Loman odotusta ja vähän työjuttujakin

En ole lomaihmisiä - tai siis onhan lomailu periaatteessa ihan mukavaa puuhaa ensimmäisen viikon, toisellakin viikolla on  vielä kivaa, kolmannella jo puren kynsiäni ja neljännellä hypin seinille vaikka ohjelmaa olisi ollut miten paljon. Olen aina pitänyt töissäkäymisestä ja olen juuri se ihminen, joka voi sanoa sydämestään "thank good it´s monday".

Tämän kevään puurtamisen jälkeen silti jo odottelen kovasti sitä ensimmäistä lomapätkää ja tänä vuonna tosiaan loma on turvallisesti pätkitty kolmeen kuten aina aikaisemminkin viime kesää lukuun ottamatta. Monet kadehtivat opettajia osin perusteettomastikin pitkistä kesälomista,  minulle se ei olisi syy valita kyseistä ammattia ja todennäköisesti tekisin jotain hommia joka tapauksessa loman aikana. Hyvinhän etenkin nämä kesäviikonloput  täyttyvät nyt jo, kuten viimeksi postasinkin. Ainoastaan ensimmäisellä, juhannusviikolla on tarkoitus rentoutua, eikä tehdä ainakaan suunnitellusti juuri mitään.

Viime kesälomallani aloitin tämän blogin, joka jäi talvella ja keväällä koulukirjoittamisten, esseiden, tutkielmien ja raporttien jalkoihin, mutta nyt on todella mukava taas kirjoitella ihan omaksi huviksi - ehkäpä jopa jonkun muunkin!

Pieni projektin poikanen on vielä kesken töissä, joka hieman vie aikaa. Ravintoloideni vieminen Facebook -maailmaan, sekä someen Instagrammin ja blogin myötä. Se on vienyt yllättävän paljon aikaa ja tulee yhä viemään, mutta samalla on todella mielenkiintoista uppoutua tutkimaan somea yrityksen ja markkinoinnin näkökulmasta.

Onko täällä lukijoillani joitain ajatuksia siitä, mitä haluaisivat seuraamansa ravintolan Facebook sivuilta seurata ja mikä koetaan mielenkiintoiseksi?

Lauantain touhuilua

Huh, melkein jo toivoisi perus työpäivää, että pääsisi lepäämään tästä viikonlopusta! Kasaantui taas ohjelmaa niin paljon tälle päivälle, että Pojan ollessa vielä vahvasti tulossa kipeäksi, jäi puolet tekemättä. Alkuperäinen toive oli osallistua mm;

- BodyPump aamusta
( ei päästy, piti viedä Mies töihin ja aloittaa omat hommat)

- Joulukadun avajaiset, Stockmannin lasten ikkuna, tontut ja Marli kissa
( nähty, hienoa oli)

- Kauppahallin joulun avajaiset ja joulupukki
(upeaa, ei ruuhkaa pukin luona ja ihana tunnelma)

- Vanhan suurtorin  joulumarkkinoiden avaus ja poniajelu
(aika loppui kesken, pitää koettaa uudestaan)

- Paloasemien avointen ovien päivät
(ei ehtinyt, ajettiin ohi ja ihailtiin paloautoja nopeasti)

- Toisen hotellini ravintolassa ulkomyyntipiste glögille, ylöslaitto ja ohjeistus
(ehdittiin, lapset iPhonen seurassa)

- Kauppareissu Sokokselle, uudet tumput kummallekin
(ehditty, ihanan pehmeät Travallen toppahanskat ja kaupan päälle mobiiliedulla ilmaiset super ihanat Espritin vanttuut Tytölle)

- Toisessa hotellissa brunssiperehdytys uudelle työntekijälle
( ehditty, lapset leikkipaikalla)

- Samaisessa paikassa maanantain koristelutalkoita varten muutaman kymmenen piparin koristelu
( ehditty, lapset iPhonen ja iPadin seurassa ja rikkonaisia pipareita mutustellen)

- Huomisia Helsingissä vietettäviä synttäreitä varten nyyttäriperiaattella luvatut cupcaket
( leivottu ja täyte tehty, koristelu huomenna kuvapostauksen kera)

Ei huono, suurin osa ehdittiin tekemään, mutta ny on kyllä naatti olo koko porukalla...

Kaikkea sitä tekeekään työpaikan hyväksi...

Kauppahalli oli niin ihana, että siitä teen oman postauksen!

                                    

Ja ne samispaidat päällä reissussa ;)

Hyvää tekemässä

Tein tänään hyvän teon. Luovutin elämäni ensimmäistä kertaa verta! Osana opiskelujani ja yrityksemme strategiaa olla osana yhteiskuntaa järjestimme työpaikallani yhteistyössä SPR:n kanssa verenluovutustilaisuuden, jossa toimin projektivastaavana. Oli tosi mielenkiintoinen case, tein kutsut, otin ennakkovaraukset, mainostin medialle ja asiakkaillemme, laitoimme sähköpostitusta asiakasrekisteriimme, järjestin tilat ja tarjoilut ja tietysti kävin itse osallistumassa myös.

Jännitti ihan kamalasti, vaikka en pelkää hiukkaakaan verta ja tai neuloja. Rakas mieheni kertoi tietysti varmuuden vuoksi kauhutarinaa viimeisimmästä epäonnistuneesta verenluovutustilanteestaan, jossa neula oli ollut jotenkin huonosti ja aiheutti sietämätöntä kipua! No, kaikki meni kyllä hyvin, nauroin hauskoja ennakkokysymyksiä (tietäisinkö muka, jos mieheni olisi ostanut seksiä maksulliselta naiseltä viimeisen vuoden aikana tai jos hän olisi maannut toisen miehen kanssa?), jännitin hemoglobiiniarvoja (turhaan, 148 riitti hyvin), pyrin näyttää rennolta ja casualilta pedillä maatessani (epäonnistuneesti, jonka kuvituskuvanikin näyttää) ja rupattelin eloisasti SPR tädin kanssa (hermostunutta höpinää, jolla koetin saada ajatukset pois vauhdilla täyttyvistä veripusseista vierelläni).  Lopputulos, vaadittava määrä verta valmiina pelastamaan jopa kolme ihmistä mahdollisesti kuolemalta ja hemmetin hyvä olo itsestäni!

