Sivut

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Ei yhtään oikein...

...lomasäälotossa. Vajaa kaksi viikkoa ensimmäistä lomapätkää pian vietetty ja näyttää pahasti siltä, että kesän ainoa perhereissu on siirtymässä parempaan ajankohtaan.

Sateinen ja kurja lomaviikko ei haittaa silloin, kun rentoutuu kylpylähoidoissa, lukee mainiota kirjaa ja lataa akkuja vain yhdessäoloa lasten kanssa tankaten, mutta viikon jälkeen alkaa sää nyppiä jo pahasti. Esteeksi se muodostuu silloin, kun suunnitelmissa on viettää kesäpäivä Särkänniemessä ja luvassa on kaatosadetta aamusta iltaan.

Juhannuksena käytiin ystäväpariskunnan luona mökillä saaristossa, jossa rohkea poikamme oli ainoa, joka uskalsi käydä kastelemassa itseään tuulisessa ja hyisessä meressä. Muutoin keskikesän juhla vietettiin miellyttävissä merkeissä perinteisesti grillaten ja illalla korttia pelaten - visusti sisätiloissa ensin saaressa, sitten kotosalla.



Onhan loma lomaa sateellakin, mutta kyllä kesäloman suola ja sokeri on ne ihanat uintireissut, marjansyönnit puistonpenkillä, Seikkailupuistoretket, Muumimaailma ja huvipuistokäynnit, sekä rento loikoilu takapihalla aurinkoa ottaen ja lasten leikkejä valvoen - hyvää kirjaa lukien. On vaikea repiä riemua sadepäivän sisäkiukutteluista ja ohjelman keksimisestä, sekä loputtomasta talviaktiviteettien jatkamisesta. Harmittaa pojan puolestakin, joka juuri oppi pyöräilemään ilman apupyöriä ja haluaisi palacasti vahvistaa uutta taitoaan.

Jep, en kuulu niihin superäiteihin, jotka vetävät sadevermeet päälle ja lähtevät lastensa kanssa kuravettä loiskottelemaan ja repimään riemua säästä kuin säästä. Äsken pistin reppanat ulos pirskottelusta ja puhurista huolimatta - hyvin paketoituina ja kurahousuissa - mutta päästin heidät sisälle lämmittelemään kun olivat aivan litimärkiä.

Taitaa olla parasta siirtää loput kaksi lomapäivää heinä-elokuulle pidentämään viikonloppua ja odottamaan aurinkoisempia kelejä, eihän se tälläistä voi koko kesä olla - eihän?

 Su 22.6. 15.00Ma 23.6. 15.00Ti 24.6. 15.00


torstai 19. kesäkuuta 2014

Ihanaa hemmottelua - Day Spa Laguuni

Rakkaani antoi mitä ihanimman hemmottelulahjakortin äitienpäivän muistamisena ja nyt oli aika käyttää se loman kunniaksi.

Minulle oli varattuna tunnin hoito Turussa sijaitsevaan maineikkaaseen Day Spa Laguuniin jonne itsekin olen ostanut muutaman lahjakortin, mutta en ole koskaan heidän palvelujaan käyttänyt. Olin kuullut paljon hyvää ja jo upeat nettisivut ja paikan ulkoasu antoivat odottaa paljon.

Olen hyvinvointipalveluiden suurkuluttaja, siinä missä rahat riittävät. Useimmiten ulkomailla ja ykköstoiveena lahjaksi saatuna. Rakastan etenkin itämaisia pehmeitä hierontoja, Intiassa olin taivaassa, kun pystyin ottamaan itselleni joka päivä jonkun uuden Ayurveda- hoidon tai päähieronnan, samoin Thaimaan taitavat ja kokoaan vahvemmat tytöt saivat loman rentouttamaan paljon enemmän kuin pelkkä loikoilu auringossa. Kotosuomessa olen kokeillut sekä aromaterapeuttisia hoitoja, että kuumakivihierontaa ja tietysti klassista hierontaa.

Thaimaalaisiin hoitoihin en ole täällä tutustunut, jotenkin ne epäilyttävän näköiset Thai- hierontaa mainostavat paikat vaikuttavat epäilyttäviltä, vaikka joukossa on varmasti osaavia hierojiakin. Day Spa Laguuni on osunut siinä mielessä hyvään business saumaan, että siellä tarjotaan uskomattoman kauniissa ympäristössä varsin vakuuttavan autenttista thai- hoitopalveluita. 



Vastaanottoaula on kaunis ja tunnelmallinen, sekä antaa jo makua tulevasta. Vastaanotossa palvelee miellyttävä henkilö, joka ohjaa odottamaan palvelua erilliseen odotustilaan.



Kun kaikkialla tuoksuu miellyttävät suitsukkeet ja taustalla soi rentouttava musiikki, on helppo päästä sopivaan tunnelmaan jo ennen hoidon alkamista. Itse hoito toteutetaan yhtä aistillisesti sisustetussa hoitohuoneessa, varsin huonosti suomea puhuvan herttaisen thaimaalaisen nuoren naisen toimesta. 

Mieheni oli valinnut minulle hoidon, jossa käsiteltiin yläselkä, niska ja kasvot sekä pää. Tunnin kestävä hoito oli juuri niin ihana, kun siltä odotinkin ja olo yleellinen sen loputtua. 



Pidin valtavasti myös hoidon jälkeen minulle tarjoilusta makeasta teestä, sekä hetkestä, jonka sain nauttia hoidon jälkeen kiireettömästi nauttien.

Hinnat eivät ole todellakaan edullisemmasta päästä, mutta uskoisin, että näistä elämyksistä ollaan myös valmiita maksamaan. Olen käyttänyt hyvin monipuolisesti hyvinvointipalveluita myös Suomessa, mutta voin täydestä sydämestäni sanoa tämän olevan ehdottomasti paras kokemukseni kotimaassa.

Nyt on hyvä jatkaa Juhannuksen viettoon ja odotella maanantain Särkänniemen reissua!

Ihanaa Jussia kaikille!

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Lomailua ja juhlintaa

Yhtä juhlintaa! Loma alkoi torstaina ja siitä lähtien on juhlittu pidemmän kaavan mukaan  valmistujaisia - pitäähän se tehdä kunnolla kun on jotain syytä.


