Talvilomalla

Talviloman ensimmäinen päivä vietetty lasten kanssa laiskotellen ja tasan mitään järkevää tekemättä. Eikö sen näin pitäisikin mennä?

No, huomisesta lähtien tiukkaa opinnäytetyön tekemistä ja työsähköpostikin pitäisi sulkea piippaamasta. Tänään vielä purin sairaslomaviikon työsumaa ja välitin viestejä eteenpäin, nyt taitaa olla aika hiljentää se ja oikeasti pitää taukoa. Se on yllättävän vaikeaa, niin kuin etenkin useimmat esimiehet tietävät ja silloin erityisesti kun ohjelmassa ei ole erityistä irtautumista arjesta. Meillä on mies myös lomalla, mutta otti koko viikoksi töitä ammattikoulusta ohjaajan pestinä, joten ei voida perheenkään tehdä mitään. Jotta saan koulutöitä tehdyksi muulloinkin kun oman terveyteni kustannuksella keskellä yötä, laitoimme myös lapset pariksi päiväksi tarhaan ja koetan käyttää ajan tehokkaasti kirjoittamiseen ja taustatiedon tutkimiseen.

Muutakin pientä on sentään ohjelmassa, hammaslääkäriä ja kaluston uusimista, työelämäseminaaria ja panelistina oloa, Gastro messuja Helsingissä ja veljen vaimokkeen 40- vuotispippaloita. Eli ihan tyhjänpanttina ei sentään tarvitse olla :)

Hieno talvisääkin osui sattumalta talviloman kunniaksi, hiihtämään en sentään ala - inhokkilajejani- mutta ajatus on vetää viiden treenin viikko loman kunniaksi. Huomenna Les Mills BodyPump, keskiviikkona kahvakuulailua, torstaina juoksua aamusta ja BodyPumppia illalla, lauantaina aamusta vielä sitä samaa tai sitten kuntosalia ja aerobista juoksumatolla. Kahtotaan!

Auringonvalo ja jäiset koristelut kasveissa piristivät tänään mielialaa ja innostivat kaivamaan kameraakin pitkästä aikaa esiin.

Harrastuksia, onko niitä?

Ruuhkavuosia eletään, se kai on tullut selväksi, mutta osa on kyllä ihan itse aiheutettua. Downshiftaus ja turhan karsiminen ovat olleet tässä hektisessä nykyajan elämäntavassa muotisanoja jo jonkin aikaa, mutta kyllähän sitä ihan terveellä maalaisjärjelläkin tajuaa, että aktiviteetteja  karsimalla meno rauhoittuu, eikö?

On kai tullut jo jokseenkin selväksi, että itse pidän siitä, kun on menoa ja meininkiä. Olen ihan itse, vapaaehtoisesti hakeutunut haastavaan työhön, jossa olen pysynyt uraani rakentaen myös lasten saamisen myötä. Opiskelen ja kehitän itseäni, haluan myös luonnollisesti panostaa laatuaikaan lasten kanssa rakastani unohtamatta. Elämäntaparemontin myötä olen rutistanut aikatauluihin liikunnan, jota saisi olla enemmänkin ja myös lapset alkavat harrastamaan pikku hiljaa, tyttö jo balettia.

Sepä se, harrastukset siinä mielessä kun ne käsitetään opiskelun ja liikunnan ulkopuolisiksi tekemisiksi ovat kyllä jääneet itseltä aivan paitsioon. Sanotaan aina, että ei pitäisi unohtaa itseään ja antaa aikaa myös omille harrastuksille, mutta kuinka itsekäs saa olla jos jo laittaa valtavasti aikaansa haastavaan työhön ja opiskeluun? Sanotaan, että kun jokainen perheenjäsen on tyytyväinen, myös perhe-elämä on parhaimmillaan, mutta kompromisseja joutuu väkisinkin tekemään.

Mitä sitten haluaisin harrastaa? Lukeminen on ollut aina itselle tosi tärkeää, olen koko ikäni lukenut hyvin monipuolisesti kaikkea mahdollista ja kerännyt itselleni varsin mukavan oman kirjastollisen kirjojakin. Olen kaikkiruokainen kirjojen suhteen, vaikka kuten jo jossain kohtaa kerroinkin, olen aivan mahdoton Fantasia -kirjallisuuden ystävä. Jotenkin vaan siinä lohikäärmeiden ja haltijoiden maailmassa pääsee niin kauas pois tästä menosta ja saa uppoutua loppujen lopuksi aika yksinkertaisiin hyvän ja pahan välisiin ikuisiin taisteluihin. Löytyy kirjoista dekkareita, kauhua, romantiikkaa, historiaa, klassikoita ja eeppisiä tarinoitakin, kaikki käy. Ikävä kyllä aika tarkkaan lasten syntymän jälkeen lukeminen on vähentynyt radikaalisti, vaikka välillä sille raivaankin kalenteristani aikaa. 

Nyt olen tietoisesti päättänyt olla lukematta viihdettä niin kauan, kuin opiskeluja on jäljellä - kolme kuukautta siis enää! Sitten taidan aloittaa jonkun lempisarjoistani uusiksi, vaikkapa jo monikymmenpäinen R.A. Salvatoren Forgotten Realms, joista on vielä muutama viimeisin trilogia hyllyssä lukematta. Olen uskomattoman nopea lukemaan, mistä on etua opiskeluissa, mutta haittaa viihdelukemisessa. Vajaa 300 sivua tuntuu aivan turhalta kun hotkaisee sen illassa, mitä pidempi kirja/sarja sen parempi!

Onko se harrastusta vai ajankäyttöä, siitä voidaan olla eri mieltä, mutta leffat ovat aika kovassa kulutuksessa meillä yhteisesti miehen kanssa. Käymme usein leffateatterissa ja sitäkin useimmin vietämme iltaa leffan parissa kotosalla. Mikä sen parempaa ajatusten nollaamista ja aika usein meno valikoituukin juuri sen keveyden ja helposti nautittavuuden mukaan. 

Kun kysytään harrastuksista mietin aina mitä vastata. Pitäisi kuulostaa ainakin CV:ssä dynaamiselta, luovalta ja intellektuellilta. Olisi hienoa olla luova, omaperäinen ja aikaansaava, mutta kaikki kädentaidot ovat poissuljettuja - nimimerkki käsitöitä syvästi vihaava ja puutöitä pelkäävä. Joogat ja muut ihanat retriittimeiningit saavat kylmät väreet, vaikka kai siihen pysähtyneisyyteenkin voisi oppia. Luonto, metsä ja kaikki ulkoilma-aktiviteetteihin liittyvä on sekin minulle vierasta, olen juuri se etelänmies joka huitoo tuskassa kaikkia ötököitä ympäriltään ja vihaa päämäärätöntä tarpomista risukossa. 

