Sokerikrapula

Voihan hiilihydraatit. Ja sokeri, tuo ihana luonnontuote, joka todennäköisesti kiellettäisiin oitis vaarallisena huumeena, jos se keksittäisiin näinä päivinä.

Olen sokeririippuvainen, addikti kaiketi voisi sanoa ja hyvinkin tietoinen tästä. Edes tiukimmissa ruokavaliomuutoksissa en ole kokonaan luopunut sokereista, vaikka hiilihydraatteja olenkin vähentänyt ja se pieni tumma suklaanpala tai viikon pulla on ollut aina mukana. Viime viikon ihana reissu Vanajanlinnaan, siitä päälle jäänyt viikonloppuherkuttelu joka huipentui Naantalin Kylpylän upeaan isäinpäivälounaan kakkuvalikoimaan ja käsintehtyihin konvehteihin, illan punaviiniin ja seuraksi naposteltuihin sipseihin sekä seuraavan päivän Rosson pitzaan sai päälle eilen illalla sellaisen sokerikrapulan, ettei ole pitkään aikaan ollut.

Sokeririippuvaisuudesta on kirjoitettu lukemattomia juttuja ja blogipostauksia, pari ihan hyvää postausta löytyy Ainolta herättävillä kuvilla ja Tiinuskalla hyvillä linkeillä. Asiaa aiheesta löytyy erityisesti Terve.fi -sivuston artikkelista, jossa aihetta on käsitelty mielenkiintoisesti ja selventävästi - en haluakaan kerätä tähän sen enempää syventävää tietoa vaan lähinnä purkaa tuntojani ongelman kanssa painiskellessani. Viikonlopun iltapäivälehtien otsikko kirkui jonkun laihtuneen useamman kymmenen kiloa jättämällä pelkästään sokerit pois, mutta kyllä itselle ainakin haastavinta on aika tarkkaan koko hiilihydraattien genre. Leipä, pasta, pulla, perunalastut, suklaa ja karkit - kaikki nopeasti imeytyvät hiilarit käyvät ihan yhtä hyvin.

Nyt pitääkin jälleen kerran skarpata tämän kanssa ja tiedostaa haaste -kaamoksesta - huolimatta, keskittyä niihin hitaasti imeytyviin, hyviin hiilareihin ja koettaa rajoittaa mahdollisimman pitkälle muut pois ruokavaliosta. Ei karppausta ei, mutta järkeviä valintoja lautaselle, ihan niin kuin ennenkin. Enpä taida pystyä siihen totaalikieltäytymiseen sokerien osalta nytkään, mutta aina välillä täytyy taas herätellä itseään näiden tuttujenkin asioiden kanssa. Matkaa on vielä ja tasapainottelua koko loppuelämän.

Treenit menivät muuten tämän päivän proteiinihuumassa todella hyvin, tästä jatketaan taas kohti kevyempää ja pirteämpää keskitalvea!

Vanha kunnon lautasmalli kunniaan

Arkivapailua

Yksi erinomainen puoli työssäni ja ammatissani on melko suuri vapaus työajoissa ja työaikajärjestelyissä, toki se tarkoittaa melkoisesti töitä vapaapäivinä, mutta myös silloin tällöin pidennettyjä viikonloppuja tai ylimääräisiä vapaita niin kuin parhaaksi koen. Tähän päivään otimme harvinaisen perhevapaan koko porukalla ja johan oli mukava päivä!

Ihanan aurinkoinen aamu houkutteli pitkästä aikaa puistoilemaan, harvinaista herkkua meidän perheessämme - pitää häpeäkseni myöntää. Meiltä on melkoisesti matkaa lähimpään puistoon ja muutoinkaan se ei kuulu mitenkään mieheni tai minun lempipuuhiini, joten se aina vaan jää. Käymme toki ulkona, kävelemässä, pyöräilemassä ja pihalla leikkimässä jos sää on aurinkoinen, mutta puistoreissut ovat kyllä pääosin tarhan kontolla. Nyt ostin syksyllä  kirppikseltä sen toppapuvun, jonka on tarkoitus toimia osaltaan kannustimena viettää enemmän aikaa lasten kanssa ulkona, tänään lisäsi kirpparikierrokseltamme vielä lämpimän pipon vaatevalikoimiini. Jep, olen 36 vuotias, enkä omistanut tätä ennen toppatakkia, toppahousuja, enkä pipoa.

