Reipasta menoa

Alkuviikko on aloitettu rauhallisesti niin töiden, kuin vapaa-ajan merkeissäkin, mitä nyt lihakset huutavat hoosiannaa maanantain kahvakuulailun ja tämän päivän aamulenkin jälkeen. Ruokailutkin ovat sujuneet suunnitellusti ja terveellisesti, tosin ruoka on yhä liian suolaista ja makeanhimo on melkoinen.

Yksi lempiannoksistani, kevyesti paistettua kylmäsavulohta ja kurkkutomaattisalsaa

Töissä on ollut tyyntä ennen myrskyä - mentaliteettia, kun syksy ja talvikausi vasta alkaa ja monet asiat ovat käynnistymässä, mutta eivät vielä vauhdissa.  Huomenna olisi tarkoitus lähteä keväällä palkinnoksi hyvästä työstä ansaittuun virkistysiltaan muun johtoryhmän kanssa. Luvassa on illallista ja teatteria, Linnateatterin Peep Show, joka toivottavasti on parepi kuin edellinen saman teatterin näytelmä, jota olimme katsomassa. Aamupäivän töiden jälkeen ennen teatteria ohjelmassa on liikuntaosuus työpaikan kuntosalilla (jestas mikä määrä tavaraa pitää olla mukana; työvaatteet, treenivaatteet, suihkuvermeet, meikit ja ilta asuste!) ja teatterin jälkeen nopsaan nukkumaan, aamulla 6:35 pitäisi olla virkeänä junassa kohti Helsinkiä.

Olen saanut kunnian edustaa aluettani East & West organisaatiossani uuden järjestelmän "ambassador :ina" ja superuserina auttaen muita alueen esimiehiä syyskuussa tehtävässä käyttöönotossa. Torstai ja perjantai menee käyttäjäkoulutuksessa ja odotan sitä kyllä innolla - ensimmäisten e-learning sessioiden mukaan järjestelmä on tervetullut lisä esimiesten työkalupakkiin ja selvä apu johtamiseen. Kaiken lisäksi näen rakasta ystävääni torstai illalla ja pääsen toivottavasti nauttimaan pääkaupunkiseudun  kattavasta ravintolatarjonnasta siinä sivussa. Jep, ja ne liikunnat pitäisi ehtiä hoitaa nekin hotellin kuntosalin juoksumatolla...

Lauantaina on aamusta Body Pumpin jälkeen odotettu meno lasten kanssa Liedossa järjestettävään Perhepäivä maatilalla - tapahtumaan. Luvassa mm traktorisafaria, poniratsastusta, polkutraktoriformuloita ja mikä hienointa, ihka oikeita kotielämiä lasten ihasteltavaksi- ai miten niin kaupunkilaiset!

Sunnuntaina lähdetään katsomaan Turun Messuja, suomen suurimmaksi yleisömessutapahtumaksi mainostettua hurlumheitä ja illaksi pitäisi vielä riittää virtaa ekaan potkunyrkkeilytuntiin.

(Olen aivan koukussa näihin fitness sitaatteihin...)

Tosi mukava viikko tulossa, olen aivan innoissani! Valtavan ihanaa loppuviikkoa teille myös :)

Alkavan syksyn ihme - sienet

Pihalta löytyy ihmeellisiä asioita näin syksyllä...

Tästä tulikin mieleen, pitäisi varmaan ostaa joku päivä kantarelleja torilta ja koittaa jos lapset söisivät. Itse pidin lapsena aivan älyttömästi äidin tekemästä kermamuhennetusta jauheliha-kantarelli kastikkeesta, mutta myönnän ettei sienet ole sieltä helpommasta päästä lapsille tarjottavaa - jo sen rakenteenkin takia.

Mites teidän lapset, menevätkö sieniherkut ja löytyykö hyviä reseptejä jaettavaksi?