Torstaina oli ensin virallinen todistusten jako tilaisuudessa, jossa oli ammattikorkeakoulun liiketalouden ja ICT.n valmistuneet ja valmistuvat alemmista ja ylemmistä tutkinnoista. Kuten koulutoverieni kanssa puhuimmekin, merkillisen kankeasti sujuivat juhlallisuudet ja kokonaisuus oli jokseenkin ala-arvoinen, mutta ehkäpä tähän asiaan puuttuivat lähinnä palvelualan valmistuvat, muita ei näyttänyt haittaavan. Todistus oli varsin kelvollinen, kaksi opintojen alussa tullutta lipsahdus 3:sta, muuten arvosanoilla 4 ja pääosin 5, opinnäytetyö kiitettävä 5. Oli iloinen yllätys saada myös stipendi vuosikurssin parhaana, joukossa oli kuitenkin varsin pätevää porukkaa!

Todistusten jaon jälkeen menimme pienen seurueen kanssa  syömään vanhaan ravintolaani Foijaan, jossa olin ravintolapäällikkönä useamman vuoden ja vieläkin paikkaa rakastan. Sehän avattiin juuri keväällä pitkän paalutustyön jälkeen laajentuneena samaan tuttuun paikkaansa - Turun keskustaan, kauppatorin laidalle. Palvelu on sydämellistä ja mutkatonta, tunnelma mainio ja ruoka luonnollisesti erinomaista. Aivan ihanana näköisiä annoksia ja mielettömän hyviä - suosikkini oli tämä grillatut jättiravunpyrstöt alkuun.



Perjantaina juhlia jatkettiin nykyisessä ravintolassani, jonne olin kutsunut lähisukua, sekä muutamia ystäviä tarkoituksena lähteä siitä vielä jatkamaan iltaa. Hauskaa oli! Leipomisinnostuksen saanut tarjoilijattareni oli tehnyt uskomattoman kauniit kakut - käykäähän kurkkaamassa kuvat ravintolani uusilta Facebook - sivuilta täältä. Ihanat sukulaiset ja ystävät hemmottelivat kauniilla kukilla, hemmottelulahjakorteilla ja design -lampulla, tuntevat kyllä erinomaisen hyvin makuni!  Ilta jatkui aivan liian monen kuohuviinipullollisen voimin kohtalaisen pitkälle, vaikka yllättävää kyllä vauhti loppui tältäkin tunnetusti kestävältä juhlijalta kesken ennen valomerkkiä.

Kyllä sitä on vanhaksi tullut, kun arvostaa aviomiehen tarjoamaa kyytiä kahden jälkeen enemmän, kuin niitä hulvattomia viimeisten tuntien biletyksiä, joihin aikaisemmin lähes poikkeuksetta venyi. Kaiken lisäksi keventynyt olemukseni ja harjoituksen puute sai olotilan normaalia huterammaksi, vaikka tuon juomamäärän jälkeen ei taida olla ihme... Tänään kiitin useampaan otteeseen sitä armonaikaa, jonka sain oloni parantelemiseen ihan rauhassa ennen kuin vaari toi lapset takaisin yökylästä. Mies lähti jo aamuvarhaisesta suunnistamaan Jukolan Viestiin, Kuopioon, joten talo oli siunatun hiljainen pitkälle puoleen päivään.

Tänään oli vuorossa Pojan kovasti odottamat juhlat ja niiden järjestelyt. Hän oli aiemmin viikolla ilmoittanut haluavansa järjestää meille juhlat omassa huoneessaan ja tehnyt niihin oikein viralliset kutsutkin. Aiempaa kevään huonoäiti -aikaa korvatakseni, tein pippaloista vimosen päälle pileet, vaikka vointini takia venyi melko myöhäiselle iltaan. Teimme yhdessä illan tarjoilut ja menun, sekä ostoslistan pojan toiveiden mukaisesti, kävimme kaupassa valitsemassa tuotteet, leivoimme muffinssit sekä laitoimme kauniisiin kulhoihin muut tarjoilut: mansikat, keksit, pilkotut banaanit, vähän naksuja ja suklaata. Poika oli pitänyt huoneensa oven visusti lukittuna koko päivän ja oli järjestänyt sinne leikkipaikan tytölle,valmistanut taikuriesityksen ja pukenut nallensa kravattiin, kaivanut laatikon pohjalta sinne unohtuneen Angry Birds synttäriviirin ja onnistunut jollain ilveellä ripustamaan sen seinälle. Pöydällä oli katettuna lautaset, lasit, pillit ja servetit ja kokinvaatteisiin puettu Onni Orava maskotti oli valmiina pöydän vieressä tarjoilemaan vieraille. Aivan uskomattoman ihana ilta ja 5-vuotiaalta naskalilta mielestäni upeasti järjestetty tilaisuus, johon olimme tytön kanssa toki pukeutuneet pojan toivomalla juhlallisella vaatetuksella, prinsessamekoilla.



Nyt tuoksuu koko talo taivaalliselta, leivoin nimittäin raparperimuffinssien lisäksi vadelmapiirakkaa huomisiin, toivottavasti viimeisiin kemuihin vähäksi aikaa. Huomenna juhlitaan yhteisvalmistujaisia miehen siskon kanssa heidän sukulaisilleen ja taas olisi tarkoitus pistää leninkiä päälle. Pelkkä ajatus Fresitaksi sovitusta alkumaljasta puistattaa, mutta eiköhän se jo huomenna mene ihan eri tavalla alas! Taidan pukea jopa saman asukokonaisuuden päälle kuin eilen. Oli meinaan ihan kivat kirpparilöydöt taas, mekko, kengät, bolero, huivi ja laukku kaunista turkoosia ja kaikki yhteensä alle 15 euroa! Kannatti kiertää vielä juuri ennen juhlien aattoa katsomassa jos jotain löytyisi.



Josko sitten vielä malttaisi aloittaa loman kunniaksi säästettyä kirjaa tässä illan rauhassa ja nauttia lomasta ihan kunnolla...


perjantai 6. kesäkuuta 2014

Autokuumetta

Se on jännä juttu, autokuume - ei mitään järkeä laittaa rahaa ostokseen, joka vain menettää arvoaan käsittämättömän nopeasti eikä ole missään suhteessa laitettuun panokseen. Silti, kevään jo mentyä, täällä polttelee (koko perheellä tällä kertaa) hinku vaihtaa hyvin palvellut Mazda 6 kummankin perheenpään lempimerkkiin, Baijerin ylpeyteen BMW:hen.

