Hyvää tekemässä

Tein tänään hyvän teon. Luovutin elämäni ensimmäistä kertaa verta! Osana opiskelujani ja yrityksemme strategiaa olla osana yhteiskuntaa järjestimme työpaikallani yhteistyössä SPR:n kanssa verenluovutustilaisuuden, jossa toimin projektivastaavana. Oli tosi mielenkiintoinen case, tein kutsut, otin ennakkovaraukset, mainostin medialle ja asiakkaillemme, laitoimme sähköpostitusta asiakasrekisteriimme, järjestin tilat ja tarjoilut ja tietysti kävin itse osallistumassa myös.

Jännitti ihan kamalasti, vaikka en pelkää hiukkaakaan verta ja tai neuloja. Rakas mieheni kertoi tietysti varmuuden vuoksi kauhutarinaa viimeisimmästä epäonnistuneesta verenluovutustilanteestaan, jossa neula oli ollut jotenkin huonosti ja aiheutti sietämätöntä kipua! No, kaikki meni kyllä hyvin, nauroin hauskoja ennakkokysymyksiä (tietäisinkö muka, jos mieheni olisi ostanut seksiä maksulliselta naiseltä viimeisen vuoden aikana tai jos hän olisi maannut toisen miehen kanssa?), jännitin hemoglobiiniarvoja (turhaan, 148 riitti hyvin), pyrin näyttää rennolta ja casualilta pedillä maatessani (epäonnistuneesti, jonka kuvituskuvanikin näyttää) ja rupattelin eloisasti SPR tädin kanssa (hermostunutta höpinää, jolla koetin saada ajatukset pois vauhdilla täyttyvistä veripusseista vierelläni).  Lopputulos, vaadittava määrä verta valmiina pelastamaan jopa kolme ihmistä mahdollisesti kuolemalta ja hemmetin hyvä olo itsestäni!

Nyt olisi sitten illan case saada tehdyksi raportti tapahtumasta koulua varten, jotta olisi yksi homma edes vähemmän to do listalla. Saan vasta huomenna kuulla miten tapahtuma sujui lopullisesti, sillä jouduin lähtemään jälleen keskiviikon johtamisen luennoilleni kesken tilaisuutta.

Onkos täällä (veren) luovuttajia joukossa?