Harrastuksia, onko niitä?

Ruuhkavuosia eletään, se kai on tullut selväksi, mutta osa on kyllä ihan itse aiheutettua. Downshiftaus ja turhan karsiminen ovat olleet tässä hektisessä nykyajan elämäntavassa muotisanoja jo jonkin aikaa, mutta kyllähän sitä ihan terveellä maalaisjärjelläkin tajuaa, että aktiviteetteja  karsimalla meno rauhoittuu, eikö?

On kai tullut jo jokseenkin selväksi, että itse pidän siitä, kun on menoa ja meininkiä. Olen ihan itse, vapaaehtoisesti hakeutunut haastavaan työhön, jossa olen pysynyt uraani rakentaen myös lasten saamisen myötä. Opiskelen ja kehitän itseäni, haluan myös luonnollisesti panostaa laatuaikaan lasten kanssa rakastani unohtamatta. Elämäntaparemontin myötä olen rutistanut aikatauluihin liikunnan, jota saisi olla enemmänkin ja myös lapset alkavat harrastamaan pikku hiljaa, tyttö jo balettia.

Sepä se, harrastukset siinä mielessä kun ne käsitetään opiskelun ja liikunnan ulkopuolisiksi tekemisiksi ovat kyllä jääneet itseltä aivan paitsioon. Sanotaan aina, että ei pitäisi unohtaa itseään ja antaa aikaa myös omille harrastuksille, mutta kuinka itsekäs saa olla jos jo laittaa valtavasti aikaansa haastavaan työhön ja opiskeluun? Sanotaan, että kun jokainen perheenjäsen on tyytyväinen, myös perhe-elämä on parhaimmillaan, mutta kompromisseja joutuu väkisinkin tekemään.

Mitä sitten haluaisin harrastaa? Lukeminen on ollut aina itselle tosi tärkeää, olen koko ikäni lukenut hyvin monipuolisesti kaikkea mahdollista ja kerännyt itselleni varsin mukavan oman kirjastollisen kirjojakin. Olen kaikkiruokainen kirjojen suhteen, vaikka kuten jo jossain kohtaa kerroinkin, olen aivan mahdoton Fantasia -kirjallisuuden ystävä. Jotenkin vaan siinä lohikäärmeiden ja haltijoiden maailmassa pääsee niin kauas pois tästä menosta ja saa uppoutua loppujen lopuksi aika yksinkertaisiin hyvän ja pahan välisiin ikuisiin taisteluihin. Löytyy kirjoista dekkareita, kauhua, romantiikkaa, historiaa, klassikoita ja eeppisiä tarinoitakin, kaikki käy. Ikävä kyllä aika tarkkaan lasten syntymän jälkeen lukeminen on vähentynyt radikaalisti, vaikka välillä sille raivaankin kalenteristani aikaa. 

Nyt olen tietoisesti päättänyt olla lukematta viihdettä niin kauan, kuin opiskeluja on jäljellä - kolme kuukautta siis enää! Sitten taidan aloittaa jonkun lempisarjoistani uusiksi, vaikkapa jo monikymmenpäinen R.A. Salvatoren Forgotten Realms, joista on vielä muutama viimeisin trilogia hyllyssä lukematta. Olen uskomattoman nopea lukemaan, mistä on etua opiskeluissa, mutta haittaa viihdelukemisessa. Vajaa 300 sivua tuntuu aivan turhalta kun hotkaisee sen illassa, mitä pidempi kirja/sarja sen parempi!

Onko se harrastusta vai ajankäyttöä, siitä voidaan olla eri mieltä, mutta leffat ovat aika kovassa kulutuksessa meillä yhteisesti miehen kanssa. Käymme usein leffateatterissa ja sitäkin useimmin vietämme iltaa leffan parissa kotosalla. Mikä sen parempaa ajatusten nollaamista ja aika usein meno valikoituukin juuri sen keveyden ja helposti nautittavuuden mukaan. 

Kun kysytään harrastuksista mietin aina mitä vastata. Pitäisi kuulostaa ainakin CV:ssä dynaamiselta, luovalta ja intellektuellilta. Olisi hienoa olla luova, omaperäinen ja aikaansaava, mutta kaikki kädentaidot ovat poissuljettuja - nimimerkki käsitöitä syvästi vihaava ja puutöitä pelkäävä. Joogat ja muut ihanat retriittimeiningit saavat kylmät väreet, vaikka kai siihen pysähtyneisyyteenkin voisi oppia. Luonto, metsä ja kaikki ulkoilma-aktiviteetteihin liittyvä on sekin minulle vierasta, olen juuri se etelänmies joka huitoo tuskassa kaikkia ötököitä ympäriltään ja vihaa päämäärätöntä tarpomista risukossa. 

Sisustus on mukavaa puuhaa, mutta en omaa sellaista silmää, että loihtisin pikkurahalla kaikkea ihanuuksia kämppäämme, sitä paitsi pidän loppujen lopuksi aika askeettisesta tyylistä ilman turhia hörhöilyjä. Ihan varmasti jos kapitaa olisi pikkuisen enemmän, tästäkin voisi olla harrastukseksi asti puuhaa, kuin myös lasten vaatettaminen ja ihanuuksien löytäminen. Sama pätee matkailuun, olisihan se kiva harrastus, kun olisi rahaa ja aikaisemmin sitä tulikin tehdyksi. Eiköhän sitten taas tule lähdetyksi kun tilanne tasoittuu.

Kirppistely on varmasti harrastus siinä missä tarpeellisuuksien etsimistäkin. Kyllä nykyään lähdetään kuitenkin kirppistelemään ihan vaan ajanvietteeksi. Se on hieno tunne, kun törmää johonkin upeaan, olkoon se sitten vaate, esine tai kirja. Pidän myös siitä kiertelystä ja toisten tavaroiden ihmettelystä, välillä kauhistelustakin. Joskus nuorempana keräsin jääkiekkokeräilykortteja, nykyään keräilykään ei enää ole harrastus jos ei tuota kirjaston keräämistä lasketa.

Ja siihen onkin hyvä lopettaa tämä postaus, kuten naamakirjassa jo ystävilleni hehkutinkin, tällä viikolla toteutui yksi valtavan iso haave. Ostimme mieheni kanssa koko ikäni toivomani Boknäs kirjahyllyt rakkaille kirjoilleni! Saimme ne järkevään hintaan käytettyinä, uutenahan nuo maksavat naurettavan paljon ainakin siinä mittakaavassa, mitä kirjoilleni tarvitaan tilaa. Vieläkään eivät mahtuneet ihan kaikki, mutta suurin osa jo.

Mitäs te harrastatte?