Gaggua maistamas

Pitihän sinne mennä, kovasti huomiota keränneeseen uuteen turkulais -kahvilaan Gaggui Kaffela, joka on panostanut nimeä ja ulkoasua myöten minulle niin rakkaan kotikaupunkini teemaan.

Master Chefistäkin tuttu Jonna Silén ja hänen siskonsa Johanna Sinkonen avasivat pienen ja sievän kahvilansa reilu kuukausi sitten ja ovat saaneet hurjan paljon huomiota niin mediassa;  Turun Sanomissa, Aamusetissa ja Turkulaisessa, kuin blogeissakin, mm; Santsikuppi, Helleranta, Kaikki Mitä Rakastin ja Suupaloja Elämästä. Eli kun mietin miten hemmottelisin itseäni talvilomani ja opiskelujeni lomassa, päätin pistäytyä kurkkaamassa miltä paikassa näyttää.

Ihanaltahan se, iPhonella otetut kuvat eivät tee oikeutta valoisalle ja kauniille sisustukselle ja sen yksityiskohdille, mutta antavat kuvaa kuitenkin.

Kaikki oli loppuun asti mietitty, trendikästä ja tunnelmallista. Pöydät oli fiksusti rakennettu pieniksi, joita on sitten seurueille helppo yhdistää.

Palvelu oli valtavan ystävällistä, Johanna kertoi auliisti näköjään sisälukutaidottomalle asiakkaalle vitriinin valikoiman, vaikka löytyihän ne menut ihan nenän edestä.

Valikoimassa on päivittäin vaihtuvia tuotteita, suolaista ja makeaa, joista itse päädyin maistamaan taivaallisen hyvää saaristolaisleipää brie -juustolla, pekaanipähkinöillä ja granaatinomenansiemenillä, sekä yhden paikan bravuureista,  herttaisesti nimitetyn vähä liia tuhti - appelsiinilla, pasionhedelmällä ja limellä maustettu juusto/mudcaken. Kahvin otin myös, Turun kahvipaahtimolla paahdetuista pavuista jauhettuna ja tuhdilla punaisella maidolla.

Olihan tarjoilut juuri niin herkullisia, miltä kuulostivat ja näyttivät. Kakku oli varmasti yksi parhaimmista, suolainen leipä tasapainoinen ja raikas, kahvi maistuva. Pidin myös kovasti kauniista astioista, jotka on kahvilalle erikseen teetetty turkulaistuneen keraamikon Minna Komulaisen Terraviivassa. Hinnoista näkyy olevan jo nyt narinaa Tripadvisorin arvosteluissa, mutta mielestäni turhaan. Olihan tuotteet hinnoiteltu peruskahvillaa pikkuisen ylemmäksi, mutta on myös vissi ero käsintehtyjen boutique -tuotteiden ja perus saksalaistuontikakkujen välissä - siihen nähden hinta-laatu kohtasivat mainiosti.

Näitä paikkoja aina kaipaa ja niissä käyminen on ehdottomasti elämys. Haasteena tulee varmasti olemaan rakkaan kaupunkini asukkaiden viitseliäisyys lähteä kahvittelemaan useamman korttelin matkan kauppatorilta ja helpoksi mielletyltä keskusta-alueelta. Itse ravintolatoimenpäällikkönä ja kahvilakonseptin lanseeraaneena tiedän myös hyvin toimeentulon ja alaviivan haasteet. Toivottavasti kassavirta pysyy uutuudenviehätyksen laantuessa yhtä mukavana, sillä näilläkin hinnoilla, joita kyseisessä kahvilassa on, on vaikea saada tuloa ilman hyviä asiakasmääriä.

Kovasti tsemppiä sympaattiselle kahvilalle ja menkäähän ihmeessä kurkkaamaan nekin, jotka eivät vielä ole sen ihanuuksia maistaneet!