Lomailua ja juhlintaa

Yhtä juhlintaa! Loma alkoi torstaina ja siitä lähtien on juhlittu pidemmän kaavan mukaan  valmistujaisia - pitäähän se tehdä kunnolla kun on jotain syytä.

                                         

Torstaina oli ensin virallinen todistusten jako tilaisuudessa, jossa oli ammattikorkeakoulun liiketalouden ja ICT.n valmistuneet ja valmistuvat alemmista ja ylemmistä tutkinnoista. Kuten koulutoverieni kanssa puhuimmekin, merkillisen kankeasti sujuivat juhlallisuudet ja kokonaisuus oli jokseenkin ala-arvoinen, mutta ehkäpä tähän asiaan puuttuivat lähinnä palvelualan valmistuvat, muita ei näyttänyt haittaavan. Todistus oli varsin kelvollinen, kaksi opintojen alussa tullutta lipsahdus 3:sta, muuten arvosanoilla 4 ja pääosin 5, opinnäytetyö kiitettävä 5. Oli iloinen yllätys saada myös stipendi vuosikurssin parhaana, joukossa oli kuitenkin varsin pätevää porukkaa!

Todistusten jaon jälkeen menimme pienen seurueen kanssa  syömään vanhaan ravintolaani Foijaan, jossa olin ravintolapäällikkönä useamman vuoden ja vieläkin paikkaa rakastan. Sehän avattiin juuri keväällä pitkän paalutustyön jälkeen laajentuneena samaan tuttuun paikkaansa - Turun keskustaan, kauppatorin laidalle. Palvelu on sydämellistä ja mutkatonta, tunnelma mainio ja ruoka luonnollisesti erinomaista. Aivan ihanana näköisiä annoksia ja mielettömän hyviä - suosikkini oli tämä grillatut jättiravunpyrstöt alkuun.

                                      

Perjantaina juhlia jatkettiin nykyisessä ravintolassani, jonne olin kutsunut lähisukua, sekä muutamia ystäviä tarkoituksena lähteä siitä vielä jatkamaan iltaa. Hauskaa oli! Leipomisinnostuksen saanut tarjoilijattareni oli tehnyt uskomattoman kauniit kakut - käykäähän kurkkaamassa kuvat ravintolani uusilta Facebook - sivuilta täältä. Ihanat sukulaiset ja ystävät hemmottelivat kauniilla kukilla, hemmottelulahjakorteilla ja design -lampulla, tuntevat kyllä erinomaisen hyvin makuni!  Ilta jatkui aivan liian monen kuohuviinipullollisen voimin kohtalaisen pitkälle, vaikka yllättävää kyllä vauhti loppui tältäkin tunnetusti kestävältä juhlijalta kesken ennen valomerkkiä.

Kyllä sitä on vanhaksi tullut, kun arvostaa aviomiehen tarjoamaa kyytiä kahden jälkeen enemmän, kuin niitä hulvattomia viimeisten tuntien biletyksiä, joihin aikaisemmin lähes poikkeuksetta venyi. Kaiken lisäksi keventynyt olemukseni ja harjoituksen puute sai olotilan normaalia huterammaksi, vaikka tuon juomamäärän jälkeen ei taida olla ihme... Tänään kiitin useampaan otteeseen sitä armonaikaa, jonka sain oloni parantelemiseen ihan rauhassa ennen kuin vaari toi lapset takaisin yökylästä. Mies lähti jo aamuvarhaisesta suunnistamaan Jukolan Viestiin, Kuopioon, joten talo oli siunatun hiljainen pitkälle puoleen päivään.

