Lomailua ja juhlintaa

Yhtä juhlintaa! Loma alkoi torstaina ja siitä lähtien on juhlittu pidemmän kaavan mukaan  valmistujaisia - pitäähän se tehdä kunnolla kun on jotain syytä.

                                         

Torstaina oli ensin virallinen todistusten jako tilaisuudessa, jossa oli ammattikorkeakoulun liiketalouden ja ICT.n valmistuneet ja valmistuvat alemmista ja ylemmistä tutkinnoista. Kuten koulutoverieni kanssa puhuimmekin, merkillisen kankeasti sujuivat juhlallisuudet ja kokonaisuus oli jokseenkin ala-arvoinen, mutta ehkäpä tähän asiaan puuttuivat lähinnä palvelualan valmistuvat, muita ei näyttänyt haittaavan. Todistus oli varsin kelvollinen, kaksi opintojen alussa tullutta lipsahdus 3:sta, muuten arvosanoilla 4 ja pääosin 5, opinnäytetyö kiitettävä 5. Oli iloinen yllätys saada myös stipendi vuosikurssin parhaana, joukossa oli kuitenkin varsin pätevää porukkaa!

Todistusten jaon jälkeen menimme pienen seurueen kanssa  syömään vanhaan ravintolaani Foijaan, jossa olin ravintolapäällikkönä useamman vuoden ja vieläkin paikkaa rakastan. Sehän avattiin juuri keväällä pitkän paalutustyön jälkeen laajentuneena samaan tuttuun paikkaansa - Turun keskustaan, kauppatorin laidalle. Palvelu on sydämellistä ja mutkatonta, tunnelma mainio ja ruoka luonnollisesti erinomaista. Aivan ihanana näköisiä annoksia ja mielettömän hyviä - suosikkini oli tämä grillatut jättiravunpyrstöt alkuun.

                                      

Perjantaina juhlia jatkettiin nykyisessä ravintolassani, jonne olin kutsunut lähisukua, sekä muutamia ystäviä tarkoituksena lähteä siitä vielä jatkamaan iltaa. Hauskaa oli! Leipomisinnostuksen saanut tarjoilijattareni oli tehnyt uskomattoman kauniit kakut - käykäähän kurkkaamassa kuvat ravintolani uusilta Facebook - sivuilta täältä. Ihanat sukulaiset ja ystävät hemmottelivat kauniilla kukilla, hemmottelulahjakorteilla ja design -lampulla, tuntevat kyllä erinomaisen hyvin makuni!  Ilta jatkui aivan liian monen kuohuviinipullollisen voimin kohtalaisen pitkälle, vaikka yllättävää kyllä vauhti loppui tältäkin tunnetusti kestävältä juhlijalta kesken ennen valomerkkiä.

Kyllä sitä on vanhaksi tullut, kun arvostaa aviomiehen tarjoamaa kyytiä kahden jälkeen enemmän, kuin niitä hulvattomia viimeisten tuntien biletyksiä, joihin aikaisemmin lähes poikkeuksetta venyi. Kaiken lisäksi keventynyt olemukseni ja harjoituksen puute sai olotilan normaalia huterammaksi, vaikka tuon juomamäärän jälkeen ei taida olla ihme... Tänään kiitin useampaan otteeseen sitä armonaikaa, jonka sain oloni parantelemiseen ihan rauhassa ennen kuin vaari toi lapset takaisin yökylästä. Mies lähti jo aamuvarhaisesta suunnistamaan Jukolan Viestiin, Kuopioon, joten talo oli siunatun hiljainen pitkälle puoleen päivään.