Itse olen myöhäisherännäinen autoasioissa. Ajoin ajokortin vasta vuonna 2006, kypsässä 29 vuoden iässä kun olin eronnut silloisesta avomiehestäni jokin aikaa sitten ja todennut tarvitsevani joukkoliikennettä joustavampaa kuljetusmuotoa.  Tuolloin sinkkuna, jo esimiesasemassa kohtalaisesti tienaavana hurlumhei rahanaisena ja mutkumähaluunton -ihmisenä laitoin naurettavan paljon rahaa haisemaan ensimmäisiin autohankintoihin. Jep, hankintoihin, koska sillä rintamalla oli jokseenkin tuulista ennen nykyistä ostohalujani tasoittavaa järjenääntäni, aviomiestäni.

Ensimmäinen hankintani ajokortin saatuani oli iki ihana, upouusi Suzuki Swift. Helppo ajettava, hyvin varusteltu ja  sievä kokoaan tilavampi auto, joka ruttasin rusinaksi melkoisen pahassa peräänajossa auto-onnettomuudessa vain neljä kuukautta ajokortin saamisen jälkeen.



No, onnettomuudesta melkoisesti pelästyneenä, hain autokaupasta vakuutusrahoilla tasaisen turvallisen, reilun kokoisen uuden koslan, johon myös kultainen noutajani hienosti mahtui, Opel Merivan.Olisihan se pitänyt arvata - minun  temperamentilla ei hermot kestänyt Opelin jokseenkin tehotonta tahtia paria kuukautta kauempaa ja siskoni käydessä ostamassa itselleen uuden auton, mukaani tarttui lennossa Opeliin vaihdettu, vähän ajettu sportti BMW 320, johon rakastuin ensi silmäyksellä. Ikävä kyllä, rakkaus ei kestänyt ensimmäistä ryppyä  autoni saadessa ensimmäisessä katsastuksessa vikamerkinnän vain reilun puolen vuoden ajamisen jälkeen ja alle 100 000 kilometrillä, tyyppiviasta (mikälie kampijuttu) . Marssin autokauppaan sanomaan suorat sanat mielipiteeni heidän vaihtoautostaan ja vaihdoin jälleen kerran uuteen - upouuteen autoon.



Tällä kertaa mukaani tarttui aivan naurettava ostos, sievä ja vauhdikkaan näköinen uusi tulenpunainen Hyundai Coupe  - V8 koneella oleva ärhäkkä urheiluauto, mustilla nahkapenkeillä, johon kultainen noutajani mahtui juuri ja juuri taakse. Ja siihen se kaatuikin. Vuoden ajelun jälkeen olin muuttamassa Helsinkiin ja luvassa oli mahdollisesti uuden poikaystäväni (= tuleva mieheni) kanssa orastava kaukosuhde, joka enteili ajomatkoja Turku-Helsinki-Turku välille ja vaati järkevämpää, tilavampaa ja kukkaroystävällisempaa  vaihtoehtoa.


Niinpä marssin jälleen kerran autokauppaan ja vaihdoin ihanan coupen fiksuun Mazdaan, uuteen, vuoden 2007 sport mallin numeroon 6, joka myytiin edullisesti uuden malliston tieltä pois.  Sinne mahtui tavaraa ja iso koira - bensakulutuskin oli ok silloisilla mittapuilla.

Mazdalla ajetaan yhä, järkevä peli kaikkien noiden sekoilujen jälkeen, mutta omiaan nostamaan ajoittaisen autokuumeen vaihtamaan toisenlaiseen.

Tällä kertaa tosiaan kummankin, sekä miehen, että omissa ajatuksissa on uudenkarhea bemari, joka on rakkaani lempimerkki ja pitkäikäisin auto hänen historiassaan ja minunkin autoruljanssissa se mieluisin.

Tätä 320 diesel mallia voisi jopa ajaa Saloon katsomaan huomenna?



Katsotaan ja pidetään teidät ajantasalla. Autokuumeella on se hyvä puoli, että kuten muutkin kuumetaudit, se voi riehua hurjana hetken, mutta parantua sitten itsekseen. Joskus siihen ei auta muu kuin hoito - katsotaan miten tällä kertaa käy.

Mitäs teidän lempimerkkejä autoissa ovat?

torstai 5. kesäkuuta 2014

Loman odotusta ja vähän työjuttujakin

En ole lomaihmisiä - tai siis onhan lomailu periaatteessa ihan mukavaa puuhaa ensimmäisen viikon, toisellakin viikolla on  vielä kivaa, kolmannella jo puren kynsiäni ja neljännellä hypin seinille vaikka ohjelmaa olisi ollut miten paljon. Olen aina pitänyt töissäkäymisestä ja olen juuri se ihminen, joka voi sanoa sydämestään "thank good it´s monday".

Tämän kevään puurtamisen jälkeen silti jo odottelen kovasti sitä ensimmäistä lomapätkää ja tänä vuonna tosiaan loma on turvallisesti pätkitty kolmeen kuten aina aikaisemminkin viime kesää lukuun ottamatta. Monet kadehtivat opettajia osin perusteettomastikin pitkistä kesälomista,  minulle se ei olisi syy valita kyseistä ammattia ja todennäköisesti tekisin jotain hommia joka tapauksessa loman aikana. Hyvinhän etenkin nämä kesäviikonloput  täyttyvät nyt jo, kuten viimeksi postasinkin. Ainoastaan ensimmäisellä, juhannusviikolla on tarkoitus rentoutua, eikä tehdä ainakaan suunnitellusti juuri mitään.

Viime kesälomallani aloitin tämän blogin, joka jäi talvella ja keväällä koulukirjoittamisten, esseiden, tutkielmien ja raporttien jalkoihin, mutta nyt on todella mukava taas kirjoitella ihan omaksi huviksi - ehkäpä jopa jonkun muunkin!

Pieni projektin poikanen on vielä kesken töissä, joka hieman vie aikaa. Ravintoloideni vieminen Facebook -maailmaan, sekä someen Instagrammin ja blogin myötä. Se on vienyt yllättävän paljon aikaa ja tulee yhä viemään, mutta samalla on todella mielenkiintoista uppoutua tutkimaan somea yrityksen ja markkinoinnin näkökulmasta.

Onko täällä lukijoillani joitain ajatuksia siitä, mitä haluaisivat seuraamansa ravintolan Facebook sivuilta seurata ja mikä koetaan mielenkiintoiseksi?




tiistai 3. kesäkuuta 2014

Sitku elämää

Maaliskuussa aloitettiin toden teolla ja toukokuussa puskettiin loppuun - opinnäytetyö ja opinnot ylemmässä ammattikorkeakoulussa ovat valmiina ja sitkuelämä on alkanut!