Päivä jatkui perinteisesti kirppiskierroksella, kävimme ne mieluisimmat Turussa; Paikallinen Kirpputori, Ihana Kirppis, Hassisen ja Mimmin Kirppis. Miehenikin jakaa nykyään innostuksen kirppistelyyni, hän etsii pääasiassa leffoja kun itse katson vaatteita itselleni ja lapsille, sekä satunnaisia leluja ja kodin esineitä. Lapset tykkäävät kirppistellä tietyissä paikoissa - niissä missä on kivat lasten leikkipaikat ja niissä viihdymme itsekin samasta syystä. Tänään kierros oli tuottoisa, löytyi murulle leffoja, Pojalle upea uusi cars -aiheinen ajopuku, joka laitettiin heti kotona päälle, lisävaatetta tuleviin merisrosvosynttäreihin ja hieno Harry Potter -tyylinen pitkä kaulaliina. Tytölle löytyi nahkainen olkalaukku ja uudenveroinen karvasomisteinen talvitakki, yhteiseksi kivaksi vuoden 2010 lautapeliksi valittu Muumien Purnukkajahti -lautapeli, jota sitäkin ehdittiin jo pari erää pelata kotosalla. Kiva peli, me ainakin tykättiin kovasti! Itselle ostin työpainoitteisesti pitkän villahameen, polvipituisen harmaan hameen, uuden villapaidan ja tosi kivat työkengät hameiden kanssa. Ei kuvia löydöistä tällä kertaa, en oikein tykkää kuvata pelkän keinovalon ja salaman varassa...

Käytiin lounaalla ensimmäistä kertaa paljon parjatussa Rossossakin ja perheenä ymmärsimme kyllä hyvin sen saaman suosion. Upea leikkipaikka, loppuun asti mietitty laaja lastenlista eri variaatioin, käsittämätön valikoima annoksia listalla aikuisillekin mistä valita (keittiölle varmaan painajaismaista hallita) ja mukava, ripeä palvelu. Viihdyimme erinomaisesti ja ruokakin oli ihan hyvää. Otin pitkästä aikaa pitsan, halusin kokeilla kovasti arvostamaani vaihtoehtoa rukiisesta pohjasta ja valinta oli kyllä onnistunut - harmitti vaan pikkuisen ne kalorit... Pidin muutenkin siitä, että valittavana oli pastoista täysjyväpasta, kaipaan sitä laajemminkin ravintoloihin, siinä on mielestäni makua niin paljon enemmän kuin vaaleassa mössössä.

Saatiin hoidetuksi monta muutakin asiaa, pankkia ja kauppareissua, maanantai on siitä hyvä, että päivälle ei juuri ruuhkaa ole missään ja saa mennä ihan jonottamatta.

Pieni kylmyys on mukavaa, etenkin kun se tarkoittaa kauniin kuulasta päivää, mutta johan oli tuskaista riisua ja pukea taas toppavaatteita edes takaisin päivän aikana. Tätä tämä talvi taas on, oli päässyt jo unohtumaan pitkän kesän ja syksyn aikana!

Ihana päivä - mukavaa viikkoa kaikille lukijoille!

Rakkaat isät

Tänään juhlimme rakkaita isiä ja vaareja, pappoja ja isoisiä. 

Meillä on perheessä hauskuuttaja ja kurinpitäjä, se kaveri, joka soittaa rokkibiisejä lapsille ja tanssii heidän mukanaan, ajaa takaa ja leikkii piilosta, tekee palapelejä ja rakentaa torneja. Laittaa upeaa ruokaa kun vapaa ajallaan jaksaa tehdä työtään, komentaa enemmän kuin äiti, mutta myös antaa periksi aikaisemmin. Ihana karvanaamamme.

Meidän iskä.

 Tuore isi harjoittelee Pojan kanssa lähes viisi vuotta sitten.

