Shoppailua ensimmäisen työpäivän kunniaksi

Ensimmäinen työpäivä - kellon ympäri luonnollisesti - ohi ja sen jälkeen ehti juosta vielä kaupan kautta shoppailemaan pari uutta paitaa töiden aloituksen kunniaksi.

Aamulla nimittäin oli tuskallinen eimullaoomitäänpäällelaitettavaa -hetki, joka ei millään meinannut päättyä. Tuloksena nyt on pakko laittaa vaan joku paita tai myöhästyn -asu, joka päällä oli koko päivän epämukava olo. Tiedätte sen fiiliksen, kun joka puolelta kinnaa tai roikkuu ja loppupäivästä olo on jo uskomattoman tuskainen. No, joka tapauksessa, kotosalla odotti jo perhe malttamattomana, joten aikaa ei ollut suuremmin kierrellä ja siksi nappasin kolme paitaa H&M:ltä mukaani sen suuremmin kokeilematta tarkoituksena palauttaa ei sopivat.

Hassua, en ole ostanut paljon uusia vaatteita tähän kaventuneeseen kroppaani, enkä oikein vielä tiedä mikä malli sopii ja mikä koko - en ole halunnut hankkia tähän väliin kovasti vaatekaappiin uutta, jos kuitenkin projekti elämäntapamuutos tuottaa tulosta ja pääsen tavoitteisiini.

Siksi olikin mukava yllätys mahduttaa päälle s-koon vaatteita ja niin, että on oikeasti hankala päättää palauttaakko jonkun vaatteen vai pitääkkö kaikki, näyttivät nimittäin ihan mukavilta vai mitä mieltä olette?

Valkoisena ja vähän pidempänä

Helmiäisharmaa, hieman kiiltoa

Tumma luumu

Pitää miettiä, eipä nämä juuri paljon maksaneetkan, vaikka sitten pitäisi kaikki. Menevät talvella hyvin pitkän mustan jakun kanssa, se kun on pääasiallinen työasu kuitenkin.

Oli tosi mukava työpäivä ja kiva nähdä työkavereita, huomenna olisi sitten lasten jo kovasti odottama syksyn ensimmäinen tarhapäivä. Huomaa, että koko perhe on jo valmis jättämään kesälomailut taakseen (malliesimerkki siitä, että minusta ei kotiäitiä saa); kesän alussa uhkailuna lapsille toimi "jos nyt et ole kiltisti vien sinut tarhaan" ja nyt loppukesästä " jos nyt et ole kiltisti et pääse tarhaan"....

Töihin paluuta odottaen - ja kirppistellen

Kyllä, pidän työstäni ja odotan jo innolla huomista työpäivää. Loma on ollut huippukiva ja olen oikeasti päässyt rentoutumaan ja saanut akkuja ladatuksi, sekä nauttinut ajasta lasten ja Miehen kanssa, mutta aikansa kutakin. Kolme viikkoa lomaa olisi riittänyt hyvin, pitää miettiä tarkkaan ensi kesän lomia ja niiden pilkkomista niin että se on järkevää.

Tänään laitoin puhelimeeni sähköpostin takaisin päälle ja lueskelin postia - vastailinkin sitä mukaa kun sitä piipitti tulemaan ja aloin jo suunnittelemaan loppuviikon duuneja. Kuukaudenvaihde on meillä aina valtava ruljanssi, joten jo lomani laittaessani tähän kohtaan, tiesin ettei paluusta tule ihan niitä kevyimpiä kun hyppään suoraan mukaan. Toisaalta, ei sitä kukaan muukaan osaa tehdä, sijaisenikaan, joten eipä juuri ollut vaihtoehtoja.

Hyvillä mielin silti huomenna takaisin, kerran viikossa vastuualueeni asiat pintapuolisesti tsekattuani läpi loman näyttää siltä, että mitään valtavia murheita ei ole tiedossa ja homma on hanskassa, paremmassakin, jota alun alkaen epäilin.

Kotosalla toinen vesisadepäivä meni vähän nopeammin kuin eilinen, Mies yllätti töistä tullessaan ja innostui ehdotuksestani lähteä pikaiselle kirppiskierrokselle, joten pääsin lempipuuhaani! Miehelle tyypilliseen tapaan kierroksesta tosiaan tuli pikainen - minun makuuni ainakin, itse viihtyisin kääntelemässä pinoja tunti tolkulla, mutta hyviä löytöjä saatiin kuitenkin.

Ensimmäinen kohteemme, pettämätön Pikku Siili, Turun ehdottomasti paras lastenkirppis oli antoisa ja sieltä löysimme muutaman ihanan jutun perusvaatteiden lisäksi.