Sisustus on mukavaa puuhaa, mutta en omaa sellaista silmää, että loihtisin pikkurahalla kaikkea ihanuuksia kämppäämme, sitä paitsi pidän loppujen lopuksi aika askeettisesta tyylistä ilman turhia hörhöilyjä. Ihan varmasti jos kapitaa olisi pikkuisen enemmän, tästäkin voisi olla harrastukseksi asti puuhaa, kuin myös lasten vaatettaminen ja ihanuuksien löytäminen. Sama pätee matkailuun, olisihan se kiva harrastus, kun olisi rahaa ja aikaisemmin sitä tulikin tehdyksi. Eiköhän sitten taas tule lähdetyksi kun tilanne tasoittuu.

Kirppistely on varmasti harrastus siinä missä tarpeellisuuksien etsimistäkin. Kyllä nykyään lähdetään kuitenkin kirppistelemään ihan vaan ajanvietteeksi. Se on hieno tunne, kun törmää johonkin upeaan, olkoon se sitten vaate, esine tai kirja. Pidän myös siitä kiertelystä ja toisten tavaroiden ihmettelystä, välillä kauhistelustakin. Joskus nuorempana keräsin jääkiekkokeräilykortteja, nykyään keräilykään ei enää ole harrastus jos ei tuota kirjaston keräämistä lasketa.

Ja siihen onkin hyvä lopettaa tämä postaus, kuten naamakirjassa jo ystävilleni hehkutinkin, tällä viikolla toteutui yksi valtavan iso haave. Ostimme mieheni kanssa koko ikäni toivomani Boknäs kirjahyllyt rakkaille kirjoilleni! Saimme ne järkevään hintaan käytettyinä, uutenahan nuo maksavat naurettavan paljon ainakin siinä mittakaavassa, mitä kirjoilleni tarvitaan tilaa. Vieläkään eivät mahtuneet ihan kaikki, mutta suurin osa jo.

Mitäs te harrastatte? 

Lötkö lauantai

Näitäkin välillä tarvitaan, suhruisen päivän viettoa kotosalla juurikaan mitään järkevää tekemättä.

Tiukan työ/kouluputken jälkeen tällä yhdellä vapaapäivällä lasten kanssa tuntui olevan tavallista suurempi merkitys ja suunnitelmissa oli vaikka mitä luisteluretkestä HopLop päivään ja serkkujen luona vierailuun. Loppujen lopuksi päädyttiin kuitenkin nauttimaan ihan vain toistemme seurasta, eikä maltettu lähteä tavanomaiseen aktiivipäivän viettoon.

Aamusella pakkasin pikkuisille iPadin, pillimehut ja rusinarasiat matkaan, vietiin iskä bussipysäkille töihin lähtöä varten ja mentiin kuntosalille rääkkäämään äidin käsittämättömän kipeitä lihaksia uudella (torstaina pitkästä aikaa taas) BodyPump tunnilla ja lasten osalta viettämään aikaa mainiossa leikkipaikassa.

Lasten lempipuuhaan päästiin kotosalla, kun mentiin yhdessä suihkuun ja otettiin piiiitkä, lämmin sessio paljun, kylpylelujen ja suihkun merkeissä. Päivän ohjelmassa oli muutakin hauskaa, kuten askartelua kiilleliiman ja hileiden kanssa.

Tätä askartelua on lykätty mahdollisimman kauan, sillä ajatus lapsista, kiilleliimasta ja viidestä purkista irtonaista hilettä eri väreissä vaatii omanlaisen tunnelman ja energian. Tänään sitä löytyi, joten lapset pääsivät toteuttamaan itseään.

Hienoja töitä ja luullakseni sain jopa kuta kuinkin kaikki hileet puhdistetuksi pöydältä, lattialta, tuoleista, keittiön kaapeista, lapsista, vaatteista, itsestäni, kasvista, pupusta, vessan ovesta ja -hanasta, matosta...

Loppupäivä meni lötköillessä leffoja katsellen, pelaten iPadia ja äitin viettäessä aikaa koneella, välillä halihetkiä antaen.

Illalla vielä muutama erä ehdotonta lempipeliämme lasten bingoa ja pitkä unisatu - huippulauantai!

Huomenna pitäisi lähteä ajamaan mukava, lähes 5 tunnin matka Mikkeliin, jossa pidetään YAMK loppuseminaari yhdessä yhteistyöluokkamme kanssa Mikkelin Ammattikorkeakoulusta. Tarkoituksena on esitellä opinnäytetyömme välivaiheen seminaarissa - aika paljon on vielä sen osalta tekemistä.

Haikeaa lähteä kolmeksi päiväksi reissuun, paluu vasta tiistai iltana. Kaiken lisäksi harmittaa vietävästi, kun huomasin ettei Mikkelin Vaakunassa ole mitään kuntoilumahdollisuutta. Pitänee tehdä vatsalihaksia sitten vaan vissiin huoneessa, jotta saa kuntoilufiiliksen pysymään yllä.

Siivousinspiraatiota hakemassa

En ole koskaan erityisemmin välittänyt siivoamisesta. Pidän siisteydestä ja olen naurettavan tarkka joistain asioista, mutta suoranaisesti vihaan imurointia, ikkunanpesua, lattioiden luuttuamista - puhumattakaan saunan pesusta tai kaakeleiden jynssäyksestä.

Lapsuuden kodissani siivosin toki siinä missä muutkin perheessämme, ei sen enempää tai vähempää. Sen jälkeen olen onnistunut löytämään kaksi miestä, ensimmäinen avopuolisoni, sekä nykyinen rakkaani, jotka kummatkin ovat olleet aktiivisia siivoajia - jopa selvästi isommalla panoksella, kuin itse konsanaan. Siinä välissä, villinä ja vapaina sinkkuvuosina ja ihan mukavasti tienaavana otin kaiken irti vaihdantataloudesta ja palkkasin siivoojan käymään kerran viikossa imuroimassa ja tekemässä perussiivouksen asuntooni.

Lapsiperhe, ruuhkavuodet, haastava työ, kasvaneet menot. Eipä ole enää mahdollisuuksia siivoojan palkkaamiselle ja aikakin tuntuu olevan vielä enemmän kortilla niin minulla, kuin miehelläkin. Nyt haen inspiraatiota ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa jonkin näköinen suunnitelmallisuus tähän puhtaanapitoon. Siivoamisessa, kuten monessa muussakin asiassa on vaikea pitää rutiineja yllä kahden vuorotyöläisen taloudessa, mutta jotenkin alkaa tuntua siltä, että pitäisi huolehtia tietyt viikkosiivousasiat kuntoon paremmin. Urakkaan ryhtyminen kun tuntuu sitäkin lannistavammalta, mitä kauemmin edellisestä siivouspuuskasta on kulunut - niin kuin kaikki tietävät.

Perheessämme mies hoitaa pyykinpesun, imuroinnin ja lattiat, minä hoidan tasojen pyyhkimiset ja tavaroiden lajittelut - vessat pestään vuorotellen. Ongelma on vain meidän pikkuisen eri tyylisestä siivoustavasta; mies hoitaa useammin hommat, mutta selkeästi ylimalkaisimmin, kuin itse naurettavuuksiin asti menevällä jynssäykselläni ja puunauksellani. Juuri siksi yritän itselleni (näin pian 37 eletyn vuoden jälkeen)  perustella, että usein tehdyt puuskat olisivat huomattavasti lyhytkestoisempia jopa minun tyylilläni, kuin nykyinen rotaatio.