Nyt olisi sitten illan case saada tehdyksi raportti tapahtumasta koulua varten, jotta olisi yksi homma edes vähemmän to do listalla. Saan vasta huomenna kuulla miten tapahtuma sujui lopullisesti, sillä jouduin lähtemään jälleen keskiviikon johtamisen luennoilleni kesken tilaisuutta.

Onkos täällä (veren) luovuttajia joukossa?

Elämyksiä Vanajanlinnassa

Voi kerta kaikkiaan. Itse ikänsä ravintola- ja hotellialalla työskennelleenä on paitsi työnsä puolesta, myös vapaa ajalla tutustunut kohtalaisen kattavasti alan tarjontaan ja siksi onkin sitäkin hienompaa kun odotukset ylittyvät ja saa kokea harvinaisen wau -efektin.

Olimme johtoryhmämme kanssa Hämeenlinnassa upeassa Vanajanlinnassa hiomassa ensi vuoden strategiakirjauksia ja tutustumassa paikan tarjontaan. Saavuimme eilen illalla valitettavan myöhään, pimeässä ja sateessa, mutta mieli kyllä kirkastui mukavasti iltaa pisin.

Huone oli mitä kaunein, kuten muidenkin seurueen jäsenten, uniikkeja ja hyvällä maulla yksityiskohdat miettien. Pahoittelen kuvien laatua, puhelimen kameralla mentiin reissussa taas...

Tänään paistoi jo ihanasti aurinkokin, niin pääsi paremmin ihailemaan huoneen erkkeristä avautuvaa upeaa järvimaisemaa ja puistoa.

Myöhäisestä tulosta huolimatta olin pakannut treenivaatteet mukaan lukiessani siellä olevasta kuntosalista, mutta ihastus oli täydellistä, kun löysin tämän täysinvarustellun, ison laitevalikoiman.

Harvemmin tulee treenatuksi kristallilamppujen alla, mutta näin Vanajanlinnassa! Aamulla oli herätyskello soimassa klo 05.30 ja salille uudestaan, vanha tuttavuuteni crosstrainer ja kaikki laitteet eri lihasryhmille tuli käydyksi läpi  - oli huomattavasti parempi omatunto jatkaa herkuttelua Linnassa...

Meitä hemmoteltiin kunnolla, sillä pomoni oli varannut meille rantasaunan vielä illaksi. Todella harmillista, että meillä oli kollegani kanssa aikaa treenien jälkeen nauttia sen upeasta tarjonnasta vain vajaan tunnin ennen illallista, mutta tuollakin ajalla olimme myytyjä. Kauniit puitteet, mietityt yksityiskohdat ja todella hyvät palvelut ihastuttivat ja yllättivät.

Naisina arvostimme laadukkaita Paul Mitchelin hiustenhoitosarjaa shampoosta hoitoaineeseen ja muotoilutuotteisiin, tunnelmallisia löylytuoksuja ja pehmeitä tyynyjä, vartalovoiteita ja deodorantteja - kaikkea mahdollista, mitä voi toivoa saunomisen yhteyteen. Lisämyyntituotteet oli tyylikkäästi ja myyvästi esillä, löytyi perunalastuja ja juotavia laidasta laitaan - meille riitti tässä kohtaa lasilliset kylmää kuivaa siideriä löylyjen päätteeksi. Tuulisen ja pimeään järveen emme malttaneet tuossa vaiheessa iltaa mennä, mutta lämmöt olivat maittavat ja tuntui nautinnolliselta lämmitellä salilla rääkättyjä lihaksia. Mieleenpainuva osoitus palvelun laadusta oli vastaanoton miellyttävän herran Mersulla tarjoama kyyti muutaman sadan metrin matkalle päälinnasta rantasaunalle illan pimeydessä. 

Illallinen Linnan ravintolassa oli jälleen osoitus paikan laadusta. Meille oli valittu Häme Menu ja sille soveltuvat viinit.  Kokonaisuus oli todella tasapainoinen ja lämmin (vaikka hieman hassu) palvelu tuki illan onnistumista. Tällä kertaa en upeista ruokanautinnoista huolimatta lataa tähän kaikkia kuvia ruokailustamme. Mallia Mika Jokelan, paikan arvostetun chef de cuisinen  taidonnäytteestä on kuitenkin ohessa alkuruuasta, punajuuresta kolmella tapaa Kolatun vuohenjuustomoussen kera. Päälle kaadettiin vielä tarjoilijamme toimesta melkoisen iso annos luomupunajuurivaahtoa.

Yö oli lyhyt pitkäksi venyneen illallisen ja aamun treenien takia, mutta treenien jälkeen nautittu, jälleen kerran, maittava ja laadukas aamiainen antoi mukavan alun päivään. Arvostan kovasti hotelliaamiaisissa pientä yksilöllisyyttä ja laadukkaita raaka-aineita. Vanajanlinnan aamiaiselta löytyi mm brie - juustoa, sopivasti leikkeleitä, rapeat sämpylät, oikein paistetut croissantit, lättyjä ja ihanan tummaa pekonia, sekä upeaa omenatorttua. Kevyttä, eikö? Ainoa miinus tuli haudutetun teen puuttumisesta.

Teimme tiiviisti töitä strategian kimpussa koko päivän. Kokoustilat olivat viihtyisät ja toimivat, mutta syystä tai toisesta kokouspalvelua emme saaneet laisinkaan ja sen puuttuminen hieman hämmensi muuten niin laadukkaassa palvelukokonaisuudessa. Meille ei esitelty tiloja, ei käyty päivän ohjelmaa tai aikoja läpi - emme itse asiassa nähneet siivoojaa lukuun ottamatta ketään kokousosastolla. Ehkäpä päivä oli poikkeuksellinen tai sitten tuo on tapa toimia, vaikea sanoa. 