Tänään oli vuorossa Pojan kovasti odottamat juhlat ja niiden järjestelyt. Hän oli aiemmin viikolla ilmoittanut haluavansa järjestää meille juhlat omassa huoneessaan ja tehnyt niihin oikein viralliset kutsutkin. Aiempaa kevään huonoäiti -aikaa korvatakseni, tein pippaloista vimosen päälle pileet, vaikka vointini takia venyi melko myöhäiselle iltaan. Teimme yhdessä illan tarjoilut ja menun, sekä ostoslistan pojan toiveiden mukaisesti, kävimme kaupassa valitsemassa tuotteet, leivoimme muffinssit sekä laitoimme kauniisiin kulhoihin muut tarjoilut: mansikat, keksit, pilkotut banaanit, vähän naksuja ja suklaata. Poika oli pitänyt huoneensa oven visusti lukittuna koko päivän ja oli järjestänyt sinne leikkipaikan tytölle,valmistanut taikuriesityksen ja pukenut nallensa kravattiin, kaivanut laatikon pohjalta sinne unohtuneen Angry Birds synttäriviirin ja onnistunut jollain ilveellä ripustamaan sen seinälle. Pöydällä oli katettuna lautaset, lasit, pillit ja servetit ja kokinvaatteisiin puettu Onni Orava maskotti oli valmiina pöydän vieressä tarjoilemaan vieraille. Aivan uskomattoman ihana ilta ja 5-vuotiaalta naskalilta mielestäni upeasti järjestetty tilaisuus, johon olimme tytön kanssa toki pukeutuneet pojan toivomalla juhlallisella vaatetuksella, prinsessamekoilla.

                                

Nyt tuoksuu koko talo taivaalliselta, leivoin nimittäin raparperimuffinssien lisäksi vadelmapiirakkaa huomisiin, toivottavasti viimeisiin kemuihin vähäksi aikaa. Huomenna juhlitaan yhteisvalmistujaisia miehen siskon kanssa heidän sukulaisilleen ja taas olisi tarkoitus pistää leninkiä päälle. Pelkkä ajatus Fresitaksi sovitusta alkumaljasta puistattaa, mutta eiköhän se jo huomenna mene ihan eri tavalla alas! Taidan pukea jopa saman asukokonaisuuden päälle kuin eilen. Oli meinaan ihan kivat kirpparilöydöt taas, mekko, kengät, bolero, huivi ja laukku kaunista turkoosia ja kaikki yhteensä alle 15 euroa! Kannatti kiertää vielä juuri ennen juhlien aattoa katsomassa jos jotain löytyisi.

                             

Josko sitten vielä malttaisi aloittaa loman kunniaksi säästettyä kirjaa tässä illan rauhassa ja nauttia lomasta ihan kunnolla...

Sitku elämää

Maaliskuussa aloitettiin toden teolla ja toukokuussa puskettiin loppuun - opinnäytetyö ja opinnot ylemmässä ammattikorkeakoulussa ovat valmiina ja sitkuelämä on alkanut!

Ruuhkavuodet ovat ihan jees, mutta kun menee useampi viikko alle kuuden tunnin yöunilla ja ilman vapaa-aikaa, kaikki ajat tietoa päntäten ja tekstiä kirjoittaen ja uudestaan prosessoiden alkaa tälläkin tädillä loppua paukut. No mutta, se siitä, mainiot arvosanat ja yksi tutkinto lisää CV:hen lisättäväksi jättää kultaiset reunukset tällekin kokemukselle.

Voisi kuvitella, että jotain olisi tässä keväällä muutakin tapahtunut, mutta melkoisen hiljaista on ollut kaikilla muilla rintamilla. Perheen kanssa vietetty aika on painottunut laatuolemiseen lähekkäin, työt on vedetty jokseenkin vasemmalla kädellä ja elämäntapamuutos liikuntoineen on jälkimmäisen osalta ollut sekin sivussa. Nyt kun töiden kiireisin ajankohta - kuukaudenvaihde - on sekin saatu pakettiin ehtii istahtamaan pitkästä aikaa blogin ja somen ääreen, sekä ihmetellä mitä sitä tekisikään kaikella tällä ajalla?!

Viikon päästä alkaa ensimmäinen pätkä kesälomaa ja kirjahyllyssä rakkaani ostama kirja jo odottaa lukijaansa. Sen lisäksi olisi tarkoitus juhlia valmistujaisia, käydä Zoolandiassa ja Särkänniemessä sekä ennen kaikkea ladata akkuja ja antaa aikaa pahoin laiminlyödylle perheelle, omaa itseään unohtamatta.