Ensimmäisen PT viikon summausta

Sitten olisi viikko takana  uutta elämää PT:n ohjeilla, liikuntojen puolesta ollaan menty niin lähellä ohjelmaa että oikein hämmästyttää! Kuutena päivänä viikossa liikuntaa on huima suoritus kahden viikon takaiselta sohvaperunalta, jonka huippukuukausinakin liikuntaa oli maksimissaan neljänä päivänä viikossa. Hääpäivän vietto ja pari hyvin harkittua repsahdusta ruokavalioissa on omasta mielestäni ihan tarpeeksi kunnioitettava suoritus sekin ja ensi viikolla jatkuu taas ruokien kanssa tsemppaaminen.

Kiloja ei luonnollisesti tippunut kun aloittaa treenaamisen, tässä kohtaa tärkeintä onkin kropassa tapahtuvat muutokset - ei niinkään vaa'an näyttämät lukemat.

Haasteita tulee olemaan hurjasti, keskiviikkona päivällinen ja teatteri-ilta työpaikan johtoryhmän seurassa, torstaina ja perjantaina pitkät koulutuspäivät Helsingissä. Parhaani aion silti tehdä ja liikuntasuunnitelmakin seuraavalle viikolle on tehty.

Se näyttää tältä:

• Maanantai 
• Kahvakuula 60 min
• Tiistai 
• Reipas kävely aamulla ennen aamupalaa 15 min  
• Vatsat, punnerrukset, kyykyt ja venyttely 30 min
• Keskiviikko
• Pitkä kävely/pyöräily 40 min
• Vatsat ja venyttely 15 min
• Torstai
• Kävely-hölkkä yhdistelmä illalla 35 min
• Perjantai 
• Palauttava päivä
• Lauantai
• Les Mills Body Pump 60 min
• Sunnuntai
• Potkunyrkkeily 60 min

Ostin pitkästä aikaa pari "alan" lehteäkin, oikeastaan yhden seuraamani blogin Project Mariina innostamana. Mukaan tarttui hänen mainostamansa Fit Laihdu! ja se perinteinen KG ja tänään on ollut ihan mukavaa selailla niistä ensin mielenkiintoisimmat jutut (ne onnistujat) ja sitten pikku hiljaa syventyä paremmin. Ei niissä juurikaan uusia aiheita ja uutta tietoa tule, mutta tsemppihenkeä ja inspiraatiota sitäkin enemmän.

Esimerkiksi yhden onnistujan tarina oli taas vahvistava rentoudellaan, sillä aina välillä sitä tulee miettineeksi miten itselle käy tämän elämäntapaprojektin kanssa. Olen nauttija luonteeltani ja tuntuu varsin kaukaa haetulta, että tulevat nautintoni saisin vaikkapa niistä kuuluisista liikunnan endorfiineistä ja terveellisistä, kasvispainotteisista ruuista - joista kumpikaan eivät ole tähän päivään asti kuuluneet elämääni juuri laisinkaan - niiden kaikkien ihanien herkkujen, hyvien ruokien ja juomien tilalla. Ja ei, en toki tarkoita, että ne kasvisruuat eivät voi olla valtavan hyviä, tottumiskysymys todennäköisesti ennemminkin. Nyt kuitenkin mennään ainakin PT:lle lupaamani kolme viikkoa hänen ohjeillaan ja katsotaan miten ne tulevat istumaan tulevaan kevyempään elämäntapaan.

Mutta tästä mennään taas uutta viikkoa kohdin, innolla - ja lihakset melkoisen kipeinä...

Ostosreissua ja uhmaa

Sateinen, kurjan tylsä lauantai...

Aamuisten jumppatuokioiden jälkeen päätin lähteä lasten kanssa metsästämään jälleen puuttuvia syksyn vermeitä tarhaan, sitä pojan välikausipukua ja tytön talvipukua,sekä hänelle myös kumisaappaita. Seurasi äidin lempihommia, vaatteiden valitseminen kauppareissulle - jep, tämän voittaa vain synttärikyläilyt ja vierailut, johon saa nähdä pikkuisen enemmän vaivaa lapsien asusteiden miettimisessä!

Näin auvoisesti lähdettiin suuntaamaan kohti Myllyä, Raision isoa ostoskeskusta, jossa emme ole käyneet pitkään aikaan. Prismasta ostamme paljon, sillä Miehen henkilökuntakortilla saa -15% kaikista, alennetuistakin hinnoista ja se on ihan kiva etu jos jotain sattuu löytymään.

