Ei yhtään oikein...

...lomasäälotossa. Vajaa kaksi viikkoa ensimmäistä lomapätkää pian vietetty ja näyttää pahasti siltä, että kesän ainoa perhereissu on siirtymässä parempaan ajankohtaan.

Sateinen ja kurja lomaviikko ei haittaa silloin, kun rentoutuu kylpylähoidoissa, lukee mainiota kirjaa ja lataa akkuja vain yhdessäoloa lasten kanssa tankaten, mutta viikon jälkeen alkaa sää nyppiä jo pahasti. Esteeksi se muodostuu silloin, kun suunnitelmissa on viettää kesäpäivä Särkänniemessä ja luvassa on kaatosadetta aamusta iltaan.

Juhannuksena käytiin ystäväpariskunnan luona mökillä saaristossa, jossa rohkea poikamme oli ainoa, joka uskalsi käydä kastelemassa itseään tuulisessa ja hyisessä meressä. Muutoin keskikesän juhla vietettiin miellyttävissä merkeissä perinteisesti grillaten ja illalla korttia pelaten - visusti sisätiloissa ensin saaressa, sitten kotosalla.

Onhan loma lomaa sateellakin, mutta kyllä kesäloman suola ja sokeri on ne ihanat uintireissut, marjansyönnit puistonpenkillä, Seikkailupuistoretket, Muumimaailma ja huvipuistokäynnit, sekä rento loikoilu takapihalla aurinkoa ottaen ja lasten leikkejä valvoen - hyvää kirjaa lukien. On vaikea repiä riemua sadepäivän sisäkiukutteluista ja ohjelman keksimisestä, sekä loputtomasta talviaktiviteettien jatkamisesta. Harmittaa pojan puolestakin, joka juuri oppi pyöräilemään ilman apupyöriä ja haluaisi palacasti vahvistaa uutta taitoaan.

Jep, en kuulu niihin superäiteihin, jotka vetävät sadevermeet päälle ja lähtevät lastensa kanssa kuravettä loiskottelemaan ja repimään riemua säästä kuin säästä. Äsken pistin reppanat ulos pirskottelusta ja puhurista huolimatta - hyvin paketoituina ja kurahousuissa - mutta päästin heidät sisälle lämmittelemään kun olivat aivan litimärkiä.

Taitaa olla parasta siirtää loput kaksi lomapäivää heinä-elokuulle pidentämään viikonloppua ja odottamaan aurinkoisempia kelejä, eihän se tälläistä voi koko kesä olla - eihän?