Kirppistelyä ja hamelöytöjä

Vapaapäivän kunniaksi taas pikaisesti kirppistelemässä, tällä kertaa pari uutta tuttavuutta jälleen. Ensiksi Kaarinan Ykköstien Kirpputorille, aivan Kaarinan keskustaan. En ole kovinkaan paljon tuosta kuullut, joten todella avoimin mielin matkassa. Paikka oli iso ja kahdessa kerroksessa, vaikkakin toisessa kerroksessa ei ollut paljoakaan nähtävää muutamaan 90-luvun kuntolaitteen lisäksi. Runsaasti hyllypaikkoja oli, suurin osa täynnä, mutta silmämääräisesti melko "vanhan kansan" tavaraa. Toki lastenvaatteitakin löytyi. Ihan ok paikka ja tulee varmasti käytyksi uudelleenkin. Miellyttävä rouva myymässä.

Kävimme viemässä Miehen töihin ja poikkasimme samalla jotenkin aina unholaan jääneeseen Kirppiskeskus Hassiseen, jonka olen mieltänyt enemmänkin huonekalupaikaksi. Kun meillä kuitenkin aikaa oli ja kyseisen paikan ohi ajamme vähintään 10 kertaa viikossa ajattelin, että se ansaitsee ainakin vilkaisun. Mukavasti oli sielläkin tavaraa, vaikkakin aika paljon tyhjiä looseja. Viikkovuokra on varmaan yksi Turun alueen edullisimmista, 15,- viikko. Kiva paikka ja uskon meidän sinnekin menevän uudestaan. Tuuristahan se useimmiten on kiinni, tällä kertaa meitä onnisti ja osuimme myyntipaikalle, jossa oli juuri Tytön kokoa, varsin maltillisesti hinnoiteltuja mekkoja ja tunikoita!

Kuten Nikka kirjoitti juuri tänään blogissaan, meilläkin ostot ovat nykyään keskittyneet aika vahvasti Tytön vaatteisiin ja erityisesti hameisiin tai kivoihin tarhavaatteisiin, joita ei juuri uutena meille osteta. Tällä kierroksella käteen tarttui ihanuuksia tuolla saralla jälleen, Pojalle ei löytynyt ikävä kyllä mitään.

Tämän sievän Kinderitin mekon sain -50% Kaarinasta ja hinnaksi tuli peräti 5,- kun kunto oli aivan uudenveroinen.

Tämä samettinen mekko oli kaunis tämäkin talven kyläilyihin, 2,-

Minimayoralia Kaarinasta, 3,- oli mielestäni sopiva hinta tästä herttaisesta, marjapuuron värisestä mekosta, jota voi pitää arjessakin

Tätä Name It mekkoa mietin hetken, mutta ajattelin kokeilla miten se tytölle istuisi, nuo taskut etenkin ihastuttivat ja hinta 2,- ei ollut paha

Kivoja tarhavaatteitakin löytyi, suloinen velourkissatunika Lindexiltä 1,-

Ja Tytön rakastamaa Bamsea 2,-

Ja vielä tämäkin, vaikka väri oli kyllä luonnossa kauniimman ruskea, myös 2,-

Kyllä nyt kelpaa taas, lisäksi löydettiin Pojalle hauska merirosvolaiva, joka todennäköisesti pysyy leikeissä lempileluna jonkin aikaakin.

Poppikisat - lapset urheilee

Eilen olivat Liedossa suositut paikallisosuuspankin järjestämät lasten leikkimieliset yleisurheilukisat, joita olimme perheenä odottaneet jo kovasti. Olin ilmoittanut Tytön ja Pojan kisoihin jo aikoja sitten ja järjestänyt töistä aikaisen lähdön.

Lapsemme eivät ole olleet mukana missään urheilullisessa aikaisemmin, konseptit juoksu, pallonheitto ja pituushyppy olivat siis heille täysin uusia tuttavuuksia. Innostus oli asiaankuuluvan suurta ja päivää hehkutettu viikon päivät, siihen nähden upean tilaisuuden toteutus jäi hieman harmittamaan, mutta hauskaa oli joka tapauksessa.