Ruuhkavuodet ovat ihan jees, mutta kun menee useampi viikko alle kuuden tunnin yöunilla ja ilman vapaa-aikaa, kaikki ajat tietoa päntäten ja tekstiä kirjoittaen ja uudestaan prosessoiden alkaa tälläkin tädillä loppua paukut. No mutta, se siitä, mainiot arvosanat ja yksi tutkinto lisää CV:hen lisättäväksi jättää kultaiset reunukset tällekin kokemukselle.

Voisi kuvitella, että jotain olisi tässä keväällä muutakin tapahtunut, mutta melkoisen hiljaista on ollut kaikilla muilla rintamilla. Perheen kanssa vietetty aika on painottunut laatuolemiseen lähekkäin, työt on vedetty jokseenkin vasemmalla kädellä ja elämäntapamuutos liikuntoineen on jälkimmäisen osalta ollut sekin sivussa. Nyt kun töiden kiireisin ajankohta - kuukaudenvaihde - on sekin saatu pakettiin ehtii istahtamaan pitkästä aikaa blogin ja somen ääreen, sekä ihmetellä mitä sitä tekisikään kaikella tällä ajalla?!

Viikon päästä alkaa ensimmäinen pätkä kesälomaa ja kirjahyllyssä rakkaani ostama kirja jo odottaa lukijaansa. Sen lisäksi olisi tarkoitus juhlia valmistujaisia, käydä Zoolandiassa ja Särkänniemessä sekä ennen kaikkea ladata akkuja ja antaa aikaa pahoin laiminlyödylle perheelle, omaa itseään unohtamatta.

Lapset ovat ilmoitettu kesä-heinäkuuksi kesälomalle kotoilemaan, vaikka meillä on miehen kanssa lomaa yhteensä ainoastaan neljä viikkoa pätkissä. Loput ajat pikkuisia hoitaa miehen 18 vuotta täyttävä veli ja vaari, osan ajasta järjestämme meille vapaapäivät niin, että saamme itse oltua vuorotellen lasten kanssa kotona. Hupaisaa ajatellakin taas lopputalvesta  sattunutta episodia, jossa meihin otettiin tarhasta yhteyttä ja haukuttiin pataluhaksi, koska olin kehdannut viedä talvilomallamme lapset tarhaan muutamaksi tunniksi. Viis siitä, että mies oli koko loman auttamassa koulussa opetustehtävissä, viis siitä, että olin itse ottanut itselleni päivällä muutaman tunnin aikaa tehdä koulutehtäviä, jotta jaksaisin olla lasten kanssa illan yhdessä, eikä tarvitsisi tehdä niitä yötä myöten ja kiukutella vekaroille tietokoneen ääreltä joka ilta. Viis siitä, että olin lomallani lupautunut osallistumaan työn puolesta seminaariin yhtenä päivänä ja käymään toisena päivänä Helsingissä alan messuilla tutustumassa tulevan kesän Street Food tarjontaan Gastro messuilla. Viis siitä, että lapsillamme oli joululomalla kaksi viikkoa vapaata, koska pystyimme sen vapaapäiväkeplotteluilla järjestämään mieheni kanssa. Viis siitä, että lapsemme ovat lyhennetyllä hoitoajalla läpi vuoden tarhassa ja näemme valtavasti vaivaa joka viikko kalenteriemme kanssa mieheni kanssa sovittaaksemme hänen kanssaan työmme ja vapaamme niin, että voimme olla lastemme kanssa mahdollisimman paljon aikaa vaikka haastavassa esimiestyössä olemmekin.  Haloo nousi siitä, koska herran jestas sentään olimme lomallamme ilmoittaneet lapsemme hoitoajan messupäivänä Helsinkiin lähtiessämme loppumaan tunnilla yli subjektiivisen hoitoajan. Ja sehän on kiellettyä, pitäähän meidän se ymmärtää??

Laittaa taas kiehumaan kun vaan ajattelenkin.

Ihanaa joka tapauksessa luvassa ja  blogiakin jälleen.

Aurinkoista kesäkuun alkua kaikille!









maanantai 21. huhtikuuta 2014

Upea Kaskis


Pääsiäinen oli ja meni, uskomattoman kauniit päivät ja pitkät vapaat irroittivat työrumbasta hetkeksi kokonaan ja yksi mieleenpainuvimmista nautinnoista oli pitkäperjantain kunniaksi nautittu ateria Erik Mansikan ja kumppanien perustamassa tuoreessa Kaskis ravintolassa.

Tämä pieni ja mukavasti huomiota saanut pieni ravintola avasi perinteisen turkulaisen kalaravintola Kaskenahteen tiloissa jokunen aika sitten ja on kerännyt kovasti kiitosta siellä kävijöiltä. Turussa on tällä hetkellä valtava uusien ravintoloiden buumi, mutta siinä joukossa Kaskis on pärjännyt hyvin ja vetänyt kuuleman mukaan täysillä penkeillä avaamisestaan lähtien. 



Olimme varanneet pöydän perjantaille jo aikaa sitten, päivä oli muutenkin erikoinen, sillä suuntasimme sieltä suoraan Logomoon katsomaan Voice of Finlandin finaalilähetystä ja luvassa oli elämyksellinen ilta. Ravintola oli pelkistetysti sisustettu, karusti jonkun bloggaajan mielestä, mutta itse en kokenut puupenkkejä ja vaneeriseiniä häiritsevinä, enkä vähien paikkojen intiimiä läheisyyttä naapuriseurueeseen  hankalana. 

Otimme luonnollisesti Kaskiksen oman maistelumenun kuudella ruokalajilla ja siihen valitun viinipaketin, jota asiantuntevan oloinen rento nuori tarjoilijaherra meille suositteli. Ruokabloggaria ei minusta ikävä kyllä taida tulla, sillä pöydässä kuullut annokset ovat jo pääsiäisen aikaan unohtuneet, mutta ehkäpä kokonaiskuva on se tärkeämpi kuitenkin. Sen suuremmitta puheitta, kuvilla kertoo jo paljon:



Keittiön tervehdys Mansikan itse tuomana


Ensimmäinen alkuruoka, meidät täysin hurmannut kevyesti savustettu villisiika uskomattoman ihanilla lisukkeilla ja kastikkeella, jota keittiöstä käytiin kaatamassa. Ja miten voi herneenverso ja kurkku maistua näin raikkaita ja maukkailta?


