Niinpä tietenkin. Juuri kun on saanut hienon rytmin treeneihin ja huomenna tärkeä palaveri, johan pukkaa sellainen räkätauti ettei tosikaan. Zumbat jäi välistä ja nyt on sitruunalla maustettua vihreää teetä, villasukat, Duactit, Panadolit ja kaikki muu asiaan kuuluva kehissä. Itsensä olisi saatava nopsaan kuntoon, aikaa ei riittäisi millään sairastamiseen - eikä malttia.

Eilen katsoin telkkarista pitkästä aikaa leffaa,  Kate Reddy jne... joka oli musertavista arvioistaan ja todella paperisesta käsikirjoituksestaan huolimatta ihan ok, liippasi läheltä tätäkin uraohjusta. Harmitti vaan nuo siirappiset, päälleliimatut äiti-lapsi hetket ja kammottava kliseisyys, muutoin jopa naurahtelin pariin otteeseen kiireisen uraa tekevän äidin perinteisiä ongelmia yhdistää vaativa työ ja perhe elämä.

Siitä puheen ollen, tällä viikolla on taas monen moista luvassa, huomenna päivä menee organisaation pääkonttorista tulevan "ison kihon" kanssa yrittäen vakuuttaa häntä haluamastani suunnasta ravintoloissani. Sitä varten uurastin tänään koko päivän erinäköisten käppyröiden ja selvitysten kanssa, muutenkin päivä oli taas niin hektinen, ettei ehtinyt syömään kuin sen kohtuullisen hyvän aamupalan ja pari ateriankorvike patukkaa. Päivän kalorit huitelivat kotiin tullessa alle 800, mikä ei ole todellakaan iltaa ajatellen se paras vaihtoehto.

Torstaina olisi luvassa alan messut mukavine maistiaisineen anniskelualueen puolella, mutta jos flunssa vielä kiusaa, en taida turhaan edes koettaa maistaa uutuusviinejä. Harmi juttu, nämä ovat aina mielenkiintoisia tilaisuuksia.

Perjantaina olisi kovasti jo kaipaamani kampaaja aamulla, päivällä laatuaikaa perheen kanssa (olemme Miehen kanssa kummatkin vapaalla) ja illalla järjestämäni kesän päättäjäiset organisaationi Turun alueen työntekijöille. Olen luvannut rennon saunaillan mölkyn ja grillattavan parissa, mutta ohjelma ja tarjottavat ovat vielä viimeistelemättä. Onhan tässä vielä aikaa...

Lauantaina keskitytään siivoamiseen, sillä sunnuntaina kotiimme tulee ihania ystäviä, joista osaa näen moneen vuoteen pitkästä aikaa. Aiheena on järjestämäni magneettikorukutsut, joita kollegani myy ja edustaa. Oletteko tutustuneet niihin? Tuolla voitte käydä katsomassa, jos kiinnostaa. Ihan hauskoilta, kauniilta koruilta vaikuttivat ja ainakin ystäväni vannovat niiden nimeen. No, joka tapauksessa, luvassa hyvää seuraa, jota edeltää valtaisa siivousurakka ja leipomisduuni. Upeaa, odotan jo innolla!

Minun piti laittaa kiva kuva itsestäni ja uudesta, kirppikseltä ostamastani tunikasta aamun hehkeänä, mutta siitä tuli todella flunssainen, bad hair day -tyyppinen otos huonosti istuvilla housuilla (pitää ostaa uudet, pienemmät!). 

Tähän siis on tyytyminen.

Viikonloppufiiliksin

Loppuihan se viikko arjen osalta!

Jeah, sain tehdyksi suurimman osan to do listan hommista, nostin töissä uuden upean tiimiläisen vastuutehtäviin, joista menetin yhden luottopelaajan viime viikolla, emännöin onnistuneesti asiakasiltaa eilen ja herkuttelin keittiöpäällikköni upeista antimista, koulutehtävät menivät hieman eteenpäin ja sain tänään uuden kirppispöydän onnistuneesti pystyyn - ekat tuotteetkin jo myydyksi. Kaiken kaikkiaan kohtuullisen mukava viikko kuitenkin tähän asti!