Lapset ovat ilmoitettu kesä-heinäkuuksi kesälomalle kotoilemaan, vaikka meillä on miehen kanssa lomaa yhteensä ainoastaan neljä viikkoa pätkissä. Loput ajat pikkuisia hoitaa miehen 18 vuotta täyttävä veli ja vaari, osan ajasta järjestämme meille vapaapäivät niin, että saamme itse oltua vuorotellen lasten kanssa kotona. Hupaisaa ajatellakin taas lopputalvesta  sattunutta episodia, jossa meihin otettiin tarhasta yhteyttä ja haukuttiin pataluhaksi, koska olin kehdannut viedä talvilomallamme lapset tarhaan muutamaksi tunniksi. Viis siitä, että mies oli koko loman auttamassa koulussa opetustehtävissä, viis siitä, että olin itse ottanut itselleni päivällä muutaman tunnin aikaa tehdä koulutehtäviä, jotta jaksaisin olla lasten kanssa illan yhdessä, eikä tarvitsisi tehdä niitä yötä myöten ja kiukutella vekaroille tietokoneen ääreltä joka ilta. Viis siitä, että olin lomallani lupautunut osallistumaan työn puolesta seminaariin yhtenä päivänä ja käymään toisena päivänä Helsingissä alan messuilla tutustumassa tulevan kesän Street Food tarjontaan Gastro messuilla. Viis siitä, että lapsillamme oli joululomalla kaksi viikkoa vapaata, koska pystyimme sen vapaapäiväkeplotteluilla järjestämään mieheni kanssa. Viis siitä, että lapsemme ovat lyhennetyllä hoitoajalla läpi vuoden tarhassa ja näemme valtavasti vaivaa joka viikko kalenteriemme kanssa mieheni kanssa sovittaaksemme hänen kanssaan työmme ja vapaamme niin, että voimme olla lastemme kanssa mahdollisimman paljon aikaa vaikka haastavassa esimiestyössä olemmekin.  Haloo nousi siitä, koska herran jestas sentään olimme lomallamme ilmoittaneet lapsemme hoitoajan messupäivänä Helsinkiin lähtiessämme loppumaan tunnilla yli subjektiivisen hoitoajan. Ja sehän on kiellettyä, pitäähän meidän se ymmärtää??

Laittaa taas kiehumaan kun vaan ajattelenkin.

Ihanaa joka tapauksessa luvassa ja  blogiakin jälleen.

Aurinkoista kesäkuun alkua kaikille!

Laskiaissunnuntai

Ei tullut suurta laskiaisriehaa tänne etelään, vaikka pientä lumipeitettä aamusella tulikin maaliskuun ja laskiaissunnuntain kunniaksi. Mukava laskiaissunnuntai ollaan vietetty lasten kanssa kuitenkin!

Lähdettiin heti aamupäivästä Liedon Vanhalinnaan, jossa oli järjestetty tosi kivasti ohjelmaa.

Paikka on tuttu ja merkityksellinen, sillä olemme viettäneet siellä häitämme. Hieno paikka, jossa on tullut käydyksi liian vähän. Tämän päivän ohjelma oli suurelta osin maksutonta ja porukkaa paikalla sopivasti, ei liikaa, mutta tunnelmaksi asti.

Oltiin pakkautuneita kaikki koko päivän ulkoiluun, onneksi sää oli juuri sopiva, eikä kenelläkään tullut kylmä pienestä viimasta huolimatta. Ohjelmassa oli mm jousiammuntanäytöstä, jossa kisailtiin muinaispukuihin sonnustautuneena todella taidokkaan näköisesti vanhoilla aseilla. Paikalla oli myös karvakamuja, siliteltäviä koiria monenlaisia rotuja, joita käytiin muutamaankin otteeseen ihmettelemässä.

Lapsia ei niinkään kiinnostaneet alueen tarjoamat hienot näyttelyt, vaikka jaksoivat sentään hieman kierrellä. Itselle oli kiva verestää häihin liittyviä muistoja, kuten tällä kivikaarella, jossa meitä kuvattiin, kesäisimmissä merkeissä voit kurkata postausta häistämmä täällä ♥

Tässä ihmeteltiin lasten kanssa eräässä näyttelyssä mattojen kutomista ja vanhoja työkaluja.

Päärakennuksessa sijainneet näyttelyhuoneet olisivat kiinnostaneet äitiä enemmänkin, mutta edes salissa seinällä roikkuneet hienot vanhat aseet eivät saaneet näitä naperoita malttamaan keskittymään, vaan suurin osa aktiviteeteista tapahtui ulkosalla.

