Sivut

lauantai 11. tammikuuta 2014

Lasten harrastuksista

Kahta ei pidä kokeilla sanovat - omaa äitiä ja kansantanssia. Niistä toinen on itselleni tuttu monen vuoden ajalta, vasta teini iän mukahäpeä ja laiskuus saivat lopettamaan tanhun harrastuksen ja sen mukana lähes kaiken muunkin ohjatun toiminnan pioneeritoimintaa lukuun ottamatta - sitä kesti vielä hetken. Halusin aina ratsastaa, mutta se oli liian kallis harrastus meidän perheelle, muuhun ei kannustetukaan ja koko liikunnasta muodostui viimeistään yläasteen myötä se kamalalin kammotus.

No joo, olisihan sitä voinut harrastaa jotain muutakin, mutta jostain syystä vain kirjat veivät mukanaan, kaikki aika meni kotosalla kirjoja toisensa perään ahmiessa. Jotenkin sitä on kaduttanut näin aikuisiällä. Ei niin, että siitä olisi ollut jotain haittaa, ihan täysipäinen edustuskelpoinen yhteiskunnan jäsen on muotoutunut minustakin ilman muotiharrastuksia tai joukkuelajien tuomaa tiimihurmosta. 

Silti lasteni kasvettua olen halunnut antaa heille ainakin mahdollisuudet alkaa harrastamaan heille mieluista asiaa. Ei - en ole vienyt heitä lauantai aamuisin vauvauintiin klo 7 tai muskariin pienestä pitäen, mutta nyt kun heillä alkaa olla jo ikää, olen alkanut kartoittamaan löytyisikö joku heitä miellyttävä ajanviete. Viime vuonna kokeiltiin pojan kanssa äiti lapsi - jumppaa, se ei toiminut. Poika ei malttanut millään mennä ohjatussa tahdissa äidin kanssa, vaai huiteli pisin jumppasalia ja siinä oli sekä että äidillä ja pojalla hermot kireänä. Kunnes poika päätti, että jätetään moinen touhu kokonaan väliin, fiksu mukula; mitä turhaan aiheuttaa kahdelle henkilölle ylimääräistä stressiä...

Tytön yhden lempisarjan, Anniina Ballerinan, herättäessä pikku prinsessassani halun oppia tanssimaan, sain vihdoin aikaiseksi itsestäni näin uuden vuoden kunniaksi tutkia baletti/ tanssiharrastusmahdollisuuksia ja päädyin suuremmin miettimättä edulliseen Turun Urheiluliiton satubalettitunteihin kevääksi. 

Tällä viikolla se sitten alkoi, yhtä lailla äidin, kuin tytönkin odottamat balettitunnit, joihin varustauduttiin niillä perinteisillä; vaaleanpunaisilla jumppatossuilla, jumppapuvulla Hello Kitty kuviolla ( koetin saada läpi ihkun valkoisen tylliunelman, mutta ei voittanut Kittyä...)  ja valkoisilla sukkahousuilla vaaleanpunaisilla säärystimillä lisättynä. Olen aivan varma, että äidin jännitys oli keskiviikkona yhtä huipussa, kuin tytöllä tilaan odottaessamme.

                    

Onneksi mukana oli myös muita ensikertalaisia ja suhahdin mukaan alkutunnelmiin jumppasaliin parin muun innokkaan äidin seurana. Toisin kuin heidän ujot piltit, meidän rinsessa juoksi rohkeasti heti piiriin ja oli kuin kala vedessä. Miten ylpeä olinkaan!

Tunnistin itsessäni samalla rumia piirteitä, myönnän. Oltuani itse aina se lapsi, jolle ei ollut varaa hankkia kauniimpia ja uusimpia vermeitä ja joka erottui selkeästi joukosta mamman tekemillä sievillä, mutta kotikutoisilla mekoilla, vertailin heti ballerinani varustetasoa muihin ja olin kateellinen yhden tytön uskomattoman kauniista ballerinatylliunelmasta. Omaani haastatellessa ei asia näyttänyt kuitenkaan haittaavan laisinkaan, joten kilpavarusteluun ei tarvinnut lähteä - sana vain, niin äiti olisi ollut kaupassa uudestaan...

Toivottavasti tyttö jaksaa ja löydetään pojallekin sopiva aktiviteetti, jossa saa purkaa energiaansa vähemmän rajatussa toiminnassa. Olen vahvasti sitä mieltä, että hyvä harrastus on avain terveisiin ja fiksuihin elämänvalintoihin, vaikka ei olekaan toki tae siitä. Haluan antaa lapsilleni kaiken sen, mitä en itse saanut ja tässä piileekin vaara, josta on oltava tietoinen; mikä on omaa toivettani ja mikä lasten. 

Mitä teillä harrastetaan?

