Projekti elämänhallinta

Tällä kertaa se ei alkanut maanantaista, kuukauden ensimmäisestä päivästä, vuoden ensimmäisestä päivästä tai kesälomalta paluun kunniaksi, tällä kertaa se alkoi satasesta. Keskiviikkona. Heinäkuun 18. pvä  ja keskellä lomaa reilu vuosi sitten.

Elämänmuutos, laihdutusyritys osa numero mikä lie. Enhän minä tietenkään laihduta vain tavoitteisiini päästäkseni vaan muuttaakseni elämäntapojani terveelliseksi. Niinpä niin ja kaalisopat, karppaukset, lentoemännät, pussikeitot pallurat ja pisteet ovat vain tsemppausta siinä sivussa.  

Oliko pakko mennä naimisiin 195 senttisen 70 kiloisen veijarin kanssa, joka rakastaa roskaruokaa ja herkkuja, eikä lihoa millään? Oliko pakko tehdä lapset peräjälkeen ja nauttia perinteisesti kahden edestä ja näyttää luvalla paksulta - ei tarvinnut edes vetää mahaa sisään vaan sai lyllertää ihan rauhassa, masua jopa tultiin silittelemään! Eikä tietenkään  imetys toiminut ja vaunulenkitkin jäivät sydäntalven huippulumisissa keleissä haaveiksi.

Eli se tavallinen tarina täälläkin monen kohtalotoverin tapaan, jojoilua ja haaveiluja, onnistumisia ja ison luokan repsahduksia. Enemmän tai vähemmän pullukka koko ikänsä, kerran hienoihin mittoihin päässyt ja sen jälkeen korkojen kera takaisin.

Jospa nyt sitten kuitenkin taas ajattelin vuosi sitten. Maltilla ja yksi asia kerrallaan. Jospa jätetään ne kolme sipsipussia ja kahden illan siiderit viikossa pois. Ja ne leipomukset. Ja irtsarit. Ja suklaalevyt silloin tällöin. Ja hesburgerit. Ja mäkkärit.

Nyt vuoden ja 20 kilon pudotuksen jälkeen ei enää mainita sanaa laihdutus vaan ah niin muodikas elämänhallinta ja lähdetään tiputtamaan seuraavaa kymppiä. Luvassa siis postauksia myös tältä saralta!

Vauvakilot, jotka olivat jäädäkseen