Hyötynäkökohtien löytäminen ei ole vaikeaa.  Hyötyliikuntaa ja kalorinkulutusta, yhteistä tekemistä lasten kanssa, aina vierasvalmis koti, viihtyisyys, tavarat löytyvät paremmin... Onhan niitä.

Kuulostaa siltä, kuin täällä elettäisiin kuin siat pellossa - ei sentään. Siistiähän meillä on monella mittapuulla mitattuna, mutta jotenkin vain haluaisi vielä lähemmäs sitä Avotakka -idylliä. Ruuhkavuosissa mahdotonta? Ehkäpä niin, mutta aina saa toivoa. Ja hakea inspiraatiota.

Kuinkas teillä siivotaan?

Levoton sielu

Semmoinen taidan olla, levoton sielu nimittäin. Aina menossa ja tekemässä, vauhtia kaivaten, spontaanisuutta hakien, uutta ja ihmeellistä odottaen. Tyypillinen Vesimies siis: "ulospäin tyynen rauhallisia, mutta sisällä tuulee – ja lujaa. Vesimiehillä on aina meneillään jokin projekti, johon he uhraavat omaa ja lähimmäistensä aikaa." Yhdistettynä kiinalaisen horoskoopin Lohikäärmeeseen, haasteita tasaisen tappavan tylsään arkeen sopeutumisessa löytyy. 

Astrologia on mielenkiintoista, olen varmaan se tavallinen tapaus; uskon ne kivoimmat jutut ja kohautan olkiani niille, jotka eivät mielestäni kuvaa minua. Merkillisen paljon löydän yhteneväisyyksiä silti sekä länsimaisen astrologian tähtimerkistäni, sekä kiinalaisen horoskooppimerkin hahmostani, joka on vielä vuosiin perustuvista elementeistä se voimakkain, tulilohikäärme; "jos selviät tästä valtaisasta energiamäärästä, kohtaat lämminsydämisen ja rehellisen ihmisen - kärsivällisyys on hänelle täysin tuntematon käsite, mutta itsevarmuutta löytyy sitten senkin edestä". 

Sen jälkeen kun täytin 10, en ole asunut missään asunnossa kolmea vuotta pidempään. Syynä ovat olleet perhesyyt; äidin avioero, väliaikainen kämppä nro 1 ja 2, edustusasunto äidin uuden aviomiehen kanssa numero 1, 2 ja 3, ensimmäinen oma vuokrakämppä poikaystävän kanssa, ensimmäinen "oma" (= pankin ) asunto samaisen, avomieheksi muuttuneen poikaystävän kanssa, ensimmäinen oma pikku yksiö eron jälkeen, ensimmäinen kunnon asunto, ihana kolmio sen jälkeen. Ensimmäinen, väliaikainen pikku kaupunkiasunto Helsingin keskustassa uuden poikaystävän kanssa, ensimmäinen yhteinen asuntomme tulevan mieheni kanssa Espoossa, se perinteinen rivitalonpätkä, väliaikaisratkaisuna äärettömän pieni kerrostaloasunto Espoon Kilossa - takaisin Turkuun muuttoa odotellessa rivitalonpätkän mentyä kaupaksi ennen työpaikkojen varmistumista kotikaupungista ja vihdoin muutto takaisin kotiin ja nykyinen asuntomme Liedossa.

Arvaatte varmaan. Hinku muuttaa on kova ja tällä kertaa syynä helpottaa perheen logistisia ratkaisua ilman toisen auton ostoa. Taas eilen katsottiin yhtä asuntoa Turun keskustassa... Ja sitten se levottomuus. Jotain uutta, jotain ihmeellistä, jotain piristävää.

Kerroin postauksessani ruuhkaista elämästäni lyhyestäni, mutta eräs alaisistani kysyi osuvasti eilen sellaista, mitä olen miettinyt mielessäni tovin jo itsekin, mitä sitten, kun saan opintoni valmiiksi ylemmästä ammattikorkeakoulusta, mitä sitten? Mikä on seuraava juttuni, "projektini", kiinnostuksen kohteeni? Nyt se näyttäisi olevan jatko-opinnot akateemisessa maailmassa ja tohtoriksi lukeminen, mutta voi olla, että ihan jo ajankäytön takia se on aivan pakko lykätä hieman myöhemmäksi - kun lapset ovat hieman tuosta kasvaneet. Haluan kuitenkin antaa heillekin aikaa ja äidin läsnäoloa.

Merkillistä kyllä, työelämässä levottomuuteni ei ole näkynyt työpaikan vaihdoksina, päinvastoin, olen ollut urallani vain kolmen työnantajan palveluksessa, vaikka toki siirtynyt eri toimipaikkoihin isojen organisaatioiden sisällä. Ehkä malttamattomuuteni näkyy ennemmin siinä, että yritän tehdä valtavan hyvää työtä, jotta etenen urallani ja saan entistä enemmän vastuuta ja projekteja, sekä luottamustehtäviä. 

Välillä on vaikea käsittää itseään, miksi ei voi tyytyä tavalliseen elämään ja normaaleihin rutiineihin pienellä kiireellä höystettynä - miksi pitää olla aina enemmän, jotain muuta? 

Levoton sielu, kai se sitä on. Kuulostaako tutulta jonkun muun mielestä?

Selkääni koristaa lohikäärme myös

Alkuvuoden tunnelmissa

Uusi vuosi, vanhat kujeet - niin kai voisi sanoa ja ihan hyvillä mielinkin vielä.

Ensimmäiset päivät menivät jälleen hujahtaen ohi, ruuhkavuosia pukkaa yhä työn, lasten, opiskelujen ja parisuhteen kanssa - oma aika on ollut melkoisen kortilla.

Aina yhtä haastava kuukaudenvaihde vuodenvaihteen tilipäätöksellä lisättynä on ohi  ja näyttäisi siltä, että taantumasta huolimatta teimme tiimini kanssa hyvää työtä ja kaikissa yksiköissäni voidaan olla ylpeitä vuoden 2013 saavutuksista. Olen tosi tyytyväinen, tästä on hyvä jatkaa ja entisestään kehittää toimintaa.

Opiskelujen suhteen on melkoisen tiukka aikataulu ja vaikka olen sen itse itselleni tehnytkin - ajatus on pitäytyä siinä ja valmistua hyvissä ajoin ennen loppukevättä. Käytännössä se tarkoittaa illalla ja yöllä työskentelyä, aloitus siinä klo 22 maissa lasten mentyä nukkumaan ja muutaman hetken rauhoituttua, jatkuen jaksamisesta riippuen useimmiten sinne klo 02-03 tienoille. Kirjoittaminen ja tutkiminen tuntuu sujuvan nyt hyvin ja helposti, aina niin ei ole, joten pitää käyttää fiilistä hyväksi.