Neljä vuotta sitten meni jo tottunemmin, vaikka syliin tulikin pippurinen prinsessamme.

Vaari on meille rakas, isäni ja supertärkeä osa turvaverkkoamme. Viisi vuotta sitten neljän lapsen isä sai vihdoin ensimmäisen lapsenlapsensa syliin, 31 vuotta vanhimman tyttärensä syntymän jälkeen ja jo kovasti odotettuna. Niinpä silti tänä vuonna juhlitaan päivää jo neljän lapsenlapsen voimin.

Lämpöiset onnittelut kaikille tämän päivän sankareille!

Minun Matkakarttani

Minun Matkakarttani - haaste on otettu vastaan Emilialta, kiitos tästä, rakastan matkustamista ja kuten suurin osa meistä, myös siitä kertomisesta!

Haastehan oli

1. Näytä matkakartan (Travbuddy tai vastaava) avulla missä maissa olet käynyt ja paljonko se on prosentteina.

2. Kerro, mielellään perusteluineen, mikä tai mitkä vierailemistasi maista ovat olleet suosikkejasi.

3. Paljasta vielä se maa (tai kaupunki), johon et ole vielä päässyt matkustamaan, mutta johon pääsystä haaveilet.

4. Kiitä sitä boggaajaa, jolta olet haasteen saanut ja vinkkaa myös Casa Volmariin omasta matkakartasta, jotta voin käydä siihen tutustumassa.http://casavolmari.blogspot.fi/

5. Haasta mukaan 3-5 bloggaajaa.

Tätä postatessa joudun jälleen kerran harmittelemaan sitä kurjaa juttua, että kaikki valokuvani ennen vuotta 2008 ovat klassisesti jumissa rikkoutuneen vanhan kannettavan tietokoneeni kovalevyllä. Ne saisi sieltä ilmeisesti vielä pelastetuksi, mutta en ole saanut sitä aikaiseksi tehdyksi...

Olisi ollut mukava jakaa kuvin kokemuksia aikaisemmista matkoista, joita siis harrastin jo vanhempieni matkassa vähintään kerran vuodessa ja sen jälkeen useammin aina lasten syntymään saakka. Pidän matkustelusta yli kaiken, mutta nykyään lähinnä tuo valuutta puoli hidastaa intoa. Nuoruudessa tuli käydyksi aika hyvin nämä perinteiset matkakohteet; lämmittelemässä useampaan kertaan paikoissa, kuten Kanariansaaret, Kypros, Kos, Kreeta, Espanjan manner ja Mallorca, Turkki, Tunisia ja Italia. Englannissa kielikurssilla, Itävallassa ja Sveitsissä laskettelemassa, Puolassa, Pietarissa ja Tallinnassa kansantanssiryhmän kanssa (kyllä, se kuuluu luurankoihini kaapissa...) ja Ruotsissa äidin vanhoja kotinurkkia katsomassa - he asuivat Tukholmassa miltein 15 vuotta.

Noista reissuista jäi mieleen erityisesti matka Nizzaan ja Monacoon, joka oli täyttä luksusta upeine hotelleineen, huippuhienoine yökerhoineen ja kuuluisuuksineen. Sinne haluaisin joskus mennä uudestaan, mutta kun tuolloin oltiin vanhempien kanssa ja heidän rahoillaan, ei samanlaiseen reissuun taida ihan heti olla kapitaalia. Suosittelen silti, sillä tuolla kaikki tuntui olevan kohdallaan jos haluaa sekä hienoa rantakohdetta, että kaupunkielämää, ostoksia, nähtävyyksiä, juhlimista, hyvää ruokaa ja tosiaan sitä luksusta.