 Kummatkin lapsista osallistuivat oman vuosiluokkansa sarjaan, jotka ymmärrettävästi olivat hyvinkin päällekkäin suuresta osaanottajamäärästä johtuen. Kisaan sai osallistua nuoret, alle kouluikäiset jos oikein muistan ja lajeissa kilpailtiin  leikkimielisesti yhdessä tai kahdessa vuosiluokassa. Teimme jaon tytöt ja pojat, joten en ikävä kyllä päässyt seuraamaan poikamme suorituksia, mutta Tytön kanssa oli mukavaa, kunhan ensin löysimme täpötäydeltä urheilukentiltä suorituspaikkamme. Lapsemme ovat vanhempiinsa tulleet, ei mitään synnynnäisiä urheilutähtiä ikävä kyllä, mutta väliäkö sille, me olimme ylpeitä!

Erityisen hauskoja hetkiä koin itsekseni kun olin antanut Tytölle mielestäni hienot ohjeet 40m juoksua varten; juokse niin lujaa kuin pystyt, pysy radallasi ja voita kaikki! Olin vain unohtanut jotain melko oleellista - pysähdy maaliviivalla... Tätä nauroin katketakseni ja kiroilin itsekseni kun juoksin Tytön perässä tämän viilettäessä iloisesti  juoksurataa pitkin puolen kentän mittaa ennen huutojeni kuulemista :)

Palkintojen jaon odotus oli pitkä, mutta antoisa, vaikkakin aiheutti perikateellisille sisaruksille räjähtävän riidan. Kaikki osaanottajat palkittiin pronssimitalleilla, niin myös Tyttö, mutta Poika oli viimeisten palkittujen joukossa ja sai sitten jäljelle jääneen hopeamitallin. Tyttö ei takuulla tiedä pronssin ja hopeisen eroa, mutta pronssi ei kiiltänyt ja siitä riita - Tyttö halusi kiiltävän mitallin.

Loppu hyvin kaikki hyvin, hauskaa oli ja lapset nukahtivat kuin pienet lyhdyt kun päästiin kotiin. Iskä ja äiti palkitsivat päivän urakoinnin seuraavan päivän vapaan kunniaksi isoilla lasillisilla Ripassoa ja kunnon palasilla Roquefort juustoa.

Aamupirteyttä

Hyvää huomenta ihmiset, eikö ole ihana auringonnousu?

Aamulenkki tehty ja pirteänä päivään, valtavan mukavaa torstai päivää kaikille - olkaa ahkeria!

Kävelyä

Ihme juttu, tuo kävely. Sen luulisi olevan kohtalaisen yksinkertaista - tekeehän sitä joka päivä sen kummemmin ajattelematta - mutta hämmästyttävän paljon se aiheuttaa harmaita hiuksia liikuntasuunnitelmassani.

Ihmettelin aluksi PT:ni liikuntaohjelmaa, jossa oli useassa kohdassa kävelyä tai hölkkä-kävely yhdistelmää, mutta nyt kahden viikon jälkeen osaan jo arvostaa aivan eri tavalla tuota usein vähäteltyä urheilumuotoa.

Aivan ensimmäisessä tapaamisessamme kävimme läpi oikeata kävelytyyliä samalla kun mitattiin kestävyyskuntoani kolmen kilometrin reipaalla kävelyllä: vedä napaa ylöspäin jännittämällä hieman vatsalihaksia, askel rullaa pehmeästi kantaiskusta varvastyöntöön - työnnä askel loppuu asti, rytmitä kävelyä käsillä - tehostettu käsiveto lisää askelpituutta ja kävelyvauhtia, pidä hartiat rentoina...

Jep, eihän se tuon ihmeellisempää pitäisi olla. Paitsi sitten kun koetat tehdä tietoisesti kaikkea tuota yllämainittua ja samalla pitää vauhdin vaihtelevassa maastossa tarpeeksi nopeana, että saat sykkeen pysymään vaadituissa rajoissa. Vielä on aika moista säätöä, ei paljon ehdi maisemia ihastella ja meno on todennäköisesti mitä naurettavinta ulkopuolisen silmin; tempoilevaa menoa, välillä selkää suoristaen, aina vähän väliä kädet unohtuen rytmistä ja taas mukaan, sykemittarin vilkaisu ja vauhdin kiristäminen ja sitä rataa.