Shoppailu siellä oli kuitenkin jota kuinkin epäonnista, sillä jostain oudosta syystä Myllyn Prisman vähän jokainen hylly ammoitti tyhjyyttään klo 14 jolloin me pääsimme liikenteeseen. Välikausipukuja oli tasan yhtä, tytön toppahaalareita ei yhtäkään mallia. Saappaita ei ollut meidän kokoamme ja mallejakin vain muutama tarjolla. Selvästi kuitenkin enemmän on ollut/olisi tarkoitus olla, sillä tyhjiä henkareita ja rekkejä kyllä oli. Turhauttavaa.

Kovin hyvää kuvaa paikan ostotoiminnoista ei antanut myöskään heidän urheilujalkineosastonsa, jonne suuntasimme seuraavaksi. Lehden tarjous -15% urheilujalkineista oli joko saanut ihmiset sankoin joukoin aamupäivästä liikenteeseen syksyn liikuntaimussa, tai sitten alkutilannekin on ollut surkea. Valittavana oli muutamaa hassua juoksukenkää, sisäpelitossua ja tenniskenkää ja nekin hirvittävässä sotkussa.

Voitteko kuvitella, en ole 36 vuotisen elämäni aikana ostanut itselleni yhtä ainoaa urheilujalkinetta! Tämä siis poislukien luonnollisesti kouluaikojen äidin minulle hankkimat varusteet... Olen pärjännyt erinomaisesti jo mukavan venyneillä Niken mustilla lenkkareilla, jotka sain äidiltäni käyttämättömänä kuta kuinkin 12 vuotta sitten, sekä siskoltani perimillä, niin ikään käyttämättömillä sisäpelitossuilla. Tämä ehkä kuvaa liikunnallista historiaani, josta myöhemmin postausta.

Tämä myös on päällimmäisenä syynä, miksi minun on vaikea ymmärtää liikunnan välinepuolta ja oikeiden vaatteiden ja tarvikkeiden huimia hintoja. Ehkäpä solahdan siihenkin rooliin kun liikunta tulee paremmin osaksi elämääni jatkossa - tässä kohtaa olin varma, että en laita 200 euroa urheilujalkineisiin. Pitkän etsinnän jälkeen olin melko tyytyväinen ostamiini Adidaksen kevyisiin juoksukenkiin, jotka sopivat "neutraalisti askeltaville". Eipä ole hajuakaan miten askellan, joten eikö tuo ole sopiva aloituskenkä sitten?  Hinta vajaa 60 euroa alennusten jälkeen ei ollut enää ollenkaan paha.


Kierrettyämme muutamassa kaupassa ja leikittyämme hetken Myllyn keskellä sijaitsevassa leikkikompleksissa ja nautittuamme donitsit (minä vain haukkasin lapsilta - seläntaputus itselle) päätin laittaa lapset ensimmäistä kertaa valvottuun leikkipaikkaan Mukavaan. Se näytti huippuhauskalta lapsille, pienehkö tila ilman HopLop tyylisiä vempeleitä, mutta täynnä mitä kivoimpia leluja. Pointtina ei tässä niinkään ollut pääseminen itse shoppailemaan rauhassa, vaan saada lapsille mielekästä ja mukavaa ajavietettä ja kyllä vaan tykkäsivätkin! Kahdelta lapselta tunti valvottuna maksoi 10 euroa - ei paha hinta ja ehdin pyörähtää vielä etsimässä niitä kumisaappaita ja välikausitakkiakin, sekä fiilistellä kirjakaupassa sillä välin.

Lopuksi oli vielä tarkoitus käydä ruokakaupassa ja ostamassa meillä erittäin harvinaiset karkkipussit lapsille. Kaikki meni ihan hyvin siihen asti, kun Tytön piti nousta autokärrystä kokeilemaan löytämiäni suloisia Hello Kitty lenkkareita, mutta hän päätti olla nousematta, jotta veli ei vaan pääsisi ottamaan paikkaa. Pitkähköksi helposti  venyvä tarina lyhyesti, päädyimme takaisin autoon Pojan raahatessa tytön kenkiä ja takkia, sekä minun juoksukenkiäni ja minun yrittäessä raahata rimpuilevaa, huutavaa, potkivaa, lyövää, raapivaa ja hysteeristä Tyttöä - ilman sitä karkkipussia ja ruokaostoksia. Sääliviä katseita kanssaihmisiltä, häpeää ja punastumista lapsen huutaessa täysillä "äiti muo SATTUU" äitin vain yrittäessä laittaa lapsensa turvavöihin - lempeästi, mutta päättäväisesti (oppikirjoja noudattaen).