Seuraava alkuruoka, uusi listalla, unelman ohut carpaccio ja paljon muuta


Täydellinen fenkolikeitto


Ja sitten pääruokiin, pehmeä ja ihana kuha


Ja lihaa tietysti. Tähänkin kävi kokki kaatamassa kastikkeet lautaselle ja kiertomassa annoksesta, sekä raaka-aineiden alkuperästä. Paljon käytettiin luomua ja lähiruokaa luonnollisesti. 


Ja jälkiruuaksi suklaata, kruunasi aterian, vaikka se ei ollut helppo tehtävä. Asiassa auttoi tähän, kuten muihinkin annoksiin erinomaisesti soveltuneet viiniyhdistelmät, Sauternes oli loistava kumppani makealle, mutta miedon makuiselle suklaa-annokselle.

Kaiken kaikkiaan, käyntimme oli todella onnistunut ja olimme mieheni kanssa todella tyytyväisiä niin ruokaan, palveluun, kuin kokonaisuuteenkin. Ja voin sanoa, että pariskunta, joista toinen työskentelee keittiöpäällikkönä ja toinen ravintolatoimenpäällikkönä, ei ole aina se helpoin miellytettävä.

Kuitenkin moni osa-alue toimi emmekä löytäneet juurikaan kritisoitavaa käynnistämme. Mielestäni hinta oli kohdillaan laatua ajatellen niin ruuan, kuin juomankin osalta, palvelu pelasi hyvällä rytmityksellä ja huumorilla, keittiö antoi todella vahvan panoksensa palveluprosessiin tuomalla kaikki annokset itse saliin.

Lämpimät kiitoksemme siis sinne vielä kerran, menemme ehdottomasti uudelleen ja suosittelemme mielellämme muillekin!

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Kiireistä, blogitonta elämää

Mitä tekee ruuhkavuosiäiti kun ei bloggaa kolmeen viikkoon?

Koulutyötä - huomattavasti vähemmän kuin pitäisi.

Töitä töitä - huomattavasti enemmän kuin pitäisi.

Lasten kanssa - aivan liian vähän.

Projekteja - aivan liikaa.

Liikuntaa - juuri sopivasti.

Onneksi on autopesu, jossa ehtii välillä blogatatakin - pitäisikö pestä useammin? 





lauantai 22. maaliskuuta 2014

Proteiinia proteiinia

Proteiini on pop, ainakin liikkuvalle laihduttajalle ja tunnustan kuuluvani tähän rahkojen suurkuluttajaryhmään. Ne ovat vaan niin helppoja, monikäyttöisiä ja oikeasti hyvä apu pitämään nälkää kurissa.

Olen lähes aina huippukiireinen töissä ja jokainen tarhalasten työssäkäyvä vanhempi tietää, että kun laitetaan vekaraa tai useampaa ennen auringonnousua lähtövalmiiksi ja samalla koittaa sutia omaa naamaa kuntoon, terveellisen monipuolisen aamupalan laitto/ syönti on melkoinen haaste. Silloin esim. Skyrin ym lusikoiminen käy nopeiten ja itse pärjään sillä 104 kalorilla kevyesti lounaaseen.

Samoin työpäivän jälkeinen juoksu hakemaan samaiset vekarat tarhasta kotiin, heille ruuan laitto ja päivän kuulumisten vaihto, oman naaman puunaus niistä aamun sutimisista, jumppavaatteiden vaihto lennossa ja viiletys omiin treeneihin ei anna myöden kovin pitkällisiin ruuanlaittoihin. Jotta jaksaa, rahka tai raejuusto, paistettu muna ja lisukkeet kuuluvat usein ruokavaliooni.

Uutena ihastuksenani on nämä fitness ihmisten niin kovasti kehumat proteiiniletut, jotka ovat juuri niin ihania kuin ylistetään. Ajatus siitä, että näillä raaka-aineilla rakennetut, terveelliset letut olisivat oikeasti hyvänmakuisia tuntui uskomattomalta, mutta niin vain minäkin liityin kehujien kerhoon.

Näistähän on supermonta reseptiä ja näkyvät eri variaatioin useammassa blogissa. Ohjeita mm Fastilla ja Eevillä Mini fitness blogissa, näissä lisätty proteiinijauhoa tai heraa jossain muodossa. Itsekin kokeilin lisätä tähän Fastin Caramel pudding jauhoa ja hyvää tuli! On myös ihan yksinkertainen banaanilettuohje, johon ei tule juuri muuta kuin banaania ja munaa. Tämän omani olen ottanut Mayalta täältä ihan pikkuisen muuttaen. Tällä satsilla pärjää älyttömän pitkään ja toimii omasta mielestä ihan mihin väliin vaan, vaikka hedelmä -marjalisukkeen kanssa hiilihydraattien määrä on aika iso, 38,5 g. Ovat erinomaisia ilmankin, mutta ihana herkku etenkin näin viikonloppuaamuun!



Banaaniproteiiniletut 
2 kpl

1 kanamuna
vajaa 0,5 dl kaurahiutaleita
0,5 dl rasvatonta maitorahkaa
0,5 banaania
1 tl kanelia

218 kcal

 + paistamiseen 1,5 tl rypsiöljyä 

53 kcal


Lisäksi

tuoretta ananasta 100 g ja mustikoita 1 dl

 80 kcal 


Sekoita kaikki ainekset blenderissä tai sähkövatkaimella. Anna taikinan vetäytyä hetken. 
Paista kaksi lettua öljyssä tai rasvassa, anna paistua kunnolla toiselta puolelta ja käännä varovasti.



tiistai 18. maaliskuuta 2014

Gaggua maistamas

Pitihän sinne mennä, kovasti huomiota keränneeseen uuteen turkulais -kahvilaan Gaggui Kaffela, joka on panostanut nimeä ja ulkoasua myöten minulle niin rakkaan kotikaupunkini teemaan.



Master Chefistäkin tuttu Jonna Silén ja hänen siskonsa Johanna Sinkonen avasivat pienen ja sievän kahvilansa reilu kuukausi sitten ja ovat saaneet hurjan paljon huomiota niin mediassa;  Turun SanomissaAamusetissa ja Turkulaisessa, kuin blogeissakin, mm; SantsikuppiHellerantaKaikki Mitä Rakastin ja Suupaloja Elämästä. Eli kun mietin miten hemmottelisin itseäni talvilomani ja opiskelujeni lomassa, päätin pistäytyä kurkkaamassa miltä paikassa näyttää.