Tämä Pojalle tarharepuksi ostettu suloinen Domo -reppu vei vallan sydämeni ja Pojan myös! Tuo hahmo on meillä Suomessa tuntemattomampi, kotimaassaan Japanin televisiokanavan maskotti vuodelta 1998 on jo ilmiö ja myös muualla Euroopassa omine manga sarjakuvineen, YouTube pätkineen ja kotisivuineen (jos kiinnostaa, löydät ne täältä). Repun hinta, 9 euroa oli mielestäni todella kohtuullinen, enemmänkin olisi voinut pulittaa!

Pidin myös todella paljon tästä Mayoralin tunikasta, joka oli valtavan pehmeä sisältä. Hieman iso se oli Tytölle, mutta tunika saakin olla. 8 euron hinta ei ollut paha, etenkin kun se oli uutta vastaavassa kunnossa. Talvea odotellessa...

Seuraava paikkamme oli perinteinen - se isoin Turussa - naapurissa sijaitseva Kirppis Center, jossa jaksaa pyöriä vain määräänsä verran, etenkin kahden ylivilkkaan taaperon kanssa. Pikaisellakin kierroksella löysin kivat työkengät 7 eurolla, joihin olin tosi tyytyväinen. Kauniin malliset ja hyvin tuntuiset jalassa.

Ehdimme vielä käydä omilla kulmillammekin, Lietoon keväällä avatussa Liedon Kirppiksessä, jossa kangerrellaan vielä avauksen kanssa - asiakaskuntaa etsien. Meilläkin oli siellä pöytä heti avauksesta muutaman viikon, mutta aika nihkeästi kävi kauppa. Itse olen sieltä kuitenkin löytänyt joka kerta valtavan edullisesti lapsille tavaraa ja vaatetta. Nytkin oli monessa pöydässä -50% ja sieltä kaivoin Pojalle hienot valkoiset lenkkarit, itselleni toisetkin avokkaat, Tytölle ulkohousut ja nämä valtavan suloiset, retrot nahkahansikkaat pojalle, yhteensä 4,50!

Antoisa kierros siis ja lystiä kuten aina!

Sadepäivän viettoa

Tylsää. Tavattoman tylsää. Olen erinomaisen huono keksimään (jaksamaan) sadepäivän sisäaktiviteetteja - toinen päivä perätysten on murhaa. 

Terassimme on lohduttoman märkä, mutta kasvit tykkäävät. Lapsetkin jaksoivat eilen hetken leikkiä katoksen alla, mutta sen kauemmas ei päästy. Itse ei saanut aikaiseksi sitäkään, vaan viimeiset lomahetket menivät jotakuinkin harakoille.

En ole koskaan ollut niitä hiekkalaatikolla sateessa istuvia yliäitejä, jotka jaksavat pukea jälkikasvunsa kurapukuun ja lähtevät hakemaan happihyppelyä säästä riippumatta. Arvostan heitä suuresti, mutta oma mukavuudenhaluni ei ole häpeäkseni tuohon venynyt. 

Kyllä, nyt saa teilata, mutta meillä kyllä saa katsella lasten leffoja aika tovin sadepäivinä, toki tehdään muutakin yhdessä, mutta kyllä Muumit, Barbababa, Wingsit, Paavo Pesusieni ja kumppanit ovat lasten parhaita ystäviä tälläisinä päivinä.

Päivän mukavin juttu taisi silti olla eilen lättykestit, jotka äiti järjesti ruhtinaallisen mansikkahillomäärän kera!

Ohessa ohje pikkuisen paremmille lätyille, jotka eivät tosin kuulu niihin kevyimpiin, mutta harvoin syötyinä herkkuina menevät hyvin!

Maailman parhaimmat letut 9 kpl

146 kcal per lettu

2     munaa
5   dl rasvatonta maitoa
½   tl suolaa
½   tl kardemummaa
1    tl vaniljasokeria
2   rkl ruokosokeria
2½ dl vehnäjauhoja 

2   rkl sulatettua voita paistamiseen

Vatkaa munat ja maito, lisää mausteet ja lopuksi jauho. Sekoita hyvin keskenään ja anna seistä 15 min.
Paista pienellä lämmöllä ja vähällä rasvalla noin 9 kpl pannun koosta riippuen

Mitähän sitä sitten keksisi? Viimeisen lomapäivän kunniaksi?

A Beautiful Body -haaste

Uskallanko? Kehtaanko? Mitä ne miettii, tututkin?

Aikamoisen tovin mietittyäni päätin tarttua suomen suosituimpiin bloggareihin kuuluvan Mintun blogissaan Mami Go Go heittämään haasteeseen ja kuvata kahden lapsen jättämät jäljet kropassani kertoen samalla oman äititarinani vartalostani. Mintulla oli inspiraationa A Beautiful Body Project, josta uutisoitiin suomalaisessa mediassakin jokin aikaa sitten, synnyttäneet naiset luonnollisessa tilassaan - ei median niin ihannoimina litteävatsaisena ja terhakkaana - vaan omina itsenään, arpineen kaikkineen.