Kävely on mainiota terveyttä edistävää liikuntaa, kuten mm  Hyvä Terveys -artikkelissa kerrotaan. Ongelma on omassa tapauksessani se, että minulla ei ole mitään innostusta kerätä arkiliikuntaa pisin päivää, en ole koskaan halunnut. Hikoilen melko vuolaasti liikkuessani ja olen aivan fanaattinen hoitamaan liikunnan visusti erikseen omana suoritteenaan - kuntoiluun sopivissa vaatteissa ja kengissä, ehdottomasti ilman meikkiä ja suihkumahdollisuus välittömästi liikunnan jälkeen. Pelkkä ajatus siitä, että viilettäisiin puoliksi hengästyneenä työjakkupuvussani korkokengissä kasseja ja kannettavaa raahaten meikit valuen työmatkaani osittain kävellen tai rappusia kiiveten ei todellakaan innosta. 

Hyvä artikkeli kävelystä löytyy myös Kunto Plussan sivuilta, tosin tuo 10 km kävely päivässä kuulostaa todella utopistiselta ajatukselta. Kenellä oikeasti on aikaa tuollaisiin kävelymaratooneihin, sitä ihmettelin myös perjantain Ilta Sanomien artikkelin kohdalla, jossa neuvottiin ottamaan pikkuhiljaa tavaksi tehdä päivittäin 40 minuutin lenkkejä? Ja lisäksi muut, lihasvoimaa, ketteryyttä jne rakentavat treenit, mihin ne sitten mahdutetaan? Kyllä lasten kanssakin pitäisi ehtiä olla täysipainoisesti, työ hoitamaan ja vielä koulu, Mies ja ystävätkin päälle. Huh, siinäpä ruuhkaa kerrakseen. Ehkäpä artikkelin suosittelemaan askelmittaria kannattaisi silti tosiaan harkita.

Päivä Kupittaalla

Aina välillä on erityisen mukavaa olla asemassa, jossa on vapautta järjestellä työaikojaan. Vaikka jouduin lauantaina  uhraamaan  vapaapäivän työlle sairastapauksen vuoksi, sain kohtalaisen helpolla tästä päivästä järjestetyksi tyhjän ja sain viettää kaivattua vapaata lasten kanssa.

Vietyämme Miehen töihin, kävimme aamulla katsomassa yhtä asuntoa (mikä oli kyllä niin raato, että siihen emme meidän taidoillamme ole valmiita lähtemään, joten ei siitä sen enempää) ja sen jälkeen nopealle lounaalle läheiseen lounaskahvilaan syömään niinkin eksoottista kuin nakkistrokanofia. 

Päivän varsinaisena  kohteena oli iki ihana Kupittaan puisto, jossa ensimmäisenä suuntasimme jo talviteloille vetäytyvää seikkailupuistoa kohti. Olimme siellä useasti kesällä uintireissun päätteeksi, mutta tällä kertaa aika paljon näytti olevan kiinni mm. kahvila ja kahluualtaat, sekä pomppulinna.

Perinteiset hiekkaleikit innostivat Tyttöä, joka löysi laatikosta hylätyn barbinuken. Onneksi leikki saatin nätisti loppumaan ilman suurempia luopumisen kriisejä

Kotona ennen lähtöä yhdessä tehdyt kaulanauhat ja rannekorut piti tietysti laittaa heti päälle. Avasimme tänään vihdoin joulupukilta saadun puukorurasian, joka on odottanut juuri tälläistä sopivaa hetkeä askarteluun.

"Muumisilta" ihanan laiskasti soljuvan puron yli on Tytön lempipaikkoja - tällä kertaa vain puuttui vesi. Tekevät ilmeisesti jotain muutostöitä paikan mylläyksestä päätellen. Oli niin ihanan kaunis ja lämmin ilma, että vesileikitkin olisivat olleet mukavia, mutta ensi kesällä viimeistään sitten

Äiti oli hövelillä tuulella ja osti CityMarketin valtavien pullahyllyjen luota lapsille mieluisat pullat evääksi ja päätyi itse pienehkön taistelun jälkeen pullapohjaiseen omenapiirakan palaan (ei siihen ihanaan toscawieneriin, eikä kinuskidonitsiin, eikä mansikkaleivokseen eikä, no te tiedätte...)

Yksi Kupittaan lempipaikoistamme on jättiläispatsaspuisto, "unelmien leikkipaikka" joka on toteutettu muinoin lasten ideoiden pohjalta.

Itsekin olen reilu 30 vuotta sitten leikkinyt kyseisessä puistossa ja kiipeillyt patsaiden päällä, usein isovanhempieni seurassa. Ihania muistoja siis.