Hevoskärryajelu oli luonnollisesti lasten suurin suosikki, itse kävin ajelulla kerran, päivän loputtua lapset pääsivät vielä kahdestaan uudestaan viimeiselle kierrokselle, jossa hurmaava vanha herra kiihdytti hepoa kunnon vauhtiin pitkällä suoralla. Ja lapset kiljuivat innosta!

Liedon Vanhalinna on Turun Yliopiston omistuksessa oleva hieno kartanokeskus, jossa on useita eri rakennuksia ja historiallisia näyttelyitä, osa niistä vaihtuvia.

Kartanorakennukset ovat korkean Linnavuoren alapuolella, joka toimi jo 500-luvulla esihistoriallisena puolustuslinnakkeena ennen Turun Linnan rakennuttamista. Sinne piti tietenkin kavuta.

Näkymät Linnavuoren huipulta olivat hienot, äidin henki kulki vaan hieman huonosti moisen kiipeämisen jälkeen - paha flunssa on tuloillaan, eikä rasitus ollut oikein hyväksi keuhkoille...

Yksi päivän parhaimpia anteja oli myös kierros alueella suunnistusrasteja hakien.

Kartat kädessä hakien historia- ja luontoaiheisia rasteja alueen eri kolkista; tunnistettiin jälkiä, arvuuteltiin vanhoja työkoneita ja ihmeteltiin metsäneläimiä ja lintulajeja. Hauskaa oli!

Luonnollisesti riemua riitti myös lounaaksi nautituista hernekeitosta ja laskiaispullista.

Mukavaa laskiaista kaikille lukijoille myös!

Viikon pörriäinen

Rakas poikani on tällä viikolla tarhassa viikon pörriäinen ja se on kuulkaas iso juttu. Lelunäyttelyä mieluisimmista leluista, kirjoista ja peleistä, vastuuttamista ja hellittelyä, ryhmästä yksilötasolla huomiointia ja nostoa.

Tuo on mielestäni mukava tapa vuoropäiväkodissamme, jossa kuitenkin on vuoroista riippuen aikamoista ruuhkaakin välillä. Pojalle se on iso juttu, niin kuin muillekin lapsille, samoin kuin joka päivä ruoka-apulaisen tärkeä tehtävä tai henkilön, joka saa aamupiirissä katsoa päivää (?). Kahdesti viikon aikana Poika saa hetken, jolloin häntä hellitellään ja jokainen lapsi saa vuorotellen kertoa miksi he pojastani pitävät. Miten hellyyttävää, äidiltä tulisi takuulla itku, jos näkisi tuollaisen hetken!

Ihan vaan rakkaan poikani viikon kunniaksi samalla teemalla:

Rakastan sinua poikani, koska olet ollut maailman kiltein ja helpoin lapsi - äitiys kanssasi on ollut ruusuilla tanssimista hyvin nukuttujen öiden merkeissä

Rakas poikani, olet kiltti, hymyilevä ja aurinkoinen lapsi

Osaat sinä kiukutellakin, rakkaani, mutta se menee pian ohitse, etkä osaa olla pitkävihainen

Rakastan sinua, koska olet hassuttelija ja innostut aina valtavasti kaikesta

Olet upea isoveli - poikani ja rakastan sinua koko sydämestäni ♥

Ystävänpäiväviikko

Synttärit tulivat ja menivät, sen jälkeen ollaan menty tavalliseen tapaan vauhdikkaasti, oikeastaan eilisen ystävänpäivään liittyvien asioiden merkeissä. Askartelimme yhdessä lasten kanssa ystävänpäiväkortit tarhakavereille, itsellä meni yksi ilta työntekijöitteni korttien ja pikku yllätysten parissa, jotka jaoin heille eilisessä työtyytyväisyyskyselyn purun parissa. 

Viikon lopetus on ollut aivan ihana! Siihen kuului ystävänpäivän viettoa eilen ihanien leidien kera hyvästä seurasta, juomasta ja ruuasta nauttien, tänään lasten kanssa perhepäivästä nauttien.

