Sivut

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Levoton sielu

Semmoinen taidan olla, levoton sielu nimittäin. Aina menossa ja tekemässä, vauhtia kaivaten, spontaanisuutta hakien, uutta ja ihmeellistä odottaen. Tyypillinen Vesimies siis: "ulospäin tyynen rauhallisia, mutta sisällä tuulee – ja lujaa. Vesimiehillä on aina meneillään jokin projekti, johon he uhraavat omaa ja lähimmäistensä aikaa." Yhdistettynä kiinalaisen horoskoopin Lohikäärmeeseen, haasteita tasaisen tappavan tylsään arkeen sopeutumisessa löytyy. 

Astrologia on mielenkiintoista, olen varmaan se tavallinen tapaus; uskon ne kivoimmat jutut ja kohautan olkiani niille, jotka eivät mielestäni kuvaa minua. Merkillisen paljon löydän yhteneväisyyksiä silti sekä länsimaisen astrologian tähtimerkistäni, sekä kiinalaisen horoskooppimerkin hahmostani, joka on vielä vuosiin perustuvista elementeistä se voimakkain, tulilohikäärme; "jos selviät tästä valtaisasta energiamäärästä, kohtaat lämminsydämisen ja rehellisen ihmisen - kärsivällisyys on hänelle täysin tuntematon käsite, mutta itsevarmuutta löytyy sitten senkin edestä". 

Sen jälkeen kun täytin 10, en ole asunut missään asunnossa kolmea vuotta pidempään. Syynä ovat olleet perhesyyt; äidin avioero, väliaikainen kämppä nro 1 ja 2, edustusasunto äidin uuden aviomiehen kanssa numero 1, 2 ja 3, ensimmäinen oma vuokrakämppä poikaystävän kanssa, ensimmäinen "oma" (= pankin ) asunto samaisen, avomieheksi muuttuneen poikaystävän kanssa, ensimmäinen oma pikku yksiö eron jälkeen, ensimmäinen kunnon asunto, ihana kolmio sen jälkeen. Ensimmäinen, väliaikainen pikku kaupunkiasunto Helsingin keskustassa uuden poikaystävän kanssa, ensimmäinen yhteinen asuntomme tulevan mieheni kanssa Espoossa, se perinteinen rivitalonpätkä, väliaikaisratkaisuna äärettömän pieni kerrostaloasunto Espoon Kilossa - takaisin Turkuun muuttoa odotellessa rivitalonpätkän mentyä kaupaksi ennen työpaikkojen varmistumista kotikaupungista ja vihdoin muutto takaisin kotiin ja nykyinen asuntomme Liedossa.

Arvaatte varmaan. Hinku muuttaa on kova ja tällä kertaa syynä helpottaa perheen logistisia ratkaisua ilman toisen auton ostoa. Taas eilen katsottiin yhtä asuntoa Turun keskustassa... Ja sitten se levottomuus. Jotain uutta, jotain ihmeellistä, jotain piristävää.

Kerroin postauksessani ruuhkaista elämästäni lyhyestäni, mutta eräs alaisistani kysyi osuvasti eilen sellaista, mitä olen miettinyt mielessäni tovin jo itsekin, mitä sitten, kun saan opintoni valmiiksi ylemmästä ammattikorkeakoulusta, mitä sitten? Mikä on seuraava juttuni, "projektini", kiinnostuksen kohteeni? Nyt se näyttäisi olevan jatko-opinnot akateemisessa maailmassa ja tohtoriksi lukeminen, mutta voi olla, että ihan jo ajankäytön takia se on aivan pakko lykätä hieman myöhemmäksi - kun lapset ovat hieman tuosta kasvaneet. Haluan kuitenkin antaa heillekin aikaa ja äidin läsnäoloa.

Merkillistä kyllä, työelämässä levottomuuteni ei ole näkynyt työpaikan vaihdoksina, päinvastoin, olen ollut urallani vain kolmen työnantajan palveluksessa, vaikka toki siirtynyt eri toimipaikkoihin isojen organisaatioiden sisällä. Ehkä malttamattomuuteni näkyy ennemmin siinä, että yritän tehdä valtavan hyvää työtä, jotta etenen urallani ja saan entistä enemmän vastuuta ja projekteja, sekä luottamustehtäviä. 