Lasten ja miehen kanssa ei ole ehtinyt tänä vuonna vielä kovinkaan paljon viettää aikaa, huomenna olisi ensimmäinen yhteinen vapaapäivä. Suunnitelma oli lähteä kuluttamaan lahjaksi saatuja lasten lahjakortteja alennusmyynteihin, mahdollisesti pieni kirppiskierros ja tulevan loppiaisen kunniaksi joulun riisuminen ja kuusen pois vieminen kotosalla.

Omaa aikaa ei tosiaan ole liiemmälti ollut, joka tarkoittaa treenien väliin jäämistä ja hyvin vähän sarjojen/leffojen katsomista. Kirjoja en ole antanut itselleni lupaa lukea ennen kuin koulutyöt ovat valmiit, joten ne ovat pannassa joka tapauksessa.

Varsinaisia uudenvuoden lupauksia en tehnyt, mutta elämäntapaprojekti on yhä käynnissä ja sai luonnollisesti uutta voimaa taas jatkoon vuoden vaihteesta. Jouluna ja vielä uudenvuoden aattona tuli syötyksi ihan tarpeeksi, sanotaanko näin, eikä ole ollut lainkaan hankala olla kevyemmällä tätä alkuvuotta. Itse asiassa ilman suurempia tavoitteita olen onnistunut välttämään sokerin kokonaan näinä ensimmäisinä päivinä, joten taidan koettaa pysyä sillä linjalla niin kauan, kuin kestän. Alkoholi ja perunalastut ovat myös pannassa... Eilen revin itsestäni ajan salille juoksemaan ja tekemään lyhyen puolen tunnin treenin - oli uskomattoman hyvä olo sen jälkeen, mutta kyllä on päässyt nopeasti aerobinen ja lihaskunto rupsahtamaan.

Tänään on paikat kipiänä, mutta tästä olisi tarkoitus vielä ottaa kahvakuula kouraan ja tehdä nopea sarja ennen lauantai saunaa ja koulutöihin paneutumista. Onneksi oli lyhyt päivä töissä, niin saa aikaiseksi jotain kotonakin, jopa ruokaa itselle. Tein munakkaan ja jälkiruuaksi lempi hedelmämarjasalaattiani - mies on töissä ja lapset valitsivat pinaattilätyt, joten sain ihan vapaasti tehdä haluamaani. Ei minusta ruokabloggaria saa, sen vertaa epämääräisiä annokseni ovat ja huono käyttämään järkkärin valotusasetuksia, mutta kyllä tuo jälkiruoka hyvältä näytti silti.

Upeaa tammikuun toista viikkoa kaikille!

Vuosi 2013

Tässä sitä eletään, vuoden 2013 viimeisiä hetkiä ja lienee hyvä hetki monen muun tapaan katsoa mitä kaikkea tänä vuonna tapahtuikaan!

Tammikuussa vietettiin järjestämiäni elokuva-aiheisia naamiaisjuhlia työpaikalla, lystiä oli - kuka arvaa ketä esitin?

Helmikuussa käytiin jo perinteeksi muodostuneessa Muumien taikatalvessa, ihanaa yhdessäoloa, lumileikkejä, valjakkoajelua, napakelkkailua ja muumitalon kiertelyä uudestaan ja uudestaan - välissä tietysti hahmojen halausta ja lämmintä kaakaota. Pidän taikatalvitapahtumasta, mutta miten mahtaa käydä tänä talvena, lunta ei ole vielä suuremmin täällä etelässä nähty?

Maaliskuussa vietettiin rakkaan kanssa upea ilta keittiömestariyhdistyksen gaalaillallisella Turun Linnassa. Usean ruokalajin ja sitäkin mukavemman viinipaketin kattaus, harmi vaan, että sosiaalitilat olivat pohjakerroksessa ja juhlatilat ylhäällä. Arvaatteko kuinka haastavaa oli kulkea keskiaikaisia, korkeita rappusia kolmanteen kerrokseen ja takaisin kokopitkässä iltapuvussa, pienellä laahuksella ja korkokengillä - pikku hiprakassa?

Huhtikuuta vietettiin Liedossa näinkin keväisissä tunnelmissa, ei siis hätää vielä sen lumen kanssa. Luitteko muuten, että vuosi 2013 oli yksi lämpimimmistä?

Vappua vietettiin keijuprinsessan ja Buzz Lightyearin kanssa! Hienoa, kun tarhassa jaksetaan järjestää, lapset rakastavat roolileikkejä ja pukeutumisia, poika ei meinannut millään ottaa omaansa pois... Tykätäänkö teillä pukeutua, mikä on lapsen (oma) lempirooliasu?

Toukokuussa nautittiin ihanista helteistä ja kesän alkamisesta, lapset kesälaitumella serkun kanssa. Saippuakuplat jaksavat aina viihdyttää ja meillä niiden kanssa saadaan aikaa kulumaan yhtä paljon joka kerta. Sitä menee kyllä valtavasti, enkä vielä ole onnistunut tekemään kotitekoisesti kaupan litkua parempaa - ei niin suttaista, fairy oli ihan katastrofi! Onko jollain hyvä ohje/suhde?

Kesäkuussa aloiteltiin kesämenot ja miehen loma laittamalla lapset hoitoon ja kutsumalla ystäväpariskunnat nauttimaan aikuisten iltaa oman keittiömestarini laittaman ruuan ja upeiden viinien kera - oli muun muassa hummeria, surf and turf, romanovin mansikoita ja shampanjaa tietysti!

Perheaikaa vietettiin muun muassa korkeasaaren vesisateessa...

Linnanmäen koleudessa...

Juhannushelteissä ystävien mökillä...

Kulttuuria tutkimassa keskiaikaisilla markkinoilla...

Zoolandian eläimiä ihmettelemässä ja paljon paljon muuta! Kesäkuu oli mukava ja äidin loma heinäkuussa olikin sitten vastapainoa alkukesän vouhotukselle. Harmillista kyllä, aikuisten lomat menivät tarkoituksella ristiin, mutta kyllä sitä yhteistä aikaa olisi voinut olla enemmänkin - mites teillä, oletteko samaan aikaan, vai eri aikaa puolisoidenne kanssa lomalla?

Heinäkuussa aloitettiin blogin kirjoitus ja vietettiin aikuisten kivaa Ruisrockissa mahtavassa seurassa...

Ja DBTL kaupunkifestareilla jälleen yhtä lystiä rakkaan kanssa! Kuka muu tykkää festareista? Sisäsiisteistä, hotellimajoituksella, puhtaalla vedellä ja sisävessoilla - kiitos :)

Elokuussa nautittiin yhä helteistä ja alettiin kokoamaan perhettä työ ja tarhakuntoon jälleen pitkän kesän jälkeen. Se olisi ollut hyvä kuukausi lomailla sekin, mites teillä, oletteko lomailleet joskus syksyn aikaan?

Syyskuussa oltiin jo vahvasti arjen rutiineissa, tässä nautitaan harvinaisesta sisarusten välisestä hempeästä hekestä, suurimman osan ajasta tapellaan ja ollaan toisen kurkussa kiinni. Sisarusrakkautta, ovatko sisko ja sen veli pahimmat kun ikäeroa on erityisen vähän?

