Kävelyä

Ihme juttu, tuo kävely. Sen luulisi olevan kohtalaisen yksinkertaista - tekeehän sitä joka päivä sen kummemmin ajattelematta - mutta hämmästyttävän paljon se aiheuttaa harmaita hiuksia liikuntasuunnitelmassani.

Ihmettelin aluksi PT:ni liikuntaohjelmaa, jossa oli useassa kohdassa kävelyä tai hölkkä-kävely yhdistelmää, mutta nyt kahden viikon jälkeen osaan jo arvostaa aivan eri tavalla tuota usein vähäteltyä urheilumuotoa.

Aivan ensimmäisessä tapaamisessamme kävimme läpi oikeata kävelytyyliä samalla kun mitattiin kestävyyskuntoani kolmen kilometrin reipaalla kävelyllä: vedä napaa ylöspäin jännittämällä hieman vatsalihaksia, askel rullaa pehmeästi kantaiskusta varvastyöntöön - työnnä askel loppuu asti, rytmitä kävelyä käsillä - tehostettu käsiveto lisää askelpituutta ja kävelyvauhtia, pidä hartiat rentoina...

Jep, eihän se tuon ihmeellisempää pitäisi olla. Paitsi sitten kun koetat tehdä tietoisesti kaikkea tuota yllämainittua ja samalla pitää vauhdin vaihtelevassa maastossa tarpeeksi nopeana, että saat sykkeen pysymään vaadituissa rajoissa. Vielä on aika moista säätöä, ei paljon ehdi maisemia ihastella ja meno on todennäköisesti mitä naurettavinta ulkopuolisen silmin; tempoilevaa menoa, välillä selkää suoristaen, aina vähän väliä kädet unohtuen rytmistä ja taas mukaan, sykemittarin vilkaisu ja vauhdin kiristäminen ja sitä rataa.

Kävely on mainiota terveyttä edistävää liikuntaa, kuten mm  Hyvä Terveys -artikkelissa kerrotaan. Ongelma on omassa tapauksessani se, että minulla ei ole mitään innostusta kerätä arkiliikuntaa pisin päivää, en ole koskaan halunnut. Hikoilen melko vuolaasti liikkuessani ja olen aivan fanaattinen hoitamaan liikunnan visusti erikseen omana suoritteenaan - kuntoiluun sopivissa vaatteissa ja kengissä, ehdottomasti ilman meikkiä ja suihkumahdollisuus välittömästi liikunnan jälkeen. Pelkkä ajatus siitä, että viilettäisiin puoliksi hengästyneenä työjakkupuvussani korkokengissä kasseja ja kannettavaa raahaten meikit valuen työmatkaani osittain kävellen tai rappusia kiiveten ei todellakaan innosta. 

Hyvä artikkeli kävelystä löytyy myös Kunto Plussan sivuilta, tosin tuo 10 km kävely päivässä kuulostaa todella utopistiselta ajatukselta. Kenellä oikeasti on aikaa tuollaisiin kävelymaratooneihin, sitä ihmettelin myös perjantain Ilta Sanomien artikkelin kohdalla, jossa neuvottiin ottamaan pikkuhiljaa tavaksi tehdä päivittäin 40 minuutin lenkkejä? Ja lisäksi muut, lihasvoimaa, ketteryyttä jne rakentavat treenit, mihin ne sitten mahdutetaan? Kyllä lasten kanssakin pitäisi ehtiä olla täysipainoisesti, työ hoitamaan ja vielä koulu, Mies ja ystävätkin päälle. Huh, siinäpä ruuhkaa kerrakseen. Ehkäpä artikkelin suosittelemaan askelmittaria kannattaisi silti tosiaan harkita.