Upea idea ja kannustamisen arvoinen.

Tässä siis minä, kahden lapsen jälkeen, 21 kiloa kevyempänä kuin vuosi sitten, jolloin painoni jäi kahden peräkkäisen raskauden seurauksena huimiin lukuihin. Ensimmäisestä lihoin lähes 30 kiloa ja toisesta heti perään miltein 20 kiloa. Nuorimmaista, tyttöäni odottaessa painoin suurimmillaan reilusti yli sata kiloa ja kroppani oli melkoisen rasituksen alla. Ihoa venyi, mahassa tietenkin eniten ja yhä on pienet raskausarvet jäljellä pitkin alavatsaa ja kylkiä, sekä rintavarustusta. Synnytyksen yhteydessä tehdystä sterilisaatiosta jäi arpi navan alapuolelle, niin myös ensimmäisen mahan kasvamisen yhteydessä irroitetusta napakorusta.

Rinnat, niin rinnat... Olen aina ollut kurvikas, jopa siinä mittakaavassa, että pääsin kelan tukemana pienentämään valtavan kokoisen etuvarustukseni useamman kuppikoon pienemmäksi muutama vuosi sitten. Siinä kohtaa tuntui upealta omistaa "sopivan" kokoiset, sittemmin kahden lapsen jälkeen ja melkoisesti laihtuneena tuntuu siltä, että enemmänkin olisi voinut jäädä...

Aivan, koska sitä olisi tyytyväinen? Pääasia kuitenkin, että nyt viihdyn vartalossani ja olen ylpeä siitä, kaikkine roikumisineen, arpineen ja lötkyineen.

Lähtekäähän rohkeasti mukaan mammat, jos uskallatte. Ja kehtaatte.

Ja tämä masuni oli vielä kaksi viikkoa ennen synnytystä...

Loma loppuu

Siinä se meni, neljä viikkoa ja ensimmäinen koskaan pitämäni täysimittainen kesäloma kesälomakaudella. Tämä päivä ja huominen vielä aikaa ja keskiviikkona alkavat työt kuukaudenvaihteen tohinoilla - orientoituminen on jo aloitettu esimiesmäiseen tyyliin viime viikolla...

Kesä oli pitkä ja antoisa, yksi parhaista! Mitä kaikkea sitä ehti oikein tekemään?

Emäntä aloittelee

Kesä korkattiin mainioilla pippaloilla ystävien kanssa - aikuisten kesken. Iltaan kuului shampanjaa, miehen kokkaamaa ihanaa gratinoitua hummeria, pääruokaa surf and turf, jälkiruokana Romanovin mansikat ja seuraksi kohtalaisen kattava määrä viiniä ja avecia.... Lystiä oli, ei niinkään seuraavana päivänä.

Ritaria jännittää

Käytiin Turun keskiaikaisilla markkinoilla, jossa lyötiin oma raha kummallekin lapselle, seurattiin jonglöörejä, ihasteltiin uljaita ritareita ratsuillaan, siliteltiin lampaita, heitettiin rengasta, nautittiin loimulohta tuohelta ja hämmästeltiin kokonaisena paistuvaa possua ja vaikka mitä muuta. Upea tapahtuma ja hieno ilma helli.

Jonitseja, kuten tyttö sanoo

Kaupunkireissut sijoitettiin niihin harvoihin kylmempiin päiviin, silloin shoppailtiin ja herkuteltiin kahviloissa. Harvinaista herkkua on Arnolds, jonka ihanat donitsit ja jammyt sisältävät kolmasosan päivän kaloreistani! Plussaa kattavasta ravintoainetaulukosta heidän kotisivuillaan, löydät sen täältä.

Ylpeä onkija ja ihmettelijät

Kesän kohokohtiin kuului päivän rento mökkireissu ystäväpariskunnan ja heidän lastensa luo. Kalastelua, grillailua ja mansikkakakkua - sitä parasta mökkipäivältä!

Laatuaikaa

Ruisrock ja DBTL, äiti ja isikin pääsivät ulkoilemaan ja rokkaamaan, kera hyvän seuran ja jälleen upean hellesään. Aina ei sää helli yhtä aurinkoisesti festarikävijöitä, tänä vuonna on ollut kesäkuussa 17 hellepäivää ja tähän päivään saakka 13 heinäkuussa koko maassa. Se on mukavasti verrattuna viime vuoden  koko kesän 20 hellepäivään, joista osa oli jo toukokuussa...