Ystävänpäivän kunniaksi olimme tosiaan eilen varanneet pöydän Ravintolalaiva Cindystä, jonne oli trakoitus mennä nauttimaan talven toiset blinit. Ennen ruokailua, nautimme tyttömäisesti Cosmopolitanit vanhassa suosikkipaikassamme lehmässä, viralliselta nimeltään The Cow. Piipahdimme myös täpotäydessä, aina yhtä viihtyisässä Tintåssa nauttimassa lasilliset kuohuvaa, matkalla jokirantaan.

Cindyssä olen tainnut käydä viimeksi ala-asteen luokkakokouksessa, eikä paikka silloin tehnyt suurta vaikutusta. Odotukset eivät siis olleet isot, mutta ruokailu kyllä yllätti positiivisesti.

Blinit olivat jo toista kertaa nautittavana ja vaikka eivät olleet aivan yhtä upeat kuin omassa ravintolassani, olivat kyllä vallan mainiot silti. Täytteinä savuporomousse ja katkarapumajoneesi - en ole mädin ystävä, kuten viime blinipostauksessa täällä kerroinkin. 

Päivän kalorit  varmistuivat näiden mainioiden valkosipulietanoiden myötä, jotka tarjoiltiin Mouhijärven herkkujuustolan Savuhilma - juustolla kuorrutettuina. Taivaallisen hyviä, suositteluni!

Tätä se on sitten, kun seurassa on  ravintola-alan ammattilaisia ja innokkaita somettajia, annokset tulivat hyvin kuvatuksi ja dokumentoiduiksi! Samoin kuin palvelu arvioiduksi ja harmillista kyllä, palvelu ei Cindyssä ihan yltänyt hyvän ruuan tasolle, vaika meitä pääosin palvellut työssäoppija toki teki parhaansa.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin onnistunut käynti, jota seurasi vielä "muutamat" jälkijuomat baarissa, josta rakas tuli hakemaan työpäivänsä päätyttyä ja valomerkin jo tultua kotiin. Ihana ilta, jota seurasi pienehkö väsymys tänään, mutta ei sentään krapulaa...

Lapset olivat yökylässä, poika vaarin luona ja tyttö serkkujensa luona, joten heillä myös oli mukava ystävänpäivä. Tänään jatkettiin juhlintaa Turun Urheiluliiton  Jumppalassa järjestämässä lasten ystävänpäiväriehassa.

Tyttö käy siellä juuri satubaletissa ja kun kuulimme tapahtumasta, saimme puhutuksi myös ystäväperheemme, sekä serkut mukaan päivää viettämään. Kolme tuntia yhdestä neljään puolen tunnin välein vaihtuvia esittelyjä Turun Urheiluliiton liikuntatarjonnasta; satubalettia ja tarzan jumppaa, liikuntakerhoja ja leikkituokioita vanhempien ja lapsien kanssa, satujumppaa ja touhujumppaa, ongintaa, kasvomaalausta, temppurataa ja vaikka mitä. Hinta ei ollut paha, kahdelta lapselta 6 euroa ja ainakin meidän poppoo tykkäsi päivästä valtavan paljon!

Äsken käymämme saunan jälkeen sammahtivat kyllä aivan täysin sänkyihinsä ja poika vielä moneen kertaan kehui, kuinka huippuhauska ystävänpäivän vietto heillä on ollut ♥

Iltapalaksi valmistin vielä hemmottelua itselle, tomaattivalkosipuli bruchetan reilulla rucolalla lempileivästäni taikaruispaahtoleivästä (vain 55 kcal). Mieli olisi tehnyt kunnon sipsipussia ja dippiä pienessä eilispäivän jälkimainingeissa, mutta sain pidetyksi pintani pitämällä ajatukset tarkasti edessä jo siintävässä yhden rajapyykin saavuttamisessa paino asiassa. Siitä enemmän vaikka ensi viikolla.

Vaikka näin jälkikäteenkin,

lämmin ystävän tervehdys kaikille lukijoilleni - ystäville - olette tärkeitä ♥

Lötkö lauantai

Näitäkin välillä tarvitaan, suhruisen päivän viettoa kotosalla juurikaan mitään järkevää tekemättä.

Tiukan työ/kouluputken jälkeen tällä yhdellä vapaapäivällä lasten kanssa tuntui olevan tavallista suurempi merkitys ja suunnitelmissa oli vaikka mitä luisteluretkestä HopLop päivään ja serkkujen luona vierailuun. Loppujen lopuksi päädyttiin kuitenkin nauttimaan ihan vain toistemme seurasta, eikä maltettu lähteä tavanomaiseen aktiivipäivän viettoon.