Mitä miellyttävin automatka kotiin, 30 minuuttia huutoa ja ajavan äidin lyömistä, poissa turvaistuimesta istumista, pissahätää ja äidin tuskanhikeä pitää auto kaatosateessa ja huonossa näkyvyydessä valtatiellä järkevässä vauhdissa ja tiellä.



Näitä päiviä taas.

Ja voittaja on...

Olisi aika arvonnan!

Onnea Noobax!

Laitatko minulle s-postia tulemaan vaikka lomakkeen kautta tuolta alalaidasta - laitan lahjakortin Bryggman´s Restaurant & Deliin tulemaan!

Herkuttelua

Myönnän olevani heikko, kun puhutaan ruuan houkutuksista. Olen itse alalla työskentelevä, päivittäin hyvän ruuan ja kahvilatuotteiden kanssa tekemisissä ja nautin aivan valtavasti kun pääsen herkuttelemaan hyvin tehdystä ruokatuotteesta. Mieheni jakaa intohimoni, mutta niinhän se on, ettei suutarin lapsilla ole kenkiä ja meilläkin kokataan harmittavan vähän kunnollisia ruokia.

Siksi olikin itsestään selvää, että menemme juhlistamaan hääpäiväämme hyvän ruuan merkeissä - tällä kertaa valikoitui tätä päivää silmällä pitäen jo talvella Groupon -diilistä hankimani lahjakortin ansiosta Brahen Kellari.

 Ravintola on minulle erittäin tuttu, muutama vuosi sitten olin siellä töissä hetken aikaa ja tutustuin yhtä lailla sen omistajaan, kun heidän tinkimättömään tapaansa tehdä asioita. Kunnioitan paikkaa ja laatu on siellä lähes poikkeuksetta hyvää. Siksi olikin mukava yllätys löytää erinomainen diili Grouponilta, jossa sai vapaavalintaisen menun listalta kahdelle henkilölle, sisältäen kivennäisveden ja kahvin ainoastaan 69 euroa.

Brahen Kellarin ruokalista ei ole sieltä edullisimmasta päästä, vaikka olenkin valmis maksamaan hyvästä ruuasta. Tällä kertaa ei tarvinnut siis kuitenkaan edes miettiä tulevaa laskua, silti valikoituani lähes koko paikan kalliimman menun olin hieman nolona - se ei missään nimessä ollut tarkoituksena. Tarjoilu pelasi kuitenkin loistavasti ja toisin kuin jossain paikoissa, täällä ei tullut tunnetta toisen luokan asiakkaana olemisesta diiliä käyttäessä.

Valitsin alkuun porocarpacchion parmesansalaatin kanssa, Mies otti Roquefort etanoita, peräti 12 kpl! Kummatkin annokset olivat onnistuneita, omani tarpeeksi ohueksi siivutettuna ja onnistuneet maut. Mies sai maukkaat, hyvin valmistetut etanat, joita itsekin maistoin pari, yrittäen olla laskematta voi-homejuustogratiinin ja vaalean leivän yhteiskaloreita...

Pääruuaksi päädyimme kummatkin sisäfileeseen, viimeksi käydessämme otin loistavaa metsäkaurista, mutta maltoin sentään olla ottamatta samaa. Kummatkin annokset olivat hyvin perinteisiä, itselläni vuohenjuuston ja kasvisjuliennen kera, miehellä sienikastikkeen ja friteeratun uuniperunan kanssa. Jätin omastani punaviinikastikkeen pois, joka ei kuulu suosikkeihini ja annos oli kerrassaan maukas ilman sitäkin. 