Tässä puistossa saa kulumaan aikaa uskomattoman paljon, tällä kertaa ikävä kyllä siihen kivoimpaan patsaaseen, isoon dinosaurukseen, johon pääsee kiipeilemään sisälle, alle, päälle ja vaikka mihin, oli pesiytynyt ampiaiskommuuni, jonka pesästä oli isot varoituskyltit. Se jäi siis ihan varmuuden vuoksi välistä pois.

Poika halusi kuvata äitin, joten ohessa ei niin edustava otos mallista, mutta herttainen 5-vuotiaan ottamaksi, niin pitäähän se laittaa mukaan ♥

Törmäsimme ihan uusiin juttuihin, kuten tammenterhoihin. Välillä sitä oikein hävettää kuinka vähän käymme näiden kaupunkilaislasten kanssa luonnossa - näinkin tavalliset jutut ovat arkipäivän ihmeitä

Pojan piti tietenkin kiipeillä myös jättiläispuunrungon päällä, mihinkös tämä viikari ei ehtisi

Koska liikennepuisto oli suljettuna ja toinenkin pomppulinna juuri miesten paketoitavana talviteloille, suuntasimme vielä läheiseen lintupuistoon

Pitää myöntää ettei odotukset olleet äidillä suuret, mutta sitäkin hienompi ilo oli, kun "ankkalammesta" löytyikin vaikka mitä nähtävää! Suloisia ankan ja sorsan poikasia, komeita joutsenia, upeita värikkäitä lintuja...

Ja jostain syystä myös pupuja, jotka olivat paikassa vapaina? Meidän lasten lempiotus, kotonakin kun semmoinen oleilee

Aitauksessa löytyi myös komeita Ahvenanmaan lampaita ja suloisia kilipukkeja, jotka pitivät Tytön ihastukseksi myös silittämisestä

Yhtäkkiä saimmekin kivan eläinkierroksen vielä päivän loppuun ennen kiiruhtamista ruokailemaan ja äidin kahvakuulatreeneihin

Otos vielä mielettömän kauniista rantatörmästä lintupuiston yhteydessä - uskomatonta ajatella, että noin 500 metrin päässä kulkee eräs Turun vilkkaimmin liikennöityjä kadunvarsia

Toisen PT viikon summausta

Tässä voisi jo hieman hermostuakin... Kaksi viikkoa tiukkaa treenausta ja ruokavaliota (ihan pienin poikkeuksin) ja ilmeisesti lihasmassa kehittyy sitä vauhtia, ettei vaaka näytä grammaakaan pienempää lukua - vähän ylikin kuin aloitettiin. Motivaatiota on oikeastikin kaivettava ja itselleen perusteltava, että saa aamusta innostavan.

Muutenkin pitää myöntää, että ohjelma on ollut tiukka ja vielä on ollut haasteita löytää niitä kuuluisia liikunnan endorfiineja. Siinä mielessä Personal Trainerin laatima suunnitelma, jota noudatan etenkin liikuntojen osalta tinkimättömästi on hyvä tässä kohtaa, sen tekee vaikka ei innostaisikaan. Aivan takuulla sieltä tartuu kasvavan kunnon mukana innostusta myös jatkossa - ja tämä kuulostaa kamalata - vapaaehtoisesti myös hakea niitä mieluisimpia lajeja viikkokalenteriin loppuelämäksi.

Liikuntasuunnitelma seuraavalle viikolle

• Maanantai
• Kahvakuula 60 min
• Tiistai. 
• Pitkä kävely/pyöräily 40 min
• Vatsat ja venyttely 15 min
• Keskiviikko
• Kävely-hölkkä yhdistelmä aamulla ennen aamupalaa 15 min
• Kävely-hölkkä yhdistelmä illalla 15 min
• Torstai
• Reipas kävely aamulla ennen aamupalaa 15 min  
• Vatsat, punnerrukset, kyykyt ja venyttely 30 min
• Perjantai. 
• Zumba 40 min
• Vatsat ja venyttely 20 min
• Lauantai
• Les Mills Body Pump 60 min
• Sunnuntai
• Palauttava päivä

On hämmästyttävää huomata kuinka onneton kunto sitä onkaan, etenkin lihaskunto joiltakin osin on uskomattoman heikko. Toisaalta parannuksen huomaa nopeasti, nyt jo pystyy paljon parempiin ja tehokkaampiin suorituksiin kuin alussa kaksi viikkoa sitten.