Ihanaltahan se, iPhonella otetut kuvat eivät tee oikeutta valoisalle ja kauniille sisustukselle ja sen yksityiskohdille, mutta antavat kuvaa kuitenkin.



Kaikki oli loppuun asti mietitty, trendikästä ja tunnelmallista. Pöydät oli fiksusti rakennettu pieniksi, joita on sitten seurueille helppo yhdistää.



Palvelu oli valtavan ystävällistä, Johanna kertoi auliisti näköjään sisälukutaidottomalle asiakkaalle vitriinin valikoiman, vaikka löytyihän ne menut ihan nenän edestä.



Valikoimassa on päivittäin vaihtuvia tuotteita, suolaista ja makeaa, joista itse päädyin maistamaan taivaallisen hyvää saaristolaisleipää brie -juustolla, pekaanipähkinöillä ja granaatinomenansiemenillä, sekä yhden paikan bravuureista,  herttaisesti nimitetyn vähä liia tuhti - appelsiinilla, pasionhedelmällä ja limellä maustettu juusto/mudcaken. Kahvin otin myös, Turun kahvipaahtimolla paahdetuista pavuista jauhettuna ja tuhdilla punaisella maidolla.



Olihan tarjoilut juuri niin herkullisia, miltä kuulostivat ja näyttivät. Kakku oli varmasti yksi parhaimmista, suolainen leipä tasapainoinen ja raikas, kahvi maistuva. Pidin myös kovasti kauniista astioista, jotka on kahvilalle erikseen teetetty turkulaistuneen keraamikon Minna Komulaisen Terraviivassa. Hinnoista näkyy olevan jo nyt narinaa Tripadvisorin arvosteluissa, mutta mielestäni turhaan. Olihan tuotteet hinnoiteltu peruskahvillaa pikkuisen ylemmäksi, mutta on myös vissi ero käsintehtyjen boutique -tuotteiden ja perus saksalaistuontikakkujen välissä - siihen nähden hinta-laatu kohtasivat mainiosti.



Näitä paikkoja aina kaipaa ja niissä käyminen on ehdottomasti elämys. Haasteena tulee varmasti olemaan rakkaan kaupunkini asukkaiden viitseliäisyys lähteä kahvittelemaan useamman korttelin matkan kauppatorilta ja helpoksi mielletyltä keskusta-alueelta. Itse ravintolatoimenpäällikkönä ja kahvilakonseptin lanseeraaneena tiedän myös hyvin toimeentulon ja alaviivan haasteet. Toivottavasti kassavirta pysyy uutuudenviehätyksen laantuessa yhtä mukavana, sillä näilläkin hinnoilla, joita kyseisessä kahvilassa on, on vaikea saada tuloa ilman hyviä asiakasmääriä.



Kovasti tsemppiä sympaattiselle kahvilalle ja menkäähän ihmeessä kurkkaamaan nekin, jotka eivät vielä ole sen ihanuuksia maistaneet!




maanantai 17. maaliskuuta 2014

Talvilomalla

Talviloman ensimmäinen päivä vietetty lasten kanssa laiskotellen ja tasan mitään järkevää tekemättä. Eikö sen näin pitäisikin mennä?

No, huomisesta lähtien tiukkaa opinnäytetyön tekemistä ja työsähköpostikin pitäisi sulkea piippaamasta. Tänään vielä purin sairaslomaviikon työsumaa ja välitin viestejä eteenpäin, nyt taitaa olla aika hiljentää se ja oikeasti pitää taukoa. Se on yllättävän vaikeaa, niin kuin etenkin useimmat esimiehet tietävät ja silloin erityisesti kun ohjelmassa ei ole erityistä irtautumista arjesta. Meillä on mies myös lomalla, mutta otti koko viikoksi töitä ammattikoulusta ohjaajan pestinä, joten ei voida perheenkään tehdä mitään. Jotta saan koulutöitä tehdyksi muulloinkin kun oman terveyteni kustannuksella keskellä yötä, laitoimme myös lapset pariksi päiväksi tarhaan ja koetan käyttää ajan tehokkaasti kirjoittamiseen ja taustatiedon tutkimiseen.

Muutakin pientä on sentään ohjelmassa, hammaslääkäriä ja kaluston uusimista, työelämäseminaaria ja panelistina oloa, Gastro messuja Helsingissä ja veljen vaimokkeen 40- vuotispippaloita. Eli ihan tyhjänpanttina ei sentään tarvitse olla :)

Hieno talvisääkin osui sattumalta talviloman kunniaksi, hiihtämään en sentään ala - inhokkilajejani- mutta ajatus on vetää viiden treenin viikko loman kunniaksi. Huomenna Les Mills BodyPump, keskiviikkona kahvakuulailua, torstaina juoksua aamusta ja BodyPumppia illalla, lauantaina aamusta vielä sitä samaa tai sitten kuntosalia ja aerobista juoksumatolla. Kahtotaan!

Auringonvalo ja jäiset koristelut kasveissa piristivät tänään mielialaa ja innostivat kaivamaan kameraakin pitkästä aikaa esiin.





lauantai 15. maaliskuuta 2014

Uusilla luvuilla

On taas aikaa, kun olen tehnyt elämäntaparemonttiin liittyvää päivitystä, mutta nyt kiusaan teitä taas sillä. Tänään nimittäin huipentui viimeisen parin viikon painonlaskupyrähdys niihin kiloihin, joita olen tavoitellut koko projektini alkuajoista saakka! Okei, virallisesti 700 g olisi vielä matkaa tasalukuun, mutta jos kuitenkin ottaisin hieman förskottia jo fiilistelyyn, niin huippuhienolta kun tämä tuntuu.

Projektin alusta saakka halusin päästä tähän lukuun, jota en ole aikuisiälläni koskaan saavuttanut. En edes muista koska olisin painanut näin vähän, ala-asteella? Olen aina ollut "isoluinen", lihava vasta aikuisiällä, enkä silloinkaan tajunnut olevani NIIN tukevassa kunnossa. Tai mitä sitä kaunistelemaan, suurimman osan elämästäni olen ollut merkittävästi lihava, hetken myös BMI kohdassa vaikeasti lihava. Eihän BMI kaikkea kerro ja toden totta en kuulu keijukaiskastiin, mutta olinhan minä totta vie liian pulskassa kunnossa. Nyt sen huomaa etenkin vanhoista kuvista, voin harkita kauhukavalkadin laittamista tänne jossain välissä - ei mitään liian shokeeraavaa kyllä, siihen olen liian omanarvontuntoinen, mutta perinteistä ennen - jälkeen kuvaa. Nythän on siis 25 kiloa lähtenyt reilussa 1,5 vuodessa pois.