Välillä on vaikea käsittää itseään, miksi ei voi tyytyä tavalliseen elämään ja normaaleihin rutiineihin pienellä kiireellä höystettynä - miksi pitää olla aina enemmän, jotain muuta? 

Levoton sielu, kai se sitä on. Kuulostaako tutulta jonkun muun mielestä?



Selkääni koristaa lohikäärme myös




7 kommenttia:

  1. Levoton täälläkin! :) Ehkä vähän eri tavalla ja eri asioissa, mutta aina pitää olla jotain meneillään. Ei sen tarvitse olla suurta ja elämää mullistavaa, mutta jotain pikkuprojektia on koko ajan kehitettävä.

    Mulla on ehkä just tosiaan pienempiä juttuja, pidempään projektiin kuten jatko-opintoihin mun on hankalampi motivoida itseni. Kun taas työpaikkoja olen vaihdellut toooooosi paljon. :) On aina kivaa, kun on jotain ihan uutta. Tykkään omasta alastani, mutta se on ehkä sellainen, että siitä ei välttämättä yhdessä työpaikassa saa niin paljon irti, eivätkä etenemismahdollisuudet ole kovin ihmeelliset - tai siis jos etenee, on sitten ehkä jo poistunut just siltä alalta. Niinpä sitä hakee inspistä uudesta työpaikasta.

    Mä oon lapsuuteni asunut aina samassa paikassa, mutta opiskelijana ja nyt "aikuisena" muutellut kyllä suht paljon. Oon asunut eri puolilla Suomea ja Keski-Euroopassa kolmessa maassa. Saa nähdä, kuinka käy nyt. Lasten kanssa on kiva asua lähellä isovanhempia, voi olla, että tässä ollaan pidempäänkin. Mua aina ihmetyttää, kun ihmiset puhuvat, että LOPPUJEN LOPUKSI tulit nyt sitten takaisin tänne kotiseudulle. Mikäs loppu se tämä on? Ja kyllä kiitos, viihdyn hyvin tällä hetkellä, nyt ei ole aikomus lähteä muualle, mutta mistäs sitä kukaan tietää tulevista vuosista. Elellään hetki kerrallaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitäpä - hetki kerrallaan! =)

      Olet sinäkin paljon ehtinyt, ulkomaille olisi minustakin kiva lähteä ja vieläkin houkuttaa, mutta nyt oikeastaan olisi ainoa järkevä aika kun lapset ovat vielä pieniä...

      Poista
  2. Tutulta kuulostaa, vaikka ei tosin ihan samanlaisessa mittakaavassa kuin sinulla. Itsekin olen sellainen ihminen, että koko ajan pitäisi olla joku projekti menossa, opiskeluja tms. Kaipaan myös koko ajan uusia kokemuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että muitakin levottomia löytyy! Ehkäpä meistä bloginpitäjistä jopa keskivertoa enemmän? ;)

      Poista
  3. Tunnistan niin sut noista kuvauksista! :) Itse olen ihan erilainen tapaus, mutta muuttanut olen minäkin elämäni varrella hyvin monta kertaa. Suomessa olen asunut viidellä paikkakunnalla, ups, anteeksi kuudella ja Saksassa kolmella, eikun neljällä. Nyt ollaan asuttu melkein viisi vuotta samassa talossa ja välillä pohditaan vaihtoa lähemmäs sivistystä. Mutta ehkä sitten kuitenkin aletaan remontoida tätä, tuolla sivistyksessä kun neliöhinnat on kolme tai neljä kertaa kalliimmat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tiennytkään, että sullakin on menojalka noin vipattanut! :) Enemmänkin, kuin minulla kun olet laajemmin kiertänyt - itse tekisi mieli kanssa vielä lähteä, mutta kun tuo mies...

      Poista
    2. No joo, asuntoja lienee kertynyt ainakin parikymmentä, vaikea pysyä laskuissa. ;) Tilanteen mukaan menty aina ja olen myös aika rohkea ottamaan riskejä, lähtemään tyhjän päälle. Jotenkin olen oppinut luottamaan siihen, että asiat aina järjestyy. Niin kuin on järjestynytkin. :) Mies on siinä suhteessa toista maata, joten enää ei varmaan ihan niin helposti lähdetä, vaikka hänenkin kanssa on tullut asuttua neljässä asunnossa. Ulkomaille tekisi vielä mieli, mutta saa nähdä... Viimeistään eläkepäivillä!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...