Karhulinnassa

Aina ei sää ollut yhtä suosiollinen. Helsingin reissulla Korkeasaaren päivä meni sadeviittojen alla ja runsaalla pukeutumisella. Hieno päivä silti, vaikka ihan kaikkia eläimiä ei nähty, jo matka siipirataslaivalla oli elämys - sadesäälläkin. Pojan mielestä kivointa ja mielenpainuvinta (ja myös odotetuinta nähtävyyttä) olivat puput. Viis siitä, että sellainen löytyy kotoakin, mutta puput oli nähtävä ja nähtiinhän ne, kuten myös karhuja, apinoita, erinäinen määrä sorkkaeläimiä ja lintuja. Aika raskas kävelyreissu vielä pikkuisille ja vuokrarattaat olivatkin ahkerassa käytössä päivän mittaan.

Linnanmäki rocks!

Seuraavana päivänä Linnanmäellä saimme nauttia jo paremmasta säästä, vaikka pikkuisen vilpoisaa olikin. Erittäin tuttu paikka meille Miehen kanssa oltuamme siellä töissä melkein kolme vuotta ja oli nostalgista palata katselemaan paikkoja. Kesän ja kevään puheenaihe, Linnanmäen lippujen hinnat eivät meitä kauhistuttaneet, sillä me nautimme maan mainiosta uudistuksesta, jonka mukaan alueen 11 pienemmille tarkoitettua huvipuistolaitetta olivat täysin ilmaisia ja sisäänpääsykin vapaa. Hieno uudistus ja meille aivan passeli, naperot tykkäsivät, vanhemmat olivat tyytyväisiä ja Lasten Päivän Säätiökin nettosi ruokailuistamme, karkkiostoksistamme, narunvedoista ym. Suosittelen!

Tyttöjen päivä

Perheen kanssa tehtiin paljon, mutta järjestimme myös ihanan tyttöjen päivän ja poikien päivän, jolloin miehet menivät poikaporukassa kalaan ja me tytöt menimme kaupungille humpuuttelemaan. Seuraan liittyi äitin hyvät tyttökaverit ja ohjelmassa oli Jokke Jokijuna, Jakke Jokilauttaa, lounasta turun "hip" paikassa, Wine Bistro & Tapas Bar di Trevi (huonoa palvelua, kohtalaista pastaa), kahvittelua upean cappucinon kera maan parhaammassa kahvilassa Cafe Artissa (suosittelen!) ja ne jo aiemmin mainitsemani turun kansainväliset suurmarkkinat. Hienosti pikkutyttömme jaksoi mukana ja odotamme innolla jo seuraavaa yhtä huippu päivää ♥

Huippuvauhtia kolmipyöräisellä Zoolandiassa

Yksi kesän kivoimpia anteja oli Pojan oppiminen pyöräilemään. Jo pari vuotta sitten lahjaksi saatu pyörä otettiin ahkeraan käyttöön ja kesän lopulla apupyörillä meno sujui jo tosi mallikkaasti. Tiedän, moni osaa polkea jo paljon nuorempana, mutta oli iso syy äidilläkin, joka ei silkkaa saamattomuuttaan ottanut pyöriä esiin ja patistanut harjoittelemaan. Tyttöä ei vielä saanut pyörän selkään, mutta eiköhän ensi kesänä sitten hänkin.

Vauhdin hurmaa

Zoolandiaa, HopLoppia, uimista, puistoilua, yhden lempikirjasarjoistani  (Kuolemanportti - Weis ja Hickman) uudelleen lukeminen, rentoutumista ja mikä parasta - yhdessäoloa perheen kanssa.

Mitä en saanut aikaiseksi?

• koulutöitä
• siivousprojekteja
• urheilua, liikuntaa 
• kasvimaan hoitoa, pihan kunnostusta

Mitähän sitä vielä näistä ehtisi tehdä?

Uintia ja eväitä

Tänään oli uskomattoman hieno ilma! Kaunis, lämmin ja kuiva kesä on ollut muutenkin, mutta näitä päiviä tässä heinäkuussa kuitenkin vähemmän. Nyt pitää nauttia ihan sydämensä kyllyydestä jotenkin viimeisiltä kesäpäiviltä tuntuvista hetkistä.

Kupittaan maauimala

Meillä oli suuntana tänään jälleen luonnollisesti uimavesien, auringon, aktiviteettien ja palveluiden luo - Kupittaan Maauimalaan, joka on ollut paitsi omassa lapsuudessani ahkeraan vierailtu paikka, myös aikuisiän suosikkini. Nyt lasten kanssa se on ihanteellinen kesäpäivän viettoon, puhtaat lämpimät (+27 astetta) altaat, monipuoliset uintimahdollisuudet ja lapsille sopivat syvyydet, pieni leikkipaikka, jotta äitikin saa pitää kaffe paussin rauhassa, sekä tietysti ne tärkeimmät, vessat, suihkut, vaatteiden vaihto ja ok kahvila. Jonkun verran on narinaa kuulunut saunojen puutteesta, mutta itse en niitä ainakaan ole kaivannut.