Kokouslounas oli erinomainen, herkkusuuna erityisesti jälkiruokapöytä ihastutti ja pakotti kaivamaan luotetun iPhonenkin esiin.

Näitä oli pakko maistaa kaikkia

Ja mango bavarois tietysti myös...

Varsinainen kokouspäivämme oli kaunis ja aurinkoinen, käytin lounastaukoa hyväksi ja kävin sulattamassa kakkuja pienellä kuvauslenkillä linnan ympärillä.

Linnan alue on valtavan suuri ja on laajentunut vuosien varrella käsittämään melkoisesti eri kokonaisuuksia. Aika moni tapahtuma varmasti löytää sopivat puitteensa tästä tarjonnasta.

Linnan takapihalta tunnelmia.

Ritari vartioi portaikkoa

Linnassa oli lukuisia yksityiskohtia ja kauniita esineitä

Niin kuin postauksesta voi huomata, olin ihastunut ja nautin olostamme Vanajanlinnan vieraana. Voin lämpimästi suositella paikkaa heille, jotka haluavat jotain erityistä yöpymiseltään, itse ainakin aion mennä sinne toistamiseen rakkaani kanssa - ilman lapsia ehkä kuitenkin.

Lokakuun viimeistä viedään

Lokakuun viimeinen viikko menossa ja hässäkkää taas luvassa - ihan vaan vastapainoksi viime viikon rauhalliselle menolle! 

Huomenna harvinainen arkivapaa ja sen kunniaksi lasten kanssa Helsinkiin tervehtimään pitkästä aikaa rakasta ystävää ja hänen pikkuista tyttöään. Hieman kyllä hirvittää, jos aamulla on vielä tämä paljon kohkattu syysmyrsky päällänsä. Toisaalta ei ole mikään kiire, eikä aikataulu, joten ajellaan vaan rauhallisesti ja pysähdytään matkalla kaikkiin mukaviin taukopaikkoihin niin matka menee oikein mukavasti!

Sitä ennen tytöllä on aamulla 4-vuotis neuvola, hauska nähdä mitä siellä sanotaan meidän äärettömän fiksuksi kuvittelemastamme prinsessasta. Pitkä hän ainakin on!

Keskiviikkona on töissä tuttuun tapaan hässäkkää torstaina tulevan ison asiakkaan tilaisuuden järjestämisessä ja neljän jälkeen alkaa kauppakorkeasta ottamani esimiestyö ja vuorovaikutustaidot -opintojakson ensimmäiset luennot. Todella mielenkiintoisilta vaikuttavat ja siellä meneekin muutama tunti joka keskiviikko ilta tästä joulukuulle saakka, tentit päälle.

Torstaina johdan orkesteria kokousisäntäni kanssa syksyn suurimmassa asiakastapahtumassa, jonne otin ihan tarkoituksella kovaan paikkaan kaksi viimeistä ehdokasta rekrytointiprojektistani antamaan työnäyttöä  - siitä tulee varmasti mielenkiintoista...

Perjantaina aamu alkaa inhokkitapaamisella hammaslääkärin kanssa ja siitä pitkään päivään kuukauden vaihdetta tekemään ja lauantaina jatkamaan aamupäiväksi.

Lauantain kruunaa jo aikaa sitten sovittu brunssi vanhan ystävän kanssa, jonka seurassa pääsen rupattelemaan pitkästä aikaa moneen vuoteen! Luulen, että aika ei tule pitkäksi kyllä siinä kohtaa ja niiden herkkujen parissa.

Sunnuntaina on lapsille pyhitetty päivä, jolloin kehitetään heille mukavinta touhua, olisipa hieno sää, niin pääsisi vaikka ulos touhuamaan pitkästä aikaa.

Johonkin väliin pitäisi ehtiä laittamaan liikunnat taas, tänään tulin juuri kahvakuulailemasta, vaikka nenä vuotaakin jälleen uhkaavasti. Jospa huomenna vielä stadin keikan jälkeen? 

Ja tosiaan, kouluhommat painavat päälle, ihan mielenkiintoinen työ tällä hetkellä meneillään, kehitysprojekti liittyen yrityksen yhteiskuntavastuun kantamiseen ja siihen liittyen olen järjestämässä verenluovutustilaisuutta työpaikallamme. Pitäisi vaan kirjoittaa taustaa ja projektikuvausta, sekä lähettää kutsua medialle ja asiakkaille. 

Tälläistä täällä kuun viimeiselle viikolle ja marraskuun alkuun, mitäs teillä?

Vuosisuunnittelua ja tuskastelua

Se on se aika vuodesta taas, vuosisuunnittelun aika - budjetoinniksi kutsuttu, meillä business planin tekoa. Ei mikään yksinkertainen tehtävä muutoinkaan, yrittää ennustaa tulevan vuoden myyntejä, myynnin rakennetta, keskiostoja, asiakasmääriä, raaka-ainehintojen kehitystä, työvoiman käyttöä, kuluprosentteja jne. Kaksi vuotta englannin kielellä tehneenä se puoli alkoi jo tulla tutuksi, tänä vuonna prosessi on jälleen astetta haastavampaa uuden järjestelmän ansiosta, joka aiheuttaa harmaita hiuksia koko johtoryhmälle.

Haasteet on tehty voitettavaksi ja tämäkin varmasti tästä selviää, mutta tiukat aikataulut, puutteelliset ohjeet, järjestelmän toimimattomuus ja muut kasaantuvat työt tekevät tällä hetkellä työstäni ei niin miellyttävää kuin useimmiten. En missään nimessä kuulu niihin töistä urputtajiin, joita ketuttaa joka aamu mennä siihen paikkaan, josta elantonsa tienaa, päin vastoin - pidän työstäni, roolistani, tiimistäni ja esimiehestäni, kollegat ovat mukavia ja työnkuva mieleinen.

