Kaamosta

Voihan kaamos ja pimeys. En kuulu itse siihen kansanosaan, joka vaipuu synkkyyteen samaa tahtia pimenevien päivien kanssa, mutta kyllä huomaa itsestäkin tämän synkeän ajan vaikutuksen omaan vireyteen ja syömisiin. Hiilihydraatit kaikissa muodoissaan houkuttavat, pullaa, suklaata, irtokarkkeja ja leipää...  Kasvikset eivät jotenkin houkuta yhtään ja ruokavalio pyrkii olemaan surullisen yksinkertainen. Pitämällä määrät pienenä olen saanut pidetyksi kalorit jossain rajoissa, eikä projektini ole vielä kokenut takaiskuja, mutta nopea ryhdistäytymisliike on paikallaan.

Sairauskierre tuli huonoimpaan mahdolliseen paikkaan, etenkin kun se uusi jälleen ja taas treenit jäivät pakosta pienemmälle. Ostin kuitenkin lisäaikaa kuntokorttiin puoli vuotta viime treeneissä ja otan itseäni nopeasti niskasta kiinni. Huomasin ensimmäistä kertaa viime viikolla, että keksin niitä kuuluisia tekosyitä treenin väliin jättämiselle ja se ei lupaa hyvää.

Sää on ollut kyllä kurja, pimeydenkin kestäisi illassa ja aamussa, jos päivällä paistaisi aurinko. Olen silti varma, että monipuolistamalla ja syömällä jälleen tasapainoisemmin hyvää ruokaa ja treenaamalla järkevästi - vaikka sitten sisällä loisteputkien valossa - pääsen pahemmasta kaamosnuutumisesta irti.

Vajaa kaksi kuukautta jouluun, kaikkien houkutusten juhlaan, jossa upeat homejuustot, varastoon ostetut täyteläiset paksut punaviinit ja portviinit,  ihanat suklaakonvehdit ja marmeladit odottavat. Sitä ennen ryhtiliikettä ja korjausta taas elämäntaparemonttiin ja sitten voi hyvällä omalla tunnolla nauttia pyhien ajan herkuttelemisesta - palaten tietysti nopeasti taas ruotuun. 

Tulisi lumi ja valoisuus jo, pientä pakkasta ja kauniita kuulaita talvipäiviä. Vaikka - kävin tänään kuvaamassa tunnelmia postauksen taustalle ja kyllä tässä kaamoksessa kauneuttakin löytyy...