Erityisen haastava viikko ja tiukat aikataulut töissä, venyneet päivät ja kotiin tuodut rästityöt alkavat näkyä lapsissa ja se, että harvinainen aikuisten laivareissu vei perheaikaa pois viime viikonlopusta. Olen aina perustellut itselleni välillä pitkäksi venyvät päivät laatuajalla iltaisin ja vapaapäivinä, nyt niiden puuttumisen huomaa ja alan potea surkean huonoa omatuntoa.
 |
| Harvinainen piirustus prinsessaltani tänään tarhasta kotiin; Tyttö ja Äiti - huomaa navat :) |
Oletko äiti vielä täällä, kun heräämme? Sanoo Poika kostein silmin kättäni hikisillä käsillä puristaen. Jää tähän minun kanssani nukkumaan koko yöksi - sanoo Tyttö halaten minua niin kovaa itseensä vastaan, että miltein kuristun.
Huomenna teen lyhyen päivän, vaikka mitä tulisi, enkä huomioi niitä lähemmäs 200 sähköpostia, jotka vaativat huomiotani, työvuorolistaa joka on tekemättä tai sataa muuta asiaa, jotka ovat jääneet budjetoinnin alle. Hoidan välttämättömimmät ja sitten haen lapset kotiin ja menemme ulos; haravoimaan lehtiä tai ihmettelemään ensilunta, kumpi sitten sopii paremmin päivän teemaan. Lauantaina menemme HopLoppiin ja leivomme jotain kivaa! Sunnuntaina voisi olla kirppis päivä, jos sitten ei intouduta lähtemään NaisDay -messuille. Lasten ehdoilla mennään ja pitää katsoa oltaisiinko kotosalla vaan, etenkin kun siskon Whippet -koira tulee kovasti meillä odotettuun yökylään lauantaina. Sunnuntai ilta menee taas töiden merkeissä, mutta siihen asti omistaudun lapsilleni, vihdoin.
Uskomattoman kaunista syksyn väriloistoa on saanut ihailla monissakin blogissa, mm Emilian kuvaamana, meillä ei olla sitä paljon ehditty ihastella, mutta onneksi on lasten taideteokset!
moikka! :-) en tiedä kuinka mä blogiisi eksyin, mutta kovasti ihastuin!
VastaaPoistakerrot teidän elämästä jotenkin niin kivan kuvailevasti ja Tyttö ja Poika ovat valtavan suloisia ilmestyksiä. ja sun elämänhallintapäivitykset on tosi motivoivia, kun itsellä on sama homma käynnissä! :-)
ryhdyin lukijaksi ja seurailemaan sun juttujas! mukavaa syksyä!
Moikka Julys ja olet lämpimästi tervetullut seuraan! ♥
PoistaKiva kuulla, että sielläkin on löydetty uutta suuntaa elämälle, valtavasti tsemppiä projektiisi ja aurinkoista syksyä sinullekin =)
Aivan superihania nuo teidän lasten piirustukset ja askartelut! :)
VastaaPoistaPerheen ja työn yhdistäminen on varmasti haastavaa varsinkin silloin kun on esimiesasemassa töissä. Hetkiä ne ovat kuitenkin ne pienetkin hetket, kuten Afrikan tähden pelaaminen.
Mukavaa viikonloppua!
Kiitos Emilia ja samoin mukavaa viikonloppua sinne!
PoistaHaastavaahan tuo on, mutta ammatinvalintakysymys ja ihan oma päätös taitella oman onnen ja perheen parhaaksi. Musta on kuitenkin hienoa kuulla kannustavia kommentteja, eikä ainakaan vielä ihme kyllä yhtään tuomitsevaa sanaa julkisesti, se ei aina ole niin sanottua tässä kuumassa aiheessa... ;)
Kukapa tässä niin täydellisesti olisi onnistunut, että olisi varaa muita moitiskella. ;)
VastaaPoistaMinulle on myös tuttu tunne tuo syyllisyys, kun huomaa, että lapsi oireilee äidinikävää. :( Olen silloin tällöin mm. perunut jumpan, kun olen huomannut, että muuten jää liian vähän yhteistä aikaa. 4-vuotiashan ei enää kaipaa niin intensiivistä äidin läsnäoloa joka päivä, kun leikkii paljon kavereidenkin kanssa ja isänkin kanssa viihtyy. Jos pystyy kiireisenä aikana edes kaikessa rauhassa hoitamaan rutiinit, kuten aamuherätykset ja iltasadut, se kantaa jo pitkälle. Yritän muistaa varoittaa lasta, jos joskus joudun lähtemään ennen kuin hän herää. Eihän lasta viitsi liian aikaisin herättääkään...
Tietenkin sitten välillä pitää todella rauhoittaa elämää ja olla ihan vaan kotona, tylsyydenkin uhalla. Ne tavalliset ruoanlaitot ja leipomiset on kuitenkin lapsille monesti niitä parhaita hetkiä. Toivottavasti tahti teilläkin vähän rauhoittuu, siihen asti tsemppiä! :)