 Lokakuussa rakas prinsessani täytti 4 vuotta ♥

Marraskuussa viikarimme 5 vuotta ♥

Jouluna jännitettiin joulupukkia ja avattiin uskomaton määrä lahjoja! Ilmeisesti oltiin oltu kilttejä.

Joulun pyhät olivat mieluisat, perheaikaa, parisuhdeaikaa, suklaata, glögiä, punaviiniä, homejuustoa ja pikkuisen rästiin jääneitä koulutehtäviäkin. Oli hyvä palata tänään töihin ja valmistautua ottamaan uusi vuosi vastaan. Huomenna olisi tarkoitus tehdä lyhyt päivä ja sitten parin ystäväperheen kanssa syömään ja lasten ilotulitusta katsomaan.  Postausta vielä huomenna!

Lauantain touhuilua

Huh, melkein jo toivoisi perus työpäivää, että pääsisi lepäämään tästä viikonlopusta! Kasaantui taas ohjelmaa niin paljon tälle päivälle, että Pojan ollessa vielä vahvasti tulossa kipeäksi, jäi puolet tekemättä. Alkuperäinen toive oli osallistua mm;

- BodyPump aamusta
( ei päästy, piti viedä Mies töihin ja aloittaa omat hommat)

- Joulukadun avajaiset, Stockmannin lasten ikkuna, tontut ja Marli kissa
( nähty, hienoa oli)

- Kauppahallin joulun avajaiset ja joulupukki
(upeaa, ei ruuhkaa pukin luona ja ihana tunnelma)

- Vanhan suurtorin  joulumarkkinoiden avaus ja poniajelu
(aika loppui kesken, pitää koettaa uudestaan)

- Paloasemien avointen ovien päivät
(ei ehtinyt, ajettiin ohi ja ihailtiin paloautoja nopeasti)

- Toisen hotellini ravintolassa ulkomyyntipiste glögille, ylöslaitto ja ohjeistus
(ehdittiin, lapset iPhonen seurassa)

- Kauppareissu Sokokselle, uudet tumput kummallekin
(ehditty, ihanan pehmeät Travallen toppahanskat ja kaupan päälle mobiiliedulla ilmaiset super ihanat Espritin vanttuut Tytölle)

- Toisessa hotellissa brunssiperehdytys uudelle työntekijälle
( ehditty, lapset leikkipaikalla)

- Samaisessa paikassa maanantain koristelutalkoita varten muutaman kymmenen piparin koristelu
( ehditty, lapset iPhonen ja iPadin seurassa ja rikkonaisia pipareita mutustellen)

- Huomisia Helsingissä vietettäviä synttäreitä varten nyyttäriperiaattella luvatut cupcaket
( leivottu ja täyte tehty, koristelu huomenna kuvapostauksen kera)

Ei huono, suurin osa ehdittiin tekemään, mutta ny on kyllä naatti olo koko porukalla...

Kaikkea sitä tekeekään työpaikan hyväksi...

Kauppahalli oli niin ihana, että siitä teen oman postauksen!

                                    

Ja ne samispaidat päällä reissussa ;)

Voihan kurapöksyt - tai niiden puuttuminen

Tätä ihanaa tarhaelämää. Olemme mieheni kanssa jokseenkin yhteiskuntakelpoisia ja ihmisten kanssa toimeentulevia, mutta meilläkin on pinna palaa rakkaiden tarhantätiemme kanssa. Varmasti samasta ikuisuusaiheesta, josta muuallakin taistellaan, vaikka en ole aiheeseen perehtynyt.

En takuulla ole  ainoa, jota risoo aivan valtavasti hakea päivä toisensa jälkeen jälkikasvunsa tarhasta ja pukea niiden päälle kaulasta nilkkoihin kurassa ja ravassa olevat ulkovaatteet ja hansikkaat, taiteilla lapset vaatteineen järkyttävään kuntoon menneen auton takapenkille, riisua kotona jotenkin niin, että kura on vain lattialla, ei valkoisilla seinillä, pestä ja/tai huuhdella ja/tai harjata vaatteet, yrittää saada kuivaksi seuraavaa päivää varten ja taas sama rumba uusiksi. En vain käsitä miksei voida suosiolla laittaa kuravaatteita pukujen päälle, vaikka ei sataisikaan kun maa on kuitenkin aivan rapainen ja märkä.

Selitys kysyttäessä oli erilainen vastaajasta rippuen; ai, ei me huomattu laittaa, täytyypä kirjoittaa muistiin että laitetaan lapsillenne, ei me viitsitä laittaa kuravaatteita kuin vesisateella kun on lapsilla niin epämukava leikkiä, ne hiuostavat, ettekö voi ostaa jotain halpoja kirppisvaatteita, jotka ei haittaa?? Ja tämä viimeisin siis kun harmittelin ääneen pilalle ja rikki menneitä uusia toppahousuja, jotka eivät olleet kestäneet syksyn hiekkaleikkejä vaan alkaneet karheentumaan ja rikkoontumaan.

Onhan se ikävä niitä pukea, ymmärrän toki ja lapsia miljoona, mutta ihan oikeasti. Olenko nyt aivan väärässä tämän asian kanssa?

Aamulla puhtaina jalkaan, illalla näin...

Arkivapailua

Yksi erinomainen puoli työssäni ja ammatissani on melko suuri vapaus työajoissa ja työaikajärjestelyissä, toki se tarkoittaa melkoisesti töitä vapaapäivinä, mutta myös silloin tällöin pidennettyjä viikonloppuja tai ylimääräisiä vapaita niin kuin parhaaksi koen. Tähän päivään otimme harvinaisen perhevapaan koko porukalla ja johan oli mukava päivä!

Ihanan aurinkoinen aamu houkutteli pitkästä aikaa puistoilemaan, harvinaista herkkua meidän perheessämme - pitää häpeäkseni myöntää. Meiltä on melkoisesti matkaa lähimpään puistoon ja muutoinkaan se ei kuulu mitenkään mieheni tai minun lempipuuhiini, joten se aina vaan jää. Käymme toki ulkona, kävelemässä, pyöräilemassä ja pihalla leikkimässä jos sää on aurinkoinen, mutta puistoreissut ovat kyllä pääosin tarhan kontolla. Nyt ostin syksyllä  kirppikseltä sen toppapuvun, jonka on tarkoitus toimia osaltaan kannustimena viettää enemmän aikaa lasten kanssa ulkona, tänään lisäsi kirpparikierrokseltamme vielä lämpimän pipon vaatevalikoimiini. Jep, olen 36 vuotias, enkä omistanut tätä ennen toppatakkia, toppahousuja, enkä pipoa.