Olen juuri tasan se tylsä, samoja asioita paasaava laihduttaja (vaikka vältänkin käyttämästä tuota sanaa). Ruokavaliomuutos, kohtuus, kasvikset, lautasmalli, liikunta jne. Ainoa missä en kerta kaikkiaan vieläkään osaa toimia, on säännölliset ruoka-ajat. En yhäkään malta kesken aina yhtä kiireisen työpäivän pysähtyä ruokailemaan, vaan liian usein päivä menee aamiaisen ja lukuisten kahvikuppien voimin. Olen sen takia lisännyt ruokavaliooni Nutrilett juomat ja Fit+Feelgood:in jauhoja, jotka saan vedetyksi nopeasti huiviini lounasta tarvittaessa korjaamaan. Tässä vielä siis tekemistä jatkoonkin ja sitä tasapainotteluvaihetta silmällä pitäen.

Viikonloppuherkuttelut on pienennetty ihan minimiin, alkoholi on jäänyt kokonaan pois, sokerit, valkoiset jauhot ja peruna myös aika vähiin. Noilla olen saanut nyt kiritystä yli puoli vuotta junnanneeseen projektiini painon saralla. Kehitystä on toki tapahtunut kropassa. Jalat ovat jo hamekunnossa ja ikuisessa ylpeydenaiheessani, vatsassa nätisti lihaksistoa näkyvissä. Olen innostunut treenaamisesta taas uudestaan, sisko toimii upeana treenikamuna ja onnistumiset esimerkiksi juoksumatolla pistävät haluamaan lisää. Voitteko uskoa, ensi kertaa juoksin nopeudella 10 km/h matolla tovin! Aloitin aivan hikisenä kävelyn 5km/h vauhdissa puoli vuotta sitten...

Vielä on työtä, paljon, mutta nyt on katse vahvasti suuntaunut reilun viiden kilon päässä siintävään normaalipainoon ja omaa, asettamaani hälytysrajaa on laskettu useammalla kilolla. En ole koskaan, ikinä ajatellut itseäni normaalipainoisena, jopa sopivan kokoisena, mutta kaikki voi olla mahdollista ja tässä flowssa varsinkin.



                                       


perjantai 7. maaliskuuta 2014

Harrastuksia, onko niitä?

Ruuhkavuosia eletään, se kai on tullut selväksi, mutta osa on kyllä ihan itse aiheutettua. Downshiftaus ja turhan karsiminen ovat olleet tässä hektisessä nykyajan elämäntavassa muotisanoja jo jonkin aikaa, mutta kyllähän sitä ihan terveellä maalaisjärjelläkin tajuaa, että aktiviteetteja  karsimalla meno rauhoittuu, eikö?

On kai tullut jo jokseenkin selväksi, että itse pidän siitä, kun on menoa ja meininkiä. Olen ihan itse, vapaaehtoisesti hakeutunut haastavaan työhön, jossa olen pysynyt uraani rakentaen myös lasten saamisen myötä. Opiskelen ja kehitän itseäni, haluan myös luonnollisesti panostaa laatuaikaan lasten kanssa rakastani unohtamatta. Elämäntaparemontin myötä olen rutistanut aikatauluihin liikunnan, jota saisi olla enemmänkin ja myös lapset alkavat harrastamaan pikku hiljaa, tyttö jo balettia.

Sepä se, harrastukset siinä mielessä kun ne käsitetään opiskelun ja liikunnan ulkopuolisiksi tekemisiksi ovat kyllä jääneet itseltä aivan paitsioon. Sanotaan aina, että ei pitäisi unohtaa itseään ja antaa aikaa myös omille harrastuksille, mutta kuinka itsekäs saa olla jos jo laittaa valtavasti aikaansa haastavaan työhön ja opiskeluun? Sanotaan, että kun jokainen perheenjäsen on tyytyväinen, myös perhe-elämä on parhaimmillaan, mutta kompromisseja joutuu väkisinkin tekemään.

Mitä sitten haluaisin harrastaa? Lukeminen on ollut aina itselle tosi tärkeää, olen koko ikäni lukenut hyvin monipuolisesti kaikkea mahdollista ja kerännyt itselleni varsin mukavan oman kirjastollisen kirjojakin. Olen kaikkiruokainen kirjojen suhteen, vaikka kuten jo jossain kohtaa kerroinkin, olen aivan mahdoton Fantasia -kirjallisuuden ystävä. Jotenkin vaan siinä lohikäärmeiden ja haltijoiden maailmassa pääsee niin kauas pois tästä menosta ja saa uppoutua loppujen lopuksi aika yksinkertaisiin hyvän ja pahan välisiin ikuisiin taisteluihin. Löytyy kirjoista dekkareita, kauhua, romantiikkaa, historiaa, klassikoita ja eeppisiä tarinoitakin, kaikki käy. Ikävä kyllä aika tarkkaan lasten syntymän jälkeen lukeminen on vähentynyt radikaalisti, vaikka välillä sille raivaankin kalenteristani aikaa. 

Nyt olen tietoisesti päättänyt olla lukematta viihdettä niin kauan, kuin opiskeluja on jäljellä - kolme kuukautta siis enää! Sitten taidan aloittaa jonkun lempisarjoistani uusiksi, vaikkapa jo monikymmenpäinen R.A. Salvatoren Forgotten Realms, joista on vielä muutama viimeisin trilogia hyllyssä lukematta. Olen uskomattoman nopea lukemaan, mistä on etua opiskeluissa, mutta haittaa viihdelukemisessa. Vajaa 300 sivua tuntuu aivan turhalta kun hotkaisee sen illassa, mitä pidempi kirja/sarja sen parempi!

Onko se harrastusta vai ajankäyttöä, siitä voidaan olla eri mieltä, mutta leffat ovat aika kovassa kulutuksessa meillä yhteisesti miehen kanssa. Käymme usein leffateatterissa ja sitäkin useimmin vietämme iltaa leffan parissa kotosalla. Mikä sen parempaa ajatusten nollaamista ja aika usein meno valikoituukin juuri sen keveyden ja helposti nautittavuuden mukaan. 