Kuva TS:n sivuilta

Sisäänpääsymaksut ovat kaupungin palvelujen tapaan todella maltillisesti hinnoiteltu ja täällä käyvät myös ne meidän perheen jo mainostamani virikesetelit, Smartumit ym, työpaikkaetusetelit. Eli ilmaiseksi ollaan käyty tänäkin kesänä useamman kerran viikossa.

Yhteystiedot Kupittaankatu 10 20520 Turku p. 044 9072702 (uinninvalvonta) Aukioloajat: 5.6.-1.9.2013 ma–su klo 10–19 Poikkeukselliset aukioloajat -

Kertamaksut aikuiset 5 € aleryhmät 3 € lapset 5–16 v 2,5 € 10xlataukset aikuiset 45 € aleryhmät 27 € lapset 5–16 v 22,50 € Perhelippu enintään 2 aikuista ja 3 lasta 12 €

Onhan paikka täynnä, viimeksi tämän viikon keskiviikkona Turun Sanomat uutisoi paikan ruuhkista, mutta hyvin sinne on aina mahtunut, jos vaan on ajoissa liikenteessä. Pitää myöntää, että itse kuulun siihen kastiin, joka on varmuudeksi 20 minuuttia ennen paikan avaamista paikalla, vaikka todellista tarvetta ei olisikaan. Pikkuisen vetää Miehen kanssa aina välillä keskusteluksi meidän lähtömme - hän kun on siellä toisessa päässä lähtijöitä. Akateeminen vartti ei aina riitä ja siinä vaiheessa kun pikku vaimo on laittanut itsensä, lapsensa ja Miehen tavarat kasaan ja hän vielä ajaa partaansa on kauniit sanat kaukana... 

Tänään päästiin kuitenkin lähtemään kohtuu ajoissa, koko perhe, Mieskin mukana ensimmäistä kertaa ja mikä hienointa, lasten suosikki serkku ja ystäväperhekin löytyi joukosta, joten päivästä muodostui huippuhauska! 

Osa päivän ilosta muodostuu vaihtuvista ja runsaista eväistä, jotka kuuluvat olennaisena osana uimapäivää (ja päivällä tosiaan tarkoitan päivää - klo 10-17) Tänään eväskassista löytyivät:

• leivät kinkkujuustotäytteillä ja leikatut kurkut sekä tomaatit erikseen - eivät vetistä leipiä
• lihapullat - ne versiot jotka pakkasesta kotona suoraan otettuna sulavat sopivasti syömiseen mennessä uimapaikalla, eikä tarvita kylmäkalleja
• nektariirit
• herneet
• marianne keksit
• itse tehty raparperi-herukka piiras

Kyseiseen piiraaseen voisin taas jakaa ohjeen täällä, on sen verran hauskanen. Mukaeltuna löytyi mainiosta Ruokailmiö -blogista täältä, jonka perusteella tein piiraan, vaihdoin vain veden kivennäisveteen ja lisäsin muruseoksen, jota kirjoittaja suosittelikin. Tämä on siis munaton ja maidoton versio ja ilman muruseosta tosi kevytkin, eli sopii hieman hankalemmallekin porukalle tarjottavaksi. Tuo kivennäisvesi tekee taikinasta kivan kuohkean ilman munaakin.

Miksi vallan ohjeita ilman munia? Koska en ole jaksanut/muistanut ostaa niitä pitkään aikaan kaupasta...

Raparperi-herukka piiras 12 palaa

175 kcal pala (ilman muruseosta)

Pohja

4     dl vehnäjauhoja

1 ½ dl sokeria

1     tl vaniljasokeria

2 ½ tl leivinjauhetta

¾   dl öljyä

2 ½ dl kivennäisvettä

Päälle

raparperia ja punaherukoita maun mukaan

(minulla yksi varsi raparperia, 2 dl marjoja)

½ dl sokeria 

Lisäherkku päälle

50 g voita

1  dl vehnäjauhoja

¼ dl sokeria

¼ tl leivinjauhoja

Sekoita pohjan kuivat aineet hyvin. Lisää joukkoon nopeasti öljy ja kivennäisvesi. Kaada taikina piirakkavuokaan ja levitä päälle haluamasi marjatäyte, johon on sekoitettu sokeri joukkoon. Kaikki marjat käyvät ja halutessasi voit maustaa marjoja myös fariinisokerilla.

Päälle voi tehdä muruseoksen, vaikka ilmankin piirakka toimii. Muruseoksessa kuivat aineet nypitään pehmeän voin joukkoon ja murustetaan marjojen päälle.

Paista uunissa 200 astetta noin 30 min uunista riippuen.

Onnenhetkiä - ja työn odotusta

Viimeiset lomahetket, 5 päivää lomaa ja arki alkaa. Mihin tämä kesä oikein katosi?

