Sisko ja sen veli

Näinkin rauhallisesti meillä katseltiin televisiota sateisen päivän kunniaksi. Poika oli alkaneen syksyn kunniaksi vähän flunssassa, joten pidimme suosiolla hänet kotona yhden päivän parantelemassa. Aina välillä se onnistuu helposti, harmittavan usein käydään myös keskustelua siitä, kumman työ on tärkeämpää ja kumman työntekijät eivät pärjää ilman pomoaan kyseistä päivää...

Niin, näistä sisaruksista piti kirjoittaman, 11 kk ikäeroa ja monet luulevat heitä kaksosiksi. Eipä sen paljon puutukkaan, tyypilliseen tapaan ja meillä hieman korostetummin, Tyttö on kuitenkin kehityksessä edellä veljeään. Niin kuin suurimmassa osassa sisarussuhteita, läsnä on sitä suurinta rakkautta ja suurinta vihaa, kateutta, mustasukkaisuutta, anteliaisuutta ja lojaalisuutta.

Poikahan ei muista aikaa, jolloin hän olisi ollut ainoa lapsi, joten sellaista katkeruutta ei ole aistittavissa, mutta muutoin kyllä lapset ovat käsittämättömän tarkkoja tasapuolisesta kohtelusta - kaikin puolin. Jos toinen saa jotain, on äärimmäisen tärkeää, että myös toinen saa ja samanlaisen, jos sitten kyseessä ei ole tarkasti "poikien" juttu ja "tyttöjen" juttu, jotka ovat saman arvoisia. Tämän saivat katkerasti kokea viimeksi isovanhemmat, jotka toivat Viron tuliaisina tytölle kauniin kaulakorun ja Pojalle Angry Birds maatuskan. Kaulakoru lensi kaaressa lattialle kamalan huudon kera, eikä sitä sieltä enää sen koommin noukittu.

Jos äiti käy kaapilla ottamassa jotain ja toinen lapsista tarkkavainuisena ilmestyy paikalle, hän vaatii oitis osan itselleen, sekä myös sisarukselleen. Joskus harvoin, kun vain toinen saa syystä tai toisesta kunnian päästä vanhemman kanssa kauppaan, pidetään tarkkaan huolta, että mahdolliset tuliaiset ovat tasapuoliset myös kotiin jääneelle, niin myös jaetaan omasta karkkipussista toiselle, nopeammin omansa syöneelle osapuolelle.

Ilkeitäkin osataan tietysti olla, aina ei ole tasapuolista tässä äitin uhkailu, kiristys, palkitseminen - maailmassa ja joskus vain toinen on ansainnut palkinnon. Silloin kyllä pidetään visusti huolen, että osatta jäänyt tietää mistä on jäänyt paitsi. Muistan eräänkin kauppareissun, josta Tyttö sai palkinnoksi erinomaisesta käytöksestään pienen herkun kaupassa ehtona että se syödään ennen kotiin tuloa pois, eikä "lällätetä" veljelle. Tyttö lupasi pyhästi, laittoi karkin suuhunsa, jemmasi sitä poskessaan koko matkan kotiin ja ensimmäiseksi ulko-oven avattua juoksi veljelleen suussa sulavaa karkkia näyttäen innosta hihkuen - katso mitä minä sain äitiltä, sinä et saanutkaan!

Tarhassa lapset leikkivät sekä yhdessä, että erikseen. Yksi tärkeimmistä opeistani on ollut, ettei toista jätetä yksin ja aina puolustetaan sisarusta. Jotenkin ihana tietää, että heillä on aina toisensa, siellä kamalan pelottavassa, raadollisessa koulumaailmassakin, kuten tuossa taannoisessa postauksessani täällä kirjoitinkin.