Tuona surullisen kuuluisana Tapaninpäivän tsunamipäivänä olin viettämässä ihan yksinään Intiassa joulunpyhiä ja myös tuo matka ja kohde jäi mieleen - muutenkin kuin vetäytyvine rantaviivoineen ja ulkoministeriön lähettämän tekstiviestin takia. Intiasta sanotaan, että sitä joko rakastaa tai vihaa, minä kuulun siihen rakastajaporukkaan. Totta kai siellä on varallisuuserot hurjat ja köyhien olot todella kurjat, slummit ovat jopa Goassa uskomattoman kamalat. Silti se on niitä harvoja paikkoja, joissa oikeasti tunsi olevansa totaalisen erilaisessa kulttuurissa, joka eroaa aivan täysin omastamme, sekä siitä siloitetusta turistietelästä, jota löytyy ihan mistä päin maailmaa vaan. Tunsin oloni siellä turvalliseksi ja sain olla rauhassa, mitä arvostan yli kaiken - esimerkiksi Turkkiin tai Tunisiaan en mene enää ikinä, niin lähtemättömän kamalan vaikutuksen ne tekivät minuun naismatkustajana. Suosittelen Intiaa jokaiselle, joka pystyy elämään sen tiedon kanssa, että maailma on epäreilu ja sellaiselle, joka nauttii eksotiikasta ja lämmöstä.

Ystävieni kanssa tehdyt matkat Mauritiukselle ja Venezuelaan olivat hienoja totta kai, mutta eivät mitenkään mieleenpainuvia. Venezuelasta jäi oikeastaan päällimmäiseksi mieleen vain huono palvelu ja likaiset rannat, sekä jatkuva rikollisuuden varominen, Mauritius taas oli järjettömän kallis,  todella kauniisti hoidettu ja viehättävä paikka, mutta ilman mitään omaleimaisuutta.

Ystäväni luo Italiaan tehdyt matkat olivat aina onnistuneita, niin myös myöhemmin ensimmäinen perhematkamme samaiseen maahan mieheni ja lastemme kanssa. Italia on on ehdottomasti suosikkikohteitani kaupungista riippumatta. Hyvää ruokaa, toimivia palveluja, nähtävää ja koettavaa, mukavia ihmisiä ja kaunista säätä on riittänyt niin Riminillä ja Riccionessa, kuin Roomassa, Firenzessä ja pienessä Todissakin - Umbrian sydämessä.

Miehen kanssa ollaan matkusteltu jonkin verran sentään, kävimme mm Saksassa ystäväpariskunnan häissä ja tutustuimme pikaisesti Berliinin tarjontaan. Mielenkiintoinen kaupunki ja ehdottomasti vierailemisen arvoinen

Myös matka Irlantiin tervehtimään miehen ystäviä hänen työpaikkaansa Galwayssä oli hieno matka ja jotain, jota olin unelmoinut jo pitkään. Irlanti oli juuri sellainen maa, kuin odotinkin, kaunis, mutta sateinen. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja ostettavaa löytyi vaikka ja mitä, esimerkiksi hääpukuni! Dublin oli todella viehättävä kaupunki, jossa tutustuimme mm kuuluisaan Trinity collegeen.

Vaikka edellisvuonna miehen kanssa tekemämme rentouttava kahdenkeskinen matka Thaimaan Phukettiin oli miellyttävä, ehdoton kruuni matkoillani on oman postauksensa täälläkin saanut ensimmäinen yhteinen matkamme Kambodzaan. Voit lukea siitä tarkemmin täältä kuvien kera. Sitä suosittelen aina kaikille, jotka kysyvät mielipidettäni mahdolliselle matkalle, sillä siitä matkasta sai kyllä kaiken mahdollisen irti - ilman mainiota seuraakin ja sitä seurannutta kihlautumistamme ♥

Tulevaisuudessa toivon pääseväni kovasti haaveilemalleni matkalle Malediiveille, myös Dubai ja USA ovat listalla tuleviksi kohteiksi. Lämpöä ja eksotiikkaa, ylellisyyttä ja hyviä palveluja, Yhdysvaltojen tapauksessa myös nähtävyyksiä ja ostettavaa, sekä todennäköisesti lastenkohde Disneyland tai -World.

Lämmin kiitos vielä Emilialle kun pääsin muistelemaan mukavia!