On tainnut tullakin selväksi, että pidän työnteosta ja teen paljon sen eteen, että pääsen eteenpäin urallani ja mieluisiin työtehtäviin. Hyvin harvoin tunnen normaalia suurempaa angstia työtäni kohtaan ja olen lojaali työnantajalleni kuten esimiehen kuuluukin olla, mutta pientä kapinahenkeä ja sisäistä nurinaa on kyllä nyt ilmassa. Luulenpa, että pahenee vielä, kun deadline lähestyy ensi yönä...

Mutta näin tällä kertaa -  ensi viikolla taas helpottaa! Työn iloa kaikille =)

Ruokamessuilla

Vihdoin se alkaa olla paketissa, tämän vuoden yksi isoimmista markkinointi ponnistuksistamme, osastomme Turun Ruokamessuilla ja ensi viikolla on aika katsoa miten sadat ja jopa tuhannet kontaktoinnit onnistuivat. Ensitunnelmat ainakin ovat loistavat! Oletteko jo käyneet? Huomenna vielä ehtii.

Keittiömestarimme taidonnäytteitä kahvilastamme

Olen vielä toipilas, joten osastollamme asiakaspalvelussa en rohjennut viettää aikaa, mutta kävin sekä perjantaina, että lauantaina starttaamassa päivän, sunnuntaina olen menossa purkamaan messuosastoa. Lapsetkin on tarkoitus ottaa mukaan, siellä kun on melkoisen mukavan näköinen leikkipaikka leikkitäteineen, sekä mm piparinkoristelua ja Myyrän vierailua ohjelmassa.

Tässä meidän osastoamme

Itsekin ehdin kiertelemään messuilla jonkin verran, sekä tietysti myös Kirjamessujen puolella samassa yhteydessä. Turun Ruokamessut eivät ole lähellekään saman laajuiset, kuin Helsingissä vastaavat, puhumattakaan ammattilaispäivistä, mutta ihan kivoja standyjä oli kuitenkin tutkittavana.

Taivaallisen hyviä suklaalla kuorrutettuja hedelmiä! Mutta hei, mikä pettymys kun ostin kookoksen palan ja siinä oli kuori jäljellä, miten sitä oli oikein tarkoitus syödä???

Italialaisten herkullisia tarjoamuksia, mietin, mutta en langennut tällä kertaa

Sen sijaan pala upeaa, voimakasta Gorgonzolaa oli pakko ostaa

Ranskalaisten boulangerie levitti taivaallisia tuoksuja koko messuhalliin

Tähän lankesin, Fazerin käsintehtyjä konvehteja lähti mukaan

Viisi suussa sulavaa, ihanaa maistiaista ja esimakua tulevasta koetuksen ajasta, joulunajan konvehtitaivaasta

Kaupan päälle uutuus maistiainen, oli muuten todella hyvä, onko jo teille tuttu?

Oi jos olisin saanut nämä taivaallisen kauniit ja vähintään yhtä ihanan makuiset CupCaket ehjinä kotiin... Pakko kuitenkin laittaa kuva näinkin kärsineenä, sillä ikinä elämässäni en ole syönyt yhtä hyvän makuisia lajinsa edustajia, puhumattakaan kauneudesta. Nyt ymmärrän sen suuren kohkaamisen CupCakesta - en vain ole koskaan saanut maistaa yhtä hyviä, joten en ole aiemmin osannut tuotetta nostaa yhtä korkealle arvostuksessani, nytpä tiedän.

Tytölle tietysti vaaleanpunainen, mansikka-valkosuklaa, Poika valitsi minttu-tummasuklaan ja äidille jäi sitten tuo kevyistä kevyin kinuskiunelma... Olette joku ehkä kuulleetkin näistä Pink Vanillan luomuksista Uudessakaupungissa, käykäähän kurkkaamassa blogia täältä. Koskahan sitä olisi asiaa Uuteenkaupunkiin?

Kirjamessujen puolelta kävin ostamassa pakolliset Jalavan superedulliset Fantasia uutuudet, tällä kertaa kaksi kokonaista sarjaa Forgotten Realmsia - ai kun löytäisi aikaa jostain lukea kanssa. Aihe jota en ole kerta kaikkiaan ehtinyt vielä sivuta blogissani, olen kirjatoukka ja ahmin kirjoja 100 sivun tuntivauhdilla hyvinkin kaikkiruokaisesti, mutta fantasia on lähinnä sydäntäni. Nyt olen vain luvannut itselleni lukea ensin tarpeelliset koulukirjat ennen viihdettä. Ei hyviä kirjoja siis lähimpään vuoteen luvassa, huoh.

Melkein meinasi unohtua. Kirjamessujen usein unohduksiin jäävällä lasten puolella oli Mukelomestan osasto, jossa oli 70% alennuksella poistuvia Kinderit -juhlavaatteita, sekä reiluilla alennuksilla Reiman, Travallen ja Tintun tuotteita. Tämä ihana, aika perinteinen juhlamekko oli pakko ostaa Tytölle, niin edullisesti kun sai. Samaan pakettiin lähtii niin ikään Kinderitin kaunis pitkähihainen kauluspusero, jollaista olen etsinyt mekkojen alle, yhteensä 23€ joten hyvä ostos mielestäni.

Johtajuuden haasteita

Töissä on ollut kaksi päivää erityisen haastavaa ja olen joutunut pohtimaan todella vaikeita asioita. Miten suhtautua poikkeuksellisen emotionaalisesti raskaaseen henkilöstöä koskevaan uutiseen, jonka vaikutus on myös rationalisesti ajatellen jokseenkin merkittävä koko työyhteisölle ja ennen kaikkea toiminnan pyörittämiselle.