Olen tykännyt tosi paljon käydä ryhmäliikuntatunnella, jossa on viimeksi käynyt vuonna 2007 - tovi sitten. En ole koskaan kovin monipuolisesti niissä harrastanut, paremminkin tahkonut sitä samaa kuntopiiriä salilla, mutta nykyäänhän on tosi kivasti ja monipuolisesti eri lajeja tarjolla. Kaikki ei ole sitä niin kovasti kammoksumaani aerobicciä monimutkaisine askelsarjoineen, joissa menen auttamatta sekaisin. 

Olen näinä kahden viikon aikana tutustunut Body Pumppiin, Zumbaan ja kahvakuulaan, joista kaikista pidin omalla tavallaan. Hölmöksihän siinä vähän itsensä tuntee väkisinkin kun on aivan pihalla sarjoista ja painoista. Etenkin Body Pumpissa sen miljoona eri vempelettä, mutta kun katsoo muina miehinä muita ja ottaa sieltä mallia, niin hyvin siinä pärjää.

Kun se painokin sieltä vielä tulisi alas...

Tässä on tavoitteeni oikeasti, painosta viis ;)

Perhepäivä maatilalla

Viikon odotetuin tapahtuma oli juuri niin kiva ja antoisa, kuin odotettiinkin!

Lieto -viikon yksi huipentuma oli Uusitalon Tilalla järjestetty perhepäivä, jonne osallistuimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa.

Päivää oli hehkutettu jo pitkin viikkoa, joten odotukset olivat kovat!Onneksi sää oli suosiollinen ja aurinko paistoi lämpimästi.

Aivan ensimmäiseksi mentiin katsomaan hevosia, joita oli kentällä vaikka mitä kokoa ja mallia. Ida on (ehkä äitinsä pienellä avustuksella) heräilemässä heppainnostukseen ja hevoset olivatkin päivän odotetuimpia ja vähän jännittäviäkin juttuja.

Lampaita oli kaksi ja ne jaksoivat olla melkoisen kiinnostuneita ihmisistä, ottivat mielellään silittelyjäkin vastaan.

Sisällä navetassa siliteltiin säikympiä vasikoita, jotka ihmettelivät suurta ihmismäärää kodissaan.

Kaupunkilaislapset maalla, navetan haju oli melkoinen ja aivan sitä itseään

Isojen traktorien päälle pääseminen oli kummankin mielestä hauskaa, eikä oltaisi millään meinattu antaa vuoroa muille odottajille

Valtavia kurpitsoja ihmeteltiin yhdessä ja muisteltiin Muumien kurpitsajaksoa

Maatila oli valtavan kaunis ja sitä ihmeteltiin monelta kantilta,  kaupunkilaislapsemme olivat ihastuneita mm ihan oikeisiin omenoihin puissa!

Yksi päivän huipentuma oli poniratsastus, johon jonotimme yli puoli tuntia monen muun innokkaan kanssa

Tämä oli lapsillemme aivan ensimmäinen kerta hevosen selässä, joten jännitys oli suuri sekä lapsilla, että äidillä

Vastoin odotuksiani, ratsastus meni kummaltakin hyvin, vaikka äiti varmuudeksi menikin mukaan

Tytön mielestä ratsastuslenkki oli mieleenpainuvinta, kun kotona kerrottiin isälle

Välissä mehua ja pullaa kahviosta, varsin maltillisesti hinnoitellut eväät, kun kaksi mehua, kahvi, kaksi karjalanpiirakkaa ja kolme pulla maksoivat yhteensä 3,00 euroa...

Arpajaisiin piti tietenkin osallistua ja sieltä voitettiin tikkarit

Sekä Plaston kuorma-auto, joka pääsi heti leikkeihin

Maalaistunnelmointia erinomaisen herrasmiesten orkesterin voimin

Koko päivän hienoin ja odotetuin juttu (myös niiden satojen muiden kävijöiden mielestä), jota jonotettiin melkein 40 minuuttia paahtavassa auringonpaisteessa - traktorisafari lehmälaitumille ja maatilan ympäri

Läheltä nähdyt lehmät herättivät ihastusta

Traktorisafarin päätteeksi vielä navettaan ihastelemaan suloista possua

Ja päivä huipentui heinäkasassa peuhaamiseen!

Huippuhauskaa, eikä nyt harmita ihan yhtä paljon, kuin aamulla. Vajaamiehitystä töissä, joten pitää mennä illalla itse paikkaamaan ja luopua odotetusta illasta perheen kanssa...