Haastan kertomaan omista kokemuksistaan maailmalla seuraavat blogit:

Rouvan Ruuhkavuodet

Sopiva Sekoitus Kaikkea

Hallittu Hysteria

Elämyksiä Vanajanlinnassa

Voi kerta kaikkiaan. Itse ikänsä ravintola- ja hotellialalla työskennelleenä on paitsi työnsä puolesta, myös vapaa ajalla tutustunut kohtalaisen kattavasti alan tarjontaan ja siksi onkin sitäkin hienompaa kun odotukset ylittyvät ja saa kokea harvinaisen wau -efektin.

Olimme johtoryhmämme kanssa Hämeenlinnassa upeassa Vanajanlinnassa hiomassa ensi vuoden strategiakirjauksia ja tutustumassa paikan tarjontaan. Saavuimme eilen illalla valitettavan myöhään, pimeässä ja sateessa, mutta mieli kyllä kirkastui mukavasti iltaa pisin.

Huone oli mitä kaunein, kuten muidenkin seurueen jäsenten, uniikkeja ja hyvällä maulla yksityiskohdat miettien. Pahoittelen kuvien laatua, puhelimen kameralla mentiin reissussa taas...

Tänään paistoi jo ihanasti aurinkokin, niin pääsi paremmin ihailemaan huoneen erkkeristä avautuvaa upeaa järvimaisemaa ja puistoa.

Myöhäisestä tulosta huolimatta olin pakannut treenivaatteet mukaan lukiessani siellä olevasta kuntosalista, mutta ihastus oli täydellistä, kun löysin tämän täysinvarustellun, ison laitevalikoiman.

Harvemmin tulee treenatuksi kristallilamppujen alla, mutta näin Vanajanlinnassa! Aamulla oli herätyskello soimassa klo 05.30 ja salille uudestaan, vanha tuttavuuteni crosstrainer ja kaikki laitteet eri lihasryhmille tuli käydyksi läpi  - oli huomattavasti parempi omatunto jatkaa herkuttelua Linnassa...

Meitä hemmoteltiin kunnolla, sillä pomoni oli varannut meille rantasaunan vielä illaksi. Todella harmillista, että meillä oli kollegani kanssa aikaa treenien jälkeen nauttia sen upeasta tarjonnasta vain vajaan tunnin ennen illallista, mutta tuollakin ajalla olimme myytyjä. Kauniit puitteet, mietityt yksityiskohdat ja todella hyvät palvelut ihastuttivat ja yllättivät.

Naisina arvostimme laadukkaita Paul Mitchelin hiustenhoitosarjaa shampoosta hoitoaineeseen ja muotoilutuotteisiin, tunnelmallisia löylytuoksuja ja pehmeitä tyynyjä, vartalovoiteita ja deodorantteja - kaikkea mahdollista, mitä voi toivoa saunomisen yhteyteen. Lisämyyntituotteet oli tyylikkäästi ja myyvästi esillä, löytyi perunalastuja ja juotavia laidasta laitaan - meille riitti tässä kohtaa lasilliset kylmää kuivaa siideriä löylyjen päätteeksi. Tuulisen ja pimeään järveen emme malttaneet tuossa vaiheessa iltaa mennä, mutta lämmöt olivat maittavat ja tuntui nautinnolliselta lämmitellä salilla rääkättyjä lihaksia. Mieleenpainuva osoitus palvelun laadusta oli vastaanoton miellyttävän herran Mersulla tarjoama kyyti muutaman sadan metrin matkalle päälinnasta rantasaunalle illan pimeydessä. 

Illallinen Linnan ravintolassa oli jälleen osoitus paikan laadusta. Meille oli valittu Häme Menu ja sille soveltuvat viinit.  Kokonaisuus oli todella tasapainoinen ja lämmin (vaikka hieman hassu) palvelu tuki illan onnistumista. Tällä kertaa en upeista ruokanautinnoista huolimatta lataa tähän kaikkia kuvia ruokailustamme. Mallia Mika Jokelan, paikan arvostetun chef de cuisinen  taidonnäytteestä on kuitenkin ohessa alkuruuasta, punajuuresta kolmella tapaa Kolatun vuohenjuustomoussen kera. Päälle kaadettiin vielä tarjoilijamme toimesta melkoisen iso annos luomupunajuurivaahtoa.