Tänään oli vuorossa Pojan kovasti odottamat juhlat ja niiden järjestelyt. Hän oli aiemmin viikolla ilmoittanut haluavansa järjestää meille juhlat omassa huoneessaan ja tehnyt niihin oikein viralliset kutsutkin. Aiempaa kevään huonoäiti -aikaa korvatakseni, tein pippaloista vimosen päälle pileet, vaikka vointini takia venyi melko myöhäiselle iltaan. Teimme yhdessä illan tarjoilut ja menun, sekä ostoslistan pojan toiveiden mukaisesti, kävimme kaupassa valitsemassa tuotteet, leivoimme muffinssit sekä laitoimme kauniisiin kulhoihin muut tarjoilut: mansikat, keksit, pilkotut banaanit, vähän naksuja ja suklaata. Poika oli pitänyt huoneensa oven visusti lukittuna koko päivän ja oli järjestänyt sinne leikkipaikan tytölle,valmistanut taikuriesityksen ja pukenut nallensa kravattiin, kaivanut laatikon pohjalta sinne unohtuneen Angry Birds synttäriviirin ja onnistunut jollain ilveellä ripustamaan sen seinälle. Pöydällä oli katettuna lautaset, lasit, pillit ja servetit ja kokinvaatteisiin puettu Onni Orava maskotti oli valmiina pöydän vieressä tarjoilemaan vieraille. Aivan uskomattoman ihana ilta ja 5-vuotiaalta naskalilta mielestäni upeasti järjestetty tilaisuus, johon olimme tytön kanssa toki pukeutuneet pojan toivomalla juhlallisella vaatetuksella, prinsessamekoilla.

                                

Nyt tuoksuu koko talo taivaalliselta, leivoin nimittäin raparperimuffinssien lisäksi vadelmapiirakkaa huomisiin, toivottavasti viimeisiin kemuihin vähäksi aikaa. Huomenna juhlitaan yhteisvalmistujaisia miehen siskon kanssa heidän sukulaisilleen ja taas olisi tarkoitus pistää leninkiä päälle. Pelkkä ajatus Fresitaksi sovitusta alkumaljasta puistattaa, mutta eiköhän se jo huomenna mene ihan eri tavalla alas! Taidan pukea jopa saman asukokonaisuuden päälle kuin eilen. Oli meinaan ihan kivat kirpparilöydöt taas, mekko, kengät, bolero, huivi ja laukku kaunista turkoosia ja kaikki yhteensä alle 15 euroa! Kannatti kiertää vielä juuri ennen juhlien aattoa katsomassa jos jotain löytyisi.

                             

Josko sitten vielä malttaisi aloittaa loman kunniaksi säästettyä kirjaa tässä illan rauhassa ja nauttia lomasta ihan kunnolla...

Gaggua maistamas

Pitihän sinne mennä, kovasti huomiota keränneeseen uuteen turkulais -kahvilaan Gaggui Kaffela, joka on panostanut nimeä ja ulkoasua myöten minulle niin rakkaan kotikaupunkini teemaan.

Master Chefistäkin tuttu Jonna Silén ja hänen siskonsa Johanna Sinkonen avasivat pienen ja sievän kahvilansa reilu kuukausi sitten ja ovat saaneet hurjan paljon huomiota niin mediassa;  Turun Sanomissa, Aamusetissa ja Turkulaisessa, kuin blogeissakin, mm; Santsikuppi, Helleranta, Kaikki Mitä Rakastin ja Suupaloja Elämästä. Eli kun mietin miten hemmottelisin itseäni talvilomani ja opiskelujeni lomassa, päätin pistäytyä kurkkaamassa miltä paikassa näyttää.

Ihanaltahan se, iPhonella otetut kuvat eivät tee oikeutta valoisalle ja kauniille sisustukselle ja sen yksityiskohdille, mutta antavat kuvaa kuitenkin.

Kaikki oli loppuun asti mietitty, trendikästä ja tunnelmallista. Pöydät oli fiksusti rakennettu pieniksi, joita on sitten seurueille helppo yhdistää.

Palvelu oli valtavan ystävällistä, Johanna kertoi auliisti näköjään sisälukutaidottomalle asiakkaalle vitriinin valikoiman, vaikka löytyihän ne menut ihan nenän edestä.

