Johtajuuden haasteita

Töissä on ollut kaksi päivää erityisen haastavaa ja olen joutunut pohtimaan todella vaikeita asioita. Miten suhtautua poikkeuksellisen emotionaalisesti raskaaseen henkilöstöä koskevaan uutiseen, jonka vaikutus on myös rationalisesti ajatellen jokseenkin merkittävä koko työyhteisölle ja ennen kaikkea toiminnan pyörittämiselle.

En ole välttämättä se kaikkein tyypillisin naisjohtaja, jonka vahvuuksiin kuuluu perinteisesti työntekijän tukeminen ja rohkaiseminen, sekä tunteiden huomioon ottaminen, pikemminkin kaikissa minulle tehdyissä testeissä on korostunut miesjohtajille tyypillisemmät ominaisuudet, kuten voitontahto, eteenpäin pyrkiminen ja aikaansaavuus. Tiedän, tässä oli karkeaa yleistystä ja kapeakatseisuutta, mutta noin kärjistetysti. Joka tapauksessa, vaikka välitän syvästi tiimistäni, en aina osaa sitä ilmaista ja voin tahtomattanikin vaikuttaa jokseenkin kovalta ja tulosorientoituneelta.

Kun vastaan tulee näinkin vaikea asia, kun nyt on kyseessä, olen joutunut jokseenkin ristiriitaisten tunteiden valtaan. Missä kohtaa tulee ajatella työyhteisön ja organisaation parasta yksilön kustannuksella, miten tukea tiimin jäsentä ja samalla varmistaa, että koko muu tiimi ei joudu kärsimään ja business ei kärsi? Miten toimia, kun vastakkain on myös oman johtajuuden ja ajankäytön haasteet ja vastuunjako osaaville ihmisille ja yksilön tahtotila toimia tehtävissä, jotka eivät hänelle enää sovellu.

Miten suhtautua kuolemaan ja tiimin jäsenen kuolemanpelkoon.

Minulle johtajuus on ollut melko suoraviivaista ja jopa yksinkertaista suurimman osan elämästäni. Sain ensimmäisen vastuullisen tehtäväni 21 vuotiaana, 3 vuotta työelämässä olleena, siitä lähtien olen pyrkinyt hoitamaan kulloisenkin pestini parhaani mukaan, aina kulloisenkin organisaation arvot sisäistäen. Olen edennyt urallani olemalla esimerkillinen ja tekemällä sinnikkäästi töitä minulle ja tiimilleni asetettujen tavoitteiden eteen, lähes poikkeuksetta siinä myös onnistuen. Hoidan useita asioita samanaikaisesti ja olen luova ratkaisemaan ongelmia.

Mutta koskaan ennen en ole joutunut miettimään mitä sanoa ihmiselle, joka itkee edessäni ja sanoo pelkäävänsä edessä olevaa kuolemaa, samanaikaisesti itse miettien miten ihmeessä tulee ratkomaan tulevat  miehitysongelmat, vastuujaot, rekrytoinnit ja kaiken muun operaatioiden kannalta merkittävän.

Miten ihanaa tulla kotiin Miehen ja lasten luo, jotka ovat viettäneet tuiki tavallista, arjen vapaapäivää yhdessä ja paneutua hetkeksi ongelmiin, kuten kuka saa näyttää äidille kirpparilta ostetun Maija Mehiläinen DVD:n ja kuka saa auton huomenna...

Kuva: Juha Sompinmäki