Yö oli lyhyt pitkäksi venyneen illallisen ja aamun treenien takia, mutta treenien jälkeen nautittu, jälleen kerran, maittava ja laadukas aamiainen antoi mukavan alun päivään. Arvostan kovasti hotelliaamiaisissa pientä yksilöllisyyttä ja laadukkaita raaka-aineita. Vanajanlinnan aamiaiselta löytyi mm brie - juustoa, sopivasti leikkeleitä, rapeat sämpylät, oikein paistetut croissantit, lättyjä ja ihanan tummaa pekonia, sekä upeaa omenatorttua. Kevyttä, eikö? Ainoa miinus tuli haudutetun teen puuttumisesta.

Teimme tiiviisti töitä strategian kimpussa koko päivän. Kokoustilat olivat viihtyisät ja toimivat, mutta syystä tai toisesta kokouspalvelua emme saaneet laisinkaan ja sen puuttuminen hieman hämmensi muuten niin laadukkaassa palvelukokonaisuudessa. Meille ei esitelty tiloja, ei käyty päivän ohjelmaa tai aikoja läpi - emme itse asiassa nähneet siivoojaa lukuun ottamatta ketään kokousosastolla. Ehkäpä päivä oli poikkeuksellinen tai sitten tuo on tapa toimia, vaikea sanoa. 

Kokouslounas oli erinomainen, herkkusuuna erityisesti jälkiruokapöytä ihastutti ja pakotti kaivamaan luotetun iPhonenkin esiin.

Näitä oli pakko maistaa kaikkia

Ja mango bavarois tietysti myös...

Varsinainen kokouspäivämme oli kaunis ja aurinkoinen, käytin lounastaukoa hyväksi ja kävin sulattamassa kakkuja pienellä kuvauslenkillä linnan ympärillä.

Linnan alue on valtavan suuri ja on laajentunut vuosien varrella käsittämään melkoisesti eri kokonaisuuksia. Aika moni tapahtuma varmasti löytää sopivat puitteensa tästä tarjonnasta.

Linnan takapihalta tunnelmia.

Ritari vartioi portaikkoa

Linnassa oli lukuisia yksityiskohtia ja kauniita esineitä

Niin kuin postauksesta voi huomata, olin ihastunut ja nautin olostamme Vanajanlinnan vieraana. Voin lämpimästi suositella paikkaa heille, jotka haluavat jotain erityistä yöpymiseltään, itse ainakin aion mennä sinne toistamiseen rakkaani kanssa - ilman lapsia ehkä kuitenkin.

Kaamosta

Voihan kaamos ja pimeys. En kuulu itse siihen kansanosaan, joka vaipuu synkkyyteen samaa tahtia pimenevien päivien kanssa, mutta kyllä huomaa itsestäkin tämän synkeän ajan vaikutuksen omaan vireyteen ja syömisiin. Hiilihydraatit kaikissa muodoissaan houkuttavat, pullaa, suklaata, irtokarkkeja ja leipää...  Kasvikset eivät jotenkin houkuta yhtään ja ruokavalio pyrkii olemaan surullisen yksinkertainen. Pitämällä määrät pienenä olen saanut pidetyksi kalorit jossain rajoissa, eikä projektini ole vielä kokenut takaiskuja, mutta nopea ryhdistäytymisliike on paikallaan.

Sairauskierre tuli huonoimpaan mahdolliseen paikkaan, etenkin kun se uusi jälleen ja taas treenit jäivät pakosta pienemmälle. Ostin kuitenkin lisäaikaa kuntokorttiin puoli vuotta viime treeneissä ja otan itseäni nopeasti niskasta kiinni. Huomasin ensimmäistä kertaa viime viikolla, että keksin niitä kuuluisia tekosyitä treenin väliin jättämiselle ja se ei lupaa hyvää.

Sää on ollut kyllä kurja, pimeydenkin kestäisi illassa ja aamussa, jos päivällä paistaisi aurinko. Olen silti varma, että monipuolistamalla ja syömällä jälleen tasapainoisemmin hyvää ruokaa ja treenaamalla järkevästi - vaikka sitten sisällä loisteputkien valossa - pääsen pahemmasta kaamosnuutumisesta irti.