Valikoimassa on päivittäin vaihtuvia tuotteita, suolaista ja makeaa, joista itse päädyin maistamaan taivaallisen hyvää saaristolaisleipää brie -juustolla, pekaanipähkinöillä ja granaatinomenansiemenillä, sekä yhden paikan bravuureista,  herttaisesti nimitetyn vähä liia tuhti - appelsiinilla, pasionhedelmällä ja limellä maustettu juusto/mudcaken. Kahvin otin myös, Turun kahvipaahtimolla paahdetuista pavuista jauhettuna ja tuhdilla punaisella maidolla.

Olihan tarjoilut juuri niin herkullisia, miltä kuulostivat ja näyttivät. Kakku oli varmasti yksi parhaimmista, suolainen leipä tasapainoinen ja raikas, kahvi maistuva. Pidin myös kovasti kauniista astioista, jotka on kahvilalle erikseen teetetty turkulaistuneen keraamikon Minna Komulaisen Terraviivassa. Hinnoista näkyy olevan jo nyt narinaa Tripadvisorin arvosteluissa, mutta mielestäni turhaan. Olihan tuotteet hinnoiteltu peruskahvillaa pikkuisen ylemmäksi, mutta on myös vissi ero käsintehtyjen boutique -tuotteiden ja perus saksalaistuontikakkujen välissä - siihen nähden hinta-laatu kohtasivat mainiosti.

Näitä paikkoja aina kaipaa ja niissä käyminen on ehdottomasti elämys. Haasteena tulee varmasti olemaan rakkaan kaupunkini asukkaiden viitseliäisyys lähteä kahvittelemaan useamman korttelin matkan kauppatorilta ja helpoksi mielletyltä keskusta-alueelta. Itse ravintolatoimenpäällikkönä ja kahvilakonseptin lanseeraaneena tiedän myös hyvin toimeentulon ja alaviivan haasteet. Toivottavasti kassavirta pysyy uutuudenviehätyksen laantuessa yhtä mukavana, sillä näilläkin hinnoilla, joita kyseisessä kahvilassa on, on vaikea saada tuloa ilman hyviä asiakasmääriä.

Kovasti tsemppiä sympaattiselle kahvilalle ja menkäähän ihmeessä kurkkaamaan nekin, jotka eivät vielä ole sen ihanuuksia maistaneet!

Ystävänpäiväviikko

Synttärit tulivat ja menivät, sen jälkeen ollaan menty tavalliseen tapaan vauhdikkaasti, oikeastaan eilisen ystävänpäivään liittyvien asioiden merkeissä. Askartelimme yhdessä lasten kanssa ystävänpäiväkortit tarhakavereille, itsellä meni yksi ilta työntekijöitteni korttien ja pikku yllätysten parissa, jotka jaoin heille eilisessä työtyytyväisyyskyselyn purun parissa. 

Viikon lopetus on ollut aivan ihana! Siihen kuului ystävänpäivän viettoa eilen ihanien leidien kera hyvästä seurasta, juomasta ja ruuasta nauttien, tänään lasten kanssa perhepäivästä nauttien.

Ystävänpäivän kunniaksi olimme tosiaan eilen varanneet pöydän Ravintolalaiva Cindystä, jonne oli trakoitus mennä nauttimaan talven toiset blinit. Ennen ruokailua, nautimme tyttömäisesti Cosmopolitanit vanhassa suosikkipaikassamme lehmässä, viralliselta nimeltään The Cow. Piipahdimme myös täpotäydessä, aina yhtä viihtyisässä Tintåssa nauttimassa lasilliset kuohuvaa, matkalla jokirantaan.

Cindyssä olen tainnut käydä viimeksi ala-asteen luokkakokouksessa, eikä paikka silloin tehnyt suurta vaikutusta. Odotukset eivät siis olleet isot, mutta ruokailu kyllä yllätti positiivisesti.