Huomaa silti, että aloitettu kevyempi ruokavalio oli kutistanut mahalaukkua ja mies sai tuhota loput hyvin paistetusta pihvistäni. Keittiön taito näkyi täydellisissä lihojen kypsyysasteista ja erityisen maukkaista ja sopivan pureskeltavista kasviksista. 

Olin jo alkuun päättänyt, että tämän illan olen laskematta kaloreita jos jotain tekee mieli ja jälkiruokani todellakin osoitti sen; taivaallinen vadelma ja valkosuklaajuustokakku, joka oli huomattavasti vaatimatonta ulkonäköään parempi. Tavalliselta levykakulta näyttävä pala meinasi saada minussa pahemman laatuisen annoskateuden miehen valitseman ranskalaisen suklaakakun nähdessäni, mutta onneksi ravintolan taitajat eivät pettäneet ja maku oli juuri niin ihana, kuin olen tuolla paikassa tottunut saamaan. Harmittavan monessa paikassa on niitä samoja valmistuotteita ja suuresti (ravintolan listalla) vihaamiani perusjäätelöitä. Arvostan taidolla tehtyjä konditoria tuotteita yli kaiken ja tämä kyllä kruunasi aterian.

Kaiken kaikkiaan ruokailu oli onnistunut ja tunnelma hyvä. Palvelu pelasi ja meillä jäi todella hyvä fiilis jälleen kerran käynnistämme. Ihanan romanttistakin oli, joten kaikki hakemamme elementit toteutuivat.

Suositteluni, jos kukkaro kestää pikkuisen yläkanttiin hinnoiteltun menun eikä häiriinny pikku yksityiskohdista kuten  muovisista tableteista ja halvan oloisista serveteistä.


   

Muisteluja matkan varrelta - osa III - Häät

Elämän ihanin päivä. Niin monet sanovat häistään ja ihana se olikin. Meni vain todella nopeasti ohi!

Kaikki se järjestely ja suunnittelu, valmistautuminen ja rahallinen panostus - 7 tuntia ei ollut kuin näyttää...

Minua jännitti ja nauratti ja vaikka mitä, kaikkea samaan aikaan. Itse vihkiminen suoritettiin maistraatissa kaason ja bestmanin todistaessa, kirkkohäiden suurellinen sisääntulo ja marssi jäivät väliin johtuen omasta elämänkatsomuksestani, johon uskonto ei kuulu.

Sormuksia emme valinneet kauan, kuten emme muitakaan häihimme liittyviä yksityiskohtia. Halusimme valkokultaa ja löysimme etsimämme ensimmäisestä kaupasta vajaan kymmenen minuutin katselun jälkeen!

Juhlapaikkana meillä oli Liedon Vanhalinna, upea historiallinen miljöö, johon ihastuimme kummatkin. Vieraita oli lähes 100 henkeä ja tiloina vanha Kartanoravintola.

Löysin hääpukuni Irlannista juhannusreisullamme - ei mikään helppo homma, mutta hyvän ompelijan toimesta pukuun ommeltiin alas asti selässä oleva nyöritys, jolla varmistettiin mahani mahtuminen pukuun vielä tuolloin raskausviikoilla 27+4.

Meillä taisi mennä toisinpäin, kuin monella muulla parilla, Miehelle tehtiin "hääkampaus", itse selvisin leikkauksella ja värillä.

Muutoin itse juhlissa olikin ne perinteiset elementit, ajelu koristellulla hääautolla, häätanssi (Metallican Nothing Else Matters akustisena kitaraversiona veljeni soittamana), paaaljon ruokaa ja juomaa (ravintolaväkeä kun oli suurin osa vieraista), leikkejä, kimpun heittoa ja varsin onnistunut hääyö kauniissa boutique hotellissa,  Park Hotellissa ja heidän morsiussviitissään. Huomenlahjaksi sain Mieheltäni Kalevala Korun Helinä korvakorut, jotkä näkyvät yhä korvissani useimmissa kuvissa.

Tänään sitten vietämme viidettä hääpäiväämme, menemme syömään, elokuviin ja vietämme hyvin ansaittua laatuaikaa kahdestaan... Siitä varmasti postausta ainakin ruokakuvien merkeissä!