Päivä jatkui perinteisesti kirppiskierroksella, kävimme ne mieluisimmat Turussa; Paikallinen Kirpputori, Ihana Kirppis, Hassisen ja Mimmin Kirppis. Miehenikin jakaa nykyään innostuksen kirppistelyyni, hän etsii pääasiassa leffoja kun itse katson vaatteita itselleni ja lapsille, sekä satunnaisia leluja ja kodin esineitä. Lapset tykkäävät kirppistellä tietyissä paikoissa - niissä missä on kivat lasten leikkipaikat ja niissä viihdymme itsekin samasta syystä. Tänään kierros oli tuottoisa, löytyi murulle leffoja, Pojalle upea uusi cars -aiheinen ajopuku, joka laitettiin heti kotona päälle, lisävaatetta tuleviin merisrosvosynttäreihin ja hieno Harry Potter -tyylinen pitkä kaulaliina. Tytölle löytyi nahkainen olkalaukku ja uudenveroinen karvasomisteinen talvitakki, yhteiseksi kivaksi vuoden 2010 lautapeliksi valittu Muumien Purnukkajahti -lautapeli, jota sitäkin ehdittiin jo pari erää pelata kotosalla. Kiva peli, me ainakin tykättiin kovasti! Itselle ostin työpainoitteisesti pitkän villahameen, polvipituisen harmaan hameen, uuden villapaidan ja tosi kivat työkengät hameiden kanssa. Ei kuvia löydöistä tällä kertaa, en oikein tykkää kuvata pelkän keinovalon ja salaman varassa...

Käytiin lounaalla ensimmäistä kertaa paljon parjatussa Rossossakin ja perheenä ymmärsimme kyllä hyvin sen saaman suosion. Upea leikkipaikka, loppuun asti mietitty laaja lastenlista eri variaatioin, käsittämätön valikoima annoksia listalla aikuisillekin mistä valita (keittiölle varmaan painajaismaista hallita) ja mukava, ripeä palvelu. Viihdyimme erinomaisesti ja ruokakin oli ihan hyvää. Otin pitkästä aikaa pitsan, halusin kokeilla kovasti arvostamaani vaihtoehtoa rukiisesta pohjasta ja valinta oli kyllä onnistunut - harmitti vaan pikkuisen ne kalorit... Pidin muutenkin siitä, että valittavana oli pastoista täysjyväpasta, kaipaan sitä laajemminkin ravintoloihin, siinä on mielestäni makua niin paljon enemmän kuin vaaleassa mössössä.

Saatiin hoidetuksi monta muutakin asiaa, pankkia ja kauppareissua, maanantai on siitä hyvä, että päivälle ei juuri ruuhkaa ole missään ja saa mennä ihan jonottamatta.

Pieni kylmyys on mukavaa, etenkin kun se tarkoittaa kauniin kuulasta päivää, mutta johan oli tuskaista riisua ja pukea taas toppavaatteita edes takaisin päivän aikana. Tätä tämä talvi taas on, oli päässyt jo unohtumaan pitkän kesän ja syksyn aikana!

Ihana päivä - mukavaa viikkoa kaikille lukijoille!

Lokakuun viimeistä viedään

Lokakuun viimeinen viikko menossa ja hässäkkää taas luvassa - ihan vaan vastapainoksi viime viikon rauhalliselle menolle! 

Huomenna harvinainen arkivapaa ja sen kunniaksi lasten kanssa Helsinkiin tervehtimään pitkästä aikaa rakasta ystävää ja hänen pikkuista tyttöään. Hieman kyllä hirvittää, jos aamulla on vielä tämä paljon kohkattu syysmyrsky päällänsä. Toisaalta ei ole mikään kiire, eikä aikataulu, joten ajellaan vaan rauhallisesti ja pysähdytään matkalla kaikkiin mukaviin taukopaikkoihin niin matka menee oikein mukavasti!

Sitä ennen tytöllä on aamulla 4-vuotis neuvola, hauska nähdä mitä siellä sanotaan meidän äärettömän fiksuksi kuvittelemastamme prinsessasta. Pitkä hän ainakin on!

Keskiviikkona on töissä tuttuun tapaan hässäkkää torstaina tulevan ison asiakkaan tilaisuuden järjestämisessä ja neljän jälkeen alkaa kauppakorkeasta ottamani esimiestyö ja vuorovaikutustaidot -opintojakson ensimmäiset luennot. Todella mielenkiintoisilta vaikuttavat ja siellä meneekin muutama tunti joka keskiviikko ilta tästä joulukuulle saakka, tentit päälle.

Torstaina johdan orkesteria kokousisäntäni kanssa syksyn suurimmassa asiakastapahtumassa, jonne otin ihan tarkoituksella kovaan paikkaan kaksi viimeistä ehdokasta rekrytointiprojektistani antamaan työnäyttöä  - siitä tulee varmasti mielenkiintoista...

Perjantaina aamu alkaa inhokkitapaamisella hammaslääkärin kanssa ja siitä pitkään päivään kuukauden vaihdetta tekemään ja lauantaina jatkamaan aamupäiväksi.

Lauantain kruunaa jo aikaa sitten sovittu brunssi vanhan ystävän kanssa, jonka seurassa pääsen rupattelemaan pitkästä aikaa moneen vuoteen! Luulen, että aika ei tule pitkäksi kyllä siinä kohtaa ja niiden herkkujen parissa.

Sunnuntaina on lapsille pyhitetty päivä, jolloin kehitetään heille mukavinta touhua, olisipa hieno sää, niin pääsisi vaikka ulos touhuamaan pitkästä aikaa.

Johonkin väliin pitäisi ehtiä laittamaan liikunnat taas, tänään tulin juuri kahvakuulailemasta, vaikka nenä vuotaakin jälleen uhkaavasti. Jospa huomenna vielä stadin keikan jälkeen? 

Ja tosiaan, kouluhommat painavat päälle, ihan mielenkiintoinen työ tällä hetkellä meneillään, kehitysprojekti liittyen yrityksen yhteiskuntavastuun kantamiseen ja siihen liittyen olen järjestämässä verenluovutustilaisuutta työpaikallamme. Pitäisi vaan kirjoittaa taustaa ja projektikuvausta, sekä lähettää kutsua medialle ja asiakkaille. 

Tälläistä täällä kuun viimeiselle viikolle ja marraskuun alkuun, mitäs teillä?

Sitä arkea

Tällä viikolla on melkoisen poikkeuksellista meidän perheessämme, ei kerta kaikkisesti mitään suunnitelmia! Koko viikoksi! Nämä ovat aina hämmentäviä hetkiä huomata, mutta tietysti tulevat tarpeeseen, minullekin, joka jaksan melkoisen loputtomiin hoidella eri projekteja ja juosta menoissa.

Jopa liikunnat ovat suureksi harmikseni olleet alkuviikon pannassa, sillä jo kolme viikkoa sairastamani tulehduskierre tuli takaisin kunnon räkäflunssana, joka nyt näyttäisi mahdollisesti talttuneen parilla kunnon yön unilla ja kourallisella lääkkeitä.

Ensi viikolla on taas vaikka ja mitä, joten tämä pitää ottaa ihanana hengähdystaukona, nauttia rakkaan kainalossa sohvalla leffaa katsellen, lasten kanssa Hakkarainen -lautapeliä pelaillen ja ehkä jopa jotain koulutyötä aloittaen viikonloppuna.

Eläköön arjen tauot!