Blinit olivat jo toista kertaa nautittavana ja vaikka eivät olleet aivan yhtä upeat kuin omassa ravintolassani, olivat kyllä vallan mainiot silti. Täytteinä savuporomousse ja katkarapumajoneesi - en ole mädin ystävä, kuten viime blinipostauksessa täällä kerroinkin. 

Päivän kalorit  varmistuivat näiden mainioiden valkosipulietanoiden myötä, jotka tarjoiltiin Mouhijärven herkkujuustolan Savuhilma - juustolla kuorrutettuina. Taivaallisen hyviä, suositteluni!

Tätä se on sitten, kun seurassa on  ravintola-alan ammattilaisia ja innokkaita somettajia, annokset tulivat hyvin kuvatuksi ja dokumentoiduiksi! Samoin kuin palvelu arvioiduksi ja harmillista kyllä, palvelu ei Cindyssä ihan yltänyt hyvän ruuan tasolle, vaika meitä pääosin palvellut työssäoppija toki teki parhaansa.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin onnistunut käynti, jota seurasi vielä "muutamat" jälkijuomat baarissa, josta rakas tuli hakemaan työpäivänsä päätyttyä ja valomerkin jo tultua kotiin. Ihana ilta, jota seurasi pienehkö väsymys tänään, mutta ei sentään krapulaa...

Lapset olivat yökylässä, poika vaarin luona ja tyttö serkkujensa luona, joten heillä myös oli mukava ystävänpäivä. Tänään jatkettiin juhlintaa Turun Urheiluliiton  Jumppalassa järjestämässä lasten ystävänpäiväriehassa.

Tyttö käy siellä juuri satubaletissa ja kun kuulimme tapahtumasta, saimme puhutuksi myös ystäväperheemme, sekä serkut mukaan päivää viettämään. Kolme tuntia yhdestä neljään puolen tunnin välein vaihtuvia esittelyjä Turun Urheiluliiton liikuntatarjonnasta; satubalettia ja tarzan jumppaa, liikuntakerhoja ja leikkituokioita vanhempien ja lapsien kanssa, satujumppaa ja touhujumppaa, ongintaa, kasvomaalausta, temppurataa ja vaikka mitä. Hinta ei ollut paha, kahdelta lapselta 6 euroa ja ainakin meidän poppoo tykkäsi päivästä valtavan paljon!

Äsken käymämme saunan jälkeen sammahtivat kyllä aivan täysin sänkyihinsä ja poika vielä moneen kertaan kehui, kuinka huippuhauska ystävänpäivän vietto heillä on ollut ♥

Iltapalaksi valmistin vielä hemmottelua itselle, tomaattivalkosipuli bruchetan reilulla rucolalla lempileivästäni taikaruispaahtoleivästä (vain 55 kcal). Mieli olisi tehnyt kunnon sipsipussia ja dippiä pienessä eilispäivän jälkimainingeissa, mutta sain pidetyksi pintani pitämällä ajatukset tarkasti edessä jo siintävässä yhden rajapyykin saavuttamisessa paino asiassa. Siitä enemmän vaikka ensi viikolla.

Vaikka näin jälkikäteenkin,

lämmin ystävän tervehdys kaikille lukijoilleni - ystäville - olette tärkeitä ♥

Herkuttelua blineillä

Kaksi paastopäivää mennyt nätisti 5:2 dieetistä ja välipäivätkin kunnolla - tänään oli aika koko perheen herkutteluun!

Toisessa ravintolassanne alkoivat viime viikolla suunnittelemani bliniviikot, joten vein mieheni ja lapset tänään työpäivän jälkeen pitkästä aikaa omaan paikkaan. Lapsille se on kuitenkin mukava, kun on leikkipaikka ja hyvä se on minunkin välillä nähdä menoa asiakkaan silmin.