Loman kunniaksi tilasimme koko kesäksi Turun Sanomat joka päivälle. Onnea on kupillinen aamuteetä ja tuore lehti, hiekkalaatikon kannella istuen ja auringosta nauttien! (miksi ne ei tee TS:sta tabloid muotoista?)

Nektariinit ovat ihania, voisin syödä niitä kymmeniä päivässä! Onnea on kesän tuoreet hedelmät ja marjat, talvellakin niitä on - tuplahintaan.

Rakastan aurinkoa ja ruskettumista, väriä ihollani ja ruskean kaventavaa vaikutusta, valkoisen kontrastia ja pisamiani. Onnea on hellepäivät ja sininen taivas! (ryppyjä, maksaläiskiä ja melanoomaa mietitään sitten myöhemmin)

Tänään oli komia ukonilma, samaan aikaan paistoi aurinko ja ihan vieressä kumisi ja salamoi. Onnea on elää hetkessä ja nauttia päivästä - nyt taas paistaa.

Ensimmäistä kertaa ollaan vietetty perheaikaa yhdessä, siitäkin huolimatta, että kesälomat olivat tasan perätysten. Aikaa on löytynyt myös aikuisten juttuihin ja menoihin. Onnea on Mies ja laatuaika. 

Tämä on jokaisen taaperon vanhemman onni kesäpäivinä rivitaloissa ja omakotitaloissa, maalla ja joskus kerrostaloissakin. Avoin ulko-ovi ja lapset pihalle ilman tuhotonta pukemista ja pohtimista, suunnittelua ja tuhtaamista. Onni on lämpö.

Tänään luin työsähköpostia ja aloitin työvuorolistojen tekoa.

Alkaisi jo työt.

Zoolandia päivä

Päivä Zoolandiassa perheen kanssa - perinteiseen tapaan, tienoolla kun asutaan...

Zoolandia on eläintarha-ulkoilmapeuhupaikka ja vaikka mitä, valtava alue, jossa aikaisemmin oli enemmänkin eläimiä norsuista lähtien, mutta on nykyään kutistunut lähinnä pienempien lasten telmimispaikaksi. Muutamia eläimiäkin vielä on, mutta ei niin paljon, että siitä huvista kannattaa maksaa 19,50 € sisäänpääsy (alle 3-v ilmaiseksi). Emilialla on Dream In Color blogissaan ihana postaus kuvineen - myös eläimistä - heidän päivästään samaisessa paikassa, käykäähän kiinnostuneet lukemassa sekin tästä.

Kuva Googlesta

Olemme vierailleet puistossa useamman kerran ja aina siellä vierähtää pidempi tovi, niin tälläkin kertaa, jolloin kokoonpanossa oli Mieskin mukana vapaapäivältään.

Hassut peilit viihdyttivät

Tekemistä riittää, sisäänpääsyllä on valtaosa aktiviteeteistä ilmaisia ja meidän vekaroiden ikäisille, 3 ja 4 vuotiaille touhut olivat juuri sopivia.

Zoolandia kauppaleikki

Sisätilojen harmittavankin pienellä käytöllä on mm ihana kyläkauppaleikki valtavine valikoimineen ja kassakoneineen - meidän lasten suosikkeja

Zoolandia kiipeilytelineet

Sisätiloissa on myös HopLop tyylisiä kiipeilytelineitä, sokkeloita, palloammuntaa, pallomeriä ym. Niissä lapset olisivat tänäänkin viihtyneet kauemmin, mutta tylsät vanhemmat pakottivat ulos helteiseen kesäpäivään...

Zoolandia eläinmaailmaa

Kuten sanottua, eläimiä ei paikassa nimestään huolimatta ollut kovinkaan monta, hevoset, puput ja emut, sekä alpakat viihdyttivät perheen pienimpiä kuitenkin tarpeeksi kaiken muun tohinan keskellä. Sieltä olisi löytynyt myös erilaisia hirvieläimiä, villisikoja, papukaijoja ja lampaita, mutta ne jätimme tällä kertaa välistä. Pomppulinnoja, kolme huvipuistolaitetta perheen pienimmille, trampoliineja, polkuautoja, mönkijöitä, soutelua, keinumista, liukumäkiä ja vaikka mitä muuta - onhan siellä tekemistä ilman eläimiäkin.

Uimassa

Eilisen kaltaisena hellepäivänä suosikki oli tietenkin kaksi kahluuallasta leluineen! Vesi oli hurjan kylmää, mutta se ei menoa haitannut.

Harmittaa Zoolandian nuhjuinen ulkonäkö, paikkojen on annettu hieman repsahtaa ja se saa pääsymaksun tuntumaan melko kovalta, vaikka tekemistä riittäkin ja hauskaa on.