                      

7 kommenttia:

  1. Me aloitetaan rokkimuskari pojan kanssa :) olen miettinyt että jos vaan poika vähänkään näyttää vihreää valoa niin viedään se vähän isompana johonkin itsepuolustuslajiin. Se on niin lyhyellä sytyslangalla varustettu, että sen temperamentille voisi tehdä hyvää tuollainen hillintää opettava laji.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toihan kuulostaa hauskalta, rokkimuskari siis! Itsepuolustuslajit olisivat nekin varmaan pop, jos vaan saisi tuon pojan keskittymään ohjeisiin, meillä myös haasteita... Toki nuo mutanttininjakilpikonnien näyttämät liikkeet voisivat kannustaa? ;)

      Poista
  2. Suloinen pikku ballerina! :) Itse olen ajatellut tuon harrastamisasian aivan samoin niin, että lapseni saa itse valita mieluisan harrastuksen itselleen. Minäkin olisin lapsena halunnut ratsastaa, mutta taloudellisen tilanteen vuoksi siihen ei ollut varaa. Ja minäkin muuten luin nuorena todella paljon kirjoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tuo ratsastaminen on kyllä sikakallista! Samoissa siis mennään :) Kirjat ovat yhä mieliharrastus, ikävä kyllä niiden lukemiseen tuntuu olevan aivan liian vähän aikaa...

      Poista
  3. Ihana ballerina!

    Minä kävin pojan kanssa viime kevään satujumpassa, jossa vanhemmat olivat mukana. Poika tykkäsi kovasti. Nyt olisi ollut sitten siirtyminen ryhmään, jossa vanhempi ei ole mukana ja ajattelin, että hoidon aloittamisen kanssa se olisi nyt ollut vähän liikaa. Toisaalta nyt kun hoitoon on totuttu, olemme taas alkaneet miettiä, että olisiko jotain harrastusmahdollisuuksia.

    Olen kyllä valmis tekemään paljonkin sen eteen, että lapset saavat harrastaa. Minä taas olen aika paljon harrastanut itsekin ja mies vielä enemmän.

    Sitäkin myös yritetään koko ajan miettiä, että miten voidaan harrastaa yhdessä. Kesällä käytiin paljon urheilukentällä. Tennistäkin pelattiin, pihassa ja kentällä. Jalkapalloa ja sählyä myös. Nyt on ollut vähän haasteellista keksiä näitä, kun säät on olleet niin oudot. Jospa pian päästäis hiihtämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nikka! Yhteinen harrastus olisi toki kiva, harmittaa venata siellä Jumppalan penkillä sillä aikaa, kun tyttö on baletissa :/ Yritän itsekin keksiä jotain mikä on hieman haastavaa kun en yhtään tykkään musiikki/leikkijutuista ja urheilu on aiemmin ollut kauhistus - nyt olisikin eri juttu, kun on ottanut liikunnan mukaan omaankin ohjelmaan. Joukuelajit eivät silti innosta, isi saa hoitaa sen ;)

      Tuo on kyllä tosi kiva, kun olet keksinyt monipuolisesti tekemistä, kotoa se aktiivisuus lähtee!

      Poista
  4. Me kokeiltiin sitä vauvauintia, mutta 3kk ikäinen tyttö ei ollut siitä yhtään niin innoissaan kuin äitinsä, joten se jätettiin kolmen kerran jälkeen. Sittemmin käytiin muskarissa pari vuotta ja äiti-lapsi-jumpassa kotiäiti/osa-aikavuosina eri paikoissa (kunnon sanahirviöitä!). Viime syksynä vaihdettiin muskari temppujumppaan, molemmista tyttö on tykännyt tosi paljon. Niiden hyvä puoli on paitsi huippuhyvät vetäjät, myös läheinen sijainti - koululla 300 metrin päässä kotoa. :) Muskari oli saman perheyrityksen (Lystileikki) järjestämä, mies pitää siis muskaria ja vaimo temppujumppaa. Huippuhyviä molemmat työssään!

    Enempää kuin yhden säännöllisen harrastuksen en tuonikäiselle halua, muuten elämä on mielestäni liian ohjelmoitua. Satunnaisesti käydään sitten vuodenajasta riippuen uimassa, luistelemassa, laskettelemassa jne.

    Tietysti, jos tyttö haluaa alkaa (melkein) mitä tahansa harrastaa, sitä voidaan kokeilla. Mies ei lämpene ratsastukselle sen mukavaarallisuuden takia, itse olisin myös lapsena halunnut harrastaa sitä, mutta en saanut. Itselläni ei ollut lapsena juuri muita harrastuksia kuin lukemista (paljon!) ja vapaata peliä ja leikkiä sekä jonkinlaisia kerhoja (kokki-, käsityö- ym.). Ihan kunnon ihminen on silti tullut! ;) Pidän kyllä tärkeänä, että lapsi oppii pienestä pitäen liikunnallisuuteen. Säännölliset liikuntaharrastukset mä aloitin 17-vuotiaana, yksilölajit on mun juttu. Olen myös miettinyt jotain yhteistä tanssiharrastusta tytön kanssa, sellaisiakin kai jossain järjestetään. Ihan kansalaisopistoissakin on yllättävän laaja valikoima kaikenlaista.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...