Aamusella pakkasin pikkuisille iPadin, pillimehut ja rusinarasiat matkaan, vietiin iskä bussipysäkille töihin lähtöä varten ja mentiin kuntosalille rääkkäämään äidin käsittämättömän kipeitä lihaksia uudella (torstaina pitkästä aikaa taas) BodyPump tunnilla ja lasten osalta viettämään aikaa mainiossa leikkipaikassa.

Lasten lempipuuhaan päästiin kotosalla, kun mentiin yhdessä suihkuun ja otettiin piiiitkä, lämmin sessio paljun, kylpylelujen ja suihkun merkeissä. Päivän ohjelmassa oli muutakin hauskaa, kuten askartelua kiilleliiman ja hileiden kanssa.

Tätä askartelua on lykätty mahdollisimman kauan, sillä ajatus lapsista, kiilleliimasta ja viidestä purkista irtonaista hilettä eri väreissä vaatii omanlaisen tunnelman ja energian. Tänään sitä löytyi, joten lapset pääsivät toteuttamaan itseään.

Hienoja töitä ja luullakseni sain jopa kuta kuinkin kaikki hileet puhdistetuksi pöydältä, lattialta, tuoleista, keittiön kaapeista, lapsista, vaatteista, itsestäni, kasvista, pupusta, vessan ovesta ja -hanasta, matosta...

Loppupäivä meni lötköillessä leffoja katsellen, pelaten iPadia ja äitin viettäessä aikaa koneella, välillä halihetkiä antaen.

Illalla vielä muutama erä ehdotonta lempipeliämme lasten bingoa ja pitkä unisatu - huippulauantai!

Huomenna pitäisi lähteä ajamaan mukava, lähes 5 tunnin matka Mikkeliin, jossa pidetään YAMK loppuseminaari yhdessä yhteistyöluokkamme kanssa Mikkelin Ammattikorkeakoulusta. Tarkoituksena on esitellä opinnäytetyömme välivaiheen seminaarissa - aika paljon on vielä sen osalta tekemistä.

Haikeaa lähteä kolmeksi päiväksi reissuun, paluu vasta tiistai iltana. Kaiken lisäksi harmittaa vietävästi, kun huomasin ettei Mikkelin Vaakunassa ole mitään kuntoilumahdollisuutta. Pitänee tehdä vatsalihaksia sitten vaan vissiin huoneessa, jotta saa kuntoilufiiliksen pysymään yllä.

Lasten harrastuksista

Kahta ei pidä kokeilla sanovat - omaa äitiä ja kansantanssia. Niistä toinen on itselleni tuttu monen vuoden ajalta, vasta teini iän mukahäpeä ja laiskuus saivat lopettamaan tanhun harrastuksen ja sen mukana lähes kaiken muunkin ohjatun toiminnan pioneeritoimintaa lukuun ottamatta - sitä kesti vielä hetken. Halusin aina ratsastaa, mutta se oli liian kallis harrastus meidän perheelle, muuhun ei kannustetukaan ja koko liikunnasta muodostui viimeistään yläasteen myötä se kamalalin kammotus.

No joo, olisihan sitä voinut harrastaa jotain muutakin, mutta jostain syystä vain kirjat veivät mukanaan, kaikki aika meni kotosalla kirjoja toisensa perään ahmiessa. Jotenkin sitä on kaduttanut näin aikuisiällä. Ei niin, että siitä olisi ollut jotain haittaa, ihan täysipäinen edustuskelpoinen yhteiskunnan jäsen on muotoutunut minustakin ilman muotiharrastuksia tai joukkuelajien tuomaa tiimihurmosta. 

Silti lasteni kasvettua olen halunnut antaa heille ainakin mahdollisuudet alkaa harrastamaan heille mieluista asiaa. Ei - en ole vienyt heitä lauantai aamuisin vauvauintiin klo 7 tai muskariin pienestä pitäen, mutta nyt kun heillä alkaa olla jo ikää, olen alkanut kartoittamaan löytyisikö joku heitä miellyttävä ajanviete. Viime vuonna kokeiltiin pojan kanssa äiti lapsi - jumppaa, se ei toiminut. Poika ei malttanut millään mennä ohjatussa tahdissa äidin kanssa, vaai huiteli pisin jumppasalia ja siinä oli sekä että äidillä ja pojalla hermot kireänä. Kunnes poika päätti, että jätetään moinen touhu kokonaan väliin, fiksu mukula; mitä turhaan aiheuttaa kahdelle henkilölle ylimääräistä stressiä...

