Joulun odotusta

Se olisi joulukuu!

Itsestään selvyys tietenkin, mutta en ole päässyt blogihehkuttamaan vielä töiden kuukaudenvaihteen kiireiden takia niin pitää tehdä se hieman jälkijättöisesti. Rakastan joulua! Voimakkaasti sanottu, mutta totta. Kyseessä ei ole puolestani hiljentyminen uskonnolliseen hartauteen, ateisti kun olen, vaan se perhejuhlan lämmin tunnelma, koristelu ja tunnelmointi, upeat ruuat ja herkut, lahjojen miettiminen, ostaminen ja antaminen - saaminenkin toki! Pidän kaikesta siitä hössöttämisestä ja järjestelystä, vaikka en kuulukkaan varsinaisesti niihin kaapinhyllyjä jouluksi siivoaviin tai jouluverhojen vaihtajiin.

Nyt etenkin kun on lapset, tuntuu tosi mukavalta järjestää joulua ja rakentaa oman perheen traditioita. Oma lapsuus ei ehkä aina ollut ihan niin seesteinen ja idylinen, mutta joulut olivat kyllä loppuun asti viritettyjä, tunnelmallisia hetkiä, joissa kaikki yksityiskohdat olivat mietittyjä. Se alkoi jo joulukalenterien tarkasta mietinnästä ja jokapäiväisestä hehkuttamisesta huipentuen aattoaamun heräämiseen upeasti koristeltuun jouluasuntoon ihanine tuoksuineen ja kymmenien lajien joulupöytään. Meillä vietettiin jopa perhepikkujoulua, jolloin saimme äidiltä pienet pikkujoululahjat siskoni kanssa, sekä leivoimme pipareita, torttuja ja joimme glögiä.

Hieman haasteita onkin ollut sovittaa nämä ennakko-odotukset ja ajatukset jouluun mieheni kanssa, jolla on ollut aivan päinvastaista juhlintaa omassa lapsuuden kodissaan.  Emme varmasti ole ainut pariskunta, joka on käynyt tiukkojakin neuvotteluja ja kiistoja siitä, mikä olisi kultainen keskitie ja miten omat - meidän - tavat pyhien juhlintaan muodostetaan. Nyt kuuden vuoden jälkeen jo aletaan tietää mitkä asiat ovat toiselle ne tärkeimmät mistä ei voida luopua ja mistä voidaan tehdä kompromisseja. Olen tunnetusti niin vahvatahtoinen persoona, että eipä kanssani taitaisi pärjätä ketään muu kuin rakkaani kaltainen yhtä kovapäinen tapaus ♥

Onko muita joulun rakastajia?