Kun kysytään harrastuksista mietin aina mitä vastata. Pitäisi kuulostaa ainakin CV:ssä dynaamiselta, luovalta ja intellektuellilta. Olisi hienoa olla luova, omaperäinen ja aikaansaava, mutta kaikki kädentaidot ovat poissuljettuja - nimimerkki käsitöitä syvästi vihaava ja puutöitä pelkäävä. Joogat ja muut ihanat retriittimeiningit saavat kylmät väreet, vaikka kai siihen pysähtyneisyyteenkin voisi oppia. Luonto, metsä ja kaikki ulkoilma-aktiviteetteihin liittyvä on sekin minulle vierasta, olen juuri se etelänmies joka huitoo tuskassa kaikkia ötököitä ympäriltään ja vihaa päämäärätöntä tarpomista risukossa. 

Sisustus on mukavaa puuhaa, mutta en omaa sellaista silmää, että loihtisin pikkurahalla kaikkea ihanuuksia kämppäämme, sitä paitsi pidän loppujen lopuksi aika askeettisesta tyylistä ilman turhia hörhöilyjä. Ihan varmasti jos kapitaa olisi pikkuisen enemmän, tästäkin voisi olla harrastukseksi asti puuhaa, kuin myös lasten vaatettaminen ja ihanuuksien löytäminen. Sama pätee matkailuun, olisihan se kiva harrastus, kun olisi rahaa ja aikaisemmin sitä tulikin tehdyksi. Eiköhän sitten taas tule lähdetyksi kun tilanne tasoittuu.

Kirppistely on varmasti harrastus siinä missä tarpeellisuuksien etsimistäkin. Kyllä nykyään lähdetään kuitenkin kirppistelemään ihan vaan ajanvietteeksi. Se on hieno tunne, kun törmää johonkin upeaan, olkoon se sitten vaate, esine tai kirja. Pidän myös siitä kiertelystä ja toisten tavaroiden ihmettelystä, välillä kauhistelustakin. Joskus nuorempana keräsin jääkiekkokeräilykortteja, nykyään keräilykään ei enää ole harrastus jos ei tuota kirjaston keräämistä lasketa.

Ja siihen onkin hyvä lopettaa tämä postaus, kuten naamakirjassa jo ystävilleni hehkutinkin, tällä viikolla toteutui yksi valtavan iso haave. Ostimme mieheni kanssa koko ikäni toivomani Boknäs kirjahyllyt rakkaille kirjoilleni! Saimme ne järkevään hintaan käytettyinä, uutenahan nuo maksavat naurettavan paljon ainakin siinä mittakaavassa, mitä kirjoilleni tarvitaan tilaa. Vieläkään eivät mahtuneet ihan kaikki, mutta suurin osa jo.

Mitäs te harrastatte? 







sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Laskiaissunnuntai

Ei tullut suurta laskiaisriehaa tänne etelään, vaikka pientä lumipeitettä aamusella tulikin maaliskuun ja laskiaissunnuntain kunniaksi. Mukava laskiaissunnuntai ollaan vietetty lasten kanssa kuitenkin!

Lähdettiin heti aamupäivästä Liedon Vanhalinnaan, jossa oli järjestetty tosi kivasti ohjelmaa.


Paikka on tuttu ja merkityksellinen, sillä olemme viettäneet siellä häitämme. Hieno paikka, jossa on tullut käydyksi liian vähän. Tämän päivän ohjelma oli suurelta osin maksutonta ja porukkaa paikalla sopivasti, ei liikaa, mutta tunnelmaksi asti.

Oltiin pakkautuneita kaikki koko päivän ulkoiluun, onneksi sää oli juuri sopiva, eikä kenelläkään tullut kylmä pienestä viimasta huolimatta. Ohjelmassa oli mm jousiammuntanäytöstä, jossa kisailtiin muinaispukuihin sonnustautuneena todella taidokkaan näköisesti vanhoilla aseilla. Paikalla oli myös karvakamuja, siliteltäviä koiria monenlaisia rotuja, joita käytiin muutamaankin otteeseen ihmettelemässä.


Lapsia ei niinkään kiinnostaneet alueen tarjoamat hienot näyttelyt, vaikka jaksoivat sentään hieman kierrellä. Itselle oli kiva verestää häihin liittyviä muistoja, kuten tällä kivikaarella, jossa meitä kuvattiin, kesäisimmissä merkeissä voit kurkata postausta häistämmä täällä ♥


Tässä ihmeteltiin lasten kanssa eräässä näyttelyssä mattojen kutomista ja vanhoja työkaluja.


Päärakennuksessa sijainneet näyttelyhuoneet olisivat kiinnostaneet äitiä enemmänkin, mutta edes salissa seinällä roikkuneet hienot vanhat aseet eivät saaneet näitä naperoita malttamaan keskittymään, vaan suurin osa aktiviteeteista tapahtui ulkosalla.


Hevoskärryajelu oli luonnollisesti lasten suurin suosikki, itse kävin ajelulla kerran, päivän loputtua lapset pääsivät vielä kahdestaan uudestaan viimeiselle kierrokselle, jossa hurmaava vanha herra kiihdytti hepoa kunnon vauhtiin pitkällä suoralla. Ja lapset kiljuivat innosta!


Liedon Vanhalinna on Turun Yliopiston omistuksessa oleva hieno kartanokeskus, jossa on useita eri rakennuksia ja historiallisia näyttelyitä, osa niistä vaihtuvia.


Kartanorakennukset ovat korkean Linnavuoren alapuolella, joka toimi jo 500-luvulla esihistoriallisena puolustuslinnakkeena ennen Turun Linnan rakennuttamista. Sinne piti tietenkin kavuta.


Näkymät Linnavuoren huipulta olivat hienot, äidin henki kulki vaan hieman huonosti moisen kiipeämisen jälkeen - paha flunssa on tuloillaan, eikä rasitus ollut oikein hyväksi keuhkoille...


Yksi päivän parhaimpia anteja oli myös kierros alueella suunnistusrasteja hakien.


Kartat kädessä hakien historia- ja luontoaiheisia rasteja alueen eri kolkista; tunnistettiin jälkiä, arvuuteltiin vanhoja työkoneita ja ihmeteltiin metsäneläimiä ja lintulajeja. Hauskaa oli!

Luonnollisesti riemua riitti myös lounaaksi nautituista hernekeitosta ja laskiaispullista.


Mukavaa laskiaista kaikille lukijoille myös!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...