Zoolandia buffet

Ruuasta plussaa siinä mielessä, että seisova pöytä on niin tuiki tavallisen perheen makuun suunniteltu, että sieltä varmasti suurin osa nirsoilevista kullannupuista ja vanhemmista löytää syötävää kun ei hae tavallista kotiruokaa ihmeempää. 12,50 € aikuisilta maksava buffet tarjosi peruselementtejä alkusalaateissa ja lämpiminä makaronilaatikkoa, jauhelihapihvejä, nakkeja, keitinperunoita, ranskalaisia ja lämpimiä vihanneksia. Ja hyvin upposi, rahansa väärti, jälkiruuaksi vielä valinnaisesti kahvi tai jäätelö samaan hintaan.

Huippu hauska päivä, hienoa olla koko perheen kanssa liikenteessä ja lapsillakin oli hyvä päivä. Aina se ei ole niin taattua, kiukuttelemista, itkukohtauksia, jököpäisyyttä, syömättömyyttä ja muuta mukavaa kun on näiden kahden kanssa kohtalaisen usein tarjolla.

Äiti hölmöilee

Nimipäivän viettoa

Olihan lysti päivä, mielettömän kaunis hellepäivä maauimalassa ja illalla Miehen kanssa Turun DBTL festarien aloituspäivän antia katsomassa.

Rakkauden Festivaali, kuten tapahtuma itseään mainostaa oli melkoisen vaiheessa vielä ensimmäisen päivän osalta, sisäänotto oli huonosti ohjattua, rannekekäytäntö sekavaa ja portit avautuivat aivan liian myöhään ensimmäiseen esiintyjään nähden. Timo Rautiaisen keikka jäi alusta näkemättä jonottaessa, mutta mitäs tuota, hyvällä fiiliksillä joka tapauksessa!

Alun alkaen ilmaisesta kaupunkifestivaalista on kasvanut jokseenkin sekava Aurajokirantaan ja valikoiduille klubeille keskittyvä maksullinen tapahtuma, jonka eri osa-alueet ja palvelut ovat hinnoiteltu erikseen ja melkoisen hintavaksi. Itse ostimme liput keskiviikon pääesiintyjiin, telttaan, jossa lavalle nousivat Rautiaisen lisäksi Mokoma,  The 69Eyes ja Kilpi, sekä meille tuntemattomampi Gangster of Love. Teltan lisäksi viikonloppuna on pystytetty ikärajaton The Alue lähistölle.

Meitä hämmästytti kovasti, että festareiden avauduttua virallisesti klo 16, ei pääteltan alueen anniskeluteltat ja useat muut pisteet olleet lähelläkään valmiita. Kovasti oli hosumista henkilökunnalla, että saivat juhlat pystyyn iltaan mennessä useamman esiintyjän jälkeen - mielenkiintoista.

Ensimmäisen bändin jälkeen kävelimme joen toiselle puolelle, turkulaisittain tois puol jokke, syömään erinomaiseen italialaiseen ravintolaan Sergio's:iin nopeat pastat. Kovasti kiitosta saanut ravintola on meiltä jäänyt käymättä pitkään aikaan ja oli mukava piipahtaa heidän viihtyisällä terassillaan vaikka vain sitten näin lyhyestikin. Palvelu pelasi hienosti, kolme tarjoilijaa vastaanotti ystävällisesti ja reipaasti ja ruuat saatiin vähintäänkin nopeasti ottaen huomioon täydet pöydät. Kuuluisuuksiakin oli naapuripöydässä, jonne tuli ruokailemaan Lauri Tähkä komean mustan tanskandogginsa kanssa.

Miehen nauttima Risotto al rabarbaro, zafferano, menta e gamberi saltati kuulosti hauskalta, risottoa, raparperia, sahramia, minttua ja paistettuja jättikatkarapuja, mutta ei kuulemma ollut kovin erikoisen makuinen. Rakenne oli hyvä, mutta maku tasapaksu, eikä siinä ollut sitä jotain, jujua.

Itse nautin erinomaisen makoisan Penne all'amatriciana, annoksen, jossa oli pennepastaa tomaattisessa pekoni- ja sipulikastikkeessa. Pastan kypsyys aivan loistava ja juuri oikeanlainen tomaattikastike, jossa tomaatin maku ei peittoa terävyydellään muita ainesosia. Tästä Mieskin piti ja harmitteli omaa valintaansa - perinteinen annoskateus.

Jälkiruuaksi vielä mukaan naapurissa sijaitsevasta saman omistajan kahvilasta itsevalmistettua gelatoa makuina kirsikka ja cappucino ja avot, päivän kalorit nautittu mitä parhaimmassa muodossa!

Ruokailun jälkeen suuntasimnme takaisin teltalle kuuntelemaan loppuja bändejä ja viihtymään kahvin kera, väkevämmät juomat jätimme tällä kertaa nauttimatta. Mokoma viimeistään sai kannat kattoon ja tunnelman hikiseksi, upea live bändi kuten olen aiemminkin todennut.