En ole välttämättä se kaikkein tyypillisin naisjohtaja, jonka vahvuuksiin kuuluu perinteisesti työntekijän tukeminen ja rohkaiseminen, sekä tunteiden huomioon ottaminen, pikemminkin kaikissa minulle tehdyissä testeissä on korostunut miesjohtajille tyypillisemmät ominaisuudet, kuten voitontahto, eteenpäin pyrkiminen ja aikaansaavuus. Tiedän, tässä oli karkeaa yleistystä ja kapeakatseisuutta, mutta noin kärjistetysti. Joka tapauksessa, vaikka välitän syvästi tiimistäni, en aina osaa sitä ilmaista ja voin tahtomattanikin vaikuttaa jokseenkin kovalta ja tulosorientoituneelta.

Kun vastaan tulee näinkin vaikea asia, kun nyt on kyseessä, olen joutunut jokseenkin ristiriitaisten tunteiden valtaan. Missä kohtaa tulee ajatella työyhteisön ja organisaation parasta yksilön kustannuksella, miten tukea tiimin jäsentä ja samalla varmistaa, että koko muu tiimi ei joudu kärsimään ja business ei kärsi? Miten toimia, kun vastakkain on myös oman johtajuuden ja ajankäytön haasteet ja vastuunjako osaaville ihmisille ja yksilön tahtotila toimia tehtävissä, jotka eivät hänelle enää sovellu.

Miten suhtautua kuolemaan ja tiimin jäsenen kuolemanpelkoon.

Minulle johtajuus on ollut melko suoraviivaista ja jopa yksinkertaista suurimman osan elämästäni. Sain ensimmäisen vastuullisen tehtäväni 21 vuotiaana, 3 vuotta työelämässä olleena, siitä lähtien olen pyrkinyt hoitamaan kulloisenkin pestini parhaani mukaan, aina kulloisenkin organisaation arvot sisäistäen. Olen edennyt urallani olemalla esimerkillinen ja tekemällä sinnikkäästi töitä minulle ja tiimilleni asetettujen tavoitteiden eteen, lähes poikkeuksetta siinä myös onnistuen. Hoidan useita asioita samanaikaisesti ja olen luova ratkaisemaan ongelmia.

Mutta koskaan ennen en ole joutunut miettimään mitä sanoa ihmiselle, joka itkee edessäni ja sanoo pelkäävänsä edessä olevaa kuolemaa, samanaikaisesti itse miettien miten ihmeessä tulee ratkomaan tulevat  miehitysongelmat, vastuujaot, rekrytoinnit ja kaiken muun operaatioiden kannalta merkittävän.

Miten ihanaa tulla kotiin Miehen ja lasten luo, jotka ovat viettäneet tuiki tavallista, arjen vapaapäivää yhdessä ja paneutua hetkeksi ongelmiin, kuten kuka saa näyttää äidille kirpparilta ostetun Maija Mehiläinen DVD:n ja kuka saa auton huomenna...

Kuva: Juha Sompinmäki

Parantelua

Sitkeää on. Tämä flunssa, joka on ollut oikein voimalla päällä tämän viikon. Treenit ovat jääneet väliin, jouduin jopa ottamaan töistä yhden päivän sairaslomaa, mutta sain sentään hommat hoidetuksi kotoa käsin kohtuulliseen kuntoon.

Perjantaina oli aivan lystit henkilökuntapippalot, taisin vaan olla ylioptimistinen, miten rennot mökkeilyt saunomisineen, mölkkyilyneen ja grillaamisineen olisivat yksinkertaiset järjestää. Ensinäkin osallistujamäärä yllätti ja saimme mukaan lähes koko porukan, 40 henkeä ja pitihän sitä sitten ostaa makkaran lisäksi patonkia ja levitteitä ja salaatteja ja karkkia, tarjoilukulhot ja astiat, juomaksi olutta, viiniä ja siideriä, alkoholittomat juomat ja palkinnot kisoihin. Tarpeeksi pelejä tälle porukalle ja ryhmäjakoa, sääntöjen miettimistä ja ohjeistamista, vastuunjakamista grillimestareineen ja loppusiivouksen tarkastajineen ym. Siinä menikin koko perheen kanssa yhdessäoloon tarkoitettu vapaapäivän aamu, mutta kaikki saatiin kunnialla hoidetuksi ja hetken ehdin sentään viettämään lasten kanssakin. Mitä sitä ei tekisi tiiminsä vuoksi, tekevät meillä erinomaista työtä ja haluan toteuttaa  omaa mottoani "vaadin paljon mutta myös annan" ja palkitsen hyvistä suorituksista. Toivottavasti porukat viihtyivät!

Kampaaja oli aamulla ja voi mikä pettymys! Ostin diilin, jolla sai 30 eurolla leikkauksen ja kulmien, sekä ripsien värjäyksen. En halunnut värjäyksiä, sillä omistan luonnostani mustat karvat itsekin, mutta pidin tarjousta muutenkin hyvänä. Harmi kyllä paikka tai kampaajani ei todellakaan ollut hyvä, harvoin olen ollut noin pettynyt. Kävin  Ferrerassa ja kun kävin myöhemmin heidän sivuillaan, leikkaushan olisi itse asiassa maksanut minulla vähemmän kuin tuo diili oli, se kun kesti vaivaiset 17 minuuttia ja hyvä jos jotain napsaisi sieltä täältä. Annoin kampaajalle vapaat kädet kehittää vaikka jotain uutta, mutta mitä vielä, suuremmin puhumatta alkoi saksimaan ja leikkasi aivan pikkuisen ja tasan samaan muotoon, mitä aiemmin. Pyyh, harmittaa, enkä siinä kiireessä jäänyt sitten asiasta valittamaankaan, kun näytti selvästi siltä, että asiantuntemusta ja osaamista ei löytynyt. No, koetan elää tämän kanssa hetken ja katson sitten mitä seuraavaksi, nämä luonnonkiharat hiukset ovat maailman vaikeimmat ylipitkinä...