Tytön yhden lempisarjan, Anniina Ballerinan, herättäessä pikku prinsessassani halun oppia tanssimaan, sain vihdoin aikaiseksi itsestäni näin uuden vuoden kunniaksi tutkia baletti/ tanssiharrastusmahdollisuuksia ja päädyin suuremmin miettimättä edulliseen Turun Urheiluliiton satubalettitunteihin kevääksi. 

Tällä viikolla se sitten alkoi, yhtä lailla äidin, kuin tytönkin odottamat balettitunnit, joihin varustauduttiin niillä perinteisillä; vaaleanpunaisilla jumppatossuilla, jumppapuvulla Hello Kitty kuviolla ( koetin saada läpi ihkun valkoisen tylliunelman, mutta ei voittanut Kittyä...)  ja valkoisilla sukkahousuilla vaaleanpunaisilla säärystimillä lisättynä. Olen aivan varma, että äidin jännitys oli keskiviikkona yhtä huipussa, kuin tytöllä tilaan odottaessamme.

                    

Onneksi mukana oli myös muita ensikertalaisia ja suhahdin mukaan alkutunnelmiin jumppasaliin parin muun innokkaan äidin seurana. Toisin kuin heidän ujot piltit, meidän rinsessa juoksi rohkeasti heti piiriin ja oli kuin kala vedessä. Miten ylpeä olinkaan!

Tunnistin itsessäni samalla rumia piirteitä, myönnän. Oltuani itse aina se lapsi, jolle ei ollut varaa hankkia kauniimpia ja uusimpia vermeitä ja joka erottui selkeästi joukosta mamman tekemillä sievillä, mutta kotikutoisilla mekoilla, vertailin heti ballerinani varustetasoa muihin ja olin kateellinen yhden tytön uskomattoman kauniista ballerinatylliunelmasta. Omaani haastatellessa ei asia näyttänyt kuitenkaan haittaavan laisinkaan, joten kilpavarusteluun ei tarvinnut lähteä - sana vain, niin äiti olisi ollut kaupassa uudestaan...

Toivottavasti tyttö jaksaa ja löydetään pojallekin sopiva aktiviteetti, jossa saa purkaa energiaansa vähemmän rajatussa toiminnassa. Olen vahvasti sitä mieltä, että hyvä harrastus on avain terveisiin ja fiksuihin elämänvalintoihin, vaikka ei olekaan toki tae siitä. Haluan antaa lapsilleni kaiken sen, mitä en itse saanut ja tässä piileekin vaara, josta on oltava tietoinen; mikä on omaa toivettani ja mikä lasten. 

Mitä teillä harrastetaan?

                      

Vuosi 2013

Tässä sitä eletään, vuoden 2013 viimeisiä hetkiä ja lienee hyvä hetki monen muun tapaan katsoa mitä kaikkea tänä vuonna tapahtuikaan!

Tammikuussa vietettiin järjestämiäni elokuva-aiheisia naamiaisjuhlia työpaikalla, lystiä oli - kuka arvaa ketä esitin?

Helmikuussa käytiin jo perinteeksi muodostuneessa Muumien taikatalvessa, ihanaa yhdessäoloa, lumileikkejä, valjakkoajelua, napakelkkailua ja muumitalon kiertelyä uudestaan ja uudestaan - välissä tietysti hahmojen halausta ja lämmintä kaakaota. Pidän taikatalvitapahtumasta, mutta miten mahtaa käydä tänä talvena, lunta ei ole vielä suuremmin täällä etelässä nähty?

Maaliskuussa vietettiin rakkaan kanssa upea ilta keittiömestariyhdistyksen gaalaillallisella Turun Linnassa. Usean ruokalajin ja sitäkin mukavemman viinipaketin kattaus, harmi vaan, että sosiaalitilat olivat pohjakerroksessa ja juhlatilat ylhäällä. Arvaatteko kuinka haastavaa oli kulkea keskiaikaisia, korkeita rappusia kolmanteen kerrokseen ja takaisin kokopitkässä iltapuvussa, pienellä laahuksella ja korkokengillä - pikku hiprakassa?