Vajaa kaksi kuukautta jouluun, kaikkien houkutusten juhlaan, jossa upeat homejuustot, varastoon ostetut täyteläiset paksut punaviinit ja portviinit,  ihanat suklaakonvehdit ja marmeladit odottavat. Sitä ennen ryhtiliikettä ja korjausta taas elämäntaparemonttiin ja sitten voi hyvällä omalla tunnolla nauttia pyhien ajan herkuttelemisesta - palaten tietysti nopeasti taas ruotuun. 

Tulisi lumi ja valoisuus jo, pientä pakkasta ja kauniita kuulaita talvipäiviä. Vaikka - kävin tänään kuvaamassa tunnelmia postauksen taustalle ja kyllä tässä kaamoksessa kauneuttakin löytyy...

Ajatuksia pyhäinpäivänä

Kummallisesti kaupallistunut tämä pyhäinpäivä, pyhäinmiestenpäiväksikin Suomessa aikaisemmin nimetty päivä. Kaikkien poisnukkuneiden uskovien muistopäivä, vanhempienpäivä, kaikkien pyhien sunnuntai, Karjalan pyhittäjäisien ja valistajien muistopäivä, Día de los Muertos, jenkkiläisittäin Halloween - eri nimet ja hieman eri merkitys uskonnosta ja kansanosasta riippuen, mutta  kaikissa versioissa muistellaan ja kunnioitetaan pois menneitä läheisiä tai vainajia yleisesti.

Jo viikko sitten alkoi tähän pakanalliseen kelttiläiseen juhlintaan liittyvää oheistavaraa, koristusta ja teemaa näkyä jos jonkin näköisessä muodossa, omasta mielestäni jotenkin aiempia vuosia hurjasti enemmän.Vai tuntuuko se vain siltä? Kaikki paikat tännä kurpitsanpäitä, naamiaisasuja, hämähäkkejä - kaipa kaupan alalle on mukava piristys näin syksyyn moinen teema, jonka ympärille voi luoda todellisen krääsähelvetin.

Ei siinä mitään, minusta oli mukavaa, kun lasten tarhassa järjestettiin vaivalla Halloween naamiaiset, jonne sai pukeutua ja viedä karkkia, koko tarha oli hurjan hienosti koristeltu ja päivää jännitettiin öitä laskien jo viikkoa etukäteen. Töissäkin upea henkilökuntamme oli koristellut paikan hienosti teeman mukaan jo torstaina ja viikonloppuvieraillamme oli ihmeteltävää. Naamakirjassa oli vaikka ja mitä postausta naamiaisista - aikuisten ja lasten - ja hauskaa näytti olevan.

Jotenkin vaan tuntuu kovin päällekäyvältä, tämä lahden toiselta puolelta tullut juhlinta, ihan niin kuin ystävänpäiväkin helmikuussa. En toki vastusta teemoitettuja juhlia ja mikä sen parempi tapa piristää arkea, en myöskään kapinoin pakanallisia menoja, itse kun en kuulu kirkkoon enkä tunnusta mitään uskontokuntaa. Jotenkin vaan taitaa monelta harmillisesti menevän se ihan oikea ajatus vähän ohi, muistetaan niitä, jotka eivät enää ole keskuudessamme, ei surulla, vaan ilolla siitä ajasta, minkä saimme viettää heidän kanssaan. En usko tuonpuoleiseen, sukuni harvat poismenneet on tuhkattu ilman hautakiviä enkä koe tarpeelliseksi vierailla missään tietyssä paikassa rakasta mammaani muistellakseni, mutta silti haluan tälläisenä päivänä sytyttää kynttilän rakkaille isovanhemmilleni ja muistella niitä ihania, auringonsäteisiä kesäpäiviä yhdessä.

Kukin tavallaan, ei ole tarkoitus moralisoida ja toivotankin kaikille oikein tunnelmallista pyhäinpäivää - riippumatta missä ja miten sitä vietätte ♥

Kuvat työpaikaltani :)