Tänään lauantaina olisi tarkoitus käydä nopeasti taas kurkkaamassa miten paljon on hylly uudella kirppiksellä tyhjentynyt, torstaina pikakäynnillä katsoin tilityksen, 95 euroa oli tullut ja hyvin olivat mm lelut ja talvikengät liikkuneet. Tein myös varsinaiset löydöt ja olen melkoisen tyytyväinen itsekin, ostin elämäni ensimmäisen toppapuvun talven liikkumisia varten (15 € + 7 €) ja uudet, lyhyemmät sauvat (5 €), kaupasta nappasin vielä Fastin kehuttua proteiini puddingia herkkuhimoon. Arvatkaa miten "uudeksi" tunsin itseni? Kyllä niin paljon tekee mieli lähteä vielä vetämään tänään edes yksi treeni, mutta kaipa se olisi pakko vielä antaa kehon levätä.

Viikonloppufiiliksin

Loppuihan se viikko arjen osalta!

Jeah, sain tehdyksi suurimman osan to do listan hommista, nostin töissä uuden upean tiimiläisen vastuutehtäviin, joista menetin yhden luottopelaajan viime viikolla, emännöin onnistuneesti asiakasiltaa eilen ja herkuttelin keittiöpäällikköni upeista antimista, koulutehtävät menivät hieman eteenpäin ja sain tänään uuden kirppispöydän onnistuneesti pystyyn - ekat tuotteetkin jo myydyksi. Kaiken kaikkiaan kohtuullisen mukava viikko kuitenkin tähän asti!

Mikä upeinta, tavanomaisen viikonlopun sijasta, jolloin vietän lasten kanssa kolmestaan nollaten kotosalla, luvassa on tänään (kello on niin pirusti taas)  kovasti odottamamme rapujuhlat kahden ystäväpariskunnan kanssa ja sunnuntaina perheohjelmaa Turun päivän aktiviteettien muodossa. Lapsille on järjestetty ihka ensimmäinen kummiyökylä, eli Tyttö menee omien kummiensa (Miehen nuorempi sisko ja hänen miehensä)  luo ja Poika omien kummiensa (Miehen vanhempi sisko ja serkkupoika) luo. Tämä on vähintään yhtä odotettu ja hehkutettu tapahtuma, kuin vanhempien herkutteluilta suomalaisten rapujen ja laatuviinien, sekä hauskan seuran merkeissä.

Haastetta riittää siinä kohtaa, että onnistuu tasapainoittamaan kohtuullisen kostean aikuisten illan niin, että sunnuntaina on pirteässä kunnossa osallistumaan kirppistelyyn luvatussa naisporukassa, osallistua Itämeren hyväksi järjestettävään Ankkaralliin Aurajoella, Heikinmarkkinoille kauppatorilla ja Turun päivän ilotulitukseen vielä illalla. Siinä välissä olisi kiva tutustua uuteen BodyBalance -jumppaan, joka tulee uutena käyttämäni mainion liikuntakeskuksen Mooodin valikoimaan. Ruuhkaa piisaa siis, mutta mukavaa sellaista!

Upeaa viikonloppua kaikille, huomenna jos ehdin - postausta ihanista tämän päivän kirppislöydöistä ;)

Asiat kasaantuvat

Niinhän ne aina tekevät. Ensin luulet, että sulla on homma hallussa ja yhtä äkkiä huomaat, että olet venyttänyt kaikki takarajat samaan sumaan ja hommaa pukkaa kaikilla saroilla...

Vielä viime viikon alussa sähköpostin to do lista oli vain parinkymmenen viestin mittainen ja viikon suunnitelmat selvät, nyt se on lähemmäs sataa. Ja se on kiitos useamman takaiskun, johon kuului tavallista haastavampi tehtävänanto uuden projektin valmistelun suhteen (joka vei aikaa kaksi kertaa aiottua enemmän), kaksi päällekkäistä sairaslomaa tiimissä ja niiden töiden uudelleenjärjestely useammalta päivältä, johtoryhmässä perjantain koko päivän kestäneessä palaverissa tulleet uudet velvoitteet markkinoinnin osalta, tavallista haastavamman työvuorolistan loppuun saattaminen ja tietysti uuden brunssin tuotteistus, materiaalin teko ja lanseeraaminen tänään ja siellä avajaisissa edustaminen. Sokerina pohjalla ensiarvoisen tärkeän tiimiläisen irtisanoutuminen eilen illalla ja siitä johtuva tuska ja vimmattu miettiminen jatkotoimenpiteistä ja vastuiden jakamisista.

Maanantaina olisi syyskauden ensimmäinen koulupäivä, johon olin vakaasti aikeissa mennä. Aloitin viime syksynä ylemmän ammattikorkeakoulun opinnot ja olen ihan hyvässä vauhdissa, ei millään haluaisi jättää kursseja tässä kohtaa käymättä, mutta olin aivan totaalisesti unohtanut tehdä lähipäiville valmistavan ennakkotehtävän. Lisäksi pitäisi valmistella presentaatio kahdelle opiskelijaryhmälle, jotka treffaan maanantaina ruokatauollani, jolloin alustan heille projektityön koskien lokakuun alussa pidettävien kirja- ja ruokamessujen osastoamme. Olen saamassa restonomi- ja tradenomiopiskelijoilta kaivattua apua ja ideoita ravintoloideni messuosaston ja sen sisällön toteutukseen, sitä odotan tosi innolla!

Tämä ei ole ollut niitä parhaimpia viikkoja. Kuulemma tänään on ollut kaunis päivä, mutta koska menin aamulla klo 06 töihin ja palasin sieltä  tukka putkella hakemaan lapsia päivähoidosta vasta jokin aikaa sitten (iskä oli niiden kanssa aamupäivän - älkäähän huolehtiko) ei siitä ole juurikaan päässyt nauttimaan. Lapset nukahtivat ja nyt istun koneella miettimässä teenkö maanantaiksi tehtävät raportit vielä nyt illalla, vai pilaanko huomisen vapaapäiväni niillä. Kone ja tulevan kirppispöydän tavaroiden hinnoittelu houkuttelisi paljon enemmän, mutta niiden kanssa olen kyllä nysvännyt jo useamman päivän, kun muutakin järkevää olisi voinut tehdä. Koskahan sitä oppisi tekemään jotain etukäteen?

