Levoton sielu

Semmoinen taidan olla, levoton sielu nimittäin. Aina menossa ja tekemässä, vauhtia kaivaten, spontaanisuutta hakien, uutta ja ihmeellistä odottaen. Tyypillinen Vesimies siis: "ulospäin tyynen rauhallisia, mutta sisällä tuulee – ja lujaa. Vesimiehillä on aina meneillään jokin projekti, johon he uhraavat omaa ja lähimmäistensä aikaa." Yhdistettynä kiinalaisen horoskoopin Lohikäärmeeseen, haasteita tasaisen tappavan tylsään arkeen sopeutumisessa löytyy. 

Astrologia on mielenkiintoista, olen varmaan se tavallinen tapaus; uskon ne kivoimmat jutut ja kohautan olkiani niille, jotka eivät mielestäni kuvaa minua. Merkillisen paljon löydän yhteneväisyyksiä silti sekä länsimaisen astrologian tähtimerkistäni, sekä kiinalaisen horoskooppimerkin hahmostani, joka on vielä vuosiin perustuvista elementeistä se voimakkain, tulilohikäärme; "jos selviät tästä valtaisasta energiamäärästä, kohtaat lämminsydämisen ja rehellisen ihmisen - kärsivällisyys on hänelle täysin tuntematon käsite, mutta itsevarmuutta löytyy sitten senkin edestä". 

Sen jälkeen kun täytin 10, en ole asunut missään asunnossa kolmea vuotta pidempään. Syynä ovat olleet perhesyyt; äidin avioero, väliaikainen kämppä nro 1 ja 2, edustusasunto äidin uuden aviomiehen kanssa numero 1, 2 ja 3, ensimmäinen oma vuokrakämppä poikaystävän kanssa, ensimmäinen "oma" (= pankin ) asunto samaisen, avomieheksi muuttuneen poikaystävän kanssa, ensimmäinen oma pikku yksiö eron jälkeen, ensimmäinen kunnon asunto, ihana kolmio sen jälkeen. Ensimmäinen, väliaikainen pikku kaupunkiasunto Helsingin keskustassa uuden poikaystävän kanssa, ensimmäinen yhteinen asuntomme tulevan mieheni kanssa Espoossa, se perinteinen rivitalonpätkä, väliaikaisratkaisuna äärettömän pieni kerrostaloasunto Espoon Kilossa - takaisin Turkuun muuttoa odotellessa rivitalonpätkän mentyä kaupaksi ennen työpaikkojen varmistumista kotikaupungista ja vihdoin muutto takaisin kotiin ja nykyinen asuntomme Liedossa.

Arvaatte varmaan. Hinku muuttaa on kova ja tällä kertaa syynä helpottaa perheen logistisia ratkaisua ilman toisen auton ostoa. Taas eilen katsottiin yhtä asuntoa Turun keskustassa... Ja sitten se levottomuus. Jotain uutta, jotain ihmeellistä, jotain piristävää.

Kerroin postauksessani ruuhkaista elämästäni lyhyestäni, mutta eräs alaisistani kysyi osuvasti eilen sellaista, mitä olen miettinyt mielessäni tovin jo itsekin, mitä sitten, kun saan opintoni valmiiksi ylemmästä ammattikorkeakoulusta, mitä sitten? Mikä on seuraava juttuni, "projektini", kiinnostuksen kohteeni? Nyt se näyttäisi olevan jatko-opinnot akateemisessa maailmassa ja tohtoriksi lukeminen, mutta voi olla, että ihan jo ajankäytön takia se on aivan pakko lykätä hieman myöhemmäksi - kun lapset ovat hieman tuosta kasvaneet. Haluan kuitenkin antaa heillekin aikaa ja äidin läsnäoloa.

Merkillistä kyllä, työelämässä levottomuuteni ei ole näkynyt työpaikan vaihdoksina, päinvastoin, olen ollut urallani vain kolmen työnantajan palveluksessa, vaikka toki siirtynyt eri toimipaikkoihin isojen organisaatioiden sisällä. Ehkä malttamattomuuteni näkyy ennemmin siinä, että yritän tehdä valtavan hyvää työtä, jotta etenen urallani ja saan entistä enemmän vastuuta ja projekteja, sekä luottamustehtäviä. 

Välillä on vaikea käsittää itseään, miksi ei voi tyytyä tavalliseen elämään ja normaaleihin rutiineihin pienellä kiireellä höystettynä - miksi pitää olla aina enemmän, jotain muuta? 

Levoton sielu, kai se sitä on. Kuulostaako tutulta jonkun muun mielestä?

Selkääni koristaa lohikäärme myös