Itse en ole mädin ystävä, joten alkupalaksi valikoitui ihana savuporotäyte! Kyllä, tiedän mainiosti, miten järkyttävän paljon kirkastetussa voissa paistetussa blinissä on kaloreita, miutta pitäähän sitä välillä nautiskellakin... Ja vitsi miten oli hyvää!  Kyllä blinit oikein tehtyinä, tattarijauhosta ja oluella maustettuna tiriseviä pannulla tarjottuna on sellainen keskitalven herkku, että vähintään kerran vuodessa pitää kokeilla. Foija -yksi edellisistä ravintoloistani tarjoaa yhä superhyviä blinejä konseptilla, jonka sinne lanseerasin jo muutama vuosi sitten. Kannattaa ehdottomasti käydä maistamassa ensi vuonna taas, kun avaavat remontista tänä keväänä. Myös Helsingin Lasipalatsin blinit ovat maineensa veroiset, mutta pitää sanoa, että kyllä nämä meidän blinit taisivat voittaa ilman kotietuakin.

Lempiraaka-aineellani jatkoin pääruuan myös, poron fileetä ja porkkanaröstiä. Mielettömän hyvää, mutta ei meinannut millään jaksaa eilisin paastopäivän jälkeisellä kutistuneella mahalaukulla. Onneksi miehelle maistui ja sain apua niin että jälkiruuaksi nauttimani kahden suklaan trifle vielä upposi!

Lapsillakin oli kerrankin niin nälkä, että lohiannokset menivät vilauksessa. Aina se ei ole niin sanottua, hemmoteltiin heitä vielä meidän perheessä hyvin harvinaisilla ranskanperunoilla. Jälkiruuaksi laitettiin jättimäiset jäätelöannokset tietysti, olin koonnut niiden tykötarpeet jo valmiiksi keittiöön aikaisemmin päivällä; suklaa-, kinuski- ja mansikkakastiketta, keksinmuruja, suklaakarkkeja, marmeladeja, mansikoita ja mustikoita. Niitä annoksia oli jo hehkutettu etukäteen ja toteuttivat  niille asetetut suuret ennakko-odotukset!

Ja jos joku haluaa käydä blinejämme maistelemassa, löydät paikan täältä :)

Pizzarium -mainiota pizzaa herkuttelemassa

Sunnuntai päivän tähtihetkiä oli hiilihydraattitankkaus lasten kanssa kovasti kehutussa Pizzariumissa, Hansakorttelin ravintolamaailmassa. Luin ekaa kertaa paikasta hassua kyllä muistaakseni jonkun seuraamani ulkopaikkakuntalaisen blogista ja kauppakeskuksessa vaeltaessamme paikka muistui mieleen jälleen.

Ravintola ei viihtyisyydellään voi kehua, mutta juuri muuta ei voi odottaakaan food court - tyyppisessä ratkaisusta muovituoleineen keskellä ihmisvilinää. Itse tiski ja taustatilat olivat kyllä viehättävät ja Italialaiseen tyyliin täynnä pientä tilpehööriä ja asiakasviestiä.

Ensimmäistä kertaa mennessä oli ihan hyväkin, että jonossa ehti seurata muiden toimia ja tutustua valikoimaan. Oletan, että tiskissä olevat palapizzat ja calzonet vaihtelevat - niistä ei ollut listaa, eikä kylttejä - ja iloisesti hymyilevä tarjoilija jaksoi tunnollisesti kertoa vuorotellen lähes jokaiselle jonossa vuorossa olevalle uudestaan mitä ne sisälsivät. Sen lisäksi oli ilmeisesti tilattavissa todella laajalta listalta "oikean" kokoisen kokopizzan.

Lista kuulosti hurjan hyvältä ja täytteet aitoitalialaisen eksoottisilta, esim. savustettua parmankinkkua olisi tehnyt mieli maistaa. Ajanpuutteen vuoksi tyydymme lasten kanssa pariin huikopalaan, neljän juuston pizzaaan ja mm pekonilla japecorinolla täytetty versio. Tyttö ei niin välittänyt, mutta pojalle maistui sitäkin paremmin.

Paikan erikoisuus oli valloittava jälkiruokapizza Nutella täytteellä, maistui kaikille perheenjäsenille yhtä hyvin. Seuraksi olisi voinut tilata vaikka herkullista kahvia, mutta se ei houkuttanut tuohon tunnelmaan.