Kiitos Nikka ihanasta Pomp de Luxin hatusta! Tyttömme voitti sen hänen blogi arvonnassaan :)

Reipasta menoa

Alkuviikko on aloitettu rauhallisesti niin töiden, kuin vapaa-ajan merkeissäkin, mitä nyt lihakset huutavat hoosiannaa maanantain kahvakuulailun ja tämän päivän aamulenkin jälkeen. Ruokailutkin ovat sujuneet suunnitellusti ja terveellisesti, tosin ruoka on yhä liian suolaista ja makeanhimo on melkoinen.

Yksi lempiannoksistani, kevyesti paistettua kylmäsavulohta ja kurkkutomaattisalsaa

Töissä on ollut tyyntä ennen myrskyä - mentaliteettia, kun syksy ja talvikausi vasta alkaa ja monet asiat ovat käynnistymässä, mutta eivät vielä vauhdissa.  Huomenna olisi tarkoitus lähteä keväällä palkinnoksi hyvästä työstä ansaittuun virkistysiltaan muun johtoryhmän kanssa. Luvassa on illallista ja teatteria, Linnateatterin Peep Show, joka toivottavasti on parepi kuin edellinen saman teatterin näytelmä, jota olimme katsomassa. Aamupäivän töiden jälkeen ennen teatteria ohjelmassa on liikuntaosuus työpaikan kuntosalilla (jestas mikä määrä tavaraa pitää olla mukana; työvaatteet, treenivaatteet, suihkuvermeet, meikit ja ilta asuste!) ja teatterin jälkeen nopsaan nukkumaan, aamulla 6:35 pitäisi olla virkeänä junassa kohti Helsinkiä.

Olen saanut kunnian edustaa aluettani East & West organisaatiossani uuden järjestelmän "ambassador :ina" ja superuserina auttaen muita alueen esimiehiä syyskuussa tehtävässä käyttöönotossa. Torstai ja perjantai menee käyttäjäkoulutuksessa ja odotan sitä kyllä innolla - ensimmäisten e-learning sessioiden mukaan järjestelmä on tervetullut lisä esimiesten työkalupakkiin ja selvä apu johtamiseen. Kaiken lisäksi näen rakasta ystävääni torstai illalla ja pääsen toivottavasti nauttimaan pääkaupunkiseudun  kattavasta ravintolatarjonnasta siinä sivussa. Jep, ja ne liikunnat pitäisi ehtiä hoitaa nekin hotellin kuntosalin juoksumatolla...

Lauantaina on aamusta Body Pumpin jälkeen odotettu meno lasten kanssa Liedossa järjestettävään Perhepäivä maatilalla - tapahtumaan. Luvassa mm traktorisafaria, poniratsastusta, polkutraktoriformuloita ja mikä hienointa, ihka oikeita kotielämiä lasten ihasteltavaksi- ai miten niin kaupunkilaiset!

Sunnuntaina lähdetään katsomaan Turun Messuja, suomen suurimmaksi yleisömessutapahtumaksi mainostettua hurlumheitä ja illaksi pitäisi vielä riittää virtaa ekaan potkunyrkkeilytuntiin.

(Olen aivan koukussa näihin fitness sitaatteihin...)

Tosi mukava viikko tulossa, olen aivan innoissani! Valtavan ihanaa loppuviikkoa teille myös :)

Arjessa ollaan

Tänään oli kauan odotettu ensimmäinen tarhapäivä ja paluu arkeen. Jo hyvissä ajoin ennen lähtöä Tyttö ja Poika olivat vaatteet päällä ja reput selässä valmiina päivään - puhutaan siis aamusta ENNEN klo 07...

Lasten tarhavaatteiden miettiminen oli lähes yhtä haastavaa, kuin äidin edellisen päivän työvaatekriisi. Vaatetta, joka sopii 17 asteen vesisateeseen ja 22 asteen puolipilviseen, ulos hiekkaan ja sisälle askarteluihin, siistit, muttei liian hienot. Laitetaanko sukat? Kurasaappaat vai lenkkarit?

Tämä ei näytä tulevan koskaan helpoksi, etenkään kun ei olla vielä siellä välikausi/toppapukuakselilla.

Arkeen päästiin sitten päivän kuluessa tosiaan. Tarhatossut unohtuivat kotiin, töissä oli niin kiire ettei syödä ehtinyt ja lapset haettiin viisi minuuttia sovitusta ajasta myöhässä Miehen toimesta - äiti teki toisen työpäivän kellonympäri putkeen ja tuli kyydillä kotiin viettämään lasten kanssa laatuaikaa puoli tuntia ennen heidän nukkumaan menoaan.

Onneksi kuukaudenvaihde on vain kerran kuukaudessa - loppukuu menee siitä toipuessa ja seuraavaa kauhulla odottaessa.

Ihanaa elokuun ensimmäistä ja aurinkoisia loppukesän päiviä kaikille lukijoilleni! ♥

Shoppailua ensimmäisen työpäivän kunniaksi

Ensimmäinen työpäivä - kellon ympäri luonnollisesti - ohi ja sen jälkeen ehti juosta vielä kaupan kautta shoppailemaan pari uutta paitaa töiden aloituksen kunniaksi.

Aamulla nimittäin oli tuskallinen eimullaoomitäänpäällelaitettavaa -hetki, joka ei millään meinannut päättyä. Tuloksena nyt on pakko laittaa vaan joku paita tai myöhästyn -asu, joka päällä oli koko päivän epämukava olo. Tiedätte sen fiiliksen, kun joka puolelta kinnaa tai roikkuu ja loppupäivästä olo on jo uskomattoman tuskainen. No, joka tapauksessa, kotosalla odotti jo perhe malttamattomana, joten aikaa ei ollut suuremmin kierrellä ja siksi nappasin kolme paitaa H&M:ltä mukaani sen suuremmin kokeilematta tarkoituksena palauttaa ei sopivat.