Huhtikuuta vietettiin Liedossa näinkin keväisissä tunnelmissa, ei siis hätää vielä sen lumen kanssa. Luitteko muuten, että vuosi 2013 oli yksi lämpimimmistä?

Vappua vietettiin keijuprinsessan ja Buzz Lightyearin kanssa! Hienoa, kun tarhassa jaksetaan järjestää, lapset rakastavat roolileikkejä ja pukeutumisia, poika ei meinannut millään ottaa omaansa pois... Tykätäänkö teillä pukeutua, mikä on lapsen (oma) lempirooliasu?

Toukokuussa nautittiin ihanista helteistä ja kesän alkamisesta, lapset kesälaitumella serkun kanssa. Saippuakuplat jaksavat aina viihdyttää ja meillä niiden kanssa saadaan aikaa kulumaan yhtä paljon joka kerta. Sitä menee kyllä valtavasti, enkä vielä ole onnistunut tekemään kotitekoisesti kaupan litkua parempaa - ei niin suttaista, fairy oli ihan katastrofi! Onko jollain hyvä ohje/suhde?

Kesäkuussa aloiteltiin kesämenot ja miehen loma laittamalla lapset hoitoon ja kutsumalla ystäväpariskunnat nauttimaan aikuisten iltaa oman keittiömestarini laittaman ruuan ja upeiden viinien kera - oli muun muassa hummeria, surf and turf, romanovin mansikoita ja shampanjaa tietysti!

Perheaikaa vietettiin muun muassa korkeasaaren vesisateessa...

Linnanmäen koleudessa...

Juhannushelteissä ystävien mökillä...

Kulttuuria tutkimassa keskiaikaisilla markkinoilla...

Zoolandian eläimiä ihmettelemässä ja paljon paljon muuta! Kesäkuu oli mukava ja äidin loma heinäkuussa olikin sitten vastapainoa alkukesän vouhotukselle. Harmillista kyllä, aikuisten lomat menivät tarkoituksella ristiin, mutta kyllä sitä yhteistä aikaa olisi voinut olla enemmänkin - mites teillä, oletteko samaan aikaan, vai eri aikaa puolisoidenne kanssa lomalla?

Heinäkuussa aloitettiin blogin kirjoitus ja vietettiin aikuisten kivaa Ruisrockissa mahtavassa seurassa...

Ja DBTL kaupunkifestareilla jälleen yhtä lystiä rakkaan kanssa! Kuka muu tykkää festareista? Sisäsiisteistä, hotellimajoituksella, puhtaalla vedellä ja sisävessoilla - kiitos :)

Elokuussa nautittiin yhä helteistä ja alettiin kokoamaan perhettä työ ja tarhakuntoon jälleen pitkän kesän jälkeen. Se olisi ollut hyvä kuukausi lomailla sekin, mites teillä, oletteko lomailleet joskus syksyn aikaan?

Syyskuussa oltiin jo vahvasti arjen rutiineissa, tässä nautitaan harvinaisesta sisarusten välisestä hempeästä hekestä, suurimman osan ajasta tapellaan ja ollaan toisen kurkussa kiinni. Sisarusrakkautta, ovatko sisko ja sen veli pahimmat kun ikäeroa on erityisen vähän?

 Lokakuussa rakas prinsessani täytti 4 vuotta ♥

Marraskuussa viikarimme 5 vuotta ♥

Jouluna jännitettiin joulupukkia ja avattiin uskomaton määrä lahjoja! Ilmeisesti oltiin oltu kilttejä.

Joulun pyhät olivat mieluisat, perheaikaa, parisuhdeaikaa, suklaata, glögiä, punaviiniä, homejuustoa ja pikkuisen rästiin jääneitä koulutehtäviäkin. Oli hyvä palata tänään töihin ja valmistautua ottamaan uusi vuosi vastaan. Huomenna olisi tarkoitus tehdä lyhyt päivä ja sitten parin ystäväperheen kanssa syömään ja lasten ilotulitusta katsomaan.  Postausta vielä huomenna!