Ruuhkaäidin huonoa omatuntoa

Miksi äiti sinä olit lähtenyt taas töihin kun heräsimme?

Erityisen haastava viikko ja tiukat aikataulut töissä, venyneet päivät ja kotiin tuodut rästityöt alkavat näkyä lapsissa ja se, että harvinainen aikuisten laivareissu vei perheaikaa pois viime viikonlopusta. Olen aina perustellut itselleni välillä pitkäksi venyvät päivät laatuajalla iltaisin ja vapaapäivinä, nyt niiden puuttumisen huomaa ja alan potea surkean huonoa omatuntoa.

Harvinainen piirustus prinsessaltani tänään tarhasta kotiin; Tyttö ja Äiti - huomaa navat :)

Eilen tarhasta lapsia hakiessani päätin repiä tarvittavan ajan, edes pienen hetken vaikka miten kiire olisi ja pelasimme pitkästä aikaa erän Afrikan tähteä, hiljaisessa kämpässä tv, radio ja tietokone sammutettuna ja toisiimme keskittyen. Teki hyvää, mutta ei paikkaa useamman päivän vajetta äiti-lapsi ajasta. Nukkumaan menot ovat pitkiä haleja, paljon pusuja ja riipaisevia eroja äidistä.

Oletko äiti vielä täällä, kun heräämme? Sanoo Poika kostein silmin kättäni hikisillä käsillä puristaen. Jää tähän minun kanssani nukkumaan koko yöksi - sanoo Tyttö halaten minua niin kovaa itseensä vastaan, että miltein kuristun.

Huomenna teen lyhyen päivän, vaikka mitä tulisi, enkä huomioi niitä lähemmäs 200 sähköpostia, jotka vaativat huomiotani, työvuorolistaa joka on tekemättä tai sataa muuta asiaa, jotka ovat jääneet budjetoinnin alle. Hoidan välttämättömimmät ja sitten haen lapset kotiin ja menemme ulos; haravoimaan lehtiä tai ihmettelemään ensilunta, kumpi sitten sopii paremmin päivän teemaan. Lauantaina menemme HopLoppiin ja leivomme jotain kivaa! Sunnuntaina voisi olla kirppis päivä, jos sitten ei intouduta lähtemään NaisDay -messuille. Lasten ehdoilla mennään ja pitää katsoa oltaisiinko kotosalla vaan, etenkin kun siskon Whippet -koira tulee kovasti meillä odotettuun yökylään lauantaina. Sunnuntai ilta menee taas töiden merkeissä, mutta siihen asti omistaudun lapsilleni, vihdoin.

Uskomattoman kaunista syksyn väriloistoa on saanut ihailla monissakin blogissa, mm Emilian kuvaamana, meillä ei olla sitä paljon ehditty ihastella, mutta onneksi on lasten taideteokset!

Vuosisuunnittelua ja tuskastelua

Se on se aika vuodesta taas, vuosisuunnittelun aika - budjetoinniksi kutsuttu, meillä business planin tekoa. Ei mikään yksinkertainen tehtävä muutoinkaan, yrittää ennustaa tulevan vuoden myyntejä, myynnin rakennetta, keskiostoja, asiakasmääriä, raaka-ainehintojen kehitystä, työvoiman käyttöä, kuluprosentteja jne. Kaksi vuotta englannin kielellä tehneenä se puoli alkoi jo tulla tutuksi, tänä vuonna prosessi on jälleen astetta haastavampaa uuden järjestelmän ansiosta, joka aiheuttaa harmaita hiuksia koko johtoryhmälle.

Haasteet on tehty voitettavaksi ja tämäkin varmasti tästä selviää, mutta tiukat aikataulut, puutteelliset ohjeet, järjestelmän toimimattomuus ja muut kasaantuvat työt tekevät tällä hetkellä työstäni ei niin miellyttävää kuin useimmiten. En missään nimessä kuulu niihin töistä urputtajiin, joita ketuttaa joka aamu mennä siihen paikkaan, josta elantonsa tienaa, päin vastoin - pidän työstäni, roolistani, tiimistäni ja esimiehestäni, kollegat ovat mukavia ja työnkuva mieleinen.

On tainnut tullakin selväksi, että pidän työnteosta ja teen paljon sen eteen, että pääsen eteenpäin urallani ja mieluisiin työtehtäviin. Hyvin harvoin tunnen normaalia suurempaa angstia työtäni kohtaan ja olen lojaali työnantajalleni kuten esimiehen kuuluukin olla, mutta pientä kapinahenkeä ja sisäistä nurinaa on kyllä nyt ilmassa. Luulenpa, että pahenee vielä, kun deadline lähestyy ensi yönä...

Mutta näin tällä kertaa -  ensi viikolla taas helpottaa! Työn iloa kaikille =)

Sunnuntai - viikkosuunnittelun aika

Tämä on taas se päivä viikosta, jolloin otetaan kalenterit käteen ja aletaan miettimään miehen kanssa viikon menoja. Tämä on tätä ruuhkavuosien aikataulutusta ja logistiikkaa parhaimmillaan, josta bloggasin lomien jälkeen täällä. Otetaan nyt vaikka tämä viikko, miltä se näyttää?

Maanantai
-  Lapset tarhaan klo 8
-  Heitän autolla Miehen töihin 12 km päähän Turun keskustaan
-  Menen ylemmän AMK:n  opintoihin nimenhuutoon klo 9 (ennakkotehtävä ensi yönä)
-  Takaisin Lietoon Pojan tarhaan klo 10:30 keskusteluun psykologin ja puheterapeutin kanssa
-  Takaisin opiskelemaan Turkuun klo 12
-  Hakemaan Mies töistä klo 16 ja lapset tarhasta klo 16:30
-  Takaisin Turkuun, lapset isoisälleen, Mies sählytreeneihin ja itse kämppämme ensimmäiseen näyttöön
-  Lapset ja Mies matkaan ja kotiin, urheilua?

Tiistai
-  Kouluun klo 9
-  Töihin koulupäivän jälkeen valmistelemaan viikkoa
-  Kotiin toivottavasti klo 20 mennessä
-  Joko pääsisi treenaamaan?

Keskiviikko ja torstai
-  Anivarhain päivän palavereja valmistelemaan

-  Johtoryhmäpalaveria ja osastopalaveria

-  Opiskelijan ohjausta erikoisammattitutkinnon suorittamisessa

-  Ensimmäiset työhaastattelut uuteen rekrytointiin

-  Tähän sovittu personal trainin tapaaminen pakko peruuttaa

-  Opinnäytetyön aloittamista kollegan kera

-  Säädylliset noin 8-9 tunnin työpäivät ja treenaamaan illalla

Perjantai

-  Koko päivä Lahdessa alueemme manager meetingissä 

-  Lähtö ennen klo 7, tulo klo 21 paikkeilla 

-  Ei toivoakaan urheilla

Lauantai

-  Aamulla treenaamaan

-  Lapset hoitoon 

-  Ystävän syntymäpäiväristeily upealla Viking Gracella!

