Sunnuntai päivä lasten kanssa

Tiukan viikon jälkeen olin päättänyt omistaa ainoan vapaapäiväni lapsilleni, kaikki aika iltoja myöten kun oli kulunut koulutöiden ja muiden iltamenojen merkeissä 

Olisi luullut, että kaiken sen menemisen jälkeen olisi maistunut kotiaika, mutta eihän sitä malttanut. Liikenteeseen lähdettiin ja osaksi siksi, että rakas ystäväni oli tullut Helsingistä käymään ja olimme sopineet lahjojenvaihtotreffit kaupungille.

Ensimmäiseksi suuntasimme Sokos Wiklundille ihmettelemään jouluikkunaa, joka on ollut lasten kovasti odottama perinne jo pari vuotta. Harmillista kyllä, tämän vuoden lumiukot olivat pikkuisen aneemisia ja tylsiä, liikkeet hitaita eikä niissä kauaa ihmetelty. Toisin oli kilpailevalla Stockmannilla, jonne menimme ihastelemaan lastenikkunoita vielä toistamiseen. 

Sitä jaksettiin ihmetellä melkoisen tovin, kaikkia pieniä yksityiskohtia ja tapahtumia.

Hienoa, että tähän nähdään vaivaa, en ollut ainoa aikuinen joka kuvasi ikkunaa...

Ajattelin alun perin katsoa samalla lahjoja, mutta sunnuntain ostosvilinä ja supervilkkaat lapset eivät olleet sovelias yhdistelmä moiseen, joten luovutin suosiolla ja keskityimme yleiseen tunnelmien ihasteluun. 

Todettuamme Kauppahallin olevan sunnuntaina kiinni ( miten tottunut sitä onkaan saamaan palvelua 7 päivää viikossa ) päädyimme ystäväni ja hänen miehensä kanssa Hansan Café Braheen. Ei se kaikkein viihtyisin, mutta se sokerihumala houkutteli - pullat ja baakkelsit Strindbergin luokkaa, ei Turkulaisille tiedoksi.

No joo, ne joilla sattuu olemaan omaa jälkikasvua arvaa kyllä miten rauhallista oli vaihtaa kuulumisia ylivilkkaiden 4 & 5 vuotiaiden kanssa... Hetken sentään ehdittiin juttelemaan Angry Birdsien viihdyttäessä heitä tovin, luojalle kiitos älypuhelinten!

Reissulla törmättiin muuten itse valkopartaankin, kahdesti, mikä aiheutti lapsille hieman hämmennystä. Ensimmäinen pukki oli perus ostariversio vitivalkoisella muoviparralla ja Colan punaisella nutulla

Ja seuraava Stockmannin tuunattu ja katu-uskottava retropukki

Onneksi pojalla oli mietitty vastaus valmiiksi; pukki oli käynyt varmaan vaihtamassa vaatteita ja sitten se oli vähän (toim huom) selvittänyt kurkkuaan, siksi sillä oli erilainen ääni! Jännä juttu, itse jäin ihmettelemään partojen värejä ja lapset kiinnittävät huomiota erilaiseen ääneen - joka kuitenkin kummallakin oli pukkimaisen matala miesääni.

Tyttö ei kommentoinut mitään, hän todennäköisesti pitää salaa kiinni päätelmästästään, jonka tokaisi syvästi kauhistuneelle äidilleen jo tovi sitten. Ei pukkia ole olemassa.