Lapsuuden kodissani siivosin toki siinä missä muutkin perheessämme, ei sen enempää tai vähempää. Sen jälkeen olen onnistunut löytämään kaksi miestä, ensimmäinen avopuolisoni, sekä nykyinen rakkaani, jotka kummatkin ovat olleet aktiivisia siivoajia - jopa selvästi isommalla panoksella, kuin itse konsanaan. Siinä välissä, villinä ja vapaina sinkkuvuosina ja ihan mukavasti tienaavana otin kaiken irti vaihdantataloudesta ja palkkasin siivoojan käymään kerran viikossa imuroimassa ja tekemässä perussiivouksen asuntooni.
Lapsiperhe, ruuhkavuodet, haastava työ, kasvaneet menot. Eipä ole enää mahdollisuuksia siivoojan palkkaamiselle ja aikakin tuntuu olevan vielä enemmän kortilla niin minulla, kuin miehelläkin. Nyt haen inspiraatiota ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa jonkin näköinen suunnitelmallisuus tähän puhtaanapitoon. Siivoamisessa, kuten monessa muussakin asiassa on vaikea pitää rutiineja yllä kahden vuorotyöläisen taloudessa, mutta jotenkin alkaa tuntua siltä, että pitäisi huolehtia tietyt viikkosiivousasiat kuntoon paremmin. Urakkaan ryhtyminen kun tuntuu sitäkin lannistavammalta, mitä kauemmin edellisestä siivouspuuskasta on kulunut - niin kuin kaikki tietävät.
Perheessämme mies hoitaa pyykinpesun, imuroinnin ja lattiat, minä hoidan tasojen pyyhkimiset ja tavaroiden lajittelut - vessat pestään vuorotellen. Ongelma on vain meidän pikkuisen eri tyylisestä siivoustavasta; mies hoitaa useammin hommat, mutta selkeästi ylimalkaisimmin, kuin itse naurettavuuksiin asti menevällä jynssäykselläni ja puunauksellani. Juuri siksi yritän itselleni (näin pian 37 eletyn vuoden jälkeen) perustella, että usein tehdyt puuskat olisivat huomattavasti lyhytkestoisempia jopa minun tyylilläni, kuin nykyinen rotaatio.
Hyötynäkökohtien löytäminen ei ole vaikeaa. Hyötyliikuntaa ja kalorinkulutusta, yhteistä tekemistä lasten kanssa, aina vierasvalmis koti, viihtyisyys, tavarat löytyvät paremmin... Onhan niitä.
Kuulostaa siltä, kuin täällä elettäisiin kuin siat pellossa - ei sentään. Siistiähän meillä on monella mittapuulla mitattuna, mutta jotenkin vain haluaisi vielä lähemmäs sitä Avotakka -idylliä. Ruuhkavuosissa mahdotonta? Ehkäpä niin, mutta aina saa toivoa. Ja hakea inspiraatiota.
Kuinkas teillä siivotaan?
Meillä on melko samanlainen työnjako siivouksessa kuin teilläkin; mies imuroi ja hoitaa lattiat ja itse pyyhin pölyt ja järjestelen tavaroita. Olen miettinyt ihan samoja asioita.. Sitä kun itsellä kestää se pölyjen pyyhkiminen aina niin kauan kun sitä tavaraa vaan on siirrettävänä niin paljon. Tosin nyt olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä sitä useammin arkiaskareiden lomassa ja se on hieman auttanut. Etenkin keittiön tasot täytyy siivota miltei joka päivä, että pysyvät siisteinä - sen hetken aikaa taas :D
VastaaPoistaMukavaa lauantaita :)
Kiitos, Emilia ja hyvä sinä! Lauantai on mennyt täällä inhokki siivouksen parissa, eli roskisten putsauksessa - toivoa siis on ;)
PoistaMeillä siivotaan nykyään hyvin epäsäännöllisesti - allekirjoitan tuon kuvatekstin. ;) Itsekin pidän kyllä siisteydestä ja viihtyisin paremmin siistissä kodissa, mutta kun kaikkea elämässä ei voi tehdä yhtä hyvin, tuo on se asia, josta tingin. Ihan mahdotonta sotkua kolme ihmistä ei saa tietenkään aikaan, mutta tavaroita lojuu siellä täällä.
VastaaPoistaSe hyvä puoli tässä tyylissä on, että sitten kun vihdoin jaksaa siivota, tulokset näkyvät. :D (Mulla on yksi sinkkuystävä, joka imuroi ja pesee lattiat sekä pyyhkii pölyt ja vie matot ulos joka viikko. Herranjestas, mitä ajantuhlausta!)
Oikeasti luulen, että moni siivoaa (tai laittaa ruokaa tai vie lapset ulos klo 9 aamulla) vain sen vuoksi, että "niin kuuluu tehdä". Olen 39 vuoden aikana tajunnut, että ei täällä maailmassa ole mitään isoveljeä, joka valvoisi, että teen asiat niin kuin "pitää". Saan toimia tuollaisissa asioissa just niin kuin minua huvittaa, eikä se kuulu kenellekään muulle.