Sunnuntai

-  Laivalla toivottavasti ei pahassa krapulassa

-  Lasten haku

-  Kotona klo 21, töitä; ennusteet, viikkokirje ja asiakaspalauteportaalin tarkistus

-  Seuraavan viikon aikataulutus

-  Saisikohan jotain treeniä aikaiseksi?

Näin meillä, miten teillä?

Ruokamessuilla tänään Tytön idoli!

                                   

Aamuherätys hämikseltä

Sanonpa vaan, että vähemmästäkin ovat ihmiset saaneet sydänkohtauksia... Poikamme päätti herättää uniset vanhempansa, jotka olivat kerrankin mukamas aikoneet nukkua pikkuisen kauemmin, vetäisemällä Isänsä kirppikseltä hankkiman kostyymin päälle ja hypähtäen sängylle hyvin sankarin rooliin sopivan uljahduksen kera.

Tehtävä suoritettu onnistuneesti, vanhemmat hereillä.

Äidin päiväkahvihetki

Elämästä saa kummasti enemmän irti, kun osaa arvostaa niitä pieniä hetkiä. Sellaisia, josta ihana Emilia kirjoitti omassa blogissaan. Sellaisia joista nautin juuri nyt, tällä hetkellä kotona äkäisestä ja märkäisestä poski- ja otsaontelotulehduksesta toipuen.

Lapset vietiin tarhaan ihan siksi, että heillä oli luvassa upean kuuloinen syysretki eväineen ja minun oli aivan pakko tehdä kotoa käsin kuukaudenvaihteen tärkeät toimet vaikka olisin millaisessa kunnossa. 

Kun siis olin vetänyt lääkärin määräämät kohtuullisen tukevat antibiootit ja kortisonisuihkeet tulehduskipulääkkeillä, nenäsuihkeilla ja duactilla ryyditettyinä aamiaisen seuraksi ja tehnyt etänä koko aamupäivän tauotta töitä, huomasin yht äkkiä, että olen yksin kotona - ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen! 

Keitin kahvit uudella suloisella Kenwoodin minikahvinkeittimelläni (meillä ei juuri juoda kotona kaffetta, joten emme ole aiemmin keitintä kaivanneet) ja leivoin seuraksi muutaman syksyn makuisen omenamuffinssin ja istahdin alas. Voi olla vaikea ymmärtää niiden, joilla ei vielä ole lapsia, miten uskomattoman harvinaista suurimmalle osalle meistä vanhemmalle on istua kotonaan yksinään, ilman muuta perhettä. 

Olemme miehen kanssa kummatkin vuorotöissä ja lapsemme vuoropäivähoidossa, jolloin hoitoajat ja vapaapäivät voivat olla ihan mitä vaan, mutta joka ainoa kerta, kun minä tai mieheni olemme kotona, myös lapsemme saavat viettää kanssamme kaiken ajan. Totta kai teemme miehen kanssa yhdessä asioita ilman lapsia, mutta silloin nautimmekin toistemme seurasta, yksinoloa ei osaa kaivatakaan tässä arjen ruuhkavuosien pyörityksessä.

Tässä se nyt kuitenkin on, ihana, harvinainen ja arvostettu hetki ihan omassa rauhassa, kahvikupin, lämpimän muffinssin ja blogin seurassa!

Nautin siitä ja samalla jo odotan lapsia kotiin kertomaan retkistään, miestä nuuskimaan muffinssin tuoksua ja halaamaan minut terveeksi.

Huomenna mennään taas...

Vuokralle tarjotaan

Parempikin viikko olisi voinut olla - tämä jonka juuri jätän taakseni ja kömmin nukkumaan parempaa maanantaita odottaen. Flunssani yltyi molemmin puoliseksi poskiontelotulehdukseksi, joka saa pään jomottamaan ilkeästi ja olon käsittämättömän tukkoiseksi. Puhumattakaan tietysti treenauksen väliin jäämisestä ja puolikuntoisesta suorituksesta töissä sekä kotona.

Tälläistä olisi tarjolla :)

Viikon kruunasi rakkaat vuokralaiseni, jotka olivat löytäneet itsellensä oman kodin tunnelmallisesta Martista ja ovat muuttamassa pois omistamastani kolmiosta. Eipä asiassa olisi mitään harmittelemista muuten, kämppä on kaunis, hyvässä paikassa ja helppo vuokrata, mutta siellä on juuri alkamassa putkiremontti ja se jos jokin aiheuttaa haasteita uusien asukkaiden löytymiselle. Ja niin, onhan tätä tekemistä ja hommaa muutenkin juuri nyt etenkin työmaalla jossa on vuoden kiireimpiä sesonkeja niin myynnillisesti, kuin taustatöidenkin osalta vuosisuunnitteluineen ja siihen päälle kahden vahvan tiimiläisen lähtö ja esimiestason perehdytykset.

Nuo upeat nahalla päällystetyt parturintuolit ovat muuten myynnissä, jos jotakuta kiinnostaa!

No, jostain löysin kuitenkin ajan ja kävin kuuntelemassa taloyhtiön kokouksessa infon tulevasta putkiremontista, kurkkaamassa asunnon ja kuvaamassa sen, haastattelemassa vuokralaiset (jotka olivat aidon pahoillaan lähdöstään), googlailemassa kaupungin vuokrahintatasoa ja rakentamassa itselle Vuokraovi -palveluun asuntoilmoitus. Yllättävän kivaa puuhaa, yrittää rakentaa mahdollisimman informatiivinen, houkutteleva, mutta rehellinen asuntoilmoitus.

Sisustus ja värit ovat upeat, tätä kämppää kelpasi kuvata ja antaa hyvän kuvan ihanasta asunnosta

Ilmeisesti ainakin jotenkin onnistuin, sillä ensimmäinen yhteydenotto tuli jo, ihan lupaava sellainen. Toivottavasti saan pari vielä, niin saisi valita parhaimmat vuokralaiset. Viimeksi kiinnostusta oli valtavasti ja sain valita mieleiseni lähes 20 kiinnostuneen joukosta. Asunto onkin ihan mukava, 60 neliöinen kolmio, hyvässä kunnossa, erilliselllä WC:llä ja lasitetulla parvekkeella. Sijainti mitä mainioin, ihan yliopistojen lähellä ja 15 minuutin kävelymatkan päästä Turun keskustasta, kuitenkin ihanan rauhallisen kadun varrella. Koska tarkoitus ei ole tällä tienata, vaan säästää eläkepäiviä varten, vuokrakin on varsin maltillinen, pääasia, että saan hyvät, pitkäaikaiset vuokralaiset.

Todella paljon oli muuten vuokrahinnat Turussakin nousseet, verrattuna siihen kolmen vuoden takaiseen, jolloin viimeksi tämän vuokrasin!

Uusittu keittiö ja kaikki uudet pinnat, rakastin tätä itsekin siinä asuessani

Niin että jos lukijoissa löytyy kiinnostusta, saa ottaa yhteyttä :)

Mukavaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa, parempi mennä nukkumaan jotta ehtii hetken nukkua ennen lasten heräämistä....

Arvatkaa missä lapset viettivät aikaa minun kuvatessani asuntoa?