Hassua, en ole ostanut paljon uusia vaatteita tähän kaventuneeseen kroppaani, enkä oikein vielä tiedä mikä malli sopii ja mikä koko - en ole halunnut hankkia tähän väliin kovasti vaatekaappiin uutta, jos kuitenkin projekti elämäntapamuutos tuottaa tulosta ja pääsen tavoitteisiini.

Siksi olikin mukava yllätys mahduttaa päälle s-koon vaatteita ja niin, että on oikeasti hankala päättää palauttaakko jonkun vaatteen vai pitääkkö kaikki, näyttivät nimittäin ihan mukavilta vai mitä mieltä olette?

Valkoisena ja vähän pidempänä

Helmiäisharmaa, hieman kiiltoa

Tumma luumu

Pitää miettiä, eipä nämä juuri paljon maksaneetkan, vaikka sitten pitäisi kaikki. Menevät talvella hyvin pitkän mustan jakun kanssa, se kun on pääasiallinen työasu kuitenkin.

Oli tosi mukava työpäivä ja kiva nähdä työkavereita, huomenna olisi sitten lasten jo kovasti odottama syksyn ensimmäinen tarhapäivä. Huomaa, että koko perhe on jo valmis jättämään kesälomailut taakseen (malliesimerkki siitä, että minusta ei kotiäitiä saa); kesän alussa uhkailuna lapsille toimi "jos nyt et ole kiltisti vien sinut tarhaan" ja nyt loppukesästä " jos nyt et ole kiltisti et pääse tarhaan"....

Töihin paluuta odottaen - ja kirppistellen

Kyllä, pidän työstäni ja odotan jo innolla huomista työpäivää. Loma on ollut huippukiva ja olen oikeasti päässyt rentoutumaan ja saanut akkuja ladatuksi, sekä nauttinut ajasta lasten ja Miehen kanssa, mutta aikansa kutakin. Kolme viikkoa lomaa olisi riittänyt hyvin, pitää miettiä tarkkaan ensi kesän lomia ja niiden pilkkomista niin että se on järkevää.

Tänään laitoin puhelimeeni sähköpostin takaisin päälle ja lueskelin postia - vastailinkin sitä mukaa kun sitä piipitti tulemaan ja aloin jo suunnittelemaan loppuviikon duuneja. Kuukaudenvaihde on meillä aina valtava ruljanssi, joten jo lomani laittaessani tähän kohtaan, tiesin ettei paluusta tule ihan niitä kevyimpiä kun hyppään suoraan mukaan. Toisaalta, ei sitä kukaan muukaan osaa tehdä, sijaisenikaan, joten eipä juuri ollut vaihtoehtoja.

Hyvillä mielin silti huomenna takaisin, kerran viikossa vastuualueeni asiat pintapuolisesti tsekattuani läpi loman näyttää siltä, että mitään valtavia murheita ei ole tiedossa ja homma on hanskassa, paremmassakin, jota alun alkaen epäilin.

Kotosalla toinen vesisadepäivä meni vähän nopeammin kuin eilinen, Mies yllätti töistä tullessaan ja innostui ehdotuksestani lähteä pikaiselle kirppiskierrokselle, joten pääsin lempipuuhaani! Miehelle tyypilliseen tapaan kierroksesta tosiaan tuli pikainen - minun makuuni ainakin, itse viihtyisin kääntelemässä pinoja tunti tolkulla, mutta hyviä löytöjä saatiin kuitenkin.

Ensimmäinen kohteemme, pettämätön Pikku Siili, Turun ehdottomasti paras lastenkirppis oli antoisa ja sieltä löysimme muutaman ihanan jutun perusvaatteiden lisäksi.

Tämä Pojalle tarharepuksi ostettu suloinen Domo -reppu vei vallan sydämeni ja Pojan myös! Tuo hahmo on meillä Suomessa tuntemattomampi, kotimaassaan Japanin televisiokanavan maskotti vuodelta 1998 on jo ilmiö ja myös muualla Euroopassa omine manga sarjakuvineen, YouTube pätkineen ja kotisivuineen (jos kiinnostaa, löydät ne täältä). Repun hinta, 9 euroa oli mielestäni todella kohtuullinen, enemmänkin olisi voinut pulittaa!

Pidin myös todella paljon tästä Mayoralin tunikasta, joka oli valtavan pehmeä sisältä. Hieman iso se oli Tytölle, mutta tunika saakin olla. 8 euron hinta ei ollut paha, etenkin kun se oli uutta vastaavassa kunnossa. Talvea odotellessa...

Seuraava paikkamme oli perinteinen - se isoin Turussa - naapurissa sijaitseva Kirppis Center, jossa jaksaa pyöriä vain määräänsä verran, etenkin kahden ylivilkkaan taaperon kanssa. Pikaisellakin kierroksella löysin kivat työkengät 7 eurolla, joihin olin tosi tyytyväinen. Kauniin malliset ja hyvin tuntuiset jalassa.

Ehdimme vielä käydä omilla kulmillammekin, Lietoon keväällä avatussa Liedon Kirppiksessä, jossa kangerrellaan vielä avauksen kanssa - asiakaskuntaa etsien. Meilläkin oli siellä pöytä heti avauksesta muutaman viikon, mutta aika nihkeästi kävi kauppa. Itse olen sieltä kuitenkin löytänyt joka kerta valtavan edullisesti lapsille tavaraa ja vaatetta. Nytkin oli monessa pöydässä -50% ja sieltä kaivoin Pojalle hienot valkoiset lenkkarit, itselleni toisetkin avokkaat, Tytölle ulkohousut ja nämä valtavan suloiset, retrot nahkahansikkaat pojalle, yhteensä 4,50!

Antoisa kierros siis ja lystiä kuten aina!