Mikä upeinta, tavanomaisen viikonlopun sijasta, jolloin vietän lasten kanssa kolmestaan nollaten kotosalla, luvassa on tänään (kello on niin pirusti taas)  kovasti odottamamme rapujuhlat kahden ystäväpariskunnan kanssa ja sunnuntaina perheohjelmaa Turun päivän aktiviteettien muodossa. Lapsille on järjestetty ihka ensimmäinen kummiyökylä, eli Tyttö menee omien kummiensa (Miehen nuorempi sisko ja hänen miehensä)  luo ja Poika omien kummiensa (Miehen vanhempi sisko ja serkkupoika) luo. Tämä on vähintään yhtä odotettu ja hehkutettu tapahtuma, kuin vanhempien herkutteluilta suomalaisten rapujen ja laatuviinien, sekä hauskan seuran merkeissä.

Haastetta riittää siinä kohtaa, että onnistuu tasapainoittamaan kohtuullisen kostean aikuisten illan niin, että sunnuntaina on pirteässä kunnossa osallistumaan kirppistelyyn luvatussa naisporukassa, osallistua Itämeren hyväksi järjestettävään Ankkaralliin Aurajoella, Heikinmarkkinoille kauppatorilla ja Turun päivän ilotulitukseen vielä illalla. Siinä välissä olisi kiva tutustua uuteen BodyBalance -jumppaan, joka tulee uutena käyttämäni mainion liikuntakeskuksen Mooodin valikoimaan. Ruuhkaa piisaa siis, mutta mukavaa sellaista!

Upeaa viikonloppua kaikille, huomenna jos ehdin - postausta ihanista tämän päivän kirppislöydöistä ;)

Asiat kasaantuvat

Niinhän ne aina tekevät. Ensin luulet, että sulla on homma hallussa ja yhtä äkkiä huomaat, että olet venyttänyt kaikki takarajat samaan sumaan ja hommaa pukkaa kaikilla saroilla...

Vielä viime viikon alussa sähköpostin to do lista oli vain parinkymmenen viestin mittainen ja viikon suunnitelmat selvät, nyt se on lähemmäs sataa. Ja se on kiitos useamman takaiskun, johon kuului tavallista haastavampi tehtävänanto uuden projektin valmistelun suhteen (joka vei aikaa kaksi kertaa aiottua enemmän), kaksi päällekkäistä sairaslomaa tiimissä ja niiden töiden uudelleenjärjestely useammalta päivältä, johtoryhmässä perjantain koko päivän kestäneessä palaverissa tulleet uudet velvoitteet markkinoinnin osalta, tavallista haastavamman työvuorolistan loppuun saattaminen ja tietysti uuden brunssin tuotteistus, materiaalin teko ja lanseeraaminen tänään ja siellä avajaisissa edustaminen. Sokerina pohjalla ensiarvoisen tärkeän tiimiläisen irtisanoutuminen eilen illalla ja siitä johtuva tuska ja vimmattu miettiminen jatkotoimenpiteistä ja vastuiden jakamisista.

Maanantaina olisi syyskauden ensimmäinen koulupäivä, johon olin vakaasti aikeissa mennä. Aloitin viime syksynä ylemmän ammattikorkeakoulun opinnot ja olen ihan hyvässä vauhdissa, ei millään haluaisi jättää kursseja tässä kohtaa käymättä, mutta olin aivan totaalisesti unohtanut tehdä lähipäiville valmistavan ennakkotehtävän. Lisäksi pitäisi valmistella presentaatio kahdelle opiskelijaryhmälle, jotka treffaan maanantaina ruokatauollani, jolloin alustan heille projektityön koskien lokakuun alussa pidettävien kirja- ja ruokamessujen osastoamme. Olen saamassa restonomi- ja tradenomiopiskelijoilta kaivattua apua ja ideoita ravintoloideni messuosaston ja sen sisällön toteutukseen, sitä odotan tosi innolla!

Tämä ei ole ollut niitä parhaimpia viikkoja. Kuulemma tänään on ollut kaunis päivä, mutta koska menin aamulla klo 06 töihin ja palasin sieltä  tukka putkella hakemaan lapsia päivähoidosta vasta jokin aikaa sitten (iskä oli niiden kanssa aamupäivän - älkäähän huolehtiko) ei siitä ole juurikaan päässyt nauttimaan. Lapset nukahtivat ja nyt istun koneella miettimässä teenkö maanantaiksi tehtävät raportit vielä nyt illalla, vai pilaanko huomisen vapaapäiväni niillä. Kone ja tulevan kirppispöydän tavaroiden hinnoittelu houkuttelisi paljon enemmän, mutta niiden kanssa olen kyllä nysvännyt jo useamman päivän, kun muutakin järkevää olisi voinut tehdä. Koskahan sitä oppisi tekemään jotain etukäteen?

Kiitos Nikka ihanasta Pomp de Luxin hatusta! Tyttömme voitti sen hänen blogi arvonnassaan :)

Kävelyä

Ihme juttu, tuo kävely. Sen luulisi olevan kohtalaisen yksinkertaista - tekeehän sitä joka päivä sen kummemmin ajattelematta - mutta hämmästyttävän paljon se aiheuttaa harmaita hiuksia liikuntasuunnitelmassani.

Ihmettelin aluksi PT:ni liikuntaohjelmaa, jossa oli useassa kohdassa kävelyä tai hölkkä-kävely yhdistelmää, mutta nyt kahden viikon jälkeen osaan jo arvostaa aivan eri tavalla tuota usein vähäteltyä urheilumuotoa.

Aivan ensimmäisessä tapaamisessamme kävimme läpi oikeata kävelytyyliä samalla kun mitattiin kestävyyskuntoani kolmen kilometrin reipaalla kävelyllä: vedä napaa ylöspäin jännittämällä hieman vatsalihaksia, askel rullaa pehmeästi kantaiskusta varvastyöntöön - työnnä askel loppuu asti, rytmitä kävelyä käsillä - tehostettu käsiveto lisää askelpituutta ja kävelyvauhtia, pidä hartiat rentoina...

Jep, eihän se tuon ihmeellisempää pitäisi olla. Paitsi sitten kun koetat tehdä tietoisesti kaikkea tuota yllämainittua ja samalla pitää vauhdin vaihtelevassa maastossa tarpeeksi nopeana, että saat sykkeen pysymään vaadituissa rajoissa. Vielä on aika moista säätöä, ei paljon ehdi maisemia ihastella ja meno on todennäköisesti mitä naurettavinta ulkopuolisen silmin; tempoilevaa menoa, välillä selkää suoristaen, aina vähän väliä kädet unohtuen rytmistä ja taas mukaan, sykemittarin vilkaisu ja vauhdin kiristäminen ja sitä rataa.

Kävely on mainiota terveyttä edistävää liikuntaa, kuten mm  Hyvä Terveys -artikkelissa kerrotaan. Ongelma on omassa tapauksessani se, että minulla ei ole mitään innostusta kerätä arkiliikuntaa pisin päivää, en ole koskaan halunnut. Hikoilen melko vuolaasti liikkuessani ja olen aivan fanaattinen hoitamaan liikunnan visusti erikseen omana suoritteenaan - kuntoiluun sopivissa vaatteissa ja kengissä, ehdottomasti ilman meikkiä ja suihkumahdollisuus välittömästi liikunnan jälkeen. Pelkkä ajatus siitä, että viilettäisiin puoliksi hengästyneenä työjakkupuvussani korkokengissä kasseja ja kannettavaa raahaten meikit valuen työmatkaani osittain kävellen tai rappusia kiiveten ei todellakaan innosta. 

Hyvä artikkeli kävelystä löytyy myös Kunto Plussan sivuilta, tosin tuo 10 km kävely päivässä kuulostaa todella utopistiselta ajatukselta. Kenellä oikeasti on aikaa tuollaisiin kävelymaratooneihin, sitä ihmettelin myös perjantain Ilta Sanomien artikkelin kohdalla, jossa neuvottiin ottamaan pikkuhiljaa tavaksi tehdä päivittäin 40 minuutin lenkkejä? Ja lisäksi muut, lihasvoimaa, ketteryyttä jne rakentavat treenit, mihin ne sitten mahdutetaan? Kyllä lasten kanssakin pitäisi ehtiä olla täysipainoisesti, työ hoitamaan ja vielä koulu, Mies ja ystävätkin päälle. Huh, siinäpä ruuhkaa kerrakseen. Ehkäpä artikkelin suosittelemaan askelmittaria kannattaisi silti tosiaan harkita.

Reipasta menoa

Alkuviikko on aloitettu rauhallisesti niin töiden, kuin vapaa-ajan merkeissäkin, mitä nyt lihakset huutavat hoosiannaa maanantain kahvakuulailun ja tämän päivän aamulenkin jälkeen. Ruokailutkin ovat sujuneet suunnitellusti ja terveellisesti, tosin ruoka on yhä liian suolaista ja makeanhimo on melkoinen.

Yksi lempiannoksistani, kevyesti paistettua kylmäsavulohta ja kurkkutomaattisalsaa

Töissä on ollut tyyntä ennen myrskyä - mentaliteettia, kun syksy ja talvikausi vasta alkaa ja monet asiat ovat käynnistymässä, mutta eivät vielä vauhdissa.  Huomenna olisi tarkoitus lähteä keväällä palkinnoksi hyvästä työstä ansaittuun virkistysiltaan muun johtoryhmän kanssa. Luvassa on illallista ja teatteria, Linnateatterin Peep Show, joka toivottavasti on parepi kuin edellinen saman teatterin näytelmä, jota olimme katsomassa. Aamupäivän töiden jälkeen ennen teatteria ohjelmassa on liikuntaosuus työpaikan kuntosalilla (jestas mikä määrä tavaraa pitää olla mukana; työvaatteet, treenivaatteet, suihkuvermeet, meikit ja ilta asuste!) ja teatterin jälkeen nopsaan nukkumaan, aamulla 6:35 pitäisi olla virkeänä junassa kohti Helsinkiä.

Olen saanut kunnian edustaa aluettani East & West organisaatiossani uuden järjestelmän "ambassador :ina" ja superuserina auttaen muita alueen esimiehiä syyskuussa tehtävässä käyttöönotossa. Torstai ja perjantai menee käyttäjäkoulutuksessa ja odotan sitä kyllä innolla - ensimmäisten e-learning sessioiden mukaan järjestelmä on tervetullut lisä esimiesten työkalupakkiin ja selvä apu johtamiseen. Kaiken lisäksi näen rakasta ystävääni torstai illalla ja pääsen toivottavasti nauttimaan pääkaupunkiseudun  kattavasta ravintolatarjonnasta siinä sivussa. Jep, ja ne liikunnat pitäisi ehtiä hoitaa nekin hotellin kuntosalin juoksumatolla...

Lauantaina on aamusta Body Pumpin jälkeen odotettu meno lasten kanssa Liedossa järjestettävään Perhepäivä maatilalla - tapahtumaan. Luvassa mm traktorisafaria, poniratsastusta, polkutraktoriformuloita ja mikä hienointa, ihka oikeita kotielämiä lasten ihasteltavaksi- ai miten niin kaupunkilaiset!

Sunnuntaina lähdetään katsomaan Turun Messuja, suomen suurimmaksi yleisömessutapahtumaksi mainostettua hurlumheitä ja illaksi pitäisi vielä riittää virtaa ekaan potkunyrkkeilytuntiin.

(Olen aivan koukussa näihin fitness sitaatteihin...)

Tosi mukava viikko tulossa, olen aivan innoissani! Valtavan ihanaa loppuviikkoa teille myös :)

Aikatauluja ja logistiikkaa

Niin sitä ollaan taas tukevasti haasteisessa arjessa rennon kahden kuukauden kesälomien jälkeen ja heti alkoi pipoa kiristämään. Aiheena se äärimmäisen tuttu monessa perheessä, miten sovittaa aikataulut ja logistiset ratkaisut järkevästi ja tasapuolisesti.

Se alkaa kuta kuinkin näin. Minä teen oman työvuorolistani kolmelle viikolle, kuten alan työehtosopimus määrää. Koska olen se isoin pomo, voisin periaatteessa laittaa juuri sellaiset vuorot kuin minulle passaa, mutta käytännössä haen sitä parasta kompromissia jolla; työntekijäni ja asiakkaamme näkisivät minua mahdollisimman paljon (iltaa ja viikonloppua), tavarantoimittajat, yhteistyökumppanit ja oma pomoni saisivat minut kiinni (arkipäivät toimistoaikaan) ja saisin viettää myös perheeni kanssa aikaa. Muutamien epäonnistuneiden kokeilujen jälkeen (puhelin soi, sähköpostit laulaa ja homma kaatuu) olen tyytynyt tekemään pääasiassa arjen toimistoaikaa ja pidentämällä satunnaisesti päivääni kestämään alkuiltaan.

Sitten mieheni tekee oman työvuorolistansa, samaiseksi kolmen viikon jaksoksi sisältäen pelkästään iltaa ja ainoastaan joka neljäs viikonloppu vapaa. Siihen päälle sovitetaan hänen satunnaiset opettajan työnsä, jotka ajoittuvat aamuihin tai vapaapäiviin.

Tämän jälkeen teemme lapsillemme tarha-aika suunnitelman, joka perustuu lyhennettyyn osa-päivähoitoon max 160h kuukaudessa tavoitteena niin, että kumpikin vanhempi näkee lastaan mahdollisimman paljon, lapsilla mahdollisimman lyhyet päivät, mutta kuitenkin niin, että erityistä tukea puheen kehityksen kanssa tarvitseva poikamme saa kaiken irti hänelle räätälöidyistä tukitoimista aamupäivän tarha-aktiviteeteissa.

Sitten äiti miettii mihin mahduttaa urheilunsa ja salilla käyntinsä, sekä koulupäivät ja koulutehtävät, isi puolestaan aikatauluttaa salibandyn, suunnistuksen ja keittiömestariyhdistyksen tapaamiset.

Jotta homma ei menisi helpoksi omistamme yhden auton. Käymme kummatkin töissä 13 km päässä ja pendelöimme joka päivä Turkuun. Linja-autoyhteydet eivät kata Miehen työvuoron loppumisaikoja, eikä aina omia alkamisaikojani. 

Joten joka viikkoisiin kalenterisulkeisiin kuuluu suunnitelmat kuka menee millä menee mihin menee kenen kanssa ja miten ja koska.

Ja miksi aina sinä saat auton?

Meiltä on matkaa bussipysäkille Miehen mukaan 500m, omasta mielestäni enemmän, mutta reippaasti käveltynä 10 minuutin kävelymatka. Kotoa tarhaan on matkaa kävellen (yksin) vajaa 20 minuuttia, lasten kanssa aikaa saa kulumaan 30 min- 1,5h...

Ei saa ymmärtää väärin, pidän kävelystä, se on mukavaa ja hyvää liikuntaa mutta ei silloin kun

• sinulla on meikit, korkokengät ja jakkupuku
• raahaat työkassia, kannettavaa tietokonetta ja jumppakassia
• olet tehnyt 12 tuntisen työpäivän ja jalkasi huutaa hoosiannaa
• raahaat 3 ja 4 - vuotiaita vastahakoisia lapsia
• vettä/lunta/räntää tulee vaakasuorassa ja tuulee pohjoisesta 10m sekunnissa
• yrität selvitä 12 tunnin työpäivän jälkeen meikeissä, korkokengissä ja jakkupuvussa työkassia, tietokonetta ja jumppakassia kantaen,  raahaten väsyneitä, vastahakoisia ja kuraisia lapsia ja heidän tavaroitaan kun vettä tulee vaakasuorassa ja tuulee pohjoisesta 10m sekunnissa

Reilun kahden ja puolen vuoden täällä asumisen jälkeen, olemme päätyneet katsomaan kohtalaisen tiiviisti Oikotien asunto- ja auto osioita. 

Vaihtoehto 1. Asunto ruutukaava-alueelta Turusta lähempänä työpaikkoja. 

Vaihtoehto 2. Toinen auto 

Näihin vielä palataan...

Äiti

Ruuhkaista...

Onhan nämä lomat ihania, etenkin jos ei ole suunnitellut niitä täyteen ohjelmaa ja to do -listoja. Itse olen ollut  yli kaksi viikkoa pois työelämästä viimeksi Tytön syntymän jälkeen, pian neljä vuotta sitten, enkä ole kummemmin pitkiä vapaita kaivannutkaan. Pidän työstäni, pidän tekemisestä, touhuamisesta, menoista, projekteista, aikatauluista, haasteista ja onnistumisista. Ja silti. Rakastan lapsiani ja perhettäni, joutenoloa ja halittelua.

Kaipa voisi sanoa, että jollain kieroontuneella tavalla olen onnellinen eläessäni näitä paljon parjattuja ruuhkavuosia ja tasapainotellessani eri elämän osa-alueiden välillä.

Ja se alkoi

Reilu viisi vuotta sitten. Ensin eletään villiä 30 v naisen sinkkuelämää, sitten siitä epätodennäköisemmästä skenaariosta, ystävästä ja alaisesta työpaikalla tulee Hän. Virallisen seurustelun kestettyä peräti kolme kuukautta, lähdetään yhteiselle reissulle, mennään kihloihin, muutetaan yhteen, vaihdetaan kaupunkia ja työpaikkaa, päätetään antaa lapsen tulla jos tulee (ja tulee - heti ensimmäisellä yrittämällä tietysti), ostetaan se rivitalonpätkä ja mennään naimisiin. Siinä ensimmäinen vuosi. 

Toisena vuonna aatellaan, että eikö olisi kuitenkin kiva saada kaveri Pojalle, annetaan tulla jos tulee (ja tulee - heti ensimmäisellä yrittämällä tietysti) joten Tyttö syntyy kun isoveli on reilu 10 kk vanha. 

Kolmantena vuonna päätetään että takaisin kotiseudulle sukulaisten ja ystävien luo on päästävä, joten alkaa vimmattu työpaikkojen hakeminen, jota seuraa muuttorumba, uusi rivitalonpätkä, uudet organisaatiot ja uudet haasteet työelämässä.

Neljäntenä vuonna uusi työ haastaa käyttämään kaiken osaamisen ja opitun ensin ajanhallinnan osalta ja sitten itse tehtävässä menestyäkseen ison organisaation vaativissa johtotehtävissä.

Viidentenä vuonna on jo niin tasaista, että on aika sivistää itseään jälleen ja aloittaa ylemmän ammattikorkeakoulun opinnot työn oheen.

Mitähän seuraavaksi?

Minä ja Mies