Kaiken kaikkiaan ihanan onnistunut ilta, vaikka festarijärjestäjät eivät meiltä täyttä kymppiä saaneetkaan. Oli tosi mukava vietää Miehen kanssa aikaa hyvän ruuan ja musiikin merkeissä, tuttuja bongaillen.

Mies ilahdutti nimipäiväkukkaisilla

Illanviettoa - viinisuositus

Mukava ilta Miehen kanssa ja tutustumista uusiin Alkon tuttavuuksiin, tilausvalikoiman bändiviineihin.

Oletteko törmänneet niihin? Löytyy viinejä etiketteinä mm Kiss, AC/DC,  Motörhead Pink Floyd,  Elvis, Katri Helena, Popeda, The 69Eyes, Slayer ja Nightwish, mitä tänään maisteltiin.

Tänään herkuteltiin ei niin suosikkibändin, mutta hyvän viinin kera. Nightwish ja Imaginaerum, Espanjan viiniä rypäleistä, joita ei ole etiketissä mainittu, mutta jotka ovat suutuntuman perusteella Espanjan tyypillisemmät rypäleet, Tempranillo, Grenache ja Cabarnet Sauvignon. Toki Espanjassa käytetään useita muitakin vanhan maailman rypälelajikkeita, jotka päätyvät sekoiteviineihin ja palvelevat erinomaisesti kuluttajaa.

Joka tapauksessa, tämä tiukahko tanniininen ja melko mausteinen, runsas viini oli erinomainen ja etikettiään parempi, vaikka en Espanjan viinin ystävä olekkaan.

Suosittelen ja kuten meillä, nämä ovat erinomaisia lahjaideoita musiikin ystäville tupaantuliaiseksi, mökkiviemiseksi ym.

Viherpeukalo

En ole koskaan ollut kiinnostunut kasvien hoidosta, kukkien laittamisesta tai muustakaan vihreään liittyvästä. Yllätin siis itsekin itseni, kun tänä keväänä laitoin rivitalon pihallemme ryytimaata kuntoon. Näin vaivaa ja käänsin mullan, kitkin rikkaruohot, laitoin vaot ja ostin pienen googlailun jälkeen mielestäni sopivaksi katsomani rehut penkkiin, joka on suurimman osaa päivää varjoisassa.

Ensimmäisen pari viikkoa jaksoin olla innostunut ja kävin nyppimässä ylimääräiset ruohot pois ja kastelinkin, sitten nuupahti mielenkiinto ja kasvimaa rukka jäi oman onnensa nojaan. Arvaahan sen, tälläisenä kuivana kesänä, miltä se näyttää kun pitäisi satoa korjata... Ruohosipulia saatiin ja muutama sinnikäs salaatinlehtikin on poimittavissa, mutta retiisit, avomaankurkut ja basilikat eivät hoidon puutteestani kiittäneet. ehkäpä ensi vuonna sitten taas - uudella innolla. Tai sateisen kesän voimin.

Ei niin, eipä ole vihepeukaloni muutenkaan loistava, en ole onnistunut näitä kaiken kestäviä kesäkukkiakaan pitämään hengissä, vai mitä mieltä olette terassin kaunistuksestamme?

Yksi näistä kevällä niin upeina ostetuista mitäliekukkasista on sentään sinnitellyt etupihallamme lasten ahkeran kastelun ansiosta jota kuinkin. Pitäisiköhän sitä oikeasti joskun oikein perehtyä kukkien sielunelämään tai ainakin hoito-ohjeisiin?

Yksi harvoista kodissamme sinnitellyt pitkäikäisempi kasvi on Ikean mielettömän halpa Bonzai puu, jonka ostimme pari vuotta sitten tänne muutettuamme periaatteella koristehyödyke, joka korvataan uudella, kun kuolee. Hämmästyttävää kyllä tämä yksilö on näyttänyt meillä viihtyvän, vaikka saa vettä tasaisen epätasaisesti ja joskun useamman viikon tauolla. Ehkäpä se onkin oikea tapa hoitaa näitä?

Onneksi asumme täällä "maalla" jossa luonnon kukkaset ilahduttavat. Niitä riittää sitten riesaksi asti, ainakin meidän perheen ruohonleikkaajan mielestä. Ja äitin, joka tutustui tänä vuonna ensimmäistä kertaa kunnolla ilmiöön nimeltä voikukkatahrat...

Ja on meillä sentään yksi kesäkukkakin vielä niistä useammasta ostetuista/saaduista ihan loistossaan, taitaa olla niitä helpompia versioita anopinkielen tapaan, joita ei saa tapetuksi millään. Tai sitten on vaan sattunut onnistumaan satunnainen hoitomme :)