Voin kyllä lämpimästi suositella paikkaa muiden mukana. Todella hyviä pizzoja nopeasti mukaan ja kivoilla täytteillä, hinnat erittäin kuluttajaystävällisiä, oliko päälle 6 euroa kaksi palaa ja Nutella versio alle 5 euroa ja kaksi kunnon palaa. Pidin myös paikan palvelusta, josta henki asiakaspalvelun ilo kiireessäkin. Ei ihme, että sunnuntain ostosruuhkissa paikka oli tupaten täynnä ja viereinen Subway kumisi tyhjyyttään...

Pikkujoulujuhlintaa

Hauskaa oli, lystiä siihen perinteiseen pikkujoulutapaan kuoharilla, hyvällä ruualla ja laadukkailla viineillä, tanssilla ja eritoten hyvällä seuralla rakennettuna!

                               

Asuste tosiaan vaihtui, hupaisaa kyllä kaiken sen kaupassa ravaamisen ja netissä pyörimisen jälkeen nopealla, 15 minuutin kierroksella Paikalliselta Kirppikseltä käteen tarttuneeseen täydellisesti istuvaan mekkoon! Hinta 7 euroa oli varsin käypä tosi kivasta, yksinkertaisesta ja ajattomasta pikkumustasta, siihen yhdistin Espritin uuden juhlaboleron, joka käy vähemmän hienoissakin tilaisuuksissa. Korut lainasin ystävältäni, jolta löytyy aina kivoja, asuun sopivia bling blingejä.

Mimmit miinus kuvaaja ja vasta ruokailuun saapunut mattimyöhäinen. Kyllä ovat kauniita! Oli superhauskaa laittaa itseään kuntoon vimosen päälle ja etkoilla eri viinejä maistellen.

Ruokailu oli varattu  Pinellaan, jossa palvelu alkoi hovimestarin kanssa jäätävän huonosti, mutta parantui onneksi ystävällisen tarjoilijattaren toimesta. Ruoka oli kuten aina hyvää ja kaunista, päädyin jo etukäteen himoitsemaani Zenato menuun viinipaketilla.

Paikassa työskennelleen Erik Mansikan kädenjälki näkyy yhä annoksissa näpertelyineen ja monine komponentteineen kuten tässäkin. Hyvää oli, eikä tuottanut pettymystä, viineistä en ihan ollut samaa mieltä toivatko ruumista parasta esiin. Makuasia tuokin. Joka tapauksessa, viihtyisä ja tunnelmallinen ravintola, jota suosittelen mielelläni!

Tänään on ollut enemmän tai vähemmän väsähtänyt olo, onneksi lapsenvahtina toimineet vaari ja kummitäti toivat lapset yöhoidosta armollisesti iltapäivän puolella. Mies oli yhtä nuupahtanut hänkin, poikien pikkujoulujen jälkeen, jotka kotiimme jääneiden saunaillan jälkien mukaan näyttivät olleet miehiseen tapaan hyvin kosteat nekin.

Huoh, ei auta kun palata arkeen ja aloitella työt jälleen sunnuntai illan kunniaksi...

Elämyksiä Vanajanlinnassa

Voi kerta kaikkiaan. Itse ikänsä ravintola- ja hotellialalla työskennelleenä on paitsi työnsä puolesta, myös vapaa ajalla tutustunut kohtalaisen kattavasti alan tarjontaan ja siksi onkin sitäkin hienompaa kun odotukset ylittyvät ja saa kokea harvinaisen wau -efektin.

Olimme johtoryhmämme kanssa Hämeenlinnassa upeassa Vanajanlinnassa hiomassa ensi vuoden strategiakirjauksia ja tutustumassa paikan tarjontaan. Saavuimme eilen illalla valitettavan myöhään, pimeässä ja sateessa, mutta mieli kyllä kirkastui mukavasti iltaa pisin.

Huone oli mitä kaunein, kuten muidenkin seurueen jäsenten, uniikkeja ja hyvällä maulla yksityiskohdat miettien. Pahoittelen kuvien laatua, puhelimen kameralla mentiin reissussa taas...

Tänään paistoi jo ihanasti aurinkokin, niin pääsi paremmin ihailemaan huoneen erkkeristä avautuvaa upeaa järvimaisemaa ja puistoa.

Myöhäisestä tulosta huolimatta olin pakannut treenivaatteet mukaan lukiessani siellä olevasta kuntosalista, mutta ihastus oli täydellistä, kun löysin tämän täysinvarustellun, ison laitevalikoiman.

Harvemmin tulee treenatuksi kristallilamppujen alla, mutta näin Vanajanlinnassa! Aamulla oli herätyskello soimassa klo 05.30 ja salille uudestaan, vanha tuttavuuteni crosstrainer ja kaikki laitteet eri lihasryhmille tuli käydyksi läpi  - oli huomattavasti parempi omatunto jatkaa herkuttelua Linnassa...

Meitä hemmoteltiin kunnolla, sillä pomoni oli varannut meille rantasaunan vielä illaksi. Todella harmillista, että meillä oli kollegani kanssa aikaa treenien jälkeen nauttia sen upeasta tarjonnasta vain vajaan tunnin ennen illallista, mutta tuollakin ajalla olimme myytyjä. Kauniit puitteet, mietityt yksityiskohdat ja todella hyvät palvelut ihastuttivat ja yllättivät.

Naisina arvostimme laadukkaita Paul Mitchelin hiustenhoitosarjaa shampoosta hoitoaineeseen ja muotoilutuotteisiin, tunnelmallisia löylytuoksuja ja pehmeitä tyynyjä, vartalovoiteita ja deodorantteja - kaikkea mahdollista, mitä voi toivoa saunomisen yhteyteen. Lisämyyntituotteet oli tyylikkäästi ja myyvästi esillä, löytyi perunalastuja ja juotavia laidasta laitaan - meille riitti tässä kohtaa lasilliset kylmää kuivaa siideriä löylyjen päätteeksi. Tuulisen ja pimeään järveen emme malttaneet tuossa vaiheessa iltaa mennä, mutta lämmöt olivat maittavat ja tuntui nautinnolliselta lämmitellä salilla rääkättyjä lihaksia. Mieleenpainuva osoitus palvelun laadusta oli vastaanoton miellyttävän herran Mersulla tarjoama kyyti muutaman sadan metrin matkalle päälinnasta rantasaunalle illan pimeydessä. 

Illallinen Linnan ravintolassa oli jälleen osoitus paikan laadusta. Meille oli valittu Häme Menu ja sille soveltuvat viinit.  Kokonaisuus oli todella tasapainoinen ja lämmin (vaikka hieman hassu) palvelu tuki illan onnistumista. Tällä kertaa en upeista ruokanautinnoista huolimatta lataa tähän kaikkia kuvia ruokailustamme. Mallia Mika Jokelan, paikan arvostetun chef de cuisinen  taidonnäytteestä on kuitenkin ohessa alkuruuasta, punajuuresta kolmella tapaa Kolatun vuohenjuustomoussen kera. Päälle kaadettiin vielä tarjoilijamme toimesta melkoisen iso annos luomupunajuurivaahtoa.

Yö oli lyhyt pitkäksi venyneen illallisen ja aamun treenien takia, mutta treenien jälkeen nautittu, jälleen kerran, maittava ja laadukas aamiainen antoi mukavan alun päivään. Arvostan kovasti hotelliaamiaisissa pientä yksilöllisyyttä ja laadukkaita raaka-aineita. Vanajanlinnan aamiaiselta löytyi mm brie - juustoa, sopivasti leikkeleitä, rapeat sämpylät, oikein paistetut croissantit, lättyjä ja ihanan tummaa pekonia, sekä upeaa omenatorttua. Kevyttä, eikö? Ainoa miinus tuli haudutetun teen puuttumisesta.

Teimme tiiviisti töitä strategian kimpussa koko päivän. Kokoustilat olivat viihtyisät ja toimivat, mutta syystä tai toisesta kokouspalvelua emme saaneet laisinkaan ja sen puuttuminen hieman hämmensi muuten niin laadukkaassa palvelukokonaisuudessa. Meille ei esitelty tiloja, ei käyty päivän ohjelmaa tai aikoja läpi - emme itse asiassa nähneet siivoojaa lukuun ottamatta ketään kokousosastolla. Ehkäpä päivä oli poikkeuksellinen tai sitten tuo on tapa toimia, vaikea sanoa. 

Kokouslounas oli erinomainen, herkkusuuna erityisesti jälkiruokapöytä ihastutti ja pakotti kaivamaan luotetun iPhonenkin esiin.

Näitä oli pakko maistaa kaikkia

Ja mango bavarois tietysti myös...

Varsinainen kokouspäivämme oli kaunis ja aurinkoinen, käytin lounastaukoa hyväksi ja kävin sulattamassa kakkuja pienellä kuvauslenkillä linnan ympärillä.

Linnan alue on valtavan suuri ja on laajentunut vuosien varrella käsittämään melkoisesti eri kokonaisuuksia. Aika moni tapahtuma varmasti löytää sopivat puitteensa tästä tarjonnasta.

Linnan takapihalta tunnelmia.

Ritari vartioi portaikkoa

Linnassa oli lukuisia yksityiskohtia ja kauniita esineitä

Niin kuin postauksesta voi huomata, olin ihastunut ja nautin olostamme Vanajanlinnan vieraana. Voin lämpimästi suositella paikkaa heille, jotka haluavat jotain erityistä yöpymiseltään, itse ainakin aion mennä sinne toistamiseen rakkaani kanssa - ilman lapsia ehkä kuitenkin.

Kaverin kanssa Fontissa

Kävimme eilen pitkästä aikaa ystävän kanssa istahtamassa työpäivän jälkeisellä dinnerillä. Yllättävän vaikeaa kahden ravintola-alan ammattilaisen oli valita Turusta paikka johon mennä.

Päädyimme kohtalaisen uuteen tulokkaaseen, ravintola Fonttiin vanhoissa Turun Sanomien tiloissa Kauppiaskadulla.

Tunnelmallisessa ravintolassa oli sekä ruokailijoille suunnattu osio ravintolan takaosassa, että baari piipahtajille tyylikäs näköalapaikka valtavien ikkunoiden ja uudenaikaisen baaritiskin tuntumassa heti sisäänkäynnissä.

Olimme huonoon ajankohtaan käymässä, jolloin lounas oli loppu eikä keittiötä oltu avattu iltaa varten. Salaatit, pitsat ja alkuruuat olivat silti tilattavissa. Päädyin pitkän mietinnän jälkeen mielenkiintoisen pitsalistan antimiin.

Pitsa oli herkullinen, otin melko perinteisen rucolalla ja ilmakuivatulla kinkulla (joka oli IHANAN ohutta) ja maut olivat kohdallaan taikinan rapeutta ja tomaattikastiketta myöden. Ystäväni valitsi Fontin kermaiset gorgonzola etanat, joita hän kovin kehui. Kiva kun vaihteeksi tarjoiltiin muutoin kun etanapannun upporasvassa.

Vaikea oli valinta kun tultiin jälkiruokiin, kaikki kuulostivat ihanilta, mutta päädyimme kummatkin syksyn kunniaksi samaan omenaherkkuun.

Omenacrumble oli taivaallinen, mutta sen päällä uuniomenamousse jokseenkin mauton. Onnistunut annos joka tapauksessa ja kroppa kiittää kaloripommista!

Mukava ravintola, kiva lista, hyvä hinta-laatusuhde ja onnistunut palvelu. Voin